Mikä tuo menestyksen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Ryti
  • Aloitettu Aloitettu
TLP sanoi:
Sitä menestystä kun voi olla monenlaista...
Click to expand...

Mutta tässä threadissa oli kyse nimenomaan rahallisesta menestymisestä:

Ryti sanoi:
Jos sinun pitäisi tienata hyvin rahaa, miten uskoisit siinä onnistuvasi varmimmin?
...
Tämä kysymys ei siis ole osoitettu niille, jotka eivät halua menestyä taloudellisesti elämässä. Vastatkaa vain te, joilla on tavoitteena menestyä.
Click to expand...
 
Zimpanssi sanoi:
Juuri näin.

Kannattaa todellakin miettiä ihan rehellisesti niitä omia vahvuuksiaan/heikkouksiaan ja tehdä niiden pohjalta suunnitelma. Miettiä mistä yritys olisi valmis maksamaan ja kuinka paljon.

Itse olen ainakin tehnyt sellaisia 3-5 vuoden suunnitelmia ja sitten pyrkinyt pikkuhiljaa etenemään tavoitteita kohden. Pari etappia ollaan jo ohitettu ja seuraavaa kohden ollaan jo kivasti matkalla.
Click to expand...

Oikein. Lyhyet etapit ovat vahva vipu menestykseen. Kun ei tee liian pitkälle meneviä suunnitelmia, ei jää päämääränsä panttivangiksi.

Monesti sanotaan, että se "elämäntyö" on siinä suunnassa tai niissä asioissa, jotka jo nuorena kiinnostivat. Itselläni ainakin pitää paikkansa.
 
Sori, että menee ot, mutta minkätyylisiä teidän suunnitelmanne ovat? Ihan 'kovia' lukuja ja päivämääriä tavoitteeksi vai miten?
 
Timba79 sanoi:
Sama homma toimisi LVI-alallakin varmasti aika hyvin ja miksei sähköasentajan hommissakin.
Click to expand...
Jep tarkoitin aika laajaa kädentaitojen joukkoa tuolla "rakennusalalla".
 
Mulle taloudellinen menestys = taloudellinen turvallisuus. Tuohon ei ihan älyttömästi tarvita, mutta tuntuisi, että tietyllä tavalla kumminkin enemmän, kuin esim. vanhemmillani. Tarkoitan sitä, että vaikkapa äitini ja isäni olivat makselleet asunto/talovelat hyvissä ajoin ennen 50-v synttäreitään pois. Mulla niin ei tule erittäin todennäköisesti olemaan, ainakaan, jos joutuu ostamaan perheasunnon jostain kasvukeskuksesta, kuten esim. Tampere tai Oulu (Helsinkiä ja muuta ns. PK-seutua en halua edes ajatella/harkita, yök).

Toisaalta taas jos saan itselleni sopivan vakityön, jonka osaan vähintään kohtalaisesti ja jossa viihdyn, niin se johtaa jo aika suureen taloudelliseen turvallisuuteen ja tasaisuuteen. Olisin mielestäni taloudellisesti silloin menestynyt, kun tietäisin, mistä elanto tulee hyvin suurella todennäköisyydellä (100% varmahan näistä asioista ei voi kukaan koskaan olla) hautaan asti.

Muuten huomauttaisin, että tuntuu, että moni huolehtii vain tulojen kasvattamisesta, eikä kovinkaan paljoa menoistaan. Kumminkin jos menoistaan pystyy leikkaamaan vaikkapa 50€/kk jollain konstilla ilman, että kovin ahdistaa, niin sitä kauttakin voi pitemmän päälle edesauttaa taloudellista menestystä, huomattavastikin. Pienistä puroista ne isotkin joet kasaantuvat.

Monesti tuntuisi, että moni ei kovinkaan paljoa ajattele sitä, minkä verran työn ja stressin määrä lisivät palkan noustessa ja uusien vastuualueiden myötä, että pysyykö siinä tienesti sopivassa suhteessa stressiin ja työmäärään. Katotaan vaan mellevää tilinauhaa tyytyväisenä, mutta silmäpussit tummentuen ja paisuen, vapaa-ajan vähetessä olemattomiin ja ihmissuhteiden hiipuessa.
 
iivili sanoi:
Monesti tuntuisi, että moni ei kovinkaan paljoa ajattele sitä, minkä verran työn ja stressin määrä lisivät palkan noustessa ja uusien vastuualueiden myötä, että pysyykö siinä tienesti sopivassa suhteessa stressiin ja työmäärään. Katotaan vaan mellevää tilinauhaa tyytyväisenä, mutta silmäpussit tummentuen ja paisuen, vapaa-ajan vähetessä olemattomiin ja ihmissuhteiden hiipuessa.
Click to expand...

