Ympäristön suhtautuminen treenaamiseesi

[esni]

Musta tuntuu, että ihmiset pitää mua jotenkin itsekkäänä tai luulevat, että pidän itseäni niitä parempana, kun syön tietyllä tavalla, tiedän paljon ravintoarvoista ja lihaskunnon tms. vaikutuksista elimistöön ja kerron niistä. Mun tietoutta kauhistellaan ja samalla halutaan jotenkin tirkistellä. Mun pitäisi pitää huolta itsestäni, pitää itseni kunnossa ja hoikkana, mutta mä en saisi nostaa rautaa. En tiedä, mistä johtuu, että kaveri, joka saattoi ennen ymmärtää, että lähdin himaan baarista kymmeneltä, koska piti lukea kokeisiin tms. ei voi ymmärtää, että lähden kotiin, koska mun pitää treenata tai etten halua juoda mitään, koska mun pitää treenata seuraavana päivänä. Myöskään sitä syömispakkoa ei voida ymmärtää. Ikään kuin muille ihmisille ei tulisi nälkä! Millä ne muut elää, on mulle täysi mysteeri. Olen joutunut salaa natustelemaan mitä ihmeellisempiä sörsseleitä luennoilla ja kavereiden vessoissa, että olen jaksanut lähteä treeneihin tai pystynyt palautumaan niistä. Ihmisten on vaikea ymmärtää, miksei me voida tavata 15 yli 4, jos pääsen neljältä. Punttiksella käyminen ei koskaan käy syyksi tai edes tekosyyksi tapaamisen siirtämiseen myöhemmäksi.

Mun mies ja ystävät ei välitä pätkääkään ravintoarvoista ja suhtautuu suorastaan vihamielisesti, jos puhun niistä tai yritän vaikkapa vaikuttaa yhteisiin kauppaostoksiin. Joudun aina selittämään, miksi syön vaikka kaksi pihviä tai miksi ostan kuusi purkkia maitorahkaa. Mä keksin oikeasti mielettömän hyviä ruokia ja välipaloja, jotka on terveellisiä, (ja proteiinipitoisia) mutta ketään ei kiinnosta ne reseptit, koska ne on jotain ihmehössötysreseptejä, joilla lihas purskahtaa kohta hihasta ulos. Proteiini on tullut kaikille mun tutuille kirosanaksi ja sitä ne ainakin haluaa karttaa. Ilmeisesti ihan vaan siksi, että se on mulle tärkeä ja huolehdin sen saannista. ? (aivan liikaa tietysti, tavallisesta makaronilaatikostahan saa ihan kaiken minkä tarvitsee...)

Mä en nykyisin enää edes jaksa selittää jollekulle kaverille, joka tulee salille messiin ja tekee 100 reisienlevitystä 10 kilon painolla, että sen työ on aivan turhaa. Mitä väliä sillä on, kun se on luonnostaan laiha ja elää karkilla? Ei sitä kiinnosta terveelliset elämäntavat ja kropan hallinta ennen kuin se on 40 ja rupeaa huomaamaan, mitä on itselleen tehnyt.

Miehet ja naiset tasapuolisesti kommentoi, ettei lihakset ole naisilla kauniit, kun puhun salihommista. Kun ne innokkaasti kysyy sarjapainoja ja kerron, tulee vastukseksi: "Ai, niin vähän". Mun siskokin kommentoi, että pystyy vetämään leukoja, miksi mä en pysty jos sekin? Eihän siitä salista ole siis mitään hyötyä! :curs: (Oletan, että vika on mun erilaisessa, raskaammassa, ruumiinrakenteessa)

Kun sellaiset luonnostaan hoikat tytöt kuulee, kuinka paljon liikun ja treenaan, ne katsoo mua kuin hullua. Miten se ei näy missään - siis miksi en ole laiha? Miehet ja naiset huomauttelee tai vähintäänkin katsoo arvostelevasti, kun minä, pieni nainen, syön kukkuraisen lautasellisen ruokaa. Ikään kuin mun pitäisi elää salaatinlehdellä - etenkin kun todella liikun sen 6-7 tuntia viikossa.

