Sinus pilonidalis... eli jalkatreeni täysin uusiksi

[protesti]

joo-o... näitä lukiessa kyl valuu kyyneleet pitkin poskea, ite meinaan just lähössä leikkuupöydälle kuukauden päästä.

Viime elokuussa itellä sinus aktivoitu, muodosti "paiseen" ja sit se avattiin ku ei pystyny nukkuu, syömään istuu jne kaikki kokeneet tietää kyllä

Sen jälkeen ei oo ollu minkäänlaisia kipuja, mutta tuolta käytävää pitkin tulee jatkuvasti verta, mätää ja muita nesteitä, joten kävin hakemassa koululääkäriltä lähetteen leikkaukseen. Ärsyttää vaan ku joutuu kauheeseen paranemisprosessiin vaan sen takii et joku tommonen pieni piste perseessä, josta vuotaa pikkasen nesteitä mut ei muuten oo millään tavalla kipee.

Nyt oliski kiva tietää et minkälaisii paranemisaikoja porukolla on ollut, ja tarkotan siis sellasta paranemista että voi vähän lenkkeillä, nostaa punttia, käydä saunassa, panna ja saunoo :D sen verran oon kuitenkin ymmärtäny et siinä saattaa mennä kauankin... toivotaan parasta.:thumbs:

 

[vamma]

Mulla on edellisen avautumisen jälkeen mennyt tosi hyvin. Tulehtunut se ei ole enää ollenkaan ja vain välillä vähän kipuillut. Kipuilu on ollut semmosta tuikkimista leikkaushaavan kohdalle.

Ehkä itsekin vähän ennakoin kun aloin treenaamaan liian kovaa liian nopeasti leikkauksen jälkeen. Lääkärin mukaan haavan paranemisprosessi saattaa kestää yli 18 kk. ennen kuin on täydellisesti parantunut. Ja kun perseestä poistetaan tennispallon verran tavaraa, niin sinne sitä arpikudosta tulee väkisinkin ihan perkeleesti.

Ei muuta kuin voimia ja jaksamisia paranemiseen. Ja vinkkinä: jos haava on kipeä pitempään kuin muutaman päivän niin hae heti antibioottikuuri!!! Parempi olisi saada se heti alussa, niin paraneminen voisi heti alkaa täysillä.

Ainoastaan huonossa ryhdissä istuessa haava tulee kipeäksi (tai pikemminkin araksi), myös kunnolliseen kalsarivalintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Semmoset pökät jalkaan, mitkä ei kiipeä persvakoon hiertämään haavaa!

 

[protesti]

Kauan vamma sulla kesti, et pystysit palaamaan "normaaliin" elämään, ja siis just pikkasen urheilee, käydä salilla jne? lääkäri sano mulle et kaks viikkoo, mut mitä oon just kaikilta foorumeilta lukenu ni se tais olla läppä vaan :D

Vähän kyl veikkaan et joudun siirtää koko leikkuuprosessin syksyyn, ku nyt painaa pääsykokeet pahasti päälle ja tarttis tehä thaimaanmatka tossa heinäkuussa ni ei viitti lähtee riskeeraa sitä.

Jos vaan jaksat avautuu ni kerro ihmees lisää vaan kokemuksii ja muita tarinoita, on meinaan kiva kuulla muilta kokemuksii paranemisesta/itse operaatiosta/kivuista jne, et tietää vähän mihin on ryhtymässä ja mitä joutuu kestää...

 

[Archey]

Sitäkö tuo on ollutkin, itellä oreilee pari kertaa vuodessa joskus useamminkin, jos joutuu paljon istumaan.

Puristelen pari päivää tyhjemmäksi sitten yleensä lakkaa oireilemasta ja umpeutuu.
Olen kärsinyt vaivasta n.10 vuotta mutta nyt kun ei joudu työssä enää istumaan ei ole uusiutunut.

Sai alkunsa vissiin kesämökillä kun vanhan jousipatjan katkennut jousi teki reijän siihen nukkuessa, sen jälkeen alkoi oireilemaan.

