- Liittynyt
- 24.10.2010
- Viestejä
- 42
Mua potuttaa salilla käymisessä ehkä eniten se, että mun kärsivällisyys ei aina ole sillä tasolla, jolla sen pitäisi olla. Joskus tuntuu ettei kehitystä näy missään ja joskus taas tuntuu, että vain taivas on rajana. Noina hiljaisimpina hetkinä joskus tuntuu pahalta, mutta onneks ei motivaatio karkaa kuitenkaan mihinkään. Itelläni on pitkän tähtäimen tavoitteet aika korkealla ja siks olis hienoa, jos luoja olis mullekin hieman enemmän kärsivällisyyttä jakanut.
Toinen mikä harmittaa salilla käydessä on kyrpiintyneet ja vittumaiset kanssatreenajat. Joskus kun treenaa ja katseet jonkin toisen treenaajan kanssa kohtaavat, näyttää siltä kuin kyseinen kaveri olisi syönyt kasan paskaa treeneihin tultaessa. Fiksut ja ystävälliset kanssatreenaajat ovat taasen yksi siisteimmistä "sivuseikoista" treenisalilla.
Toinen mikä harmittaa salilla käydessä on kyrpiintyneet ja vittumaiset kanssatreenajat. Joskus kun treenaa ja katseet jonkin toisen treenaajan kanssa kohtaavat, näyttää siltä kuin kyseinen kaveri olisi syönyt kasan paskaa treeneihin tultaessa. Fiksut ja ystävälliset kanssatreenaajat ovat taasen yksi siisteimmistä "sivuseikoista" treenisalilla.

tulee heittämään pakkotoistosta poimittuja läppiä salilla