Elokuva-arvostelut!

[Lomax]

Laitoitko vahingossa 2 tähteä liian vähän, vai etkö oikeasti pitänyt tästä mestariteoksesta?

Mun mielestäni Eraser on jopa Arskan elokuvaksi huono

 

[H. E. Pennypacker]

Dr. Strangelove
or: How I Learned To Stop Worrying And Love The Bomb (1964) :5:-

Peter Sellersin ja George C. Scottin tähdittämässä satiirisessa mustassa komediassa mielenvikainen kenraali päättää lähettää yhdysvaltain sotakoneet ydinpommeilla varustettuna Neuvostoliittoon. Hän kun luonnollisesti on saanut päähänsä, että veden fluorisointi olisi Neuvostoliiton salainen juoni saastuttaa amerikkalaisten ihmisten kehonesteet. Yhdysvallat yrittävät saada pommikoneet pysäytettyä varoittamalla Neuvostoliiton presidenttiä tulevasta, mutta Neuvostoliitolla on kuitenkin jälleen oma salainen aseensa..

Stanley Kubricin ohjaus on erinomaista ja Sellers loistaa kolmoisroolissaan Royal Air Forcen kapteenina, Yhdysvaltain presidenttinä sekä hulluna saksalaisena tiedemiehenä.

 

[Columbu]

Dr. Strangelove
or: How I Learned To Stop Worrying And Love The Bomb (1964) :5:-

Dr. Strangelove on mun mielestä yksi Kubrickin täydellisistä mestariteoksista (toinen on 2001: Avaruusseikkailu) ja kymmenen parhaan näkemäni elokuvan joukossa. Paras komedia koskaan. Majuri King Kong on kova jätkä :D

 

[Delgado]

The Experiment

Tuollainen Adrien Brodyn ja Forest Whitakerin tähdittämä pätkä tuli äsken katsottua. Ihan mielenkiintoinen psygologinen ralli. Ainoastaan leffan lopetus jäi ohuesti harmittamaan, sillä tuntui, että leffa lopetettiin vain nopeasti, kun ei enää keksitty mitään. Ei siinä mitään, varsin katsottava kyllä.

Remake Das Experimentistä? Minkäköhänlainen on verrattuna aiempaan elokuvaan?

Mäkin katsoin tässä pari leffaa:

Hostel :2:-
Mulla oli pitkään ennakkoluuloja tätä elokuvaa kohtaa, koska ohjaaja Eli Roth oli aiemmin tehnyt yhden paskimmista elokuvista, joita olen koskaan nähnyt (Cabin Fever), enkä voinut uskoa niin surkean tekeleen luojan onnistuvan sitten kyllä missään muussakaan. Lisäksi kuulin hehkutusta leffan tissikohtauksista, ja musta yksi elokuvien kuolemansyntejä on typerällä tekosyyllä leffaan ympätyt tissienesittelyt, joiden tarkoitus ilmeisesti on lähinnä saada puutteisten teininörttien rillit huuruun. Älkää ymmärtäkö väärin - musta leffassa sopii kyllä naida niin, että paukkuu ja olla alasti, mutta se on eri asia kuin että elokuvan tiettyjen kohtausten funktio on vain kosiskella mieskatsojaa.

Mutta asiaan. Elokuvassa kaksi nuorta miestä ja jostain mukaan revitty vanhempi mies lähtevät Eurooppaan rellestämään. Sitten kännätään, poltellaan pilveä ja rietastellaan. Tästä täysin yllättäen pitää seurata rangaistus, voitteko kuvitella! Mihinkäs sitä sitten päädytäänkään, kuin hostelliin, josta ihmisiä kaapataan paikkaan, jossa rikkaat maksavat siitä ilosta, että pääsevät kiduttamaan heitä. Ideana tietenkin tuo paikka on varsin herkullinen. Elokuvan toteutus vain ei ole. Tästä olisi voinut saada vaikka mitä, mutta leffa sitten jäi vain tavanomaiseksi, tylsäksi ja sieluttomaksi tarinaksi pinteestä selviämisestä, höystettynä pornografisesti esitetyllä sadismilla, joka oli paikoitellen vain ok eikä kovin mielikuvituksekasta. Olisin kaivannut pohdiskelevampaa näkökulmaa siihen, miksi joku tahtoisi kiduttaa toista ja maksaa siitä, ihmisen pahuuden käsittelyä, jotain paljon syvempää. Nyt olin kyllä aika pettynyt, tosin olin kyllä odottanutkin sitä, joten olinko nyt sitten edes sitäkään. Niin, ja olin myös oikeassa niistä tisseistä. Mainittakoon muuten, että päähenkilö oli ihan pantava. En aio katsoa kakkososaa ja Eli Roth menee nyt kyllä lopullisesti boikottiin.

