Itse olin Saksan reissulla kun tämä buumi lähti käyntiin mutta jonkin verran olen seuraillut kirjoittelua.
Uusimman tiedotteen (18.10) mukaan kirkosta olisi eronnut tuon kuuluisan "homoillan" (helvetti muuten mikä termi! :D) jälkeen 20 000 ihmistä. Eroakirkosta.fi on myös perustanut
uuden laskurin, joka laskee eromäärää tuosta samaisesta tapauksesta lähtien. Kirjoittaessani tätä postausta 20.10.2010 klo 16.31,
eronneita on jo 30 370. Aika huikea määrä muutamassa päivässä kun otetaan huomioon, että koko vuonna
2009 erosi kokonaisuudessaan "vain" 40 410 ihmistä.
Elämme varsin mielenkiintoisia aikoja.
Minä veikkaisin, että tässä erobuumissa on tällä hetkellä kyse jo kaikesta muusta kuin homoseksuaalien oikeuksista. Omien kokemusteni mukaan monella maallistuneella ihmisellä on edelleen ollut yllättävänkin korkea kynnys kirkosta eroamiselle. Monesti ajatellaan, että "
entä jos sittenkin..." tai että "
haluan tukea kirkkoa rahallisesti, vaikka en olekaan uskossa". Vastaavaa näkee tässäkin ketjussa; hyvin usein löytyy joku (teko)syy, miksi
ei halua erota.
Nyt sitten tämän lumipalloefektin myötä havaitaan, että kirkosta eroaminen ei olekaan kovin iso juttu. Ei armageddonia, ei Jumalan vihaa, ei (niin suurta) pelkoa paheksuvista sukulaisista jne. Päinvastoin; huomataan että enää ei tarvikaan kuulua sellaiseen organisaatioon, jonka oppeja ei allekirjoita. Tämä on nyt tulossa yhä
normaalimmaksi. Ja säästyyhän siinä vuosittain muutamia satoja selvää rahaakin.
Toisaalta yhteiskunnalliset ilmiöt muodostavat aina vastailmiöitä. Osa eroajista on varmasti myös fundamentalisti-kristittyjä, jotka ovat kyllästyneet kirkon jatkuvaan huoraamiseen yleisen mielipiteen edessä. Odotettavissa onkin mahdollisesti Luther-säätiön kaltaisten ääriliikkeiden kannatuksen nousua. Ehkäpä jopa uusien vastaavien syntyä.
Kuten todettua, hirmuisen mielenkiintoisia aikoja nämä ovat ja paljon on seurattavaa