 

[vamma]

Mulle kirjoitettiin tasan kuukausi saigonia, ja siinä ei ollu päivääkään liian vähää. Ja mullahan ommeltiin umpeen, tosin kuten monilla täällä on jätetty auki. Auki jätetty paranee huomattavasti hitaammin, mutta taitaa olla tulokset hieman paremmat.

Punttia aloin vääntää tasan sen kuuukauden jälkeen, eka vaan reenasin yläkroppaa. Sit varmaan puolitoista kuukautta leikkauksesta alkoin hinkaamaan maastavetoa ja kyykyä. Varmaankin liian nopeasti, sillä leikkaushaava tulehtu pari kertaa lyhyen ajan sisällä jalkatreenin aloittamisesta.

Mulla siis leikattii lokakuun 2006 puolivälissä ja eka tulehdus oli pari päivää joulun jälkeen. Sit se tulehtu taas tammikuun 2007 lopulla. Sen jälkeen ollaan menty ilman suurempaa kipuilua. Olen tosiaan vasta viime viikkoina alkanut kyykkäilemään syvään ja tekemään maastavetoa. Istumaannousut tms. liikkeet joissa paine kohdistuu suoraan leikkaushaavan päälle voi unohtaa saman tien.

Istuma-asentoon on joutunut kiinnittämään huomiota, eli nykyään on pakko istua ryhdikkäästi (välillä selkä menee jumiin "yli"ryhdikkäästi istumisesta).

Kivuista kun kysyit, niin voisin varmaan sanoa, että suurin osa kivuista oli varmaankin haamukipua. Tosin paskalla käyminen oli aluksi vaikeaa. Ja mielestäni hoidin haavaa korostetun hyvin, niin silti se perkele meni ja tulehtui.

All in all, saat tästä viestiketjusta varmaan kauhean vaikutelman ko. sairaudesta (suurimmalta osin varmaan mun kirjoituksista), mutta kyllä se siitä paranee. Mullakin on viime kuukaudet mennyt tosi hyvin ja leikkauksesta ei ole vielä puolta vuottakaan. Kun miettii kauanko jotkut sydämensiirtopotilaat paranevat, niin pitäis pitää turpa kiinni omista kivuista.

Entisensä mun perse ei vieläkään ole eikä varmaan tule koskaan olemaankaan, mutta onpahan patti revitty pois.

Voi sun thaimaan matka lentoineen kipeellä perseellä olla aika mieleenpainuva kokemus. Plus kannattaa miettiä haluaako kesällä olla uimatta yli kuukautta. Mutta mitä nopeemmin, sitä nopeemmin.

Ja sen saikun ajan makasin mahallani sängyssä ja luin kirjoja. Vieläkin ajattelen ADHD-potilaana kauhulla noita aikoja. Pisin lenkki kuukauteen oli keittiöstä parvekeelle tupakille.

Avovaimosta oli suuri apu haavan hoidossa. Se jakso mukisematta putsata sitä ja tarkkailla haavan paranemista. Oli perkeleen nöyryyttävä kokemus, mutta tulipahan tehtyä. Enää ei hirveän pienet asiat hävetä.

 

[protesti]

joo kiitos vamma infosta

kaikkee sitä kyl keksitäänki ihmisen päänmenoksi, mut oot kyl just oikeessa siinä et ei auttais valittaa ku kyseessä on vaan kuitenkin noin pieni vaiva... eniten just vaan harmittaa toi ku siinä on noinkin pitkä paranemisaika, ni tarttis unohtaa liikunta ja sauna kokonaan ja olla kuukaus rauhaksiin, ja se jos mikä on kova paikka tälläselle ku on tottunu liikkuu 4-5 kertaa viikossa.

Mut lyhytaikahan toi loppupeleissä, nopeemmin se menee ku on siinä prosessissa jo sisällä (=lue, perse leikattu :D), ku tälleen et koittaa etukäteen suunnitella asioita.