Martyrs :4:
Toinen vähintäänkin kyseenalainen leffa, mutta ihan eri maailmasta. Nyt päästiin enemmän asiaan. 10-vuotias pikkutyttö pakenee paikasta, jossa häntä on kidutettu vuoden ajan ja elokuvan alussa, aikuiseksi kasvaneena, tyttö astelee tuntemattoman perheen taloon sisälle ja murhaa perheenjäsenet kylmäverisesti. Sitten selvitellään, mitä menneisyydessä tapahtui ja mitä parhaillaan on yhä käynnissä. Leffa käsittelee sadismia, kidutusta, tuskaa sekä niiden olemusta ja niiden aiheuttamaa muutosta ihmisessä. Kuvottava väkivalta ja ihmisruumiin häpäisy kiusasi alusta loppuun ja sai olon pahaksi ja surulliseksi. Kidutettujen tuntema tuntema henkinen tuska ja sen näkeminen tuntuu vähintään yhtä kurjalta. Elokuvassa on kauhuelementtejä ensimmäisellä puoliskolla, mutta mä en tätä kauhuelokuvana nähnyt ja sen "kauhuosuuden" idean toki alusta saakka arvasin ja ymmärsin, mikä sen merkitystä mulle saneli paljonkin. Elokuvan tyyli muuttuu puolenvälin jälkeen, mikä on tavallaan hieman häiritsevää ja jälkikäteen tuntui, että kokonaisuus oli vähän epätasainen ja kärsi eri elementtien ristiriidoista. Lopussa myös mentiin jo vähän yli kidutuksen uskottavuudessa.

Rare Exports :3:
olin aika skeptinen sen suhteen, että miten niistä netissä pyörineistä, huvittavista pikkupätkistä saisi aikaan elokuvan, mutta ilmeisesti se oli mahdollista eikä lopputulos ollut edes huono. Joulupukkia siis tässäkin tavallaan metsästettiin. Aika erikoinen elokuva oikeastaan, ja hauskakin, vaikka en sitä katsoessa kyllä ollut kovinkaan hilpeällä tuulella. Eipähän tällaista ideaa ole ennen tullut vastaan. Ihan näppärä, tiivis paketti ja yhtenäinen kokonaisuus. Jäyhä suomalainen isän ja pojan suhde ja karskin ulkokuoren alta pilkahteleva tunteellisuus oli paikoin ihan koskettavaa, mutta ei tämä mikään syvällinen pätkä ollut sinänsä.

 

[Columbu]

Paholaisen selkäranka eli El espinazo del diablo (2001) :4:

Carlos (Fernando Tielve), Espanjan sisällissodassa kaatuneen miehen 10-vuotias poika, joutuu orpokotiin, jonka pihassa seisoo suurikokoinen räjähtämätön pommi. Pian kuvioihin ilmestyy orpokodissa kadonneen Santin (Junio Valverde) kummitus. Guillermo del Toro maalaa melankolisen kauniin kuvan yksinäisen lapsen tuskasta pelkistetyillä kerronnallisilla ja visuaalisilla elementeillä. Myös sivuhenkilöt kuvataan iloineen, suruineen ja synkkine salaisuuksineen koskettavasti. Orpokodista rakennetaan mikrokosmos, jonka ulkopuolella odottaa ääretön tyhjyys. Paholaisen selkäranka ei runollisesta kauneudestaan huolimatta aivan yllä del Toron myöhemmin ohjaaman Panin labyrintin monitulkintaisen mielikuvituksellisuuden tasolle.





Hellboy II: The Golden Army (2008) :3:

Guillermo del Toron uusimmassa ohjaustyössä haltiaprinssi Nuada (Luke Goss) pyrkii nostattamaan tarunomaisen kultaisen armeijan syöstäkseen ihmiskunnan tuhoon. Hellboy (Ron Perlman) ja kumppanit yrittävät estää Nuadan aikeet. Sarjakuvamaisuudessaan kömpelöt juonen puutteet korvataan ilotulitusmaisella visuaalisuudella, joka puhkeaa täyteen kukkaan elokuvan loppupuolella. Kuvallisen fantastisuuden lisäksi henkilöt on kirjoitettu ja näytelty taitavasti ja humoristisesti. Heihin on friikkiydestä huolimatta helppo samaistua. Hellboy II on yksi viime vuosien mielenkiintoisimmista supersankarispektaakkeleista, mutta ei silti lähelläkään del Toron parasta tuotantoa.

