Ylikunto

[sokka]

Olen vasta 24-vuotias niin en koe sitä kovin vanhaksi. Mielestäni syön paljon, mutta siitä voi olla montaa mieltä. Ei mulla tavallaan mihinkään kiire ole, mutta halu kehittyä on kova ja kilpailut kiintää silmissä.

Kannattaa olla realistisi, myös työn suhteen. Jos se on henkisesti kovin stressaavaa, niin ei se palautuminenkaan onnistu. Sitten ruuan laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Ikää ei sulla ole tosiaan paljoa vielä. Kuullostaa vaan siltä, että vedät nyt vaan liian kovaa kuntoosi nähden.

 

[Jenni93]

Monella kysyjällä on täällä samanlainen ongelma, ehkä eri tavoin koettuna, kerrottuna tai muotoiltuna. Treeni ei enää kulje, fyysiset oireet astuu mukaan, psyykkiset oireet astuu mukaan ja huomataan, että jos antaa itselleen lepoa, oireet helpottavat. Tiedätte alitajunnassa itsekin mistä on kyse ja miten tulee toimia.
Mieli sanoo että pitää treenata, kroppa sanoo että ei.

Ette te siihen lepotaukoon kuole. Mitä sitten jos paino nousee, lihasmassaa katoaa tai kehitys pysähtyy? Se ei ole pysyvä tila.
Elätte oman kroppanne kanssa loppuun asti, kannattaa opetella kuuntelemaan sitä ja luottamaan siihen. Mitä nopeammin heräätte varotusmerkkeihin, sen nopeammin toipuminen käy, ettekä aiheuta pysyvää vahinkoa. Keksikää päiviin uutta sisältöä, ottakaa etäisyyttä ja oppikaa näkemään elämä vähän laajempana kokonaisuutena.

Tiedät kyllä itse millon kroppa on ylirasituksesta palautunut ja valmis taas toimimaan normaalisti. Siihen asti anna sen levätä.

 

[aalinati]

Monella kysyjällä on täällä samanlainen ongelma, ehkä eri tavoin koettuna, kerrottuna tai muotoiltuna. Treeni ei enää kulje, fyysiset oireet astuu mukaan, psyykkiset oireet astuu mukaan ja huomataan, että jos antaa itselleen lepoa, oireet helpottavat. Tiedätte alitajunnassa itsekin mistä on kyse ja miten tulee toimia.
Mieli sanoo että pitää treenata, kroppa sanoo että ei.

Ette te siihen lepotaukoon kuole. Mitä sitten jos paino nousee, lihasmassaa katoaa tai kehitys pysähtyy? Se ei ole pysyvä tila.
Elätte oman kroppanne kanssa loppuun asti, kannattaa opetella kuuntelemaan sitä ja luottamaan siihen. Mitä nopeammin heräätte varotusmerkkeihin, sen nopeammin toipuminen käy, ettekä aiheuta pysyvää vahinkoa. Keksikää päiviin uutta sisältöä, ottakaa etäisyyttä ja oppikaa näkemään elämä vähän laajempana kokonaisuutena.

Tiedät kyllä itse millon kroppa on ylirasituksesta palautunut ja valmis taas toimimaan normaalisti. Siihen asti anna sen levätä.

Puhut Jenni täyttä asiaa. Sitä on vaan itse vaikea hyväksyä, että on ajanut itsensä ylikuntoon. Tuntuu että haluaa vaan kokoajan vakuuttaa että ei se ole totta, mutta kroppa kyllä sen kertoo aika selvästi. Nyt pakko ottaa etäisyyttä tähän hommaan niinkuin itsekin sanoit. Muuten tämä koko homma pitkittyy ja voi olla että mun motivaatio lajia kohtaan katoaa kokonaan.

 

[Bodailijapoika]

Mulla ainakaan "patti" vähene, jos pari-kolme viikkoa olen kokonaan salilta pois. En tarkoita liikkumattomuutta; esim. syksyllä fillaroin salin sijaan jokusen viikon enemmän kuin vuosikymmeniin. Myöskään, jos asioita tai duuneja tai muita reissuja, niin kolmen-neljän päivän paussi ei tällaista maallikkoa haittaa. Pikku breikin jälkeen jumppa tuntuu todella hyvältä. Niin kutsuttu "pumppi" myös tulee helposti kuin paikat olisivat innoissaan treenin jatkumisesta. Voi toki olla, että 20 vuotta sitten saliliikuntaa sai olla tiuhemmin, koska silloin taisi palautuminen olla pikaisempaa kuin nyt keski-ikäisenä.