Kai tää tästä viel iloksi muuttuu

 

[JyrkiL]

joo kiitos vamma infosta

kaikkee sitä kyl keksitäänki ihmisen päänmenoksi, mut oot kyl just oikeessa siinä et ei auttais valittaa ku kyseessä on vaan kuitenkin noin pieni vaiva... eniten just vaan harmittaa toi ku siinä on noinkin pitkä paranemisaika, ni tarttis unohtaa liikunta ja sauna kokonaan ja olla kuukaus rauhaksiin, ja se jos mikä on kova paikka tälläselle ku on tottunu liikkuu 4-5 kertaa viikossa.

Mut lyhytaikahan toi loppupeleissä, nopeemmin se menee ku on siinä prosessissa jo sisällä (=lue, perse leikattu :D), ku tälleen et koittaa etukäteen suunnitella asioita.

Kai tää tästä viel iloksi muuttuu

3 kertaa leikattuna voin sanoa, että sitä on helposti kuukauden suurinpiirtein paikallaan, kun haluaa että perse parantuu. Ja paikallaan olohan ei tarkoita sitä, että on pakko maata sängyssä 24/7. Itselle kovin paikka oli aina ennen leikkausta, kun kuvitteli ettei enään pääsee treenaamaan ja yhtä hyvään kuntoon kun ennen leikkausta. Kummasti sitä kuitenkin aina on päästy leikkaus pöydältä ylös ja parempaan kondikseen.

Voimia paranemiseen sitten kun leikkaus on edessä ja malta ottaa tarpeeksi rauhassa riittävän pitkään. Sitä on sitten kiva treenata kun hanuri on kondiksessa ja ei tarvitse murehtia sitä.

 

[protesti]

jep näinhä se on, parempi leikata ja antaa parantuu ni ei harmita sit tulevaisuudessa.

Mut ihan mielenkiinnosta tietääks ketään et mitä jos jättäis kokonaan operoimatta ja antais olla vaan? Ku jotain oon ainaki lukenu et jollain on ollu 20 vuotta eikä oo ikinä mitenkään muuten vaivannu paitsi just että sitä putkee pitkin on tullu nesteitä ulos. Voikohan kyseinen "patti" lähtee kasvamaan siellä sisällä?

ite en kyl uskaltais lähtee leikkii omalla terveydellä

 

[Reinzell]

Hei kaikille. Ilmeisesti toi patti mun p-aukon vieressä on juurikin toi kyseinen ihanuus. Pari kertaa vuodessa on kosketusarka, muttei se ilmeisesti tulehtunut ole vaikka kovaa olen treenannu sen ajan mitä se on ollut, noin 4-5 vuotta. Menen kyllä pyllisteleen lääkärille jos se tulee tosi kipeeks, tällä hetkellä se taas muistuttaa olemassaolostaan aina kun käy shaissella.
Onko tosiaan joku joka ei ole käynyt leikkauttamassa, vaan antaa olla?

 

[tuttiritari]

No mä olen toistaiseksi antanut olla vaan ja kärsinyt sen pari kertaa vuodessa tulehduksen.
Nyt ei kyllä ole ollut puoleen vuoteen vaikka treenannut aktiivisesti.(kopi,kopi puuta).
Mulla kaksi tohtorismiestä on sanonut ettei leikkaus välttämätön terveyden kannalta jos vaiva ei itseä haittaa.
Uskon ja päätin ettei vaiva minua enää koskaan kohtaan vaikkaikin just nyt tuntuu istuessa vähän painetta.
En siis aio leikata vaan menen nöyrästi pylly pystyssä naislääkärin pakeille joka saa tehdä viillon ja puristaa mehut pois.
Sitten antibiootit naamaan ja taas uskotellen että tämä oli vika kerta.

 

[Weak]

Jahas, nyt sain sitte tietää nimen tolle vaivalle :D.

