Ympäristön suhtautuminen treenaamiseesi

[Ada]

Töissä mua pidetään varmaan vähän kummajaisena, mutta eipä kukaan suoraan ole mitään tullut kommentoimaan. Aika vähän muutenkin puhun yksityiselämästäni töissä, vaikka hyvin tullaankin työkamujen kanssa toimeen. Alkavat jo vähitellen uskoa, ettei mua varten tarvitse päiväkahville varata munkkia. Joskus joku muistaa jopa tuoda mansikoita, porkkanoita tmv niiden ohelle. Eväsarsenaali sujahtaa huomaamatta kahvihuoneen jääkaappiin ja yleensä tuun aterioimaan tähän koneen äärelle. Muutaman huvittuneen naurun tyrskähdyksen on mun aterioiden koot aiheuttaneet.

Porukoilla ei ehkä ole ihan edes käsitystä tästä mun harrastuksestani (elämäntavastani). Eipä ne juuri mitään kommentoi. Äiti lähinnä on huolissaan mun syömisistä, kun on aikoinaan ollut sen kanssa vähän ongelmia. Koti-kotoa löytyy mua varten aina rahkaa ja raejuustoa ja ruoat laitan itse siellä käydessäni, koska niin oon tehnyt jo siitä lähtien, kun aikoinaan lakkasin syömästä lihaa. Kiltisti äiti myös diilaa mulle paikallisesta luontaistuotekaupasta protskupatukoita, kun ne on siellä halvempia.

Kavereiden suhtautuminen vähän vaihtelee. Osa nurisee, kun en enää otakkaan siideriä ja välillä saan kuulla kuittailua omituisista ruuistani ja ihmettelyä siitä, miten ihmeessä jaksan olla kokoajan näin yliterveellinen ja liikkuvainen (rivien välistä havaittavissa pientä kateutta). Yksi kamu mulla on tämän asian suhteen ihan huippu, sen puolisko on voimannnostaja, ja ne jaksaa molemmat aina olla (aidon) kiinnostuneita treeneistä ja syömisistä.

Mun avo on kestävyysurheilija, joka kilpaili aikoinaan SM-tasolla, joten se kyllä ymmärtää urheilijan elämää. Viime aikoina oon saanut sen jopa innostumaan salilla käymisestä, aiemmin sen mielestä ainoa oikea liikuntamuoto oli suunnilleen verenmaku suussa tehty juoksu- tai pyöräilylenkki.

Hirveesti en syömisistäni ja liikkumisistani edes puhu kun ihan harvoille ja valituille, kun tuntuu, että ihmisille tulee helposti sellanen vaikutelma, että pidän itseäni jotenkin ylivertaisena, kun en jääkkään sinne sohvalle makaamaan, enkä syö pizzaa, pullaa yms "normaaleja" herkkuja. Toinen mikä hämää on se, että ihmiset kai ajattelee mun omistavan ihan kauhean hyvän itsekurin, kun tällälailla pystyn kestämään kieltäymyksiä ja itseäni rääkkäämään. Mikä taas ei ole totta; en mä tätä tekisi, jossei seurauksena olisi hyvä olo, toimiva ja urheillulisen näköinen kroppa sekä se, ettei sohvalla makaaminen ja pullan mussuttaminen oikeesti edes houkuta.

 

[kata]

Mun ruokailut töissä alkaa olla jokapäivästä huumoria työkavereille. Lounaaksi teen usein kana-raejuusto salaattia ison kipon ja siitä kauhistellaan, että mulla varmaan on ravintoaineiden puutostila, kun syön noin huonosti. Ja joka kerta kahvipöydässä kun en ota pullaa (josta en edes välitä) on keskustelun aiheena et Katalla on kova laihis päällä. Yritä siinä sit selittää, että kyllä mä syön usein ja vieläpä maukasta ruokaa. kerran kun en ottanut eväitä töihin ja siellä oli tarjolla kanan koipireisiä valkosella riisillä, niin sit söin kuulema kerrankin oikeaa ruokaa.

