❓ Aloittelijan peruskysymykset tänne

Meta title: 💥 Aloittelijan peruskysymykset – paikka jossa tyhmät kysymykset muuttuu kovaksi kehitykseksi

Meta description: Keskustelua treenin, ruokavalion ja tekniikan perusasioista – kaikki aloittelijoiden kysymykset yhteen paikkaan ilman turhaa naljailua.


Onhan tuo treenaamisen halu käytännön tasolla heikentynyt oleellisesti.

Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että pelkällä intohimolla, treenillä, levolla ja syömisellä ei 200 kiloa nouse joka jätkältä penkistä, vaikka kuinka yrittäisi. Pitää niiden lisäksi olla myös lahjoja, sekä geenejä tähän touhuun.

No, jään sitten odottelemaan niitä lahjoja ja geenejä.
 
Vurki sanoi:
J88: Mitä olen tilannettasi miettinyt niin minusta ongelmana taitaa olla se, ettei sinulta löydy omaa himoa raudannostamiseen. 200kg penkki on mahdollinen mutta niin kova tulos, että sitä ei pelkällä tavoitteellisuudella saavuteta - hommasta pitää nauttia. 100kg:kin on sellainen rauta, mitä tuskin koskaan nostat ellet tosissaan tykästy punttailuun. Kova työ on oikeasti mahdotonta ilman intohimoa. Enkä nyt tarkoita sitä että puurtaa siellä salilla 24/7, kyllähän kiviäkin voi louhia vaikka kuinka vituttaisi, mutta jotta oikeasti rääkkäät itsesi henkihieveriin ja järjestät elämäsi parempaa penkkitulosta tavoittelemaan, tarvitset intohimoa. Luuletko että salaisuus Colemanin selkään on kovassa työssä, tai geeneissä, kuten tunnut ajattelevan? Salaisuus on intohimossa, todellisesta syvältä sisimmästä kumpuavasta halusta treenata ja työskennellä leveämmän selän eteen - ei vain saada sitä.
Click to expand...

Tää oli tosi hyvää tesktiä! Tästä tuli itelle mieleen, että ei se olis Rockykaa Clubberia voittanu ellei se kovasti treenannu :D
 
J88 sanoi:
Onhan tuo treenaamisen halu käytännön tasolla heikentynyt oleellisesti.

Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että pelkällä intohimolla, treenillä, levolla ja syömisellä ei 200 kiloa nouse joka jätkältä penkistä, vaikka kuinka yrittäisi. Pitää niiden lisäksi olla myös lahjoja, sekä geenejä tähän touhuun.

No, jään sitten odottelemaan niitä lahjoja ja geenejä.
Click to expand...

No ei joka jannu kahtasataa penkistä nosta, se on varma. Siinä sä olet oikeassa. Mutta sitä ei voi kukaan etukäteen tietää ennenkuin on kokeillut. Jos nelikymppiseksi ei ole kahteensataan päässyt, niin taitaa jäädä sitten pääsemättä. Kenellekään ei voi etukäteen luvata mitään, itse ne tulokset pitää tehdä ja katsoa. 150kg on IMO realistinen tavoite kelle vaan, mutta 200 ei. En minäkään ymmärrä kyllä yhtään tuota sun asennetta, että ei kannata treenata jos ei ole mahdollisuutta huipulle. Siis mitä vittua? Voin kertoa ettei sulla ole mahdollisuutta maailman huipulle yhtään missään lajissa enää tässä vaiheessa. Toisin sanoen älä nyt helvetissä enää ala yhtään mitään harrastamaan, ei todellakaan kannata. Ei kannata lähteä lenkille, koska todennäköisesti et saavuta enää 10 000 m ME-aikaa. Ei kannata pelata jääkiekkoa, koska et ikinä tule NHL:ään pääsemään, ei kannata spurtata kovin lujaa koska 10 s jää kuitenkin satasella alittamatta. Ei kannata myöskään mennä sinne saatanan vaikealta tuntuvalle salille, koska susta ei ikinä tule suomen eikä maailman eikä pakkiksen kovinta nostajaa.