Mun rakkaan patin historiaa:

Ensimmäisen kerran huomasin sen yläasteella vai lukiossa, kun tein istumaannousuja lattialla. Ihme patti persvaossa. Ei se sattunu tai mitään, kunhan tuntu vittumaiselt vääntää lattialla. Luulin sitä häntäluuksi :D .
Muistaakseni se häipy itestään sitten siitä. Tähän talveen mennessä se taisi aina välillä ilmestyä sinne ja muistuttaa olostaa, mutta sitten taas häipynyt. Ikinä ei sattunu tai vuotanut tai vastaavaa.

Sitten viime talvena, muistaakseni joulukuussa se ilmestyi taas, tälläkertaa isompana kun koskaan aikasemmin. Joulukuun lopulla muistaakseni se alkoi sitten ihan hiukan jo sattumaan. Vuodenvaihteessa sattu jo ihan kiitettävästi. Tammikuun ekalle viikolle oltiin varattu kavereitten kanssa ennen-inttiä-risteily, jonne sitten tietenkin piti mennä. Hiukan ennen sitä pattiin oli ilmestyny arpea, tai jotain vastaavaa. Sattu aika kiitettävästi, käveleminenki sattu. Paikalla ollessaanki sattu. Sitten risteilyn jälkeisenä päivänä huomasin, että kalsarit oli märät ja arpipatti oli vuotanut mätää. Sitten varattiin lääkäriltä aika jossa sitten ilmeisesti todettiin joksikin "hiustupoksi tai vastaavaksi, joka on tulehtunu". Pattiin tehtiin pieni viilto ja sisältä puristettiin mätää ihan kiitettävästi. Päälle vaipat ja antibiottikuuri :D . Heti "leikkauksen" jälkeen patti ei sattunut enää ollenkaa.

Siitä joku kuukausi eteenpäin, patti teki kompäkin, muttei ole vielä tähänkään päivään alkanut sattua. Joskus vähän vuotaa mätää, muttei suurissa määrin. Intin epähygienisyys varmaanki vaikuttanut tohon... Mulla on tosiaan syvä persvako (J-Lo -perse :D ). Saas nähä koska joutuu avattavaksi.

 

[Roomi]

Mulla on sama vaiva, mutta sellaista kyselisin että missä kohtaa vakoa se patti teillä on? Itellä se patti on alaselässä, tai heti siinä missä vako syntyy (olisiko alaselästä vielä vähän alaspäin). Mutta ei kuitenkaan ihan keskellä persettä...

Mulla oli näköjään aika lievä "pattitilanne", koska pystyin istumaan ja kävelemään ihan normaalisti silloinkin kun patti oli isoimmillaan. Tulehduksen ansiosta en kumminkaan pystynyt salille menemään, koska kuumetta oli 37,1 - 37,8 noin 2 viikon ajan.

 

[Turisas]

Ensimmäisen kerran taisin patin huomata kesällä 2005.

Silloin se oli vaan sellainen kovahko kynnen kokoinen punottava matala patti. Jossain vaiheessa se sitten muuttui sellaiseksi puolipallon muotoiseksi "veripussiksi". Eli vähän niinkuin verenpunainen luomi. Sitten se puhkesi jossain vaiheessa ensimmäisen kerrran ja tuntui saavuttavan lopullisen muotonsa. Keväällä 2006 intti-terveydentarkastuksessa näytin sitä lääkärille, joka anto antibioottikuurin. No kuivahtihan se vähän, mutta palasi kuitenkin. Syksyllä kävin sitten erikoislääkärillä, joka pisti leikkausjonoon.

Siitä seuraavassa (Vitutusketjun antimia):

Yhdeksän päivää sitten leikattiin sinus pilonidalis (persvaossa majaileva, tulehtunut karvatuppi, joka kasvattaa onkaloita ihon sisään).

Muutama päivä leikkauksen jälkeen haava ilmaisi tulehtuneensa repimällä itseänsä auki (seitsemästä tikistä noin puolet enää paikallaan) ja puskemalla mätää minkä ehti. Takaisin sairaalaan, jossa tikkien poisto ja haavan putsaus.