 

[H. E. Pennypacker]

Dr. Strangelove on mun mielestä yksi Kubrickin täydellisistä mestariteoksista (toinen on 2001: Avaruusseikkailu) ja kymmenen parhaan näkemäni elokuvan joukossa. Paras komedia koskaan. Majuri King Kong on kova jätkä :D

Näin on. Aiemmin jo kyllä nähty, mutta leffakokoelman päivitys Blu-rayhin menossa niin täytyy tietysti katsoa uudelleen. Ihan mielenkiinnosta, mitkä ovat top 10 leffat? Meillä kun tuntuu olevan melko samantyylinen leffamaku.

 

[Scorn]

Columbu vois kattoa del Toro-maratoonin jatkeeksi vielä Pan's Labyrinthin, se on hyvä elokuva

 

[Columbu]

Ihan mielenkiinnosta, mitkä ovat top 10 leffat? Meillä kun tuntuu olevan melko samantyylinen leffamaku.

Mun Top-9 sisältää seuraavat elokuvat:

Seitsemäs sinetti
Ben-Hur
2001: Avaruusseikkailu
Dr. Strangelove
Metropolis
Panin labyrintti
Hyvät, pahat ja rumat
Casablanca
Seitsemän samuraita

Kymmenettä elokuvaa en tähän hätään keksi. Ehkä Kummisetä tai Kummisetä, osa II voisi juuri ja juuri yltää Top10-listalle (vaatisi uutta katselukertaa).

Columbu vois kattoa del Toro-maratoonin jatkeeksi vielä Pan's Labyrinthin, se on hyvä elokuva

Todella hyvä. Pitää katsoa se taas uudestaan joskus. Mun must-see-elokuvien lista on aivan hirveän pitkä...

 

[H. E. Pennypacker]

Zulu (1964) :5:-

Vuoden 1879 etelä-afrikkaan sijoittuvassa tositapahtumiin perustuvassa klassikossa Michael Cainen ja Stanley Bakerin esittämät brittiupseerien 140 sotilaan joukot saavat vastaansa 4000 vihaista Zulua. Mahtavien maisemien lisäksi elokuva onnistuu hyvin kuvauksessaan ja huolimatta lähes 45 vuoden iästään, elokuva ei mielestäni ole missään nimessä aikansa elänyt. Teräväpiirtona katsoessa elokuva on suorastaan mahtava visuaalinen elämys.

Cool Hand Luke (1967) :4:½

Luke(Paul Newman) pidätetään julkisen omaisuuden tuhoamisesta ja määrätään suorittamaan tuomionsa syrjäisellä työleirillä. Luke ei kuitenkaan suostu sopeutumaan vankilan mielivaltaisiin sääntöihin. Draglinesta(George Kennedy, voitti Oscarin roolistaan) ja Lukesta tulee alun erimielisyyksien jälkeen lopulta parhaat kaverukset. Käsikirjoitus on erittäin vahva ja yksi tuon ajan parhaimmista.

The Ipcress File (1965) :4:½

Kaikki saa alkunsa kun joukko länsimaalaisia tiedemiehiä katoaa ja ilmestyvät jonkin ajan kuluttua takaisin. He näyttävät täysin vahingoittumattomilta mutta pian huomataan, että heidän muistinsa on osittain kadonnut aivopesun tuloksena. Asiaa lähetetään selvittämään agentti Harry Palmer(Michael Caine). Käsikirjoitus on vahva, näyttelijät uskottavia ja kuvaus silmiä miellyttävää. Elokuvassa on sitä jotain ja jännitys jaksaa loppuun asti. Voisi jopa sanoa, että olisin mieluusti nähnyt Michael Cainen Bondin saappaissa.