Kuitenkin jos tuntuu, että mieli muuttuu ja saattaisi sittenkin olla mukavaa ylittää ihan ITSENSÄ siellä salilla, niin sitten kannattaa harkita uudelleen. Ehkäpä joskus osaisit sitten nauttia niistä pienistä kehityksen merkeistä, eli hiljalleen kohenevasta ulkonäöstä ja kilo kilolta nousevista painoista. Vittu se on hieno fiilis ku ekan kerran penkkaa/vetää/kyykkää satasen. Sama homma oikeastaan jokaisen ennätyskilon kanssa, oli se sitten 50, 100, 150 tai 200kg. Mulla ainakin on jokainen noista tuntunut ihan yhtä hyvältä, koska on ylittänyt itsensä, mutta toisaalta sellaiselta että "tässäkö tämä oli". Onneksi siellä salilla on muutakin kuin jotain ulkoisia ja itse keksittyjä menestyspaineita.

Fimpen sanoi:
Nii joo.. Mut jos kerkee käymää vaa 3krt/vko nii Ma,To,La sillo, vai?
Click to expand...

Ihan sama se on miten, käy vaikka joka toinen päivä niin ihan hyvä on.
 
J88 - Tarviiko sitä 200 nousta penkistä?

Ite oon tällänen 182cm 77kg ruipelo, olemattomat hartijat ja lonkka vähän sökönä ja helvetin pitkät jalat, eli näyttää kun lihasta ei olisi yhtään.. No eipä se kyllä haittaa kun ite tietää, että kehittyy ja hauskaa on. 200kg kun menee penkistä rupeaa äijällä olemaan aika paljon jo kokoan, enkä sellaseks edes haluaisi tulla. Riittää kun saan vähän lihaa luitten ympärille ja läskiä pois.

Jos nostaa 100 penkistä, niin se ei sulle kelpaa? Koska täällä pakkiksellakin niin moni sen nostaa? ja 200 on vähän siinä ja siinä, että kelpaako?? No ootkohan nyt kattonu niitä body lehtiäs vähän liian paljon perkele.. Jätkällä vähän kovat unelmat, nousta maailman vahvimmaks.. Vähän sama ku haaveilisin joka päivä, että olisin Superman, koska siinä olisi jotain tavoiteltavaa..

Perkele!!
 
Tähän asti olen saanut lihaa melko symmetrisesti joka paikkaan. Aamulla kuitenkin, menin tarkistamaan tilanteen niin huomasin, että vasemman puolen latsit ovat melkein puolella isommat kuin oikeat. Leukoja olen vedellyt puhtaalla tyylillä nopea ylös, 3-4sec alas ja kulmasoutua samalla tyylillä, samat painot molemmille puolille luonnollisesti. Olisiko kenelläkään mitään neuvoa miten voisi tuolla oikealla puolella saada vasemman kiinni, ja kenties pitää ne yhtä suurina?
 
Se on yleensä ihan luonnollista että poikkeavuuksia löytyy. Esimerkiksi toinen hauis tuppaa olemaan useimmilla suuremmpi kuin toinen jne mutta tämä on jo aika uutta mulle.
Oletkos koitttanut yhden käden kulmasoutua? Siinä pystyt ainakin varmistamaan ettei toinen käsi tee enemmän työtä kuin toinen.
 
J88 sanoi:
Eli ennemmin vinkuheinä ilman että tekee mitään, koska silloin voi ainakin vedota siihen, ettei ole tehnyt mitään. Hävettäisi vielä enemmän treenata oikein kunnolla koko elämänsä ja jämähtää johonkin 120 kg:n.
Click to expand...