Nyt eletään neljättä päivää noin seitsemän senttiä pitkän, neljä leveän ja kaksi syvän avohaavan kanssa. Päivittäin kirpaisevan riemukkaat haavan huuhtelut ja siteiden vaihtamiset. Ekstrana haavan sisään laitettava sidos, joka pakottaa haavan paranemaan pohjasta ylöspäin.

Antibiootteja pitää syödä vielä vajaa viikko, johon mennessä tulehdus toivottavasti laantunut ja haavan varsinainen parantuminen voi alkaa. Avohaavaan annetaan yleensä noin kuukausi sairaslomaa, haavan täysi umpeutuminen kestää yleensä kauemmin, arpi voi toki olla arka vaikka vuosia.

Olen ollut poissa koulusta nyt puolitoista viikkoa (ei saa istua) ja alunperin oli tarkoitus mennä takaisin vuoden alusta, mutta tulehdus ja tikkien poisto saattavat hyvinkin pidentää sairaslomaa. Vaikka voin toki yrittää parhaani mukaan tehdä tehtäviä kotona, jäänen jälkeen muista kouluhommissa. Meneillä lukion ehkäpä tärkein jakso, kevään kirjoituksiin tähtäävät kertauskurssit. Ensi kesällä alkavaan armeijaan tähtäävä kuntoilu on vieläkin aloittamatta, koska ahtisaarimaista kävelyä lukuun ottamatta liikuntaa ei pehemmin voi harrastaa (ei kiinnosta vääntää habaa kolmen kilon käsipainoilla).

edit. Näiltä näkymin joulupöydän antimet nautitaan joko seisaaltaan tai roomalaistyylin kyljellään

Hiihtolomalla (viikko kymmenen) haava oli jo vihdoin sen verran pieni, että päätettiin jättää haavan sisäinen side pois. Muutamaa päivää myöhemmin haava näytti umpeutuneen kokonaan ja päätettiin jättää myös päällimmäinen sidelappu arven päältä pois.

Viikko-puolitoista meni hyvin, kunnes pienten kipuilujen jälkeen huomasin suihkusta tullessani haavan auenneen taas hieman siitä kohdasta, mistä se viimeisenä meni kiinni. Laitettiin sitten vähän sidelappua suojaksi siihen, mutta seuraavana päivänä se oli auennut taas vähän lisää. Sitten lyötiin taas pitkästä aikaa haavan sisään se sidos ja nyt ollaan pari päivää jännitetty mihin suuntaan kehitys lähtee.

Leikkauksesta taitaa olla nyt reilu 15 viikkoa ja muutaman viime päivän aikana ollaan otettu takapakkia kolmisen viikkoa. Haava on läpimitaltaan enää alle sentin ja syvyyttäkin vain saman verran, mutta silti sitä pitää varoa ja hoitaa päivittäin.

Kirjoitukset tuntui sentään menevän ihan ok, vaikka laskeskelinkin, että tämän leikkauksen ja muun sairastelun takia olin nyt lukion kolmosvuonna poissa kolmasosan lukuvuodesta. Liikuntaa ei pysty kunnolla harjoittamaan vieläkään. Salilla en ole käynyt viime syksyn jälkeen, tällä hetkellä ainut liikuntamuoto on satunnaiset kävelyt.

Alun perin oli tarkoitus viimeistään kirjoitusten päätyttyä (eli nyt) aloittaa kunnon kuntokuuri. Käydä salilla ja lenkillä melkein päivittäin heinäkuussa alkavaan asepalvelukseeen asti. Nyt olen huonoimmassa kunnossa miesmuistiin eikä tietoa ole milloin asiaan olisi mahdollista saada parannusta.

Harmittaahan tämä.

Tällä hetkellä tilanne on se, että haava on taas mennyt umpeen, mutta on vähän kirjavan värinen (tummempia juovia joissain kohdissa) ja välillä kipuilee, jos asento on huono.

Kohta tulee siis puoli vuotta täyteen leikkauksesta. Tänä aikana en ole salille uskaltautunut. Kävelyllä olen käynyt ja muutaman kerran jopa hölkkäilemässä.