The Italian Job (1969) :4:

Englantilaisten varkaiden tarkoituksena on ryöstää italialaiselta autojätti Fiatilta 4 miljoon dollarin kultalasti. Juuri vankilasta vapautunut Charlie Croker(Michael Caine) on pääroolissa tässä Peter Collinsonin ohjaamassa viihdyttävässä ja erilaisessa seikkailussa. Ajokohtaukset ahtailla Italian kaduilla ovat huikeita ja niistä on otettu selkeästi mallia moniin tuleviin elokuviin. Paikoitellen käsikirjoitus on hieman tylsähkö, mutta loppua kohden tämäkin paranee. Tämäkin elokuva on hyötynyt huimasti teräväpiirtoon muunnoksesta ja maisemat ovat kerrassaan upeita.

 

[H. E. Pennypacker]

Mun Top-9 sisältää seuraavat elokuvat:

Seitsemäs sinetti
Ben-Hur
2001: Avaruusseikkailu
Dr. Strangelove
Metropolis
Panin labyrintti
Hyvät, pahat ja rumat
Casablanca
Seitsemän samuraita

Kymmenettä elokuvaa en tähän hätään keksi. Ehkä Kummisetä tai Kummisetä, osa II voisi juuri ja juuri yltää listalle (vaatisi uutta katselukertaa).

OK aika paljon samoja mielipiteitä. Itselläkin tuo vielä katsottavien leffojen lista kasvaa päivä päivältä. Ja kun haluaa katsoa sen ensimmäisen kerran aina parhaalla mahdollisella kuvanlaadulla, tulee tämä aikalailla jo kalliiksi.

 

[TML]

Mega Shark vs Giant Octopus :4:

Tää oli oikeesti niin paska, että oli hyvä. Erikoistehosteet oli, kuin ammattikoulun oppilaiden editointi tunneilta. Lopputaistelu oli ehkä aavistuksen pettymys, mutta onneksi sai arvoisensa päätöksen. Romantiikkaakin elokuvasta löytyi, joten sopii hyvin esim. ensi treffeille tulevan ex-vaimon kanssa.

Tosta perään toista:

Mega Shark vs Crocosaurus

 

[JP Fux]

Tosta perään toista:

Mega Shark vs Crocosaurus

Vois tänään vaikka katsastaakkin. Myös Boa vs. Python olisi katsomisen arvoinen.

 

[Columbu]

Kapteeni Blood (1935) :3:

Romanttisen seikkailuelokuvan mestari Michael Curtizin ohjaama Kapteeni Blood esitteli aikoinaan swashbuckler-filmien kirkkaimman tähden Errol Flynnin suurelle yleisölle. Flynn näyttelee lääkäri Peter Bloodia, joka joutuu epäoikeudenmukaisesti orjaksi ja päätyy lopulta merirosvolaivan kapteeniksi. Naiivin nuhteeton, alati sankarillinen, hurmaavan hilpeämielinen ja kaikessa onnistuva päähenkilö on täydellinen vastakohta huumeita, orjakauppaa ja alaikäisiä tyttöjä siviilissä harrastaneelle Flynnille. Peter Bloodin hahmo on kenties liiankin siloiteltu nykykatsojan makuun. Flynnin ja naispääosaa esittävän Olivia de Havillandin välinen kemia on vertaansa vailla, vaikkei pääsekään täyteen loistoonsa vielä tässä elokuvassa.




Kourallinen dollareita (1964) :3:

Legendaarisen dollaritrilogian aloittavassa elokuvassa Clint Eastwood on salaperäinen villin lännen pyssysankari, joka saapuu meksikolaiseen pikkukaupunkiin ja alkaa pistää porukkaa kylmäksi hyvällä tahdilla. Ennio Morriconen mahtipontinen musiikki säestää juonittelevan antisankarin seikkailuja. Pienestä budjetista huolimatta ohjaaja Sergio Leone onnistuu rakentamaan mehevän seikkailutarinan, joka tosin kopioi härskisti Akira Kurosawan Yojimboa. Vaikka omaperäistä kuvallista kerrontaa tai nimettömän vaeltajan hahmoa ei vielä viedäkään niin pitkälle kuin trilogian myöhemmissä osissa, Leone laskee kulmakiven spagettiwesternin genrelle.




