Sinus pilonidalis... eli jalkatreeni täysin uusiksi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja vamma
  • Aloitettu Aloitettu
Taitaa tulla pitkä juttu, joka varmasti menee avautumisen puolelle jossain vaiheessa.

Eli olen saanut vaivakseni sinus pilonidalis -nimisen "taudin". Kyseessä on pakaravakoon sisälle häntäluun kohdille ilmestynyt patti, joka aika ajoin tulehtuu ja on perkeleen kipeä. Kermana kakun päälle patti alkaa kasvattamaan ikäänkuin jonkunlaisia onkaloita nahan lävitse, mitä kautta patti poistaa tulehduksessa tulleita nesteitä.

Älkää naurako, kyseessä on todella yleinen vaiva, joka esiintyy yleisemmin urheilevilla (lue hikoilevilla) ja karvaisilla miehillä. Sanoivat Hatanpäällä, että samoja vaivoja leikellään noin kerran viikossa Tampereella. S esiintyy myös naisilla, mutta harvemmin.

Minulta leikattiin tämä SP helevettiin lokakuun puolessa välissä. Leikkaus sujui hyvin, mutta paranemisen aikaan jouduin syömään yhden kovan Dalacin-kuurin pahan tulehduksen takia. Noin kuukausi leikkauksesta aloin hiljalleen taas kyykätä ja vetää maasta. Haava ei oireillut millään tavalla, kunnes 28.12.06 jouduin lopettamaan työpäivän kesken perkeleellisen persekivun takia.

Haava oli tulehtunut kovaa ja taas syödään Dalacinia (nyt viidettä päivää). Outoa tulehduksessa on se, että se kipeentyi viisi päivää edellisen treenin jälkeen (joulun takia taukoa). En ollut tehnyt mitään rasittavaa moneen päivään.

ASIAAN: Enää en uskalla treenata (ainakaan piiiiitkäään aikaan kunnolla persettä). Nyt pitäisi keksiä jotain korvaavia liikkeitä mavelle ja kyykylle. Varmaan reiden ojennuskin on pannassa, koska siinä joutuu istumaan ja perseelle tule kova paine.

Onko kukaan kokeillut tehdä reidenojennusta taljassa siten, että seisoisi selkä taljaan päin, ottaisi vaijerin ylhäältä ja sitoisi sen koukussa olevaan jalkaan ja suoristaisi sitä koukussa olevaa jalkaa tukijalan viereen??? Taisin keksiä uuden liikkeen: reidenojennus ylätaljassa. Loistavasti selitetty :david:

Reiden koukistus maaten ei varmaankaan tuota tuskaa.

Mutta mitenkähän pakaroita treenaisi???? Onko kenelläkään hyviä ideoita???? Lisäksi normaalit vatsarutistukset jäävät historiaan, koska siinäkin kehittyy kova paine juuri tuonne häntäluun tienoille.

P.S: Jos jollekin ei tullut selväksi, niin kyllä vituttaa. Just ennen joulua rikoin mave-enkkani ( 2*6*160 kg) ja kyykkyykkösen (145 kg). Penkkiä pitää varmaan alkaa tekemään runkulla.

P.P.S: Onko kohtalotovereita?

Ja jos joku ei jaksa lukea läpi, niin keksikää miten treenata pakaroita&reisiä. Kaikki kyykyt ja mave on big no no!
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tuohan on aivan ehana "tauti".

Ainakin saa kaikki nauramaan/hymyilemään jos moisesta menee mainitsemaan.
Jotkut jopa heittävät "hauskoja" letkautuksia. Mutta moinen omaan arvoonsa.

Itselläni tuo kyseinen ongelma ilmeni tuossa vuosituhannen tienoolla. Kaaduin jääkiekkoa pelatessa oikein kunnolla persaukselleni, ihan huvikiekkoa pelatessa eli ei ollut oikein mitään suojuksia. Ja silloin sitten hajosi nahat tuolta kyseiseltä alueelta ja tuon parannuttua sitten puolen vuoden kuluttua rupesi tämä ihana kuljettajan taudiksikin kutsuttu tauti vaivaamaan.
Tuolloin 2001 ei sitten muuta tehtykkään kuin vain päästettiin mädät ulos, sama toistui 2002 kesällä armeijassa sekä 2003 kesätyössä (ajoin kuorma-autoa). 2004 tuo sitten taas meinasi ruveta kiusaamaan ja sain tarpeeksi ja kysyin lääkäriltä että eikö tälle voisi tehdä jotain. No ruljanssin jälkeen sitten pääsin leikattavaksi tuossa 2005 vuoden alussa. Tuon jälkeen ei ole mitään ongelmia ollut.