Huolestuttaa tuo heinäkuussa alkava armeija aika paljon. Tällä hetkellä kuitenkin huuhtelen haavan jokaisen istunnon jälkeen plus jokaisen suihkun yhteydessä erikseen pari minuuttia. Pyrin myös istumaan ja makaamaan mahdollisimman haavaa säästävästi.

edit. Roomille: Mulla se patti sijaitsi noin nelisen senttiä persvaon yläreunasta ja noin sentin verran "keskiviivasta" vasemmalle. Aika ylhäällä siis mullakin. Arpi on toki levittäytynyt vähän joka suuntaan tuosta keskipisteestä.

 

[vamma]

Mulla patti oli taas keskellä persvakoa ja aika tarkalleen häntäluun pään kohdilla.

Mun patti oli syvällä, joten ulkoapäin sitä ei erottanut ollenkaan. Juuri pakaravaon alkamisen kohdalla oli n. 1 mm halkaisijaltaan oleva mädän ulostuloaukko.

 

[protesti]

huh huh kyllä... ihme vaivoja sitä maailmassa :D

ite aion kyl siirtää vähän leikkausta, just luen pääsykokeisiin yliopistoon ja käyn valmennuskurssilla ni siihen ei oikeen sovi se et ei saa istuu :S

tuli kyl heti parempi olo ku selaa tätä topiccia ku tietää et on muitakin ketkä elää tän vaivan kanssa, eikä oo mikään vaarallinen...

saattaa kyl olla et jätän itekki vaan leikkaamatta, ja jos tapaan jonkun muijan kenellä on ongelma asian kanssa ni sit EHKÄ

 

[vamma]

Minä en jättäisi nykytiedoillani leikkaamatta missään tapauksessa. Koska mulla oli kyseessä mitä ilmeisimmin sisään kasvanut karva, joka tulehtui. Karvahan kasvaa koko ajan ja samalla se patti suurenee. Ja mitä kauemmin se patti siellä on, niin sitä enemmän se yrittää tehdä niitä fisteleitä mistä mätä purkautuu ulos. Eli mitä pitempään leikkausta venyttää, niin sitä isompi operaatiosta tulee. Mutta tää on maallikon mielipide, joka tietää lääketieteestä yhtä paljon kuin terveydenhoitaja...

 

[Rasku]

Joitakin näyttää huolettavan armeijaan meno kyseisestä vaivasta johtuen. Huoli ei ole ihan aiheeton. Mennessäni armeijaan en tiennyt sinus pilonidaliksen olemassaolosta. Olin kuitenkin pannut merkille häntäluun tienoilla olevan hiukan tulehtuneen ihoalueen. Muistaakseni kävin arvauskeskuksessakin. Sanoivat vain ihon hankautuneen rikki, ei siis mitään vaarallista. Määräsivät siihen jotakin voidetta.

No, armeijassa tilanne äityi viikon kuluessa niin ikäväksi, että armeijan lääkäri passitti kotiin. Tervetuloa uudelleen vuoden kuluttua. Vuoden aikana kävin kahdesti leikkauksessa. Haava ei kuitenkaan mennyt aivan umpeen, mutta tilanne aiempaan verrattuna oli huomattavasti parempi ja vaivan kanssa pärjäsi. Päätin siis yrittää armeijan käyntiä uudemman kerran. Kasarmilla kävin aina suihkussa, kun siihen oli tilaisuus. Lääkärintarkastuksessa kerroin vaivastani, mutta myös toiveestani suorittaa varusmiespalvelus tällä kertaa loppuun. Tämän johdosta sain mm. vapautuksen pyöräilystä ja lääkärin määräyksestä pääsin metsäleireiltä päivittäin suihkuun. Armeija tuli käytyä ilman sen suurempia ongelmia. Kuten olettaa saattoi, persvaon haava ei tuona aikana umpeutunut, mutta tilanne pysyi tasaisen hyvänä. Armeijan jälkeen vuonna 2001 kävin kolmannen kerran leikkauksessa ja nyt olen ollut terveenä siitä lähtien.