M – Kaupunki etsii murhaajaa (1931) :4:

Raaka murhaaja pyydystää lapsia saksalaisen kaupungin kaduilta saamattoman virkavallan nenän edestä, jolloin kaupungin rikolliset päättävät liittyä ihmisjahtiin. Fritz Langin ensimmäinen äänielokuva on alusta loppuun mahtipontinen kuvakavalkadi, joka kertoo julman tarinansa sekä harkitun runollisesti että piinaavan jännittävästi. Vaikka todennäköisen murhaajan henkilöllisyys paljastetaan katsojalle varsin aikaisin, tunnelma säilyy tiiviinä ja kaupunkilaisten vainoharhaiseen pelkoon on helppo samaistua. M oli Langin omasta mielestä hänen uransa paras saavutus ja sen juonta ja audiovisuaalisia efektejä on kopioitu monissa elokuvissa. Trillerin loppu on klassikko itsessään.




Metropolis (1927) :5:

Fritz Langin hypnoottisen lumoava Metropolis on paras näkemäni mykkäelokuva, joka jättää Chaplinin komediat, Griffithin eeppiset spektaakkelit ja jopa Langin oman fantastisen Nibelungen-sarjan varjoonsa. Elokuvaa leikattiin aikoinaan rajusti ja vasta vuonna 2008 se saatiin jälleen lähes alkuperäiseen muotoonsa. Mytologista traditiota, unenomaista fantasiaa ja dystooppisia tulevaisuuden visioita sekoittava mestariteos kertoo tarinansa kuvan ja musiikin keinoin nerokkaan sulavasti. Ikoniset kuvat kuten Moolok-kone, Baabelin torni ja Maschinenmensch uppoavat syvälle katsojan tajuntaan. Metropolis on täynnä oivaltavaa symboliikkaa, taitavasti rakennettuja allegorioita ja jopa eräänlaista profeetallista kykyä ennustaa tulevaisuutta.

 

[Paletaani]

Eraserhead (1976) :3:

Paletaanin ehdottamana

David Lynchin groteskin häiriintyneessä elokuvassa hassuhiuksinen Henry näkee ja kokee ympäristönsä, mukaan lukien vastasyntyneen vauvansa, varsin omalaatuisella tavalla. Ihmisten piirteet ja heidän reaktionsa ovat ylitodellisen liioiteltuja. Vaikea visuaalisuus ja miljööseen sopimattomat äänet ärsyttävät, todennäköisesti tarkoituksellisesti. Pintapuolinen tarina on helppo ymmärtää, mutta useat yksityiskohdat jäävät selittämättömiksi arvoituksiksi. Katsomiskokemus on tai ei ole vaikuttava riippuen siitä, miten hyvin katsoja pääsee Lynchin pään sisään.

En hoksannutkaan, että ehdit jo vilkaista tuon pois

Viitsisitkö hieman valottaa näkemystäsi tuohon pintapuoliseen tarinaan? Itsehän en oikein saanut siitäkään otetta. Lynch on jossakin haastattelussa sanonut, että hän sai "välähdyksenomaisesti" idean tuosta koko elokuvasta luettuaan jonkin tietyn raamatunjakeen. Kyseistä jaetta hän ei ole koskaan sen jälkeen kuitenkaan suostunut paljastamaan.

Leffa on kyllä jäänyt kummittelemaan meikäläisen mieleen monellakin tavalla. Toisaalta vitutti ja kuvotti koko tekele mutta silti jollakin tavalla se kiinnosti ja oli pakko katsoa. Varsinkin se saatanan kitisevä mutanttivauva sai aikaan itsetuhoisia ajatuksia. Liekö sitten tarkoitus?

Oon tullu siihen tulokseen, että tuon on pakko olla elokuvana melko onnistunut ja hyvä kun se itsessäni herättää noinkin monenlaisia tunteita. Vaikka en periaatteessa tykännyt siitä yhtään. Vai tykkäsinkö..? Perkele!

Joskus pitää katsoa uudestaan kunhan selviän edellisen kerran traumoista.

 

[Columbu]

Viitsisitkö hieman valottaa näkemystäsi tuohon pintapuoliseen tarinaan? Itsehän en oikein saanut siitäkään otetta.

Siitä hyvin pintapuolisesta tarinasta mulla on luullakseni suhteellisen selkeä kuva. Kaikki efektit, perhesuhteet ja ihmisten reaktiot on liioiteltuja, mutta jotakuinkin ymmärrettäviä lopun unenomaista surrealismia lukuun ottamatta.

Spoiler

Ukko ei oikein tule toimeen perheensä kanssa, ukko saa lapsen, eukko jättää, ukko paneskelee välillä vähän vierasta pesää, sekin jättää. Loppu on vähemmän selkeä ja siitä voi tehdä monenlaisia tulkintoja. Esimerkiksi mun mielestä se hassuposkinen nainen kuvaa päähenkilön suhdetta lapsensa äitiin, jonka rumuus on kontrastina vieraan naisen eksotiikalle.