Suoraan sanottuna: mä joudun koko ajan salailemaan salilla käymistä. Syömiset pitää tehdä mahd. huomaamattomasti, salikamat piilotettava johonkin päivän ajaksi, (yeah, roight) kenellekään ei pidä sanoa sanaakaan saleilusta tai ravinnosta, sanoi se mitä tahansa, ja on turha odottaa kiitosta tai ymmärrystä, kun saa kaksi senttiä lisää habaan (niin kuin allekirjoittanut kesän aikana) tai rikkoo omia ennätyksiään. Lähinnä tulee vain paha mieli, kun mun saavutuksista ei haluta kuulla - niille ollaan ikään kuin kuuroja - tai sitten niitä aliarvostetaan tai arvostellaan. Kaksi senttiä! Miksi sä haluat lisää massaa? Eikö sulla ole sitä jo tarpeeksi.

Kaiken tämän päälle joku läskiporsasjuppi käy avautumaan mulle sporassa, että sä olet aivan vitun läski, hyi vittu, miten ruma (Was?) ja voisit joskus käydä lenkillä - - - ja sitten sanoo: Siis mä olen bodari. Ja näyttää onnettoman palansa, joka on suunnilleen mun peukalonkynnen kokoinen. (No, ei oikeesti, mutta niin isolla äijällä) En keksinyt mitään loukkaavampaa sanottavaa, joten sanoin: Mä penkkaan taatusti enemmän kuin sä! Enkä mä edes tee penkkiä. :itku: Ei ollut äijä tainnut salia koskaan nähdäkään, kun ei selvästikään ymmärtänyt, mitä mä sanoin. Mutta sellanen fiilis tuli, että teit mitä vaan niin pelkkää paskaa sataa niskaan.

Tosin hiukkasen mua helpotti, kun samana iltana yksi nainen ihasteli mun habaa ja mun mies taasen sanoi vaan täysin hölmistyneenä HÄ?, kun kerroin tosta sporatapauksesta. Ei voinut ymmärtää - niin kuin en minäkään.

 

[reinhardt]

Monien ihmisten mielestä ainoa syy, miksi nainen voi haluta treenata, on se, että halutaan olla laihoja. Kukaanhan ei voi haluta kehittyä jossain lajissa tai muuten vain pysyä hyvässä kunnossa, oi ei, Naiset Treenaa Tullakseen Laihoiksi Ja Kiinteiksi.

Inhottavaa, kun jokin asia on itselle ihan hirvittävän tärkeää, ja ketään ei kiinnosta ja suurin piirtein paheksutaan. Okei, ehkä on väsynyttä ja säälittävää että treenaaminen on niin tärkeää, mutta parempi kai sekin kuin se, että istuisi aina ja aina ja aina vaan sohvalla katsomassa telkkaa?

 

[esni]

Inhottavaa, kun jokin asia on itselle ihan hirvittävän tärkeää, ja ketään ei kiinnosta ja suurin piirtein paheksutaan. Okei, ehkä on väsynyttä ja säälittävää että treenaaminen on niin tärkeää, mutta parempi kai sekin kuin se, että istuisi aina ja aina ja aina vaan sohvalla katsomassa telkkaa?

Niin tai siis, miksi juuri punttailu on se punainen vaate? Saa muut selittää omista spinning-, ratsastus-, leipomis-, virkkaus-, puutarhanhoitoharrastuksistaan ja mä kuuntelen. Eihän se ole multa pois ja kiva kun ihmisillä on kiinnostuksenkohteita. Mä en uskalla enää puhua treenistä, kun jotenkin musta tuntuu, että se koetaan uhkaavana. Pelkäävätkö miehet, että musta tulee liian vahva käsiteltäväksi? Ja mitä ihmettä ne naiset pelkäävät?

Tai ehkä se johtuu siitä, että melkein kaikki mun ystävät on taidealalla tms. ja paheksuu näin ulkonäkökeskeistä harrastusta. Kaiken pitäisi tähdätä omaan sisäiseen valaistumiseen ja harmoniaan, eikä ruokaa saisi miettiä, paitsi eettisistä lähtökohdista. Vaikka itse asiassa punttailu on mulle sitä harmonian metsästämistä. Mä välitän itsestäni niin paljon, että haluan ottaa kropastani kaiken irti - toiminnallisesti ja näöllisesti. Punttis on ainoa paikka maailmassa, minne mun stressi ei ylety. Siellä mun ei tarvitse koko ajan ajatella niin hirveästi. Mä voin vaan antaa kropan viedä.