Jenni sanoi olennaisen. Sen tuntee (tietää), kun palautuminen on tapahtunut.

 

[Jenni93]

Puhut Jenni täyttä asiaa. Sitä on vaan itse vaikea hyväksyä, että on ajanut itsensä ylikuntoon. Tuntuu että haluaa vaan kokoajan vakuuttaa että ei se ole totta, mutta kroppa kyllä sen kertoo aika selvästi. Nyt pakko ottaa etäisyyttä tähän hommaan niinkuin itsekin sanoit. Muuten tämä koko homma pitkittyy ja voi olla että mun motivaatio lajia kohtaan katoaa kokonaan.

Niin tiedän valitettavan hyvin. Viestini tarkoitus olikin vähän herätellä porukkaa. Ei mielen vahvuutta ole pelkästään se, kun vetelee uusia maksimeja ja vetää itsensä äärirajoille, vaan myös se, että tietää koska tarvitsee lepoa ja myös antaa itselleen sitä.

 

[aalinati]

Huhhuh. Nyt yli viikko takana täyslepoa, ainoastaan tullut käveltyä. Viimeiset pari päivää ollu yhtä helvettiä. Tuntuu että aina kun on pystyssä niin taju meinaa lähteä, kävellessä huimaa ihan sikana ja tuntuu kuin olisi kropan ulkopuolella. Jäätävä väsymys. Ei tää tunnu helpottavan, pahenee vaan. Kyllä mun on varmaan pakko mennä lääkäriin. Pitäs kahden viikon päästä olla työkunnossa ja nyt tuntuu että ei selviä edes kauppareissusta.

 

[sokka]

Vilho Ahola Töölön Mehiläinen on hyvä valinta, jos PK-seudulta olet.

 

[aalinati]

Vilho Ahola Töölön Mehiläinen on hyvä valinta, jos PK-seudulta olet.

Oulusta olen

 

[sokka]

Oulusta olen

Sieltä en valitettavasti tiedä vastaavaa lääkäriä.

 

[Puerto]

Onpa mielenkiintoinen keskustelu. Itse painin ylikunnon kanssa myös nyt. Jätin jumpat ja hikilenkit pois viikon alusta. Torstaina kävin pidemmällä kävelyllä ja perjantaina samoin. Tänään taas tuli outo olo... Ja pientä lämpöäkin, outoja rintatuntemuksia, väsymys ja olen peloissani. Olen oikeastaan vuosia urheillut paljon...lenkkiä, jumppia mm. Bodystep ja - combat, salilla, kävelyä ja talvisin hiihtoa. Syön mielestäni terveellisesti...paheeni on jäätelö, mutta muuten monipuolisesti vaikkakin nyt alkanut tuntua että olenko syönyt liian vähän... Yritän ja on pakko jatkaa lepoa. Vaikea on totaalilepo, kun olen luonteeltani niin aktiivinen. Verenpaine mulla ei ole koholla, mutta leposyke on vähän kohonnut. Kuinka kauan te ylikunnossa olleet olette pitäneet taukoa? Missä vaiheessa kannattaa mennä lääkäriin? Jotenkin tuntuu ettei siitä ole mitään hyötyä
.eihän tähän ole muuta lääkettä kuin lepo. Viikon kun olin jo tauolla ja söin ihan samalla tavoin kuin ennen niin ei ole paino muuttunut mihinkään. Jos se jotain lohduttaa . Kroppa tarvii lepoa ja ravintoa. Mielenkiinnolla odotan kommentteja aiheesta lisää.

 

[Revilation]

Onpa mielenkiintoinen keskustelu. Itse painin ylikunnon kanssa myös nyt. Jätin jumpat ja hikilenkit pois viikon alusta. Torstaina kävin pidemmällä kävelyllä ja perjantaina samoin. Tänään taas tuli outo olo... Ja pientä lämpöäkin, outoja rintatuntemuksia, väsymys ja olen peloissani. Olen oikeastaan vuosia urheillut paljon...lenkkiä, jumppia mm. Bodystep ja - combat, salilla, kävelyä ja talvisin hiihtoa. Syön mielestäni terveellisesti...paheeni on jäätelö, mutta muuten monipuolisesti vaikkakin nyt alkanut tuntua että olenko syönyt liian vähän... Yritän ja on pakko jatkaa lepoa. Vaikea on totaalilepo, kun olen luonteeltani niin aktiivinen. Verenpaine mulla ei ole koholla, mutta leposyke on vähän kohonnut. Kuinka kauan te ylikunnossa olleet olette pitäneet taukoa? Missä vaiheessa kannattaa mennä lääkäriin? Jotenkin tuntuu ettei siitä ole mitään hyötyä
.eihän tähän ole muuta lääkettä kuin lepo. Viikon kun olin jo tauolla ja söin ihan samalla tavoin kuin ennen niin ei ole paino muuttunut mihinkään. Jos se jotain lohduttaa . Kroppa tarvii lepoa ja ravintoa. Mielenkiinnolla odotan kommentteja aiheesta lisää.