Aluksi otin huumorilla, mutta nyt alkaa jo ärsyttämään. Ei siellä muitten naisten "syön kerran päivässä saatanasti enkä mitään muuta enää" -dieettejä mitenkään kummaksuta. Mikä tekee niin kummalliseki sen, kun harrataa liikuntaa ja tykkää syödä terveellisesti?

Porukat ottaa ihan hyvin mun harratuksen ja osa kavereista. Ihan samanlailla treenaavia kavereita ei kyllä ole tytöissä.. mikä on sääli. Naisilla kuitenkin on näitä erityisjuttuja lajiin liittyen, kuten ,muualta tulevia ennakkoluuloja, mitä taas miehet ei niin ymmärrä. Onneksi sentään täällä saa niitäkin purkaa

 

[leenam]

Olen 60-vuotias mutta EN "mummo" ja juttelen treeneistäni eniten Nautilus-ohjaajana vapaa-ajallaan toimivan työtoverini kanssa (poika, 28 v). Työtoverit ihmettelevät miten vähän syön, mutta se johtuu siitä, ettei lautasellani ole leipää lounaalla, vain lihaa/kanaa/munaa ja vihanneksia. Mutta ymmärrän että useimmat teistä kuljettavat raejuustoa mukanaan, olin juuri viikon Suomessa ja ihmettelin, miten vähän vihanneksia tavallisiin ravintola-annoksiin kuuluu, vaikka salaattipöytä kyllä tietysti asiaa auttoi. (Kuningaskalastajan muikkujen kanssa perunamuussi oli kyllä tosi hyvää...)

Että 86-vuotias anoppini aina ylistää miten energinen olen kun treenaan on tarkoitettu positiiviseksi kannanotoksi - vaikka vastaankin siihen, että menen treeneihin saamaan energiaa. Treenaamiseen täällä Norjassa suhtaudutaan myönteisesti, vaikka sauvakävely onkin vielä jotain melko uutta - näissä mäkisissä maastoissa siinä on muuten ihan järkeäkin...

 

[Taskuamatsoni]

Hmmh.. enpä menisi 50-vuotiaita "mummottelemaan" vanhustelumielessä vaikka jotkut heistä ihan biologisesti mummoja ovatkin

Vanhempieni mielestä treenaamiseni on hyvä harrastus. Mutta. Kun olen esimerkiksi kotona käymässä ja valitan sitä etten pääse salilla käymään, he sanovat että voithan sinä vaikka käydä koiran kanssa lenkillä, sehän korvaa saleilun, tai sitten vaikka auttaa iskää aitan rakentamisessa, siinähän jalat saa hyvin treeniä kun joutuu seisoskelemaan! Syömisissä on sama juttu. Eilen käytiin äipän kanssa kaupassa. Ostin 3 purkkia rahkaa. Äiti kysyi että jos sinä rahkaa teet niin miksi et osta kermaakin häh?? En jaksa enää selitellä syömisiäni ja liikkumisiani heille... Siskoni taas kyttää syömisisäni ihan urakalla. Sanoo aamupuuroani kananmunineen sun muineen katsellessaan että onneksi minun ei tarvitse noin miettiä mitä syön ja syö aamupalaksi vaikkapa eiliset sipsienjämät...

Kaverit saavat silloin tällöin morkkiskohtauksia kun kerron treenaamisesta mutta eivät he kateellisia ole. Eikä ne ihmettele että miksi en lähde kaljalle, enhän sitä ole aiemminkaan kovinkaan paljon harrastanut.

Jätkäkaveri ymmärtää kyllä treenaamisen ja opastaa minua aina tarvittaessa mutta ruokavalio asiat ovat hänellä aivan hakusessa. En kuulemma saisi juoda protskudrinkkejä ku niinä päivinä joina treenaan, niissä on niin paljon energiaa. Eikä se ymmärrä vaikka kuinka yritän selittää perusasioita ravinnosta. Ei vaikka onkin entinen kilpahiihtäjä.

 

[Hyzenthlay]

Enpä ole saanut mitään suurempaa ihmetystä osakseni johtuen siitä, että a) en ole niin ehdoton, b) pidän suht. matalaa profiilia.

