Meta title: 💥 Aloittelijan peruskysymykset – paikka jossa tyhmät kysymykset muuttuu kovaksi kehitykseksi

Meta description: Keskustelua treenin, ruokavalion ja tekniikan perusasioista – kaikki aloittelijoiden kysymykset yhteen paikkaan ilman turhaa naljailua.


Millanenkohan jätkä siellä ruudun takana oikein kirjottelee, kun ihan periaatteessa järkevän näköstä tekstiä ois, jos sen ois kirjottanu kerran tänne, ja ymmärtäny neuvot mitä on kerrottu. Mutta tyyppi on jauhanu samaa asiaa täällä melkeen kaks ja puol vuotta. Alan miettiä, että ootko provo. No oletetaan nyt että et ole. Lähde vaikka siitä ajatuksesta että on mahdollista joskus, vuosien päästä nostaa 150kg penkistä, 200kg mavesta ja 175kg kyykystä. Eli kun mietit, kannattaako treenata, niin totta munassa kannattaa. Jos et nyt ymmärrä tätä asiaa mitä sulle kerrotaan, niin toivon ettei kukaan enää edes yritä neuvoa sua koska tollanen monen vuoden jahkaaminen, jonka aikana oisit varmaan päässy jo helposti yli satasen rautoihin, on ihan vitun turhaa. Kiitos.

Periaattessa penkkitavoite on 200 kiloa, koska joskus aiemmin laskin tavoitetta, eli luovutin. Mavesta tavoite on 250, samoin kuin kyykyssä. Eli tuolla selostuksella treeniä on turha edes aloittaa.

marde84: Kyllähän se nyt jotain kertoo, jos toinen nostelee jo valmiiksi omia tuloksiaan, vaikka se olisikin muutaman kuukauden treenillä saavutettavissa. Urheilutaustasta ei ole mitään muuta kuin hyötyä tässä hommassa. Se yhdistettynä kovaan treeniin, niin ei mielestäni ole epäselvää, kumpi nostelee vaikka 40-vuotiaana enemmän, sinä vai tällainen ruipelo jo valmiina. Sullahan se mahdollisuus sinne 200 kilon penkkiin on, sun ei ole koskaan tarvinnut aloittaa minään alipainoisena vinkuheinänä. Sen voin jo varmuudella sanoa, että kukaan 200 kilon nostaja ei ole ollut 21-vuotiaana tällainen ruipelo. Kyllä jokin muukin asiassa piilee kuin treeni, lepo ja ruoka.

Joku täällä sanoi, että Marko Savolainen nosti 19-vuotiaana penkistä 220kgx2. Oliko tuon taustalla pelkkä treeni, ruoka ja lepo? Siis pelkästään nuo? Mitään lahjakkuutta ei ollut, mitään hyviä geenejä ei ollut? Kumma kun erittäin harva 19-vuotias nostelee maailmassa tuollaisia rautoja, vaikka treenaisivatkin. Vai onko tuossakin syynä huono treenimotivaatio ja panostus? Eli kaikki maailman 19-vuotiaat nostelisivat tuollaisia painoja, kunhan vain yrittäisivät.
 
Periaattessa penkkitavoite on 200 kiloa, koska joskus aiemmin laskin tavoitetta, eli luovutin. Mavesta tavoite on 250, samoin kuin kyykyssä. Eli tuolla selostuksella treeniä on turha edes aloittaa.

marde84: Kyllähän se nyt jotain kertoo, jos toinen nostelee jo valmiiksi omia tuloksiaan, vaikka se olisikin muutaman kuukauden treenillä saavutettavissa. Urheilutaustasta ei ole mitään muuta kuin hyötyä tässä hommassa. Se yhdistettynä kovaan treeniin, niin ei mielestäni ole epäselvää, kumpi nostelee vaikka 40-vuotiaana enemmän, sinä vai tällainen ruipelo jo valmiina. Sullahan se mahdollisuus sinne 200 kilon penkkiin on, sun ei ole koskaan tarvinnut aloittaa minään alipainoisena vinkuheinänä. Sen voin jo varmuudella sanoa, että kukaan 200 kilon nostaja ei ole ollut 21-vuotiaana tällainen ruipelo. Kyllä jokin muukin asiassa piilee kuin treeni, lepo ja ruoka.