Pariin ekaan kuukauteen ei tietenkään mitään raskasta kyykkyä tai mavea voinut tehdä ja muutenkin oli melko pelokasta aikaa. Mutta siitä kun olin jotain 3-4kk parannellut niin rupesin ihan surutta taas nostamaan painoja isommiksi ja vielä ei ole mitään ongelmia ollut.
Välillä aina tuntuu siltä että perse repeää kun kyykkää menemään kiukulla, mutta ehjä se vielä on, ainakin luulisin niin.
Ja eihän tuo paikka oikein "normaalille" tunnu vaan jotenkin sitä kait varoo enemmän ja on tietoisempi moisesta läntistä kehossa.

Kuuleman mukaanhan tuo voi uusiutua vaikka vaiva olisikin korjattu täysin. Koskaan ei tiedä. No hyvässä toivossa tässä eletään ja painetaan eteenpäin.
Ainakin nykyään sitten tietää että siitäkin perkeleestä voi päästä eroon ainakin hetkeksi.

Näillä mennään eteenpäin.

Kyllä se siitä sutviintuu vaikka usko meinaakin välillä loppua.

Ai niin ja niitä liikkeitä. Itse en tarkalleen muista mitä tein mutta mielestäni en hirveästi muita poistanut kuin kyykyn ja maven kun tuota parantelin. Ja sitten tein aina sen mukaan mikä ei tuntunut pahalta.
Mielestäni eniten tossa haittasi se kun painetta ei saanut tulla pahemmin alaselän alaosiin ja kaikki penkille tms missä piti istua niin oli vaikeaa. Melkein pahimmalta tuntui joku vinopenkki tai siis siihen penkille meno ja pois nouseminen. Ja aina pelkäsi että sitten on vuotava haava häntäluun päällä, vaikka oli jo vuosi leikkauksesta ja muutenkin hyvin parantunut.

Varmaan vaikeinta oli itselle tuossa koko vaivassa se että ei saanut mennä saunaan kolmeen viikkoon leikkauksen jälkeen. :D

Paskamainen vaiva mutta eiköhän siitäkin selviä kunnialla.

Tsemppiä parantumiseen.
 
vamma sanoi:
P.P.S: Onko kohtalotovereita?
Click to expand...

Sama vaiva keskeytti ju-jutsu harrastuksen 5-6 vuotta sitten ja kiusasihan se puntillakin aikansa. Minulla se ei ollut aivan älyttömän kipeä, mutta ei sen päälle nyt mielellään istumaannousuja tehnyt tai heitoista alas tullut. Salilla pystyi jotain tekemään, en nyt millään muista enää miten oli jalkatreenien laita.

Sitä hoidettiin pariin kertaan antibiooteilla, joilla tulehdus rauhoittui vähäksi aikaa mutta palasi aina entistä vahvempana. Sitten se leikattiin. Tulehtunut "putki" poltettiin auki, levitettiin, kaavittiin möhnät sekä hillitön kasa karvaa pois ja jätettiin auki. Paraneminen vei aikansa, mutta ei ole sen jälkeen vaivannut. Leikkaustapa sanottiin olevan sellainen, ettei se sen jälkeen uusi.

Olisiko sulla treenissä haavaan mennyt hikeä ym. epäpuhtauksia jotka sitten tulehduttivat sen. Tulehdus varmaan ottaa aikansa kehittyä.

Tuntuuko mavessa tai kyykyssä jotain epäilyttävää vai miksi laitoit pannaan juuri ne seisten tehtävät liikkeet?

Neuvoni olisi pesu ennen treeniä, puhtaat treenivaatteet, lyhyet treenit, vähän hikoilua ja pesu heti treenin jälkeen. Mahdollisten pehmustetten käyttö liikkeissä tai muu vastaava painetta, hankausta yms. kohdealueelta poistava virittely.
 
Tengu sanoi:
Tuntuuko mavessa tai kyykyssä jotain epäilyttävää vai miksi laitoit pannaan juuri ne seisten tehtävät liikkeet?

Neuvoni olisi pesu ennen treeniä, puhtaat treenivaatteet, lyhyet treenit, vähän hikoilua ja pesu heti treenin jälkeen. Mahdollisten pehmustetten käyttö liikkeissä tai muu vastaava painetta, hankausta yms. kohdealueelta poistava virittely.
Click to expand...