Usein tulee pari siideriä juotua, kun on menossa välillä ihan reilut kännitkin, harvoin tosin. Rahkoja ja raejuustoja ei tietääkseni ole ihmetelty, normaalia ruokaa kun ne kumminkin on.. lisäksi osa kavereista treenaa, ja nekin jotka ei treenaa, tyytyy hiljaa ihmettelemään. Mies tuntuu välillä pelkäävän, että musta tulee iso bodari :D mutta eipä sillä ole syytä ja kyllä se itsekin treenaavana timmistä kropasta varmaan pitää.

 

[Gillyanne]

... Kun olen esimerkiksi kotona käymässä ja valitan sitä etten pääse salilla käymään, he sanovat että voithan sinä vaikka käydä koiran kanssa lenkillä, sehän korvaa saleilun, tai sitten vaikka auttaa iskää aitan rakentamisessa, siinähän jalat saa hyvin treeniä kun joutuu seisoskelemaan!

Done that, been there - yritä siinä sitten selittää, että ei se sauvakävelylenkki kaikesta hyödyllisyydestään huolimatta nyt kuitenkaan ole ihan sama asia, kuin tiukka jalkatreeni kyykkyineen ja maastavetoineen... :D

 

[Deleted member 5830]

Mulla mies, kaverit ja vanhukset ymmärtää tän elintavan mutta töissä en saa ymmärrystä osakseni vaikka pidän matalaa profiilia enkä puhu syömisistäni tai liikunnoista.

Esim, kun menin tänään ruokikselle ja totesin et onpas nälkä, ni eikös heti yks kotka lohkassu että no söisit kunnolla, eikä aina vaan tota rahkaa... (Syön 6 kertaa päiväs vähän kerralla, lämpimät safkat vast töitten jälkee ettei ala väsyttää). Kyseessä ei ole kun yks ihminen joka mua vainoaa mut ei tunnu kivalta.

 

[Lilith]

Vanhempieni mielestä treenaamiseni on hyvä harrastus. Mutta. Kun olen esimerkiksi kotona käymässä ja valitan sitä etten pääse salilla käymään, he sanovat että voithan sinä vaikka käydä koiran kanssa lenkillä, sehän korvaa saleilun,

:lol2: Tuon tyylistä kommenttia saa kyllä kuulla usein. Viimeksi lomittaja lohkaisi jotain tähän tyyliin (isäni oli ilmeisesti päivitellyt sille miten innoissani ravaan salilla) "Alkaisit tehdä kunnon töitä, jakaisit rehut lehmille ja hakisit puita, niin johan kunto kasvaisi." Yritä siinä sitten selittää että joo, teenhän minä niitä kunnon töitä joka hiivatin päivä, mutta ei niillä paljon kunto tunnu kasvavan, lähinnä selän saa paskaksi. Ja ainoo millä sen saa pysyyn jokseenkin ehjänä on hankkia lihasta salilla. En tiedä, menikö perille. Isot miehet ei kait tajua miten raskaita jotkin työt oikeasti ovat pienelle ihmiselle.
Jostain syystä kuntosaliharjoittelua ei oikein pidetä kunnon liikuntana, vaikka se on parhaita tapoja pitää itsensä kunnossa.

 

[Xedra]

Enpä ole saanut mitään suurempaa ihmetystä osakseni johtuen siitä, että a) en ole niin ehdoton, b) pidän suht. matalaa profiilia.

Usein tulee pari siideriä juotua, kun on menossa välillä ihan reilut kännitkin, harvoin tosin. Rahkoja ja raejuustoja ei tietääkseni ole ihmetelty, normaalia ruokaa kun ne kumminkin on.. lisäksi osa kavereista treenaa, ja nekin jotka ei treenaa, tyytyy hiljaa ihmettelemään. Mies tuntuu välillä pelkäävän, että musta tulee iso bodari :D mutta eipä sillä ole syytä ja kyllä se itsekin treenaavana timmistä kropasta varmaan pitää.

Suunnilleen samoin täälläkin.

 

[ZannaZ]

Jahas..

