Kai nyt joku hirsirakennus mihin ei tule sähköä tai vettä sisään kestää aikaa hyvin ilman suurempaa hommaa.
Puu materiaalina on jopa jossakin määrin ikuinen.

Jos seinät on maasta irti ja katto pitää vettä, niin edellytykset pitkälle iälle ovat erittäin hyvät. Itse edustan perinnerakentamisessa sitä lahkoa, joka puhuu
uhrikerroksista. Hirsin on kantavana rakenteensa sekä lämmöneristeenä se pyhin osa talon runkoa, jota pitää varjella. Tästä syystä sille asennetaan uhrikerrokseksi (sekä visuaalisen ilmeen parantamiseksi) ulkovuoraus ja koska ulkovuoraus maksaa rahaa ja senkin asentamisessa on kova työ, niin asennetaan sillekkin uhrikerros pintakäsittelyn muodossa. Vuosien saatossa ja sateen sekä auringon UV-säteilyn piiskatessa pintakäsittelyä elikä maalausta, se alkaa hiljalleen kulua. Joku maali on vaikea ja työläs maalata sekä hankintahinnaltaan kallis ostaa, mutta vastaavasti kestää säätä/aikaa paremmin. Toinen on taas pirun halpaa ostaa ja nopeaa sekä helppoa maalata, mutta mädättää jo itsessään ulkovuorauksen. Noh kuitenkin, ensimmäisen uhrikerroksen eli maalin ollessa menetetty suoritetaan uudelleen maalaus ja taas saadaan sille ulkovuoraukselle paljon lisävuosia aikaiseksi. Toistetaan tarpeen vaatiessa. Kun on käytetty oikeaa maalia ja hoidettu homma säännöllisesti (esim kerran 20:ssä vuodessa), niin meitillä on yht'äkkiä satavuotias ulkovuoraus melko hyvässä kunnossa ja sen alla oleva hirsirunko priimakunnossa. Sitten joskus kun ulkovuoraus vaatii jo vaihtamista, niin mietitään edelleen, että pärjätäänkö vaihtamalla etelä ja lännen julkisivuille muutama listan ja laudan pätkä, vai pannaanko koko p*ska uusiksi. Yleensä pannaan koko homma uusiksi, vaikka puun pinnasta ei olekkaan kulunut vasta kuin pari ensimmäistä millimetriä ja ehkä alimmat tippalistat vaativat vaihtamista...
Tuo oli saivartelua, mutta tosiasiassa puu on jollakin tapaa ajateltuna hyvin pitkälti ikuinen, jos sen viitsii pitää kunnossa. Kyllä mä koitan sitä omaa projektiani miettiä silleen, että pystyn mahdollisimman kivuttomasti hoitaa erinäisiä toimenpiteitä, olkoonkin sitten mitä ovat.
Et kapillaarikatkoa laittanut? Entä sokkelinvierustan täytöt? Aika vähällä täytöllä pääsit jos yksi kuormallinen soraa riitti.
Laitoin kapillaarikatkon. Aiemmin puhuin erheellisesti sorasta, mutta siis murske tuli anturoiden alle (ilman lämmöneristeitä). Sokkelinvierustan täytöt ovat osittain tehty, mutta viimeinen silaus puuttuu...:D Täyttöjä on siis tehty sen verran, että styroksien päällä on murskeet, jotka kuskailin entisen appiukon kanssa yhden viikonlopun aikana kottikärryillä paikoilleen. Samana viikonloppuna vedeltiin lapiopelillä salaojatkin kuntoon, kun kaivurimies siirsi jatkuvasti tuloansa...

Noi täytöt ovat hieman tulkinnanvarainen termi tässä projektissa, sillä talolle ei kaivettu suoranaista kuoppaa! Mun koko tonttini on loivaa rinnettä ja varsinainen pirtin paikka on pihapiirin korkein nöppäre. Siltä kohdin ei kaivauduttu kuin ihan pintamaiden verran alemmaksi, koska vastassa oli kallio. Tilanne on nyt se, että talo on edelleen tontin korkeimmalla kohdalla ja kaadot ovat 100%:sesti pirtistä poispäin. Talon ympärille joudutaan ajamaan hiukan maata, mutta se maa-aines on jo olemassa tontin nurkkauksessa, kun naapurin tontilta jäi pirusti ylimääräistä moreenimaata jäljelle. Se ei tarvinnut muuta kuin siirtää kaivinkoneella rajan yli omalle tontille ja senkin hoiti naapuri.
Multaakin löytyy tontilta jonkin verran valmiina, mutta sille ei juurikaan ole käyttöä. Mää en halua pihaani tasaisia nurmikenturoita hoidettavaksi. Tontti saa säilyttää nykyisen metsäisen ulkoasunsa eli kasvakoon kanervaa ja mustikkaa.

Ajotiet soraa ja erinäiset kulkuväylät tulevat liuskekivestä, joita on enemmän kuin tarpeeksi sen liuskeisen kallion repimisen jäljiltä tontin nurkkaukseen kannettuna.