Siis mitä vittua? Mä olen sua about kymmenen vuotta vanhempi ja penkkaan ehkä just sen naurettavat 120 (pikkuflunssassa helpohko 115 viime viikolla, eli tuo 120 kiloakin on tällä erää realisoimatta, juuri sen olen tosin joskus ikuisuus sitten nuorena miehenä nostanut) eikä mua hävetä yhtään, vaikken usko tästä edes merkittävästi kehittyväni, kun elämässä on liikaa muutakin tekemistä kuin treenaaminen. Treeni on kuitenkin minulle itsessään hienoa hommaa ja jossain mielen pohjalla kolkuttelee, että jos sen 130 vielä joskus ottaisi, tai ehkä jopa 140 jos muutaman vuoden ehjänä pysyy ja jaksaa vääntää...

Useimpien sohvaperunoiden tai satunnaisten treenaajien mielestä se 120, tai edes 100, kiloakin on ihan saatanan paljon ja salilla kovemmatkin jätkät suhtautuvat positiivisesti eivätkä naureskele, koska tietävät jokainen kokemuksestaan, ettei edes tähän pisteeseen päästä ilmaiseksi, vaan se vaatii paljon työtä. En mä koe, että se olisi ihan yksi ja sama istua kotona itkemässä ja pippeliä nysväämässä, kun on ihan sama penkkaako 50 vai 100 kiloa.

marde84 sanoi:
Vittu se on hieno fiilis ku ekan kerran penkkaa/vetää/kyykkää satasen. Sama homma oikeastaan jokaisen ennätyskilon kanssa, oli se sitten 50, 100, 150 tai 200kg. Mulla ainakin on jokainen noista tuntunut ihan yhtä hyvältä, koska on ylittänyt itsensä, mutta toisaalta sellaiselta että "tässäkö tämä oli".
Click to expand...

Jep, juuri tämä on se taika, joka pitää löytää että salilla jaksaa käydä viikosta ja kuukaudesta toiseen, vaikka välillä sujuu hyvin ja välillä kaikki menee päin helvettiä. Kun pari vuotta sitten aloitin salillakäynnin kamalasta rapakunnosta vuosien tauon jälkeen, nousi nippa nappa 65 kg ja ajattelin vain, että jospa vielä joku päivä sen 80 kiloa saisi, niin ei olisi ihan naurettavan heikko paska. Se 80 nousi aikanaan, sitten aloin ajatella että tulisi edes se 90. Kun se nousi, ajattelin että saisipa tehtyä edes lyhyttä sarjaa sillä yhdeksälläkympillä, niin ei tämä oma touhu tuntuisi enää ihan naurettavalta. Tota rataa se homma kulkee, nyt mulla on etäisenä haaveena, että jospa tästä vielä sen kymmenen kiloa eteenpäin pääsisi, niin voisi vielä yli 3-kymppisenä sanoa olevansa kovemmassa kunnossa kuin koskaan... (Siis penkin osalta, joka ei ole mulle mikään itseisarvo vaan vain yksi liike muiden joukossa).
 
marde84 sanoi:
Ei kannata myöskään mennä sinne saatanan vaikealta tuntuvalle salille, koska susta ei ikinä tule suomen eikä maailman eikä pakkiksen kovinta nostajaa.
Click to expand...

:hyvä: Tosta sai vähän sellasen vaikutelman että Suomen vahvin = kova, maailman vahvin = kovempi, Pakkiksen vahvin = kovin :lol2:

Mutta siis sitten kysymys.. Mistähän se johtuu että mun etureidet on näin lepopäivinä sellaset että kun niitä jännittää ja sit päästää rennoks, ni hetken päästä tulee sellanen maitohappoja muistuttava tunne hetkeks? Aika voimakas "kipu" :wtf: Ei missään muussa lihaksessa tuu tollasta. Onko ne niin jäykät paskat vai shokissa kun vasta muutamia viikkoa jalkoja treenannut? G6:sta siis treenattu, eli kyykkyjä :) Sarjapainot kuitenkin noussut tasasesti koko ajan.
 