Tässä ollaan tahkottu kohta vuosi (jopa) salia, ja tulos on aivan sama kuin aloittaessa. Enkä nyt tarkoita siis lihasmassan kasvua vaan juuri tuota lähipiirin suhtautumista.

Kun aloitin:

Kaverit:
"Mitens sä nyt yhtäkkiä tollasesta kiinnostuit?"
"Eikö se nyt riitä että käyt aerobicissa ja koiran kanssa lenkillä, pitääkö sitä nyt noin monta kertaa viikossa salilla?"
"Haluatko sä vai isot lihakset, no hyi helv****! En mä vaan halua, mulle riittää että on vaan kiinteet muodot"

Vanhemmat:
"Ei me nyt kaikkea muisteta kaupasta tuoda".. kas kummaa aina jäi kauppa reissulta ostamatta mun pyytämät raejuustot, rahkat ja muut proteiinilähteet. Josku saattaivat 2 purkkia tuoda rahkaa, jolla ei todellakaan pitkälle pötkitä

Isovanhemmat:
"Mikä suakin vaivaa? Mikset sä käy semmosissa harrastuksissa kun muut "normaalit" ikäisesi?"

Minä kaikkiin

Nykyään

Kaverit:
"Mä ainakin tahdon pitää hauskaa, lähden nyt siiderille"
"En mä tajua tota, miten sä jaksat intoilla ruokies ja treenies kanssa, relaisit joskus."
"Tiedätkö sä enää mikä on elämästä nauttiminen?!?"

Yritä sä nyt siinä sitten selittää että tää on sitä mitä tahdon tehdä ja pidän tästä "intoilusta". Ei mene jakeluun niin ei mene jakeluun.

Isovanhemmat
"Isot lihakset ovat rumia naisilla! Miksi sä haluat tuollaiset?"
"Mikset käy vaikka aerobicissa tai muussa missä muut ikäisesi käyvät?"

Yritä sä nyt siinä selittää etten havittele kehonrakentajan kroppaa vaan sellaiset nätit "fitness"-lihakset.. Turha toivo, varmaan samanlailla kyllä isovanhemmatkin ajattelevat musta :lol2:

Vanhemmat
"Jaa, ootkos sä nyt tosiaankin tosissas tän jutun kanssa?"

Eli siis yhteenvetona:
Ei kauheesti kannustusta heru mulle tän harrastuksen kanssa. Yleinen ajattelutapa tuntuu olevan "IIK LIHAKSIA! En mä sellasia tahdo, enkä tajua miten sä voit haluta? Hullu mikä hullu"...

Itse olen alusta lähtien joutunut ostamaan lisäravinteeni, ja apuvälineet kuten vetoremmit ja salihanskat. Myös suurimman osan ruuastani olen itse ostellut, kun ei porukat ole "muistaneet" ikinä tuoda muiden ruokien kanssa kaupasta. Omaan asuntoon muutettuani elämä ja harrastuksen edellyttämä terveellinen ruokavalio ja se noudattaminen on helpottanut huomattavasti.

Onneksi porukat eivät ainakaan saarnaa siitä että kuinka kauheeta salilla käyminen on ja se että tahtoo lihakset. Aika hiljaa ovat olleet. Mutta kyllä alussa stressasi ja rassasi että ei tipu kannustusta ja tukea harrastukselle josta todella pidän. Nyt oon siihen jo tottunut. Yksin tässä ollaan...

Kavereiden puheista paistaa kyllä joskus läpi pienoinen kateus siitä että mä pyrin pitämään kroppani kunnossa ja todella teen töitä sen eteen, panostan asioihin. Kun taas kavereista ei sitä voi sanoa... En siis tarkoita että he hirveitä jokinorsuja olisivat mutta valittavat läskejä jne, mutta eivät saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.