Joku täällä sanoi, että Marko Savolainen nosti 19-vuotiaana penkistä 220kgx2. Oliko tuon taustalla pelkkä treeni, ruoka ja lepo? Siis pelkästään nuo? Mitään lahjakkuutta ei ollut, mitään hyviä geenejä ei ollut? Kumma kun erittäin harva 19-vuotias nostelee maailmassa tuollaisia rautoja, vaikka treenaisivatkin. Vai onko tuossakin syynä huono treenimotivaatio ja panostus? Eli kaikki maailman 19-vuotiaat nostelisivat tuollaisia painoja, kunhan vain yrittäisivät.

Kyllä pienemmälläkin kuin 200kg penatuloksella on elinkelpoinen. 100kg on jo ihan hyvä tulos. Kyllä treenatun kropan saa ilman 200kg penkkiä. 400kg yhteistuloksella voi jo sanoa itseään perusvahvaksi. Taitaa mies kirjoitella paskaa pikkukännissä ihan vittuillakseen. Vinkkejä on tullut jo ihan saatanasti.
 
J88 on sinnikkäin provoilija mitä ikinä nähnyt. 3v samaa laulua :D
 
100 kiloa nostaa niin moni treenaaja täällä pakkiksellakin ja on aika perustuloksia. Eli ei mitään tavoiteltavaa.

Samalla jos myös 150 on mahdollista kenen hyvänsä nostaa, niin mitä tavoiteltavaa siinä on? Eihän siinä saavuta, mitään mitä joku muu ei voisi saavuttaa. 200 kiloa taasen on vähän eri juttu. 200 kiloa ei nosta kovin moni, joten siinä onkin sitten jo jotain tavoiteltavaa.

Enkä halua olla pelkkä perusvahva. Sellainen voi olla kuka tahansa muukin. Eikä silloin ole mitään ainulaatuista tavoiteltavaa.

Ja kyllä tiedän nuo ohjeet, lukenut jo moneen kertaan. Haluaisin vain tietää, että kuinka hyvät tsäänssit noihin tuloksiin on. Lähes kaikki täällä väittää, että kyllä on mahdollista, mutta sitten kun taas puhutaan rehellisesti, niin kovin hyvät tsäänssit ei olekkaan.
 
Ja onhan itsellä kyllä vaikea noudattaa noita ohjeita, mistään luetun ymmärtämisestä ei ole kiinni. Käytännön toteutus jumittaa.

Pelkästään jo senkin takia, että sarjapainot nousevat hitaasti, niin treenaaminen on aika turhaa. Koska sehän on yksilöstä kiinni, kuinka nopeasti sarjapainot kasvavat, eikö?
 
100 kiloa nostaa niin moni treenaaja täällä pakkiksellakin ja on aika perustuloksia. Eli ei mitään tavoiteltavaa.

Samalla jos myös 150 on mahdollista kenen hyvänsä nostaa, niin mitä tavoiteltavaa siinä on? Eihän siinä saavuta, mitään mitä joku muu ei voisi saavuttaa. 200 kiloa taasen on vähän eri juttu. 200 kiloa ei nosta kovin moni, joten siinä onkin sitten jo jotain tavoiteltavaa.

Enkä halua olla pelkkä perusvahva. Sellainen voi olla kuka tahansa muukin. Eikä silloin ole mitään ainulaatuista tavoiteltavaa.

Ja kyllä tiedän nuo ohjeet, lukenut jo moneen kertaan. Haluaisin vain tietää, että kuinka hyvät tsäänssit noihin tuloksiin on. Lähes kaikki täällä väittää, että kyllä on mahdollista, mutta sitten kun taas puhutaan rehellisesti, niin kovin hyvät tsäänssit ei olekkaan.

Kannataisko miettiä asia niin, että pelkästään se että on jaksanu käydä salilla ahkerasti ja tehnyt jotain sen eteen että on saavuttanut sen 100kg penkkituloksen(jolla ei ole mielestäni mitään väliä), on jo sinällään saavutus, koska kovin moni ihmisistä ei mukavuudenhaluisina jaksa edes raahata sitä persettään monta kertaa viikossa salille, vaan makaa mieluummin sohvalla ja kattoo kauniita ja rohkeita..Jos kysytään mikä on perusvahva, niin harva normipulliainen nostaa penkistä edes sitä 100 kiloa..
 