Vai onkohan juuri se sitten niin pelottavaa muiden mielestä?

 

[Gillyanne]

...
Vai onkohan juuri se sitten niin pelottavaa muiden mielestä?

Mä jotenkin luulen, että tässä paheksunnassa ja dissaamisessa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse jonkinasteisesta kateudesta. Kun huomataan, että toinen tekee jotain kuntonsa ja ulkonäkönsä eteen, ts. käy ahkerasti puntilla ja syö hyvin, ja saa tuloksia, niin kiinnostutaan itsekin. Pian kuitenkin huomataan, ettei se olekaan niin helppoa -> ei viitsitä edes yrittää -> harmittaa -> asia käännetään omassa päässä niin, että itse asiassa tuo onkin ihan outoa ja typerää enkä mä edes tuollaista kroppaa haluaisi, hyi. Moninaiset ovat ihmismielen kommervenkit ja suojelumekanismit

EDIT: Olen myös ollut huomaavinani, että iän myötä tämäkin asia helpottuu. Täytyy toki myöntää, että itse en ole koskaan kokenut sellaista paheksuntaa ympäristön taholta kuin Esni postissaan kuvailee, mutta esim. vanhempani ovat selvästi huomanneet minut vuosien varrella "toivottomaksi tapaukseksi" eivätkä jaksa enää punttitouhuista ihmeemmin huomautella :D Mutta toisaalta, mähän olenkin jo :wanha:

 

[Hippo]

Sama täällä Gillyanne! Tässä on toinen :wanha:

Ehkä se ikä rauhoittaa ihmisten kannanottoja.
Ei ole tullut vastaan paheksuntaa vaan enemmänkin tsemppihenkeä... kuten aiemmin kirjotin.

 

[Hyzenthlay]

Inhottavaa, kun jokin asia on itselle ihan hirvittävän tärkeää, ja ketään ei kiinnosta ja suurin piirtein paheksutaan. Okei, ehkä on väsynyttä ja säälittävää että treenaaminen on niin tärkeää, mutta parempi kai sekin kuin se, että istuisi aina ja aina ja aina vaan sohvalla katsomassa telkkaa?

Enpä ole aiemmin kauheasti ennakkoluuloihin törmännyt, paitsi olin vähän aikaa sitten työhaastattelussa. Olin hakemuksessani maininnut harrastuksekseni tavoitteellisen kuntosalillakäynnin, ja mua haastatteleva (turkkilaisperäinen) machoäijä tarttui tohonkin pariin otteeseen... sain kuulla kysymyksiä, että treenaatko jotin 50cm habaa :jahas: taisi äijää vähän ahdistaa kun nainenkin treenaa eikä ole vaan heikko ruipelo (?).

Mulla on elämänsisältönä toinenkin erittäin tärkeä asia, nimittäin konemusiikki. Siihenkään ei kohdistu _mitään_ ennakkoluuloja ja kaikki ihmisethän pitävät meitä konemusiikinkuuntelijoita aina niin puhtoisina ja sympaattisina

kyl tää elämä on hauskaa..

 

[PMLats]

Vitsit... Mä elän varmaan ihan eri planeetalla kuin te muut mimmit Tai sitten muuten vain sosiaalisesti rajoittuneessa