Monille ei myöskään aukene se mikä ero on kehonrakentajan kropalla ja fitnesstypyn kropalla. Mä en ole nyt tähtäämässä tasoon Pauliina Talus tai Marja Lehtonen vaan pikemminkin aluksi tasoon Nuppu Zeitlin ja Aija Suokas tjsp ja sitten siitä ehkä joskus Lippe ja kumppanit... Nojoo, tavoitteita pitää olla. Mutta siis monille ei mene perille se miten paljon eroa on kehonrakentajalla ja fitness-tyypillä, muutakin kun hormoonit... Ja sitä on aika vaikea myös selittää, "tavikselle" taitaa nuo kuulostaa aika yhdeltä ja samalta asialta... lihakset kuin lihakset.

No, tää on sitä mitä mä tahdon tehdä koska pidä siitä. Ja eteenpäin mennään :whip: ...

 

[Catherina]

On ihana kuulla, että muillakin on samanlaisia mietteitä& vastoinkäymisiä kuin itsellä... Vaikka oma tulikasteeni taitaa olla vasta edessäpäin, kun näen kesän jälkeen taas pitkästä aikaa kaikki luokkakaverini(suurin osa äijiä). Onpas hyvä, että tuli avattua tälläinen therdi, jolla kaikki mimmit voivat purkaa turhautumistaan ja kokemaansa vääryyttä!

 

[Vacsuli]

Kannampa korteni kekoon tähänkin aiheeseen.

Mun avokki suhtautuu hyvin, treenaa salilla itekin ja "pakottaa" kokeileen isompia painoja tyyliin että kyllä sulla jo penkki menee jo isommilla Otan muuten ansion itselleni avokin saleilun aloittamisesta. *röyhistää rintaa*, miehet vaan kehittyy niin paljon helpommin :curs:

Duunissa en kauheesti mainosta lisäravinne asioita koska en jaksa selitellä ts. kaakao protskudrinkki pääkaapissa on vain kaakaota ja sheikkeri kätevä kuljetus väline. Itse treenaamiseen porukka suhtautuu ihan asiallisesti, mitänyt mun toistoista joku puhuu että sullahan on kohta isot hauikset (ku oliski ja kasvaski lihakset tyylillä kerran salille niin tulokset näkyy). Olen kyllä oikaissut työkaveriden käsityksi rasvan poltosta ja kiinteytymisestä 30 toiston sarjoilla ja toiveista saada duunin salilla ojenta-lähentäjä läpsyttimet.

Eniten ärsyttää, jos tietyillä saleilla menee treenaan ja tekee tosissaan niin monet pällistelee että mitä toi nyt noin rehkii (no ei kaikilla saleilla).

 

[Kathy]

Kun aloin treenaamaan punttia, laihduin aika radikaalisti (en osannut syödä tarpeeksi). Silloin sain kuulla, että onko anoreksia (haloo, mä olen 35v.) ja syöpääkin epäiltiin. Oikeastaan koko suku kauhisteli ja oli huolissaan. No siitä on nyt selvitty kunnialla, olen pitänyt aiheesta luentoa useaan otteeseen ja oppinut syömäänkin "oikein". Nyt ne ei enään jaksa ihmetellä kuin minun sitkeyttäni, kun on lapsiakin ja kaikki. Miten siellä salilla kerkii juoksemaan ja miksi. No jooh, en jaksa selittää heille enään. Työpaikalla kukaan ei ihmettele, koska työpaikkani on kuntosali, heh. Kaverit oli kanssa huolissaan aluksi nyt ne on vain kadeja, oikeesti, sillain hyväntahtoisesti . Baarissa miehet aina siis aina kysyy ekaks, ootsä joku fitness urheilija vai mitä ihmettä, lihaksia... Booring! Aluksi se oli ihan imartelevaa, nykyään ei jotenkin oikein enään jaksaisi... Baarissakin voi juoda vettä, kukaan ei huomaa.Naiselta saatu kohteliaisuus hyvästä kropasta aina jotenkin lämmittää, koska heillä ei ole mitään taka-ajatuksia mielessä, kai... ainakaan kovin usein, eihän? :O. Eli sukulaisille, kavereille ja rakkaille voipi joutua hieman selittämään omaa elämäntapaansa (jotta heillä ei elämä järkkyisi), mutta muista hui hai, ei kannata välittää.