J88: Mitä olen tilannettasi miettinyt niin minusta ongelmana taitaa olla se, ettei sinulta löydy omaa himoa raudannostamiseen. 200kg penkki on mahdollinen mutta niin kova tulos, että sitä ei pelkällä tavoitteellisuudella saavuteta - hommasta pitää nauttia. 100kg:kin on sellainen rauta, mitä tuskin koskaan nostat ellet tosissaan tykästy punttailuun. Kova työ on oikeasti mahdotonta ilman intohimoa. Enkä nyt tarkoita sitä että puurtaa siellä salilla 24/7, kyllähän kiviäkin voi louhia vaikka kuinka vituttaisi, mutta jotta oikeasti rääkkäät itsesi henkihieveriin ja järjestät elämäsi parempaa penkkitulosta tavoittelemaan, tarvitset intohimoa. Luuletko että salaisuus Colemanin selkään on kovassa työssä, tai geeneissä, kuten tunnut ajattelevan? Salaisuus on intohimossa, todellisesta syvältä sisimmästä kumpuavasta halusta treenata ja työskennellä leveämmän selän eteen - ei vain saada sitä.

Kirjoitit minulle vastaukseksi pari päivää sitten että olen vasta 16 mutta nostan silti isompia painoja. Ei pidä paikkaansa. Minun treenihistoriani ei ole mitenkään loistelias, päin vastoin. Aloitin treenaamisen valtaisalla innostuksella n. puolitoista vuotta sitten. Innostusta oli liikaakin, virittelin omia ohjelmiani ja systeemejäni enkä kiinnittänyt sellaiseen perusasiaan kuin syömiseen huomiota. Treenasin kotona kyseenalaisin menetelmin, ja syöminen oli aivan liian vähäistä. En kehittynyt. Noin puoli vuotta sitten aloin treenaamaan järkevästi, yleisesti hyväksytyllä tavalla, ja pientä kehitystä oli havaittavissa. Syöminen oli kuitenkin edelleen liian vähäistä, joka sitten toimi pullonkaulana. Nyt olen vihdoin saanut painon nousuun - olen ollut plussilla noin kuukauden. Olen kehittynyt yhtä paljon kuin viimeisen puolen vuoden aikana. Tulokset nousevat kohisten ja palautuminen on ilmiömäistä. Syöminen on se juttu. Ja se toinen juttu on se omistautuminen. Usko pois, et varmasti nosta 200 kiloa, etkä 150, tuskin edes 100, ellet todella innostu hommasta. Vietätkö päiväsi voimailusta lukien ja pohditko entistä tuloksekkaampia tapoja treenata kaiken aikaa? Tuskin. Siksi et voikaan saavuttaa isoja voimia. Kylmä totuus on, ettei kukaan voi saada kovia voimatasoja (yt +600) ellei todella omistaudu. Ei voi treenata muun elämän ehdoilla ja olla samalla helvetin voimakas. Kohtalaisen voi.

Tsemppiä!

E: Enkä siis tarkoita, ettetkö tuntisi intohimoa punttailuun, tarkoitan vain sitä, että mikäli sitä ei löydy, 200 ei nouse.

E2: Älä mieti sitä mitä voit saavuttaa, vaan sitä, miten. Keskitä elämäsi raudannostamiseen ja tulet vitun vahvaksi. Geenit tulevat siten vastaan, että sinusta tuskin tulee maailman vahvinta. Mutta voithan olla jossain lajissa paras. Ainakin Suomenmestari.
 
Pitkäjänteisyydellä sitä voimaa ja lihaa saa, kuten jasuppi sanoi. Esim. itsellä 0-10kg penaan lisää per vuosi. Ei ole paljoa, mutta en paljoa tahdokaan. Mihin sitä kiire on vapaa-ajalla? Ei ne tulokset ole pääasia, kunhan on mukava harrastus. Jos tuloksia haluaa, niin päihteistä pidättäytyminen on suotavaa.

Edittinä. Itsellä alkutaso 11 tai 14kg pikkupoikana.:) Siis tässä tärkeimmässä liikkeessä.
 
No, jos jotain haluan harrastaa, niin siinä on sitten oltava kunnon mahdollisuudet, eikä niin, että tavoitteet jää täyttymättä.