Ephemeral sanoi:
:hyvä: Tosta sai vähän sellasen vaikutelman että Suomen vahvin = kova, maailman vahvin = kovempi, Pakkiksen vahvin = kovin :lol2:

Mutta siis sitten kysymys.. Mistähän se johtuu että mun etureidet on näin lepopäivinä sellaset että kun niitä jännittää ja sit päästää rennoks, ni hetken päästä tulee sellanen maitohappoja muistuttava tunne hetkeks? Aika voimakas "kipu" :wtf: Ei missään muussa lihaksessa tuu tollasta. Onko ne niin jäykät paskat vai shokissa kun vasta muutamia viikkoa jalkoja treenannut? G6:sta siis treenattu, eli kyykkyjä :) Sarjapainot kuitenkin noussut tasasesti koko ajan.
Click to expand...

No eikö se järjestys jotenkin noin muka mene?:D Pakkiksella kun voimansa osoittaa jossain penkkithreadissa niin on kovempi jätkä ku kukaan muu maailmassa.;)

Tuo jalkojen hapottelu kuulostaa kyllä ihan tutulta, itelläki joskus tai useimmiten.
 
Eiköhän se jotenkin noin mene :D Ehkä noi jalkojen polttelut on sit ihan asiaan kuuluvaa kun Pakkiksellakin poltellaan :hyvä:
 
Tein kyykkyä eilen ekaa kertaa sellasella kunnon tangolla tai mikä onkaan (:D) ni se paino ihan törkeen paljon ,vaikka siinä oli vaan yht. 10 kg painoo. Mun hartiat ja selkä meinas kuolla. Mitenköhän sitä tankoo pitäis pitäää vai pitääkö siihen vaan tottuu.? Ja paljon se pelkkä tanko painaa ilman niitä lisäpainoja, tietääks joku?
 
"Normaali" tanko painaa 20 kiloa ja tangolle löytyy hyvä paikka takaolkapäiden kuopista. Sen löytää kun nostaa käden ylös ja kokeilee toisella kädellä siitä solisluun takaa.
 
Oon tässä nyt kolme/neljä viikkoa tehny arskan golden six, juonu protskua 2-3/krt päivä ja lihakset kasvanu selvästi, mutta ruvennu rinta sattumaan ihan perkeleesti jossain asennoissa. Esim. kun nousee tuolilta, niin keskelle rintaan sattuu.

Onko muilla kokemuksia?
 
Munakas sanoi:
Se on yleensä ihan luonnollista että poikkeavuuksia löytyy. Esimerkiksi toinen hauis tuppaa olemaan useimmilla suuremmpi kuin toinen jne mutta tämä on jo aika uutta mulle.
Oletkos koitttanut yhden käden kulmasoutua? Siinä pystyt ainakin varmistamaan ettei toinen käsi tee enemmän työtä kuin toinen.
Click to expand...

Juu kulmasoudun olen aina tehnyt yhdellä kädellä. Menee minulla aina sellaseksi ihme riuhtomiseksi jos teen tangolla tai kahdella kädellä samaan aikaan - onnistuin jotenkin saamaan jopa etureiskat mustelmille. :D
 
^ Ehdottomasti. Kovissa ykkösissä ja TOSI raskaissa lyhyissä sarjoissa kannattaa vyötä käyttää, jos ei meinaa muuten pysyä nipussa. Muuten kannattaa aina olla ilman vyötä, niin saa niihin tukilihaksiinkin jerkkua.
 
Mä en ymmärrä miten siitä vyöstä voi olla jotain hyötyä. Siis ei mikään provo ollu vaan mä olen vaan oikeasti niin yksinkertanen etten ymmärrä miten joku vyö vois pitää selän(?) paremmin nipussa. :D Pitäis varmaan joskus kyykkäillessä kokeilla ihan mielenkiinnosta miten se vaikuttaa..
 
Vyö tukee sitä selkää ja helpottaa tukilihaksien kuormaa. Ilman vyötä joudut tekemään enemmän töitä vatsoilla, selällä ja kylkilihaksilla, että saat pysymään paketin koossa.
 
Back
Ylös Bottom