 

[reinhardt]

Ihmiset on kyllä outoja, kun ei tajuta esim. sitä, että istumatyöläisen on lähestulkoon pakko käydä salilla, jos haluaa pystyä kääntämään päätään vielä 40-vuotiaanakin.

Paras muuten tuli tässä ihan pari päivää sitten, kun kerroin yhdelle miehelle, etten enää halua tapailla sitä. Mies oli aiemmin "ihastunut" minuun juuri siksi, että olen urheilullinen. No, viimeisen keskustelumme jälkeen olikin sitten vuorossa syväluotavaa analyysi inhottavasta persoonastani, sisältäen kommentin: "Siis sä selvästi pakenet jotakin tolla tolkuttoman kurinalaisella treenaamisella." Nyt tietysti jo tajuan, että pihlajanmarjat on joskus happamia, mutta tapahtumahetkellä ei ollut ollenkaan kivaa kuulla.

Kuka teistä muuten tekee sitä, että kun harvemmin nähty kaveri kyselee, "miten usein oikein treenaat kun olet noin kuivassa kunnossa?" (tjms.) niin vedetään treenipäiviä alakanttiin? Musta joskus tuntuu, että täytyy selitellä, että anteeksi nyt kun tykkään ihan oikeasti treenata.

 

[XairaX]

Joskus tuntuu ettei ketään kiinnosta. Muita kuin omaa kultaa joka tapporeenauttaa minua. Ei saa avata suutaan jos puhuu salilla käymisestä. Muut saavat puhua pitsinnypläyksestään, pesiksestään, jääkiekostaa, politiikastaan ja vaikka mistä ihan niin paljon ku leuat loksuttaa. Mutta esim tänään kun yhteiskuntaopin tunnilla kyseltiin esikuvia ja käskettiin sanoa ensimmäinen joka mieleen tulee. Tokaisin notta Pauliina Talus. Vastaanotto oli odotettu: "Kuka se on?!!" Selitin ja selän takaa alkaa kuulua supatusta ja pitkät katseet pyörii pitkin luokkaa. Pitääkö tässä perkele ruveta oikein häpeämään omaa harrastustaan? VITUTTAA!

 

[ZannaZ]

...Ei saa avata suutaan jos puhuu salilla käymisestä. Muut saavat puhua pitsinnypläyksestään, pesiksestään, jääkiekostaa, politiikastaan ja vaikka mistä ihan niin paljon ku leuat loksuttaa. ...
Pitääkö tässä perkele ruveta oikein häpeämään omaa harrastustaan? VITUTTAA!

Tää on niin totta! Ja kyllä se vituttaa :curs: .

Kaverit puhuvat jumpistaan, ratsustuksesta, uinnista ja lenkkeilystä kyllä niin että suu vaahtoaa. Mutta annas kun jos mä sit kerron vaik ihan perussettiä kuten "kävin tänää salilla ja tein enkat jalkaprässissä. Tuli tosi hyvä fiilis!".

Ensinnäkään kukaan ei kuule tota kommenttia, kohdalla "kävin tänää salilla" melkein voi kuulla "klik"-äänen kun kaverit sulkevat korvansa, ei niitä vaan kiinnosta. Ja jos joku sattumoisin kuulee asian ni se jätetää siihen, kukaan ei kommentoi, ei kysele, ei ole ylipäätään kiinnostunut. WTF? Muiden harrastuksista kyllä ollaan kiinnostuneita ja halutaan kuulla lisää mutta, ei, ehei ei salista. Kaipa ne ajattelee ettei se ole "oikeaa" urheilua.. Hei c'moon! Miten määritellään "oikea urheilu"?!?

Eikö siä voi olla hyvillään siitä että minä tykkään tehdä tätä ja mulle tulee hyvä olo tästä. Ei, ei voi, kun kyseessä on salilla tosissaan huhkiminen. Ja annas olla jos vielä puhut lihasten kasvattamisestai.. Hei hulinaa.

Ei voi käsittää.

