Sinus pilonidalis... eli jalkatreeni täysin uusiksi

[Deleted member 133729]

Jos/kun toivun jalkavammastani, otan ohjelmaan raskaan pyöräilyn. Ihan lihasten kasvatus mielessä. Mun mielestä pyöräilyllä saa hyvän kasvu efektin reisille kun vastus on kova. Lavan veto tulee myös ohjelmaan. Nuo sopivat myös polvivammasille kuten minulle. Ei ole varaa rikkoa tätä jalkaa enää yhtään kertaa. On niin lottovoitto jos toipuu vielä entiselleen.

 

[Mikhail003]

2 leikkausta meenyt tohon paskaan jo, yks oli nukutuksessa ja toinen paikallipuudutuksessa. Aika krooninen juttu toi on vaikee päästä eroon ja aina vain uusii, alussa vähän pelotti noi leikkaukset jne. nyt on vaa tottunu elää niin et kerran vuoteen uusii ja kipolle siis, ens viikolla taas lekurille))
Hopeatuotteet auttaa kyllä, mutta tärkein on että menee aina ajoissa lääkäriin, ettei onkalsta tulo tunnelia perseeseen asti, saattaapi olla melkonen tramalsaikku sitten luvassa, jos ei uskalla terkkatädille häntäänsä vilauttaa))

 

[Force]

2 leikkausta meenyt tohon paskaan jo, yks oli nukutuksessa ja toinen paikallipuudutuksessa. Aika krooninen juttu toi on vaikee päästä eroon ja aina vain uusii, alussa vähän pelotti noi leikkaukset jne. nyt on vaa tottunu elää niin et kerran vuoteen uusii ja kipolle siis, ens viikolla taas lekurille))
Hopeatuotteet auttaa kyllä, mutta tärkein on että menee aina ajoissa lääkäriin, ettei onkalsta tulo tunnelia perseeseen asti, saattaapi olla melkonen tramalsaikku sitten luvassa, jos ei uskalla terkkatädille häntäänsä vilauttaa))

Itellä leikattii 2006 ja ei oo uusinu niin että tarviis tehä mitää. Välillä tuntunu painetta ja pelänny et tekee paiseen mut ei oo tehny. Itellä alunperinkää ei tehny paisetta vaan häntäluun lähistöllä oli reikä ja sieltä tuli mähmää. Pääs varmaa valumaa ulos ni ei tehny paisetta tai jotain.

 

[Notorious]

2 leikkausta meenyt tohon paskaan jo, yks oli nukutuksessa ja toinen paikallipuudutuksessa. Aika krooninen juttu toi on vaikee päästä eroon ja aina vain uusii, alussa vähän pelotti noi leikkaukset jne. nyt on vaa tottunu elää niin et kerran vuoteen uusii ja kipolle siis, ens viikolla taas lekurille))
Hopeatuotteet auttaa kyllä, mutta tärkein on että menee aina ajoissa lääkäriin, ettei onkalsta tulo tunnelia perseeseen asti, saattaapi olla melkonen tramalsaikku sitten luvassa, jos ei uskalla terkkatädille häntäänsä vilauttaa))

Itsellä operoitiin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla otettiin melko tarkasti ja toisella reilummin, periaatteessa koko persvako poistui tämän toisen operaation myötä. Leikkaushaava ei kummankaan operaation jälkeen sulkeutunut vaan jatkoi märkimistä pienistä pesäkkeistä, mitkä olivat about samalla sijainnilla leikkauksia ennen ja niiden jälkeen.

Omaksi onnekseni pääsin lopulta Espoon Jorviin plastiikkakirurgian osastolle, missä kävin viikoittain hoitajalla ja hoitaja pyysi usein käynnin yhteydessä lääkärinkin arvioimaan tilanteen. Tästä on niin monta vuotta nyt, että en enää muista kuka lääkäri oli kyseessä, mutta ymmärsin hänen olevan osaston parempia ja kokeneimpia. Hän oli erityisen kiehtoutunut minun vaivastani, eikä hän kuulemma ollut täysin vastaavalla tavalla oireilevaa sinusta päässyt hoitamaan. Perseeni on päätynyt myös kuvien muodossa kyseisen lääkärin konferensseihin ja koulutusmateriaaliksi.

Mutta plastiikkakirurgian hoidossa haava lopulta umpeutui. Haavaa ja sen laajuutta seurattiin viikoittain. Ajoittain huonoa kudosta rapsuteltiin tai leikattiin paikallispuudutuksessa pois hoitokäyntien yhteydessä, kunnes eräänä kauniina päivänä haava meni umpeen, eikä ole sen jälkeen enää avautunut (koputan kaikki asunnon puupinnat läpi tämän lauseen jälkeen). Tästä on nyt kulunut 15 vuotta jos muistan oikein.

Voimia. Toivottavasti saat tarpeellisen hoidon itsellesi, että pääset tästä eroon. Itsekin olin tuohon jo kovin tottunut. Haavan päälle olin päivittäin laittanut jonkin lapun tai vähintään paperitullon, ettei veret valu housuista läpi, kuten joskus pääsi tapahtumaan. Se oli koulu ja opiskeluaikaan vähän nolottavaa, mutta minkäs teet.

 

[Force]

Itsellä operoitiin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla otettiin melko tarkasti ja toisella reilummin, periaatteessa koko persvako poistui tämän toisen operaation myötä. Leikkaushaava ei kummankaan operaation jälkeen sulkeutunut vaan jatkoi märkimistä pienistä pesäkkeistä, mitkä olivat about samalla sijainnilla leikkauksia ennen ja niiden jälkeen.

Omaksi onnekseni pääsin lopulta Espoon Jorviin plastiikkakirurgian osastolle, missä kävin viikoittain hoitajalla ja hoitaja pyysi usein käynnin yhteydessä lääkärinkin arvioimaan tilanteen. Tästä on niin monta vuotta nyt, että en enää muista kuka lääkäri oli kyseessä, mutta ymmärsin hänen olevan osaston parempia ja kokeneimpia. Hän oli erityisen kiehtoutunut minun vaivastani, eikä hän kuulemma ollut täysin vastaavalla tavalla oireilevaa sinusta päässyt hoitamaan. Perseeni on päätynyt myös kuvien muodossa kyseisen lääkärin konferensseihin ja koulutusmateriaaliksi.

Mutta plastiikkakirurgian hoidossa haava lopulta umpeutui. Haavaa ja sen laajuutta seurattiin viikoittain. Ajoittain huonoa kudosta rapsuteltiin tai leikattiin paikallispuudutuksessa pois hoitokäyntien yhteydessä, kunnes eräänä kauniina päivänä haava meni umpeen, eikä ole sen jälkeen enää avautunut (koputan kaikki asunnon puupinnat läpi tämän lauseen jälkeen). Tästä on nyt kulunut 15 vuotta jos muistan oikein.

Voimia. Toivottavasti saat tarpeellisen hoidon itsellesi, että pääset tästä eroon. Itsekin olin tuohon jo kovin tottunut. Haavan päälle olin päivittäin laittanut jonkin lapun tai vähintään paperitullon, ettei veret valu housuista läpi, kuten joskus pääsi tapahtumaan. Se oli koulu ja opiskeluaikaan vähän nolottavaa, mutta minkäs teet.

Tossa vaivassa oma perstuntuma on että helvetin paljon merkitystä lääkärin ja hoitavan henkilökunnan ammattitaidolla. Miten hyvin se operaatio osataan tehdä. Itellä nyt 17 vuotta leikkauksesta aikaa ja pysynyt poissa.