Mä en yhtä muinaista poikaystävää lukuun ottamatta ole juurikaan saanut kovin ihmeellisiä reaktioita harrastukseeni. Ehkä osaksi siksi, että tuo syömispuoli ei ole ollut kovin tärkeä kuin viimeiset puolitoista vuotta, osaksi ehkä siksi, että olen aina sanonut harrastavani voimanostoa. Sanon niin edelleen, vaikka vähään aikaan en ole varsinaisesti voimanostonomaisesti treenannutkaan. Suurin osa ihmisistä ei varmastikaan kyllä tiedä, mitä voimanosto on, mutta ajattelevat varmaan sen olevan painonnostoa, mikä puolestaan luokitellaan yleisesti urheiluksi - onhan se olympialajikin :D Joten olen kuullut ainoastaan lausahduksia "no sehän on aika eksoottinen harrastus", "sepäs harvinainen harrastus naiselle", "paljonko penkistä nousee" tai "no käytkö sä joka päivä salilla?". Noihin vastaan lyhyesti jollain hymähdyksellä ja asia on sillä käsitelty. Työhaastatteluissakin harrastukseen on aina suhtauduttu positiivisesti ja mielenkiinnolla - jos se on ylipäätään noussut puheenaiheeksi.

Ja esni, heivaa ukkosi ja tylsät taiteilijakaverisi ja tuu mun kanssa rankasemaan rautaa tonne kumpulaan, niin saat avautua sydämesi kyllyydestä :D Hohohohoohoo :evil:

 

[Ironbutt]

Mä luulin tähän päivään asti eläväni ihanteellisessa työyhteisössä, jossa mun treenaamiseni on ihan ok juttu.

Karu totuus valkeni: pomo marssi mun luokse kysymään "Ettei mun työ ja asiakkaat vaan kärsi treenaamisesta?" kun olin hetkeä aiemmin vienosti pyytänyt lähimmiltä kollegoilta että mahdolliset palaverit voisi jatkossa buukata mieluiten kello kymmeneksi että mä ehdin salilta töihin. Kollegoilla kun on ollut ihme himo pitää kaikenlaisia pieniä sisäisiä paltsuja aina ysiltä.

Meillä on firmassa käytössä liukuva työaika. Tähän asti on ollut ihan ok juttu jos tulee viimeistään 10.00 aikaan töihin. Monet kollegat NUKKUU pitkään aamulla ja se on ihan ok. Tulevat kymmeneltä töihin ja muut ottaa sen huomioon kun suunnittelevat paltsuja yms. Miksi ihmeessä aamutreenaaminen olisi yhtään eri juttu?

 

[esni]

Ja esni, heivaa ukkosi ja tylsät taiteilijakaverisi ja tuu mun kanssa rankasemaan rautaa tonne kumpulaan, niin saat avautua sydämesi kyllyydestä :D Hohohohoohoo

Buahhaahaa! RRäy!

Nojoo, rakkaassani on aikalailla ominaisuuksia, jotka korvaavat välinpitämättömyyden mun harrastustani kohtaan. Ja yrittäähän se välillä, mutta kun ei se oikein tajua... Taiteilijakavereiden heivaamista täytyy harkita. :evil:

Mutta rautaa rankaistaan aivan ehdottomasti! Eilen sattuikin asiaan liittyvä tapahtuma salilla, kun tein 8 kilolla tueattua hauiskääntöä. Sain sarjat läpi ja vaihdoin vatsapenkkiin. Sitten kuulin, kun lähettyvillä olevat kundit jutteli siinä sarjojensa välillä: Eka Näitsä, kun toi tyttö teki 8,5 kilolla! Toka Joo, teki pahaa pelkkä kattominenkin. :D

Ei sentään aina pelkää paskaa.

 

[Tikari]