Hyviä neuvoja! Tuntuu vaan, että mave ja kyykky vetävät pakaroita erilleen + jalkojen koukistuessa pakaravakoon tulee painetta.

Hyvä että porukalla on vaivasta päästy yhdellä leikkauksella eroon. Pelottaa vaan, että mulla joudutaan aukomaan uudestaan. Netistä lukenut mukavia kauhukertomuksia. Toivotaan toivotaan!
 
vamma sanoi:
Neulottiinko sulla umpeen vai jätettiinkö auki?
Click to expand...

Jätettiin auki.


Onnistuisiko puolikyykky tai pukkimave, ala asennossa se pahin kiristys varmaan on. Liikeradan laajuus noissa ei paljon normaalista liikkumisesta eroa. Tietysti lihasjännitykset on eri luokkaa. Varovasti kokeilemalla eteenpäin.

Harmillistahan tuo, jos joudutaan uudestaan ronkkimaan.
 
Kävin tänään leikanneen tohtorin juttusilla. Hyvähän se on mennä kuuden päivän antibioottikuurin jälkeen näytille, kun mitään ei enää näkynyt eikä tuntunut missään. Lääkärin ohjeilla odotellaan uutta tulehdusta ja taas syödään lääkkeitä. Se ei uskalla leikata summassa, kun päälle päin ei näy mitään.

Niin joo, mavea olen muutenkin tehnyt ilman kenkiä leveällä haara-asennolla ja aloituskorkeus on ollut levypainon päältä (5 cm maasta). Näin olen vähän saanut pois sitä alkujännitystä.
 
Itsellä myös ollut ja täytyy sanoa ettei ollut kovin "äijä" olo sairaalas kun aina kun joku lekuri/hoitaja ja kymmenen harjoittelijaa tuli huoneesen niin kuului laskeppa housut ja pyllistä vähän, siinä miehisyys karisee.
 
Ja sit se terkkarin lääkäri on suurin piirtein kaunein nuori nainen, jota oot ikinä nähnyt...
 
Kolme kertaa on kyseinen vaiva leikattu vuosina 1999-2001. Parilla ensimmäisellä kerralla haava ommeltiin umpeen ja vaiva uusiutui. Antibioottikuureja tuli syötyä, mutta niistä oli vain hetkellisesti apua.

Kolmannella kerralla alue ja sen ympäristö kaavittiin pohjia myöten puhtaaksi ja haava jätettiin auki. Se pidettiin tarkoituksella auki taitoksien avulla, jotta umpeutuminen alkaisi haavan pohjasta ylospäin. Lopulta jäljellä oli vain noin sormenpään kokoinen haava, joka ei meinannut mennä umpeen. Lääkärin määrämällä Iruxol-voiteella haava viimein saatiin parantumaan. Tähän kaikkeen kului lähes puoli vuotta.

Kolmannen leikkauksen jälkeen mitään sen suurempia ongelmia ei ole ollut, joten useampia vuosia tässä on jo eletty normaaliin tapaan. Treenaamaan pystyy normaalisti. Kyykkyä, prässiä ja maastavetoa olen tehnyt painoja säästelemättä. Treenit kärsivät, jos rupeaa liikaa varomaan tai pelkäämään vaivan uusitumista. Uusii, jos uusii. Leikataan sitten uudelleen.

Sinus pilonidalis voi tosiaankin uusiutua vaikka se kertaalleen olisi parantunutkin. Sairaalassa ollessani samassa huoneessa oli mies, jolta vaiva oli leikattu kahdeksan kertaa. Edellisestä leikkauksesta oli kulunut n. kymmenen vuotta kunnes kertausharjoituksien jälkeen vaiva oli palannut.

Hygieniasta on siis syytä huolehtia eli ihoalueen suihkuttelua aamuin ja illoin. Lisäksi alue kannattaa kuivata huolellisesti ja myös pitää kuivana. Hygienia kärsii esimerkiksi vaelluksilla ja kertausharjoituksissa, joten niitä kannattaa välttää, jos vain pystyy.

Istuminen pitkään kovalla alustalla/penkillä ja istumaannousut aiheuttavat ikäviä tuntemuksia häntäluun seudulle. Tietokoneen ääressä tulee istuttua paljon, joten muutama vuosi sitten hankkimani polvituoli on vähentänyt häntäluuhun kohdistuvaa painetta.