Helpottaisikohan se oloa jollain tapaa että lääkäri antaisi kuitenkin tarkat määräykset kuinka kauan olla ilman liikuntaa? Kai siihen jollain tavalla osaisi silloin "asennoitua" että nyt ollaan oikeasti totaalilevossa sen sijaan että pakkiksella arvuuttelisi totaalilevon kestoa. Ainakin itselle voisi paremmin toimia se, että oikeesti se on lääkäri joka määrää totaalilevon keston. Mikäli siis ylikunnosta on kyse

 

[blacknex]

Jatketaan tähän lankaan, kun on samaa aihetta.

Aloitin reenaamisen juoksemalla ja lihaskunnolla ilman painoja huhtikuussa. Painoin silloin jonkun 105kg. Onnistuin kahden viikon sisään rasittamaan polveni juoksusta, enkä voinut silloin juosta ja päätin ostaa käsipainot. "Reeniohjelmana" oli silloin neljä päivää putkeen juoksua ja painojen nostoa vuoropäivinä. Mulla alko olemaan kesäkuussa jo melkoisen hyvä juoksukunto ja juoksinkin cooperin 2750m vaikka olinkin vielä ylipainoinen. Heinäkuussa päätin lähteä salille kaverin kutsusta. Sehän rupesi maistumaan oikein hyvälle ja siellähän vietin sitten neljä päivää putkeen ennen lepopäivää, eli reenejä oli 5-6 kertaa viikossa. Tämän lisäksi aloitin uimisen ja pyöräilyn, joten liikunnan määrä kasvoi jopa kolmeen tuntiin päivässä. Ja tähän ei edes ole laskettu tunnin kävelyä päivässä. Olin todella tarkka ruokavaliosta ja tähtäsin, että sain joka päivä 2500 kcal energiaa. Todellinen energiankulutus oli lähempänä 4000 kcal pahimpina päivinä.

Nyt mennään jo seitsemättä viikkoa nukkumatta. Harvoin nukun ns. ookoo yöunet, että on jopa energiaa tehdä jotakin, mutta yöt menevät pääosin katkonaisesti, jos saan unen päästä kiinni. Nyt kun kirjoitan tätä viestiä, oon ollu valveilla taas käytännössä kolme yötä putkeen. Ainoa asia, minkä takia jaksan tätä, on ajatus siitä, että tämä loppuu joskus. Olen aina ollut hyvä nukkumaan ja uni on ollut ns. pakopaikka kaikesta. Se on ollut sitä omaa aikaa, mitä ei ollut muuten esimerkiksi intissä leirillä. Unettomuuden lisäksi on ollut sykkeet miten sattuu ja nukkumaan mennessä tietää jo, ettei saa unta, kun sydän hakkaa niin, että sen kuulee varmaan seinän taakse. Unettomuuden ja sykkeen lisäksi ei ole mitään muita oireita.

Lopetin reenaamisen seinään heti, kun tajusin, että unettomuus voisi olla oire ylikunnosta. Ajattelin optimistisesti, että "pidetään nyt viikko reenaamatta varmuuden vuoksi." Eihän se voinut niin yksinkertaista olla, eikä se ollutkaan. Aina välillä on muutaman yön nukkunut ihan mukiinmenevästi ja alkanut optimimismi heräämään, turhaan. Sitten taas valvotaan. Unettomuus on aika surkea tila. En edes ymmärrä, miten olen jaksanut opiskelut hoitaa tässä siivellä. Jotenkin sitä vain jaksaa eteenpäin.

Mutta itse kysymyksiin: Miten kauan teillä on ylikunnosta johtanut unettomuus kestänyt? Minusta on aika selvää, että kyseessä on ylikunto, mutta voiko olla kyse jostain muustakin, vaikka mitään muuta oireilua ei ole esiintynyt..? Miten kestitte pitkittyneen unettomuuden ja miten hoiditte levon käytännössä? Vertaistuki olisi hemmetin mukavaa.. Ettei ihan yksin tarvisi olla tämän paskan kanssa. :(

Kiitos, kun jaksoitte lukea..