 

[vamma]

Kysymys teille joita on leikattu useampaan otteeseen!!!:

Onko perse leikattu uudelleen sen takia, että leikkaushaava ei ole mennyt kunnolla umpeen, vai onko jokin muu syy, esim. vaivan uusiutuminen tai jatkuva kipuilu?

Ja mitä sieltä on leikattu uudelleen? Avattu kokonaan ja kaavittu joitain pois vai pelkästään viilto ja tuhjennyt?

 

[JyrkiL]

Kysymys teille joita on leikattu useampaan otteeseen!!!:

Onko perse leikattu uudelleen sen takia, että leikkaushaava ei ole mennyt kunnolla umpeen, vai onko jokin muu syy, esim. vaivan uusiutuminen tai jatkuva kipuilu?

Ja mitä sieltä on leikattu uudelleen? Avattu kokonaan ja kaavittu joitain pois vai pelkästään viilto ja tuhjennyt?

Mulla ei kahdella ensimmäisellä leikkauksella haava koskaan umpeutunut kokonaan. Alku meni aina hyvin, mutta sitten tyssäs ja siihen alkoi kasvaa lääkärin mukaan jonkinlaista höttökudosta. Molemmissa leikkauksissa haava jätettiin auki ja odotettiin että se parantuisi pohjalta käsin. Kolmas leikkaus oli erilainen ja sen suorittikin plastiikakirurgi, siinä pakarasta siirrettiin arpeen rasvaa ja kursittiin sitten haava umpeen. Viimeisen leikkauksen jälkeen persus parani, mutta haavan paraneminen kesti 8 kuukautta.

Jokaisella kerralla persuksesta putsattiin kaikki huono kudos pois. Ensimmäinen leikkaus oli helpoin, silloin vain paise avattiin ja käytävää vähän putsattiin. Toinen kerta olikin jo rajumpi, silloin kudosta siivottiin pois niin paljon että onkalo ulottui lopulta melkein häntäluuhun asti. Kipujen takia en joutunut kuin tuohon ensimmäiseen leikkaukseen, vikaa leikkausta lykkäsin varmaan vuoden koska pärjäsin hanurin kanssa kohtuu hyvin. Nyt jälkikäteen on helppo sanoa, että hyvä kun menin kolmanteen leikkaukseen. Helppoa se ei kuitenkaan ollut. Sitä kun oli tottunut elämään rikkinäisen persvaon kanssa yli 3 vuotta ja silloin ajatteli että ei se leikkauksella kuitenkaan parane.

 

[Rasku]

Kysymys teille joita on leikattu useampaan otteeseen!!!:

Onko perse leikattu uudelleen sen takia, että leikkaushaava ei ole mennyt kunnolla umpeen, vai onko jokin muu syy, esim. vaivan uusiutuminen tai jatkuva kipuilu?

Ja mitä sieltä on leikattu uudelleen? Avattu kokonaan ja kaavittu joitain pois vai pelkästään viilto ja tuhjennyt?

Uusien leikkausten syynä oli aina se, että haava ei umpeutunut aivan kokonaan. Siitä se tilanne aina lähti ajan kuluessa pahenemaan ja lopulta vaiva uusiutui. Parilla ensimmäisellä kerralla haava ommeltiin kiinni. Vaivan uusitumisen syynä lääkäri arveli haavaan jääneen infektoitunutta verta.

Kaikilla kolmella leikkauskerralla kaikki tulehtunut kudos kaavittiin pois. En osaa sanoa miten paljon tavaraa otettiin parilla ensimmäisellä kerralla pois, koska haava ommeltiin kiinni. Kolmannella kerralla ainakin kaavittiin ihan reippaasti kaikki pois ja haava jätettiin auki. Kolmaskin kerta oli ongelmallinen. Haava parani nopeasti, mutta ei meinannut umpeutua millään. Sormenpään kokoinen haava pysyi auki kuukaudesta toiseen. Lopulta lääkärin määrämä Iruxol-voide umpeutti haavan parissa viikossa.