Asiaa. Palkan/pääomatulon fiksun maksimoinnin lisäksi pitää kelata sitä, että duunia tehdään kuitenkin oletusarvoisesti 25-40 vuotta. Jos duunin valitsee vain rahan perusteella, metsään menee ja lujaa. Duunissa olisi hyvä olla sisällöllistä kiksiä, että voisi kelata töissä muutakin kuin, että "enää 5kk kesälomaan" ja "vielä pari tuntia ja sitten himaan" fiilistelyjä.

Tässä on jonkinlainen nostatuspätkä 24-vuotiaasta pojanklopista (Patrik Antonius) Vantaan Hakunilasta, joka lähti pelaamaan pokeria vegasiin. Rahaa on tullut nollapisteestä joitakin miljoonia. Eivät voisi olla noi haastattelijat homomman oloisia.

http://www.youtube.com/watch?v=70wjOjvuRH0&eurl=
 
Tuosta oli artikkeli Hesarin Kuukausiliitteessä. Aika "ihme" touhua kyllä. Äijällä reilu miljoona taalaa nettipokerin siellä "lompakossa". :D
 
iivili sanoi:
Muuten huomauttaisin, että tuntuu, että moni huolehtii vain tulojen kasvattamisesta, eikä kovinkaan paljoa menoistaan. Kumminkin jos menoistaan pystyy leikkaamaan vaikkapa 50€/kk jollain konstilla ilman, että kovin ahdistaa, niin sitä kauttakin voi pitemmän päälle edesauttaa taloudellista menestystä, huomattavastikin. Pienistä puroista ne isotkin joet kasaantuvat.

Monesti tuntuisi, että moni ei kovinkaan paljoa ajattele sitä, minkä verran työn ja stressin määrä lisivät palkan noustessa ja uusien vastuualueiden myötä, että pysyykö siinä tienesti sopivassa suhteessa stressiin ja työmäärään. Katotaan vaan mellevää tilinauhaa tyytyväisenä, mutta silmäpussit tummentuen ja paisuen, vapaa-ajan vähetessä olemattomiin ja ihmissuhteiden hiipuessa.
Click to expand...

Puhut kyllä taas asiaa! Ja kun se iso vastuu monesti tarkoittaa (ison palkan lisäksi) hommien tulemista kotiin asti, voi sitten miettiä paljonko se ihan lopullinen tuntipalkka tulee olemaan ja onko se hinta sopiva menetetystä vapaa-ajasta?

Itse olen yrittänyt opetella olemaan tyytyväinen että on siisti sisätyö josta saa senverran rahaa että saa lainansa lyhennettyä ja laskunsa maksettua. Tästä kun vielä vähän riipasee säästöönkin, saa sinne tulevaisuuteen vähän varallisuutta kartutettua.

Tottakai sitä pitää myös tulevaan kastoa ja eteenpäin pyrkiä työelämässäkin, mutta ei tuo ainakaan mulla ole mikään itse tarkoitus eikä ehdoton päämäärä. Jos saisin valita että tienaisin tämänverran tällä työllä ja saisin tehdä tätä 100% varmuudella niinpitkään kuin haluan, tai sitten saisi joltain epävarmalta alalta esim. 50% paremman palkan, valitsisin tän nykyisen eli valitsisin turvallisuuden. Riskiä voi ottaa muissa asioissa sitten mielensä mukaan niin halutessaan, kuten esim. sijoittamisessa.
 
Timba79 sanoi:
Puhut kyllä taas asiaa! Ja kun se iso vastuu monesti tarkoittaa (ison palkan lisäksi) hommien tulemista kotiin asti, voi sitten miettiä paljonko se ihan lopullinen tuntipalkka tulee olemaan ja onko se hinta sopiva menetetystä vapaa-ajasta?
Click to expand...

Voidaan ajatella niinkin, että jos tekee helvetisti töitä ja ei ole vapaa-aikaa, niin ei ole aikaa kuluttaakaan:D . Periaatteessa mitä enemmän on vapaa-aikaa sitä enemmän sitä fyrkkaa kuluu.