 

[Ironbutt]

Punttailu ei selkeesti oo mitenkään "seksikäs" laji. Se on taviksista jotenkin kauheen tylsää, raskasta ja ikävää. Meidän pitäis saada lajin imagoa nostettua jotenkin... mitäs tehdään?

 

[Emmah]

Älkää ottako nokkiinne, mutta mua kyllä vähän ihmetyttää tuollaiset "kaveruussuhteet". En nyt meinaa tällä sitä, että aina pitäs olla kuin paita&peppu, mutta itelläni ainakin on ystävyyden yhtenä kriteerinä se, että ollaan toisen tekemisistä ja harrastuksista kiinnostuneita, vaikkei sitten ihan omasta jutusta/lajista kyse olisikaan.

 

[ZannaZ]

Älkää ottako nokkiinne, mutta mua kyllä vähän ihmetyttää tuollaiset "kaveruussuhteet". En nyt meinaa tällä sitä, että aina pitäs olla kuin paita&peppu, mutta itelläni ainakin on ystävyyden yhtenä kriteerinä se, että ollaan toisen tekemisistä ja harrastuksista kiinnostuneita, vaikkei sitten ihan omasta jutusta/lajista kyse olisikaan.

Joo, mä kyl ymmärrän sun pointin. Mutta esim. mun tapauksessa ystävyyssuhteet ovat vanhoja, melkein koko kouluiän tai peräti koko pienen olemassaoloni ajan kestäneitä, ei niitä noin vaan heitetä menemään sen takia jos toinen ei vaan tajua punttailua ja että se on "mun juttu". Mä itse uskon että nää todelliset ystävät (ystävyyssuhde kun on kestänyt näinkin kauan, on kyse todellakin aidosta ystävyydestä ei vaan joojookunhantunnetaanjajoskushengaillaan-tyyppisestä jutusta), kyllä vielä oppivat arvostamaan kunhan vähän pääsevät jujulle. Mun tapauksessa hommassa takuulla vaikuttaa se että oon sen verran vähän aikaan vielä kasvattanut lihaksia ettei kaikille ole vielä mennyt jakeluun että tätä haluan tehdä, varsinkin kun ennen salin löytämistä olin suurinpiirtein samanlainen lenkki-jumppa-liikunta-tyyppi... Mutta toki jos tänä päivänä joku uusi kaveri löytyisi ni jos ei ymmärrä harrastustani, elämäntapaani, ni ei siitä kyllä mun ystävää tule tekemälläkään... Tulikohan mun pointti nyt tarpeeksi selväksi? Siis kestävä ja muuten toimiva ihana ystävyyssuhde ei vaan kaadu siihen ettei toinen nyt aivan ymmärrä .... Ja tulee aika jolloin nämä true ystävät ymmärtävät, "joojookaverit" eivät ymmärrä, varmana koskaan, siksi ne eivät olekaan ystäviä vaan jotain "joskushengataankavereita"...

Amen

-edit- onneksi muutama mun hyvä ystävä on alkanut pikkuhiljaa tajuamaan asiaa ja jopa sillon tällön kyselet että miten treenit. Joten ehkä tämä tästä, toivotaan parasta :D

 

[Hippo]

Punttailu ei selkeesti oo mitenkään "seksikäs" laji. Se on taviksista jotenkin kauheen tylsää, raskasta ja ikävää. Meidän pitäis saada lajin imagoa nostettua jotenkin... mitäs tehdään?

Niin, ei taida olla kovin seksikäs laji suuren yleisön parissa... mutta kiinnostusta olen saanut herätettyä näin omissa ympyröissäni:

Olen pitänyt töissä ja kavereiden keskuudessa suht matalaa profiilia, mutta kas kummaa aika monia naispuolisia on alkanut kiinnostaa syömiseni ja treenailuni. Olen saanut kehuja kropanmuodoista ja kyselyjä mm. "kuinka kauan täytyy treenata saadakseen tollaset olkapäät" ym. Minua se tietty imartelee. Tämän jälkeen olen kertonut enemmän jos he ovat olleet keskustelun avaajia. Itse asiassa muutama töistä ja kaveripiiristä on aloittanut näiden keskustelujen jälkeen punttailun.