Columbu
Homo Reus
- Liittynyt
- 4.12.2006
- Viestejä
- 6 185
Rashomon (1950) :4:
Tämä dekkarielokuvien edelläkävijä osoittaa, että monitasoinen ja jännittävä tarina syntyy parhaiten ilman rautalangasta vääntämistä, deus ex –juonenkäänteitä ja sekavia kerronnallisia elementtejä, joihin harmillisen moni rikos- ja mysteerielokuva sortuu. Akira Kurosawan varhaiseen tuotantoon kuuluvassa Rashomonissa sama murhatarina kerrotaan neljä kertaa neljästä eri näkökulmasta. Tarinan kertovista henkilöistä on tehty tarkoituksella epäsympaattisia valehtelijoita. Katsoja on kuin tuomari, jonka päätettäväksi jää, kuka heistä puhuu totta. Kurosawa käyttää elokuvallisia tehokeinoja, joita lukuisat ohjaajat, kuvaajat ja leikkaajat ovat kopioineet myöhemmin.
Ran (1985) :4:½
Akira Kurosawan elokuvaeepos kertoo ikääntyneestä sotaherra Ichimonjista ja hänen kolmesta vallanhimoisesta pojastaan. Kurosawa sekoittaa Shakespearea ja Japanin puolimyyttistä historiaa herkulliseksi keitokseksi. Henkilöt ovat vahvoja arkkityyppejä, jotka elokuvan edetessä nousevat kiehtoviksi, monisyisiksi hahmoiksi. Dialogi on välillä hyvinkin värikästä (Ranista löytyy muun muassa pari elokuvahistoriassa vertaansa vailla olevaa vittuilukohtausta). Värimaailma on kontrasteineen ja korostuksineen epätodellisen selkeä ja sommiteltu. Kaiken kaikkiaan Ran on lähestulkoon Seitsemän samurain veroinen mestariteos, johon Kurosawan myöhäinen tuotanto huipentuu.
Tämä dekkarielokuvien edelläkävijä osoittaa, että monitasoinen ja jännittävä tarina syntyy parhaiten ilman rautalangasta vääntämistä, deus ex –juonenkäänteitä ja sekavia kerronnallisia elementtejä, joihin harmillisen moni rikos- ja mysteerielokuva sortuu. Akira Kurosawan varhaiseen tuotantoon kuuluvassa Rashomonissa sama murhatarina kerrotaan neljä kertaa neljästä eri näkökulmasta. Tarinan kertovista henkilöistä on tehty tarkoituksella epäsympaattisia valehtelijoita. Katsoja on kuin tuomari, jonka päätettäväksi jää, kuka heistä puhuu totta. Kurosawa käyttää elokuvallisia tehokeinoja, joita lukuisat ohjaajat, kuvaajat ja leikkaajat ovat kopioineet myöhemmin.
Ran (1985) :4:½
Akira Kurosawan elokuvaeepos kertoo ikääntyneestä sotaherra Ichimonjista ja hänen kolmesta vallanhimoisesta pojastaan. Kurosawa sekoittaa Shakespearea ja Japanin puolimyyttistä historiaa herkulliseksi keitokseksi. Henkilöt ovat vahvoja arkkityyppejä, jotka elokuvan edetessä nousevat kiehtoviksi, monisyisiksi hahmoiksi. Dialogi on välillä hyvinkin värikästä (Ranista löytyy muun muassa pari elokuvahistoriassa vertaansa vailla olevaa vittuilukohtausta). Värimaailma on kontrasteineen ja korostuksineen epätodellisen selkeä ja sommiteltu. Kaiken kaikkiaan Ran on lähestulkoon Seitsemän samurain veroinen mestariteos, johon Kurosawan myöhäinen tuotanto huipentuu.