Eipä sitä kovin kannustavaa kaveri/tuttu/perheporukkaa löydy täältäkään.
Avokista ei saa mitään irti, vaikka kuinka pyytelisi. Ei neuvo eikä auta :curs: Manaa vain mun proteiinijauhepussille, kiroaa mun rahkapurkkeja jääkaapissa ja tonnikalansyöntiä. Viimeviikonloppunakin taas koitin kysyä vähän neuvoa, niin pskat. Kuin olisi seinille puhunut. Murahti vain ja sulkin korvansa. Kohta menee ukko vaihtoon prkl ! :curs:
Isä ei oo sanonut vielä mitään, mutta äiti surkuttelee että kuinka mä pilaan itteni. Viimeisin keksintö on että jos on mahalihakset kunnossa, ei saa synnytettyä ?!? Kettu, kun en odota enkä aiokaan. Silloin kun sain prässienkaksi 100, ja hehkutin sitä kotona, se piruili vain että kohta istun pyörätuolissa kun rikon selkäni. Pitäisi tehdä vaikka vain 20 kilolla. Onneksi (?)selvisi ettei se tiennyt mikä prässi on (kun naurahdin etten sitten jaksaisi nostaa itteäni istumasta ylös jos 20 kiloo olis sopiva) ja selvitin mikä ko. laite on...
Niin, ja kun oon pikkuhiljaa saanut painoani hilattua ylöspäin, ilman että maha olis kasvanut, ei se (lihas) oo kuulemma oikeaa painoa. Pitäisi syödä vain niitä munkkeja ja pullasämpylöitä, maata sohvalla ja kulkea autolla kaikki yli ½ kilometrin matkat. Niin, ja salilla sais tehdä max. 2 kilon punteilla ja mahdollisimman pitkiä sarjoja... .
Töissä vähän on katsottu mun rahkaeväitä. Melkeinpä aina käydään yksi kerrallaan syömässä liukuman takia, joten harvemmin työkaverit mun eväitä näkeekään... Ennen punttailun aloittamista ne kettuili mun ruoasta että jaksankohan nyt syödä kaikki, kun sitä ruokaa ei tod. ollut paljon mitään. Nykyään kun oon oppinut pikkuhiljaa siihen että pitää syödä että jaksaa ja kasvaa, ei oo enää mainittu mitään...

Noh, ketut muista, tämä on mun juttu ja jatkan niinkauan kuin musta hyvältä tuntuu. Itse aloitin, itse teen ja itse joskus päätän koska riittää... En aio jäädä odottamaan koska ensimmäisen kerran on selkä tai hartiat kipeät tästä konttori-istumatyöstä.

 

[Viivi]

Mä luulin tähän päivään asti eläväni ihanteellisessa työyhteisössä, jossa mun treenaamiseni on ihan ok juttu.

Karu totuus valkeni: pomo marssi mun luokse kysymään "Ettei mun työ ja asiakkaat vaan kärsi treenaamisesta?" kun olin hetkeä aiemmin vienosti pyytänyt lähimmiltä kollegoilta että mahdolliset palaverit voisi jatkossa buukata mieluiten kello kymmeneksi että mä ehdin salilta töihin. Kollegoilla kun on ollut ihme himo pitää kaikenlaisia pieniä sisäisiä paltsuja aina ysiltä.

Meillä on firmassa käytössä liukuva työaika. Tähän asti on ollut ihan ok juttu jos tulee viimeistään 10.00 aikaan töihin. Monet kollegat NUKKUU pitkään aamulla ja se on ihan ok. Tulevat kymmeneltä töihin ja muut ottaa sen huomioon kun suunnittelevat paltsuja yms. Miksi ihmeessä aamutreenaaminen olisi yhtään eri juttu?

Mua katottiin hieman pitkään täällä töissä kun pyysin kisoja edeltävän viikon vapaaksi, ensin oltiin naama nutturalla, mutta kun selitin asian vielä uudelleen ymmärsivät sitten vihdoin, ja nuristen antoivat edeltävän viikon vapaaksi.
Sanoivat kuitenkin vielä päälle, että katso sitten ettei dietti vaikuta työntekoon, mikään ei saa jäädä tekemättä, tai ei saa sanoa että väsyttää.

En kuitenkaan jaksa stresssata asialla sen enempää, ittellenihän tätä teen en muille, jos ei yhtään ymmärrystä löydy, niin oma on häpeänsa, mä puren vaan hammasta ja painan kahta kovemmin vedän hymyn korviin ja näytän sitten kieltä kun on kadonnut nurkan taa !

 

[Q.Bijou]

Mullei oo ollu mitään ongelmia ympäristön suhtautumisessa treenaamiseeni, ainakaan toistaiseksi. Olen harrastellut koko ikäni kaikenlaista liikkumista ja hikoilua, joten lähipiiri on tottunut siihen, et aina täytyy olla ähkimässä. Voisi hyvinkin käydä niin, että jos yht'äkkiä lopettaisin treenailun, alkais kamut kysellä missä mättää. Toisaalta työpaikalla ja muissa harrastuspiireissä (häh, onko sellasiakin) pidän matalaa profiilia saleilusta.