Kyllä löydän parempaakin tekemistä, kuin treenata ahkeraan, että nostaa jotain 100 kg penkistä. Eri asia treenata niin helvetisti ja nostaa 300 kiloa penkistä.

Eli ennemmin vinkuheinä ilman että tekee mitään, koska silloin voi ainakin vedota siihen, ettei ole tehnyt mitään. Hävettäisi vielä enemmän treenata oikein kunnolla koko elämänsä ja jämähtää johonkin 120 kg:n. Lahjattomuuden takia olisi siis jäänyt vaikka kuinka paljon nostamatta.
 
Onhan itsellä vaikka kuinka kova palo salille, mutta tällaisena ruipelona se vain ei jaksa käytännön tasolla sytyttää. Kyllähän sitä melkein koko ajan miettii, että menisi salille, mutta kun katsoo peiliin, niin intohimo katoaa kyllä saman tien. Suomenmestaria itsestä ei enää tässä vaiheessa voi saada millään, aika nuorena olisi pitänyt aloittaa. Itselle on tullut bodylehti nyt parisen vuotta. Lisäksi lueskelen muitakin lehtiä, sekä pakkista joka päivä.

Kyllähän Ronnie on noissa kisoissa lähes aina ykkönen, tuskin treenistä ja intohimosta on tuo selkä tullut. Ihmisillä on erilaiset selät, erilaiset hartiat, jne. Toisilla jo valmiiksi leveät hartiat, toisilla on niin, ettei melkein koko hartioita erota.
 
Siis miten sä kuvittelet, että sä selvität tän sun max rajan täällä kitisemällä ja valittamalla?
Luuletko että se sun ulkoinen olemus muuttuu sillä peiliin tuijottamisella? Valittamalla ei tulosta tehdä.

Raahaa se perse sinne salille ja treenaa, syö ja lepää niinkun kuuluukin.

Voit sitten 15vuoden intensiivisen treenin jälkeen tulla kitisemään niistä tuloksista, jos on aihetta. Sitä ennen et voi tietää mistään yhtään mitään.

E: Vippien kuvistakin löytyy monta hyvää esimerkkiä miten ihminen voi muuttua, kun jaksaa nähdä vaivaa. Siellä on yhtä sun toista kukkakeppiä ketkä on tehny helvetin hienoa tulosta.
 
Uskotko, että kehityt jos treenaat kunnolla, syöt yli kulutuksen ja nuku +7 tuntia/yö? Ihmettelen että mikä on ongelmasi kun et tee noin, mutta koko pakkis sekä muukin maailma sanoo, että jos tekisit noin, kehittyisit. Et ole tainnut koskaan syödä yli kulutuksen ja nukkua kunnolla? Jos tekisit niin, kehittyisit! Se on perkeleen vaikeaa, mutta toimii! 99999999 100000000:sta kehittyy suht hyvää tahtia, jos syö yli kulutuksensa, nukkuu kohtuullisesti ja treenaa järkevästi. Eli jos et oikeasti ole jotenkin sairas tms., voit kehittyä melko hyvin! Geenit määräävät monta asiaa eikä Coleman tietenkään olisi noin iso normijampan geeneillä, mutta hyvää kehitystä saa aikaan lähes kuka tahansa perusasioiden hoitamisella: treeni, ravinto ja lepo. Salilla jossa käyn eräs asiantunteva ja mukava valmentaja heittää aina ilmaiseksi vinkkejä. Arvaa mitä hän sanoo minulla joka kerta kun käyn siellä? SYÖ!

200kg penkki tulee jos pistät perusasiat kuntoon ja lähdet tarmolla sitä kohti!

Tiedän että se on ihan perseestä kun vuodesta toiseen menee hommat pieleen. Toivottavasti saat homman pelittämään! Nyt menen unten maille. Niin sitä kehitytään!
 
No, jos jotain haluan harrastaa, niin siinä on sitten oltava kunnon mahdollisuudet, eikä niin, että tavoitteet jää täyttymättä.

Kyllä löydän parempaakin tekemistä, kuin treenata ahkeraan, että nostaa jotain 100 kg penkistä. Eri asia treenata niin helvetisti ja nostaa 300 kiloa penkistä.