E: Jos henkilö on töissä, niin jokainen pystyy säästämään esim 100€/kk jos niskassa ei ole järkyttävät velat.
 
jitsi sanoi:
Sori, että menee ot, mutta minkätyylisiä teidän suunnitelmanne ovat? Ihan 'kovia' lukuja ja päivämääriä tavoitteeksi vai miten?
Click to expand...

Parin kolmen vuoden suunnitelmia. Ihan vaan sinne päin aluksi .ja sitten tarkentaen. Tyyliin.. "Yritän päästä tuollaiseen työpaikkaan kahden-kolmen vuoden kuluessa. Jotta pääsisin siihen minun tulee osata tätä ja tätä. Ja olla työkokemusta joka on sellaista ja tällaista. Seuraavaksi minun tulee tehdä näin ja näin." jne..
 
Itsellä aika selkeät suunnitelmat; Maisterin paprut ulos mahdollisimman vauhdikkaasti ja Britteihin hakemaan johonkin kovan profiilin kaupalliseen korkeakouluun. Vaikka vain suorittamaan jotain vuoden tutkintoa. Suomessa ei ekonomit/ekonomistit valitettavasti tienaa sitä mitä muualla on tarjolla. Tarkoittaa se sitten investointipankin 14h päiviä tai vastaavaa, mutta oma kutsumus on tämä.

Asiasta kukkaruukkuun. Jos sattuisin pääsemään johonkin toivomaani kouluun, niin lainaa taitaisi taas paukkua joitain kymmeniä tuhansia ja tuloista ei tietoakaan :D
 
Tarapaca sanoi:
Itsellä aika selkeät suunnitelmat; Maisterin paprut ulos mahdollisimman vauhdikkaasti ja Britteihin hakemaan johonkin kovan profiilin kaupalliseen korkeakouluun. Vaikka vain suorittamaan jotain vuoden tutkintoa. Suomessa ei ekonomit/ekonomistit valitettavasti tienaa sitä mitä muualla on tarjolla. Tarkoittaa se sitten investointipankin 14h päiviä tai vastaavaa, mutta oma kutsumus on tämä.
Click to expand...
Et tarvitse papereita Briteistä, jos haluat investointipankkiin ja hyvää palkkaa.
 
Paljon hyvää pointtia ketjussa.

muutama mihin tartun samaamieltä -hengessä ja muutama lisäys summittaisesti, ei tärkeysjärjestyksessä (tosiaan yrittäjyys, rohkeus, päättäväisyys jne jne hyvät avaimet menestykseen, koska itsellä ei kuitenkaan ole vielä ollut sitä kuningasideaa/ballseja toteuttaa sellaista, puhun työntekijän näkökulmasta, ja osittain rajoittuneelle alueelle sopivilla pointeilla, ymmärrän että jokaiselle ne eivät sovi arvoihin tai ole ehkä edes mahdollisia):

(pohjakoulutus, esim peruskaupallinen tutkinto riittää jo usein pitkälle, kk-tutkinto toki mahdollistavampi mutta ei aina välttämätön ja joka tapauksessa aikaavievä. silti joissain yhteyksissä voi vielä olla kynnyskysymys, ainakin uran alkutaipaleilla ja joissain vedenjakokohdissa. jos ei ole kiire, suositeltava. itselläni jäi sitten hoitamatta kun työelämä vei kesäduunin myötä).

- sosiaaliset taidot, supliikki
- aktiivinen ote, haalia paljon hommia astumatta näkyvästi muiden varpaille
- tehdä hommat AINA tunnollisesti ja hyvin
- unohtaa työnantaja/työntekijä -vastakkainasettelumentaliteetti
- ei laskea tunteja
- ei pelätä hoitaa ylimääräisiä juttuja jotka "ei kuulu työnkuvaan/työsopimukseen" tai "joihin menee yliaikaa"
- pelata näkyvästi firman pussiin mutta aina näkymättömästi "omaan pussiin". itsekkäästi mutta viisaasti, niin että sinut muistetaan.
- jatkuva "hiljainen itsensä lobbaus" joka kontaktipinnalla jossa se on yhtään mahdollista (ks.edellä). hiljainen työtarjous tai pari vuodessa on hyvä merkki ja tavoite muutaman vuoden päähän.
- nostalgisesti "isältä peritty" asenne jota neuvoi noudattamaan ensimmäisestä työpaikasta ja -päivästä lähtien: pyri tekemään itsestäsi välttämätön/korvaamaton
- rohkeus hypätä hyvästäkin duunista toiseen jos siellä näkee potentiaalia

Näihin kun yhdistää sen järkevän rahankäytön ja mahd.sijoittamisen (joihin minulta ei vinkkejä liikene sillä molemmissa riittäisi työsarkaa ja opetetavaa), voi pärjätä vallan mukavasti monella saralla ja alalla.