Ja mitä ruokapuoleen tulee, harrastan työpaikalla surutta pientä itseironiaa, jos joku sattuu tai uskaltaa tulla kyselemään rahka-kaurahiutalemössöistä, niin vastaan, että pakko syödä tällasta, ku on niin huono palkka!! Yleensä juttu meneekin sitten huumorilla ja varsinainen kysymys unohtuu. Witsi, et mä oon ovela. :evil:

 

[Sulimaani]

Eipä mullakaan oo suurempia ongelmia ympäristön suhtautumisen kanssa. Suurin syy taitaa olla se, et kaveripiiri koulukavereita lukuunottamatta koostuu enemmän ja vähemmän liikkuvista ihmisistä.

Ruokajutuista en oo niin tarkka itekään, mut jos tulee puhetta niin pidän yleensä pääni kiinni. Joukkueessa mulle on tullut sellanen "ravintotieteilijän"-maine, johtuen siitä, et mulla on aika usein joku kuntosali/ravintokirja pelireissuilla matkalukemisena. Jotkut kaverit on pyytäneet neuvoakin ruoka-ja treeniasiossa, aluksi neuvoin ihan mielelläni sen mitä osasin, mut sit huomasin, miten kovapäisiä suurin osa ihmisistä on... En enää jaksa.

 

[vanilja]

No just tänään harmitti, kun työkaveri surkutteli mun syömisiä. Olen parhaillaan flunssassa ja työkaverin mielestä se johtuu vain ja ainoastaan siitä, kun syön pelkästään "noita litkuja". Litkuilla hän tarkoitti proteiinijuomaa. Tämä ihminen luulee, etten syö mitään muuta kuin rahkaa/raejuustoa tai sitten valmista proteiinijuomaa:jahas: Turhapa näille on selittää, että nuo rahkat ja muut on vain välipaloja. Ja että kotona kyllä maistuu jauheliha, kana ja kaikki muu "normaali ruoka". Ja tuota mun syömisten ihmettelyä saa kuunnella melkeinpä joka päivä.

Toinen työkaveri jaksaa ihmetellä, kun syön aika paljon pillereitä. Onhan siinä pöydällä kyllä melkoinen kasa nappuloita. On kalaöljytablettia, monivitamiinitablettia, kalkkitablettia...Ja tämän kaverin mielestä oon flunssassa, just noiden vitamiinien takia...syön kuulemma liian terveellisesti!! Tosi harmi, kun ei saa syödä rauhassa. Aina on joku ihmettelemässä...:curs:

 

[Estel]

Mulla taitaa olla erinomaisia ihmisiä lähipiirissäni. Nimittäin aloitin tuossa huhtikuussa salilla käynnin, sain hirmuison kipinän ja innostuksen. Läheiseni ovat kaikki olleet tosi positiivisia :thumbs: eikä kukaan ole möläyttänyt mitään "varo saat liian isot lihakset" tms. Jotkut ovat jopa kyselleet ruokavaliosta ja sellaisesta, kun innostuin täältä pakkikselta ja muuten netistä etsimään tietoa ruokavaliosta ym. (no kesällä vähän repsahti mutta nyt alkoi taas kuri) Ja jos sanon, että pakko päästä salille vähän purkamaan angsteja (kotiäitinä välillä seinät kaatuu päälle) niin kyllä sitä ymmärretään. Joku saattaa sanoa, että no mä en salille menis vaan lenkille, mutta ei kyseenalaista mun valintaa.

Niin joo, ja nyt on menty jo niin pitkälle, että äitini on käynyt kokeilemassa salilla käyntiä. Hänellä on hartiaseutu vanhan vamman takia huono ja muutenkin lihakset mitä on. Sauvakävelee ahkerasti ym. mutta tahtois vähän lihastreeniä myös, ikäiselleen sopivaa. Tosin eihän hänellä ole ikääkään kuin vähän yli 50v. Samoin tätini ja serkkuni harkitsevat salilla käynnin kokeilua mun hehkutuksen takia. En mä ketään käännyttää yritä, mutta ovat huomanneet miten hyvät fiilikset mulla on asiasta. Jos eivät tykkää, niin ovatpahan kokeilleet jotain uutta. Toinen tätini ja miespuolinen serkkuni ovatkin jo ahkeria salilla kävijöitä.