Jonkin aikaa viimeisimmän leikauksen jälkeen kyllä pelotti, että milloinhan sitä taas ollaan leikattavana. Mutta nyt useamman vuoden terveen jakson jälkeen ei koko asiaa tule edes ajateltua. Joten kyllä se siitä suttaantuu.
 
Apua, nyt alkoi jännittämään kun itsellänikin pari vuotta ollut tuollainen pieni möykky häntäluun kohdalla. Milloinkahan alkaa ruikkimaan, ihan kun kihelmöisi jo.. :D
 
Katso peilistä näkyykö alaselässä pientä reikää. Jos näkyy, niin tervetulemast kerhoon!
 
Samasta perkeleesti kärsin minäkin reilut 4 vuotta. Alkoi vuonna 2000 oudolla tunteella hanurissa, aika nopeesti siihen nousi patti ja ei aikaakaan kun se oli niin kipee että hengittäminenkin sattui. Eka leikkaus tuli varmaan noin 2 viikkoa siitä kun olin tiedostanut oireet. Leikkaus vei kaikki kivut ja kaikki näytti alkuun hyvältä, kunnes kudokset alkoi keräämään jotain höttöä siihen, eikä mennyt umpeen. Siinä sitten jonkin aikaa kitkuttelin ja odettelin josko haava paranisi, mutta uus leikkaushan oli edessä.

Tokan leikkauksen jälkeen olin paljon kipeempi, kun hanuriin oli kaavittu kuulemma melkein nyrkin kokoinen onkalo. Ylättävän nopeesti se kuitenkin meni kivuttomaksi ja näytti paranevan. Tietysti paraneminen tyssäsi taas viime metreillä, tosin ei tulehtunut niin usein enään kun ekan leikkauksen jälkeen. Silloin hoitava lääkäri nosti kädet ilmaan ja laittoin lähetteen Töölön plastiikkaan.

Kuitenkin lykkäsin kolmatta leikkausta melkein kaks vuotta ennen kun menin siihen. Kolmas leikkaus olikin jo ihan erilainen. Vanhat arvet poistettiin, pakarasta siirrettiin rasvaa(koitin kyllä silloin väittää ettei siellä oo rasvaa:)) ja havaa tikattiin umpeen. Kolmas kerta toden sanoi ja se parani, mutta siinäkin meni aikaa 6kk ennen kun siinä oli siisti haava mikä ei erittänyt mitään.

Treenit kärsi ton 4 vuoden aikana yllättävän vähän kun miettii jälkikäteen. Kyykkyjä en pahemmin tehnyt ja pystypunnerrus ei aina kuulunut lempi liikkeisiin. Suikuttelu oli äärettömän tärkeää, tein sitä varmaan 4-6 x päivässä ja silti se ei pysynyt puhtaana ja tulehtui useamman kerran. Ikävä, mutta tosissaan aika yleinen vaiva. Lääkäri sanoi ekan leikkauksen jälkeen että 4 viikkoa niin pitäs olla kunnossa, no meni 4 vuotta. Ei siis ihan putkeen!! Kummasti sitä vaan tottui siihen ja pystyi elämään sen kanssa ettei se pahemmin häirinnyt, en kyllä uudestaan sitä haluaisi enään kokoe tota rumpaa.

Varmaankin järkevää on treenata perstuntuman mukaan ja tehdä sellaisia liikkeitä mitkä ei pahemmin kerää painetta sinne. Muistaakseeni prässi oli mulle hyvä liike ja ojennukset heti kun oli toipunut leikkauksista sen verran että pystyin istumaan. Askelkyykkyä tein myös paljon. Tosin oma paraneminen varmaankin saattoi pitkittyä sen takia että treenasin jalkoja normaalisti, vaikkei lääkäri kertaakaan kieltänyt mitään muuta kuin saunomisen. Tsemppiä paranemiseen!!
 
JyrkiL sanoi:
Samasta perkeleesti kärsin minäkin reilut 4 vuotta. Alkoi vuonna 2000 oudolla tunteella hanurissa, aika nopeesti siihen nousi patti ja ei aikaakaan kun se oli niin kipee että hengittäminenkin sattui. Eka leikkaus tuli varmaan noin 2 viikkoa siitä kun olin tiedostanut oireet.
Click to expand...

Jännää...Itse huomasin "aukon" armeija-aikaan (tai siis tupakaverit huomas kun kalsareissa oli verta perspuolella, siitäkös ilo irtosi...). Nyt vasta 24 -vuotiaana kävin leikkauttamassa koko jutun pois. Tai siis ensimmäisestä lääkärikäynnistä leikkaukseen meni noin kuukausi. Ennen en kehdannut mennä lääkäriin.