 

[sokka]

...
Mutta itse kysymyksiin: Miten kauan teillä on ylikunnosta johtanut unettomuus kestänyt? Minusta on aika selvää, että kyseessä on ylikunto, mutta voiko olla kyse jostain muustakin, vaikka mitään muuta oireilua ei ole esiintynyt..? Miten kestitte pitkittyneen unettomuuden ja miten hoiditte levon käytännössä? Vertaistuki olisi hemmetin mukavaa.. Ettei ihan yksin tarvisi olla tämän paskan kanssa. :(

Kiitos, kun jaksoitte lukea..

Ensimmäinen asia. Oletko käynyt asiaa tuntevalla lääkärillä? Urheilulääkäri taikka sellainen lääkäri ketä tunnetusti hoitaa vastaavia tapauksia. Ei sinne menoa kannata lykkää, koska uni on noin huonossa jamassa. Sinulla hermosto ei luultavasti pääse rauhoittumaan nyt, kun menet nukkumaan. Kortisolitasot pyörii varmasti korkealla. Aika näihin palautumisiin voi olla jopa vuosia. Sen takia lääkäriin kannattaa mennä, niin he osaavat arvioida tilanteen paremmin. Sitten tuo ruoka. Vieläkö syöt 2500 kcal/päivä? Siihen heti muutos. Tarkista oma kulutus ja syö vähintään normi kulutuksen verran. Varmista, että hiilihydraatteja on tarpeeksi. Jos olet vetänyt ketodiettiä, niin nyt on aika lopettaa se, kuin seinään. Meinaan hermosto tarvii hiilareita palautumiseen. Sitten, kun olet lääkärin kanssa kaskustellut tilanteesta tarkemmin, niin ihan suora unitutkimus voisi olla paikalla myös. Uniapnea on pahimmillaan sitä, että unet on paskaa ja palatuminen vielä paskempaa. Sitten loppuun se lohduttava yhteenveto. Olet kuitenkin itse ymmärtänyt tilanteen ja hakemassa siihen apuja, eli korjauskurssi on alkanut. Tsemppiä!

 

[Minihiiri]

Jatketaan tähän lankaan, kun on samaa aihetta.

Aloitin reenaamisen juoksemalla ja lihaskunnolla ilman painoja huhtikuussa. Painoin silloin jonkun 105kg. Onnistuin kahden viikon sisään rasittamaan polveni juoksusta, enkä voinut silloin juosta ja päätin ostaa käsipainot. "Reeniohjelmana" oli silloin neljä päivää putkeen juoksua ja painojen nostoa vuoropäivinä. Mulla alko olemaan kesäkuussa jo melkoisen hyvä juoksukunto ja juoksinkin cooperin 2750m vaikka olinkin vielä ylipainoinen. Heinäkuussa päätin lähteä salille kaverin kutsusta. Sehän rupesi maistumaan oikein hyvälle ja siellähän vietin sitten neljä päivää putkeen ennen lepopäivää, eli reenejä oli 5-6 kertaa viikossa. Tämän lisäksi aloitin uimisen ja pyöräilyn, joten liikunnan määrä kasvoi jopa kolmeen tuntiin päivässä. Ja tähän ei edes ole laskettu tunnin kävelyä päivässä. Olin todella tarkka ruokavaliosta ja tähtäsin, että sain joka päivä 2500 kcal energiaa. Todellinen energiankulutus oli lähempänä 4000 kcal pahimpina päivinä.

Nyt mennään jo seitsemättä viikkoa nukkumatta. Harvoin nukun ns. ookoo yöunet, että on jopa energiaa tehdä jotakin, mutta yöt menevät pääosin katkonaisesti, jos saan unen päästä kiinni. Nyt kun kirjoitan tätä viestiä, oon ollu valveilla taas käytännössä kolme yötä putkeen. Ainoa asia, minkä takia jaksan tätä, on ajatus siitä, että tämä loppuu joskus. Olen aina ollut hyvä nukkumaan ja uni on ollut ns. pakopaikka kaikesta. Se on ollut sitä omaa aikaa, mitä ei ollut muuten esimerkiksi intissä leirillä. Unettomuuden lisäksi on ollut sykkeet miten sattuu ja nukkumaan mennessä tietää jo, ettei saa unta, kun sydän hakkaa niin, että sen kuulee varmaan seinän taakse. Unettomuuden ja sykkeen lisäksi ei ole mitään muita oireita.

Lopetin reenaamisen seinään heti, kun tajusin, että unettomuus voisi olla oire ylikunnosta. Ajattelin optimistisesti, että "pidetään