Ystävistä osa on sohvaperunoita, osa sporttisia, kuka jumpalla kävijöitä kuka salilla. Mutta oli mikä tahansa heidän tyylinsä, niin kyllä aina sekaan mahtuu yksi omantyylisensä. Eli ei kukaan ihmettele toisten syömisiä tai juomisia. Ehkä sitä jo tässä iässä, kolmikymppisenä, alkaa vaan miettiä, että antaa muiden elää miten elää.

Mies sitten... hän on innoissaan kun mä, ex-sohvaperuna, olen löytänyt vihdoin lajin josta tykkään. Kyllähän hän näkee eron, mun fiilikset ja kokemus omasta kropasta ovat parantuneet huomattavasti, jaksan paremmin kun kunto nousee ym. Itsekin käy säännöllisen epäsäännöllisesti salilla - ei ehdi kesäisin usein kun jalkapallo vie niin paljon aikaa.

Joten mä jään odottelemaan sitä ekaa negatiivista kommenttia ja kirjaan sen sitten tänne. :D

 

[Buuffitus]

Sukulaiset kommenoivat muuttunutta olemusta, ryhti parantunut, hoikistunut yms. Poikaystävä käy itsekin salilla ja on kiinnostunut mun salikäynneistäni, tukee ja omaa muutenkin hyvän asenteen tähän
Kaverit sitten on näitä jotka pitää matalaa profiilia ja saavat itselleen huonon omantunnon, kun avaan suuni liikkumisistani(eivät oikeastaan koskaan tee mitään...). Tähän asti olen ollut salilla "sunnuntai vieras", mutta nyt on kunnon ohjelmakin.

 

[Nasuli]

Terves!

Käyn kylpylän yhteydessä olevalla salilla, jonka vuoksi kävijäkunta on aika värikästä! Sellaiset harjoittelijat harmittavat, jotka hinkkaavat jalkaprässissä 140 toiston sarjoja ja lukevat samalla lehtiä, sillä heille tosissaan harjoitteleva nainen on lähes tulkoon maailman kahdeksas ihme.
Esimerkiksi taannoin lämmitellessäni ylätaljassa 35 kilolla, eräs vanhempi (taisi olla todellinen ) mies sanoi asiantuntevasti ystävälleen kuuluvaan ääneen: "Noin isoilla painolla harjoittelemisessa ei ole mitään järkeä, ei naiselle sovi isot lihakset!" Onneksi suurin osa treenaajista suhtautuu kovaa harjoitteleviin naisiinkin asiallisesti!

Kyllähän salin ulkopuoliset ystävät pitävät tätä painojen nostamista vähän omituisena, mutta taitaa olla aika yleistä Jatketaan me vaan punttaamista ja jumppaamista hyvillä mielin!

 

[leenam]

Estel kirjoitti: Niin joo, ja nyt on menty jo niin pitkälle, että äitini on käynyt kokeilemassa salilla käyntiä. Hänellä on hartiaseutu vanhan vamman takia huono ja muutenkin lihakset mitä on. Sauvakävelee ahkerasti ym. mutta tahtois vähän lihastreeniä myös, ikäiselleen sopivaa. Tosin eihän hänellä ole ikääkään kuin vähän yli 50v.

Muskelitäti aloitti punttitreenin 54-vuotiaana, "ikäiselleen sopivalla", tietysti, kun en ole huomannut mitään eroa aikuisten treeneissä, oli ikä sitten mikä tahansa!!!

Tulkaa nyt äkkiä kertomaan, mitä se ikään sopiva treeni on, etten 6 vuoden treenin jälkeen menisi ihan metsään. Estelin äidille oikein paljon terveisiä ja uskallusta tehdä kunnon punttitreeniä ilman ikärasistisia ohjeita!

 

[Gillyanne]

Esimerkiksi taannoin lämmitellessäni ylätaljassa 35 kilolla, eräs vanhempi (taisi olla todellinen ) mies sanoi asiantuntevasti ystävälleen kuuluvaan ääneen: "Noin isoilla painolla harjoittelemisessa ei ole mitään järkeä, ei naiselle sovi isot lihakset!"