Mulla toi ei ole missään vaiheessa ollut muuta kuin kosketusarka. Ei sattunut muulloin kun istumaannousuissa ja huonosti istuessa.

Mulla poistettiin tohtorin mukaan tennispallon verran juttua yhteensä ja itse patti oli noin peukalonpään kokoinen. Ja haava ommeltiin kiinni.

Kun täältä lukee noita juttuja, niin joka toinen ilta menee toiveikkaana nukkumaan ja joka toinen on viiltämässä ranteita auki. Niin erilaisia tarinoita on ollut. Kaikille yhteistä taitaa olla, että kenelläkään ei ensimmäinen leikkaus ollut ainoa (paitsi minä...toistaiseksi).

Mietin kanssa semmosta, että mitä hyötyä on korostetusta hygieniasta silloin kun haava on jo ummessa ja parantunut? Ei kai se paska nyt ihon lävitse mene?!?!?

Semmosta vielä, että kuinka monella uusintaleikkauksen kokeneella leikattiin sen takia, että haava oli jo parantunut, mutta oli silti jotain oireita kuten turvotusta tms. Kiitos jo etukäteen.

:wall:

EDIT: Ja viikko leikkauksen jälkeen haava oli AIVAN SAATANAN KIPEÄ!!! Vedin kaikkea mitä apteekista sai ja vähän muutakin. Onneks aika paransi.
 
Jep,jep.Mulla vaiva alkoi vasta 35v.
Treenannut teinipojasta asti joten oli mukava ylläri joka tuli puskan takaa.
Uusiutui viime vuonna pari kertaa niin että joutui avaamaan ja puristaa mädät pois.
Puukkoa tarjoaisivat mutta ei oikein näiden juttujen valossa kiinnosta.
Sen on oppinut jo jotenkin tuntemaan joten hellittää vähän treenitahtia kun kutisee hanurissa.;)
Mihinkään ei saisi oikein kolauttaa mutta enpä ollut tota painetta esim.kyykyssä ajatellutkaan.
Täytyy katella ja kuulostella miten usein ärtyy häijyksi ja tehdä johtopäätökset.
Kaikenkaikkiaan vittumainen vaiva joten sympatiat kaikille kohtalotovereille.
 
JyrkiL sanoi:
Samasta perkeleesti kärsin minäkin reilut 4 vuotta...
Lääkäri sanoi ekan leikkauksen jälkeen että 4 viikkoa niin pitäs olla kunnossa, no meni 4 vuotta. Ei siis ihan putkeen!!
Click to expand...

Itsellä myös sama vaiva. Leikattiin viime vuoden maalikuussa ja tikattiin kiinni. Lääkäri sanoi, että parantuu kuukaudessa. Nyt on 10 kuukautta mennyt ja haava on vieläkin auki! Tikkaus ei toiminut ja piti avata vähän uudestaan parin kuukauden päästä leikkauksesta. Alussa jaksoin hoitaa sitä hyvin, sorbactia haavaan ja karvat pois alueelta. Jossain vaiheessa meni hermot kun ei parantunut ja rupesin elämään normaalista, kun haava oli pieni ja ei haitannut muuten kuin rupesi haisemaan pahalle jos sitä ei suihkuttanut min.2 kertaa päivässä. Pitää tässä taas kait soittaa jollekkin eri lääkärille ja mennä näyttämään, että mitäs nyt tehdään perkele.

Treenien puolesta meni itellä homma ihan vituiksi. Motivaatio katosi kun ei pystynyt kunnolla tekemään ja tuli pitkä tauko, minkä aikana menetettyä tasoa yritetään tälläkin hetkellä ottaa kiinni.
 
vamma sanoi:
Mulla poistettiin tohtorin mukaan tennispallon verran juttua yhteensä ja itse patti oli noin peukalonpään kokoinen. Ja haava ommeltiin kiinni.
Click to expand...
Pakko kysyä, että minkälaiset kosmeettiset haitat tuosta tulee, jos tennispallon verran kamaa kaavitaan pois? Ei kai sinne nyt vain siistiä arpea voi jäädä?
 
Mitään eroa entiseen ei huomaa. Leikkaushaava on keskellä pakaravakoa, eli siellä minne aurinko ei paista. Muistaakseni tohtori puhui, että pakaravakoa madalletaan. Mitään eroa edelliseen ei tosiaan huomaa...
 
Back
Ylös Bottom