Mutta siis tuo on vain se ohut pinta ja siellä pinnan alla on Lynchin monitasoinen ja monitulkintainen maailma. Voi myös olla, että mä oon hahmottanut jotain olennaisesti väärin tuosta pinnallisestakin tarinasta.

Lynch on jossakin haastattelussa sanonut, että hän sai "välähdyksenomaisesti" idean tuosta koko elokuvasta luettuaan jonkin tietyn raamatunjakeen. Kyseistä jaetta hän ei ole koskaan sen jälkeen kuitenkaan suostunut paljastamaan.

Lynch sanoi myös, ettei yksikään tulkinta, jota hän on lukenut tai kuullut, ole täysin yhtenevä hänen oman tulkintansa kanssa. Eli ilmeisesti joku jekku siellä on ja sitä ei tajua, ellei ole Lynch itse :D

Leffa on kyllä jäänyt kummittelemaan meikäläisen mieleen monellakin tavalla. Toisaalta vitutti ja kuvotti koko tekele mutta silti jollakin tavalla se kiinnosti ja oli pakko katsoa. Varsinkin se saatanan kitisevä mutanttivauva sai aikaan itsetuhoisia ajatuksia. Liekö sitten tarkoitus?

Eraserhead oli myös mun mielestä yllättävän vangitseva elokuva, ärsyttävyydestään huolimatta.

Oon tullu siihen tulokseen, että tuon on pakko olla elokuvana melko onnistunut ja hyvä kun se itsessäni herättää noinkin monenlaisia tunteita. Vaikka en periaatteessa tykännyt siitä yhtään. Vai tykkäsinkö..? Perkele!

Joskus pitää katsoa uudestaan kunhan selviän edellisen kerran traumoista.

Itse en aio katsoa leffaa uudestaan ihan lähiaikoina. En tavoittanut siinä mitään sellaista näkemyksellisyyttä, jota pitäisin jotenkin poikkeuksellisen hienona. Vaikuttava elokuva kuitenkin, jollakin tapaa...

 

[Paletaani]

^ :kippis1:

 

[Tigre]

The Omen

Todella puuduttavaa katottavaa. En tiiä sit johtuko siitä kun pari päivää aikaisemmin olin kattonut remaken, jossa 90%:sti samat tapahtumat, niin oliko se sit sen takia niin tylsää kun ties kaiken. Tässäkin samaa vikaa kuin remakessa, että tapahtumat pomppii kuin mikäkin jänis. Musiikit oli muuten tosi persiistä. Kauheeata pimputusta.
:2:

Fantastic Four - Silver Surfer

Juonellisestihan toi on todella kökkö, mutta visuaalisesti tosi hienoo katseltavaa, jonka takia kattomisesta nautin. Dialogi ihan kivaa ja semmosta kevyttä. Möykky oli koko leffan parasta viihdettä. Moneen otteeseen tuli revettyä sille, kun heittää läppää, sitten hymyilee ja nauraa sillä örinä äänellään paskaista naurua.:lol2::lol2::hyvä: Ihan mukavaa krvyttä ajanvietettä.
:3:

 

[Tigre]

Ai niin tämä paskajainen unohtui arvostella

Tai ei tätä voi oikein sanoa arvosteluksi, kun lopetin kattomisen n 45min jälkeen. Aivan käsittämätöntä lässytystä ja se naikkonen alkoi kyrsimään todella pahasti. Olis kestäny 2h39min joten suosiolla jätin kesken.
:0:

 

[Tigre]

Australia oli siis leffan nimi.

 

[Phillyj]

The Omen

Todella puuduttavaa katottavaa. En tiiä sit johtuko siitä kun pari päivää aikaisemmin olin kattonut remaken, jossa 90%:sti samat tapahtumat, niin oliko se sit sen takia niin tylsää kun ties kaiken. Tässäkin samaa vikaa kuin remakessa, että tapahtumat pomppii kuin mikäkin jänis. Musiikit oli muuten tosi persiistä. Kauheeata pimputusta.
:2:

Poika sä et vaan tajua. Se eka on paras ja varsinkin musiikit. :D Remake oli kauheeta kopiopaskaa. Ekassa oli sentään hyviä näyttelijöitä. Remakea en edes pystynyt loppuun katsomaan.