Hahhaa, mistä näitä hyypiöitä oikein riittää? :lol2: Olisit tokaissut ko :lle myös kuuluvaan ääneen: "siksihän minä vain lämmittelenkin näillä painoilla, kohtahan sitä vasta tosi toimiin päästään" tjsp, veikkaan että olisi herran naama venähtänyt aika näyttävästi :D

Muskelitäti aloitti punttitreenin 54-vuotiaana, "ikäiselleen sopivalla", tietysti, kun en ole huomannut mitään eroa aikuisten treeneissä, oli ikä sitten mikä tahansa!!!

Tulkaa nyt äkkiä kertomaan, mitä se ikään sopiva treeni on, etten 6 vuoden treenin jälkeen menisi ihan metsään. Estelin äidille oikein paljon terveisiä ja uskallusta tehdä kunnon punttitreeniä ilman ikärasistisia ohjeita

JUURI näin! Käväisin tuossa taannoin Kuopiossa vanhempieni luona, ja vilkaisin siinä sitten jonkun fysio-minkä-lie äidilleni suunnittelemaa saliohjelmaa. Itku meinasi tulla... esim. jalkaliikkeiksi oli laitettu pelkästään lähentäjää ja loitontajaa, ja toistot tietty 20-25 :wall: Äidilläni on toki rajoituksena polviongelma, jonka kyllä ymmärrän, mutta omasta ja myös kumppanini mielestä olisi silti paljon järkevämpää kyykätä vaikka harjanvarrella tai jumppakepillä alkuun, ja tietenkin vain 90 asteen kulmaan (lääkärin suositus). Samoin askelkyykkyjä paikallaan voisi hyvin tehdä, kuin myös prässiä varovasti. Ja pikkuhiljaa sitten lisätä painoakin, kun liikeradat varmistuvat ja lihakset alkavat vahvistua.

Sorry -avautuminen, mutta otti vain niin kerta kaikkiaan päähän tuo ns. treeniohjelma :curs:

 

[Metri]

Mie kehuisin omaa työyhteisöäni tosi mahtavaksi ja suvaitsevaiseksi (mitä kaikki opettajainhuoneet eivät kyllä ole). Meillä miehetkin kannustavat minua salilla. Tänä aamuna teknisen työn ope tiedusteli, olenko käynyt taas viime aikoina puntilla. Ehkä häntä vähän huvittaa miun vakava meininki, mutta uskon hänen kyllä ymmärtävän. Meillä on useita ainakin jotenkin liikkuvia opettajia, miun punttailu on yksi liikunta muiden joukossa. Enkä mie jätä syömättä dieetin takia. Sitten ehkä voisivat ihmetellä, jos bodarin dieetille yhtäkkiä rupeaisin.

Oppilaat tietävät harrastuksestani. Siellä on sitten vaihtelevia mielipiteitä. Yleensä urheilulliset tytöt ovat vähintään neutraaleja, ne isoja lihaksia paheksuvat eivät ole mistään liikunnasta innostuneita. Pojista vähän vaikea sanoa, ottavat joskus haasteena sen, että naisope nostaa penkistä enemmän kuin he, ja menevät salille treenaamaan. Mielikysymyksenä se iänikuinen: Paljonko sä nostat penkistä?

Miullakin on äiti, joka vasta iäkkäämpänä (yli 60-vuotiaana) alkoi vääntää punttia. Pienillähän hän treenaa, mutta on tosi innostunut. Kerran hänen hartioitaan hieroessani panin merkille, että hän oli saanut epäkkäisiinsä lisää lihasta. Kävelee myös sauvoilla. Ja hän tekee aivan ihania, terveellisiä ruokia. Isä ei salitreeniä harrasta, mutta tiedän, että hän suhtautuu miun treeniin positiivisesti. Ovatpa vanhempani joskus kysyneet miulta joitakin ravinto-opillisia asioita. Lempiserkkuni pelkästään kannustaa. En muista kuka sukulaiseni joskus varoitteli hormoneista, mutta annoin sille silloin pitkät naurut. Muuta negatiivista en lähipiiriltäni ole kuullut.