Todella jännä pointti tuo 30-v rajapyykki, nykyinen työnantajani sanoi sitä samaa itsestään tyyliin, "vasta 30-v jälkeen huomasi että sinut aletaan ottaa vakavasti". Pitää kyllä omankin kokemuksen ja muiden kommenttien mukaan usein jossain määrin paikkansa, monessa paikassa ja yhteydessä kakkosella alkava ikä tarkoittaa vielä jonkinaisteista - ainakin hiljaista - junioristatusta. Eli ei kiirettä. Menestyksellä on mukava tapa kyllä kumuloitua kun se kerran pääsee liikkeelle. Kunhan ei polta näppejään.

Sekalaista tekstiä mutta positiivisessa hengessä :jarisarasvuo:
 
shape sanoi:
Et tarvitse papereita Briteistä, jos haluat investointipankkiin ja hyvää palkkaa.
Click to expand...

Varmasti voi päästä myös suomalaisella tutkinnolla sisään, mutta itse ainakin nautin tästä ilmapiiristä niin paljon, että haluaisin nähdä myös jonkun todellisen huippuyliopiston/korkeakoulun meiningin (ja tuskin se tutkinto esim. International Financesta hirveästi CV:stä haittaisi, vaikka suorittaminen kestäisikin vain vuoden tai kaksi :)). Kuitenkin pari vuotta keskimääräistä nopeammin valmistun, joten vuosia jää senkin puolesta "varastoon".
 
Itselläni lähtökohtana on turvallisuus ja odotan voittoja pidemmältä aikaväliltä. Tajusin jo varhain, että tulen luomaan oman minäni vapaa-ajalla, enkä suinkaan töissä. Arvostan vapaa-aikaa paljon.

Vauras olo perustuu ympäristöön. Jos olet keskimäärääistä varakkaampi, mutta asut superrikkaiden alueella, on varmasti aika tyhmä olo, vaikka elämä onkin ihan mallillaan.
Persaukisten keskellä duunarinkin on helppo hymyillä.

Uskon, että tulisin onnelliseksi jos voittaisin lotosta 5 miljoonaa euroo. Sillä saavuttaisin taloudellisen riippumattomuuden, saisin tehdä päivät pitkät mitä tahansa.Se sama on tietenkin ilman lottovoittoakin tavoitteena.

Asun täällä maaseudulla pikkukaupungissa jossa palkat on ihan hanurista, mutta asuminen on aika halpaa vielä. Nykyään ei oikein voi enää ajatella, että pärjätäkseen hyvin/tullakseen äveriääksi pitää asua isossa kaupungissa jossa mahdollisuudet ovat käsillä.

Tässä ketjussa on tullut paljon hyviä ohjeita menestymiseen.
- kuluta vähemmän kuin tienaat, isollakin palkalla.
- näe mahdollisuudet ja muokkaa niitä hyvistä aihioista.
- hanki "immuniteetti" kaikkia turhuuksia ja päähänpistoja vastaan, eli hommat voi onnistua ihan hyvinkin ilman pyöriviä vanteita escaladen alla.
- ja se ympäristö ja seura todellakin vaikuttaa PALJON.
 
en muista mistä seuraava vinkki tuli, mutta on siinä tiettyä ideaa:
"törsää silloin kun olet pa. ja säästä kun olet varoissasi" - kun tilillä on 50 ei ole väliä mitä sillä tekee, mutta jos saldo on 500 niin "käytä" se harkiten.
 
Ronny11 sanoi:
Onkohan meillä muuten kohta joka toinen jässikkä putkimies ku tuppaa nuo muut hommat karkaileen ulkomaille ;)
Click to expand...

Niinhän sitä uutisia katsomalla luulisi, jatkuvasti on kuitenkin käsittääkseni työttömyys laskenut, vaikka piilotyöttömät laskettaisiin mukaan. Yritysten rekrytoinnit eivät juurikaan uutiskynnystä ylitä.
 
Back
Ylös Bottom