Eli ennemmin vinkuheinä ilman että tekee mitään, koska silloin voi ainakin vedota siihen, ettei ole tehnyt mitään. Hävettäisi vielä enemmän treenata oikein kunnolla koko elämänsä ja jämähtää johonkin 120 kg:n. Lahjattomuuden takia olisi siis jäänyt vaikka kuinka paljon nostamatta.

En ymmärrä tuota asennetta, että haluat olla joku ylijumala saliharrastajien parissa. Suurin osa salillakävijöistä käy salilla sen takia että pysyisivät/pääsisivät hyvään kuntoon, saisivat lihasta että näyttää hyvältä ja erottuu massasta, ei sen takia että olisi parempi kuin joku muu. Itse en ole koskaan edes ajatellut että meen punttaan joka kerta vaan sen takia että vielä joku päivä penkistä irtoaa 200 kg tai että oisin kovempi penkkaan ku kukaan pakkiksen äijistä, vaan sen takia että joskus näyttäisin vartaloltani hyvältä, ja saisin ihailevia katseita naisväen edustajilta ;) niinku joku vanha hc-punttaaja joskus täällä pakkiksen foorumilla sanoi ; ihan sama paljoko sitä rautaa nousee, kunhan lihakset on semmoset että niillä saa pillua :D
 
Ens viikol ois tarkotus pitää ns. kevyt viikko

eli käytännössä miten kannattaisi toteuttuaa?

jotai 20-30% vähemmän painoja kuin normaalisti, mutta ehkä vähän enemmän toistoja?
 
Ens viikol ois tarkotus pitää ns. kevyt viikko

eli käytännössä miten kannattaisi toteuttuaa?

jotai 20-30% vähemmän painoja kuin normaalisti, mutta ehkä vähän enemmän toistoja?
Se kevyt viikko menettää merkityksensä, jos kuorman pudottamista lähdetään paikkaamaan pidemmillä sarjoilla. Pidä vaikka toistomäärä samana tai hieman pienempänä kuin normaalisti, vähennä reippaasti kuormaa (tuo 30 % on ihan hyvä), ja pienennä kokonaisvolyymiä (vaikkapa 1-2 sarjaa vähemmän kuin normaalisti. Jos energiaa riittää, niin lisää huoltavaa treeniä, venyttelyä ja liikkuvuusharjoitteita.
 
J88: Mitä olen tilannettasi miettinyt niin minusta ongelmana taitaa olla se, ettei sinulta löydy omaa himoa raudannostamiseen. 200kg penkki on mahdollinen mutta niin kova tulos, että sitä ei pelkällä tavoitteellisuudella saavuteta - hommasta pitää nauttia. 100kg:kin on sellainen rauta, mitä tuskin koskaan nostat ellet tosissaan tykästy punttailuun. Kova työ on oikeasti mahdotonta ilman intohimoa. Enkä nyt tarkoita sitä että puurtaa siellä salilla 24/7, kyllähän kiviäkin voi louhia vaikka kuinka vituttaisi, mutta jotta oikeasti rääkkäät itsesi henkihieveriin ja järjestät elämäsi parempaa penkkitulosta tavoittelemaan, tarvitset intohimoa. Luuletko että salaisuus Colemanin selkään on kovassa työssä, tai geeneissä, kuten tunnut ajattelevan? Salaisuus on intohimossa, todellisesta syvältä sisimmästä kumpuavasta halusta treenata ja työskennellä leveämmän selän eteen - ei vain saada sitä.

Nyt tuli ihan helvetin hyvää ja painavaa tekstiä, varsinkin noin nuorelta kaverilta :puntti:. Lue J88 tuo oikein ajatuksella ja moneen kertaan.
 
ei kukaan ole sanonut että nuina päivinä pitäis orjallisesti treenata. Valitse itse mitkä päivät sopii sulle paremmin.
Varmaan noissa jaetuissa ohjelmissa on se idea ettei peräkkäisinä päivinä rasiteta samaa lihasta (paitsi ehkä epäsuorasti)
Ja jokainen ihminen on yksilöllinen ja riippuu paljon yleiskunnosta ja aiemmasta uheilutaustasta kuinka hyvin kroppa palautuu huhkimisesta. Tätä buustaamaan sitten kunnolla ravintoa ja venyttelyt päälle.
 
Back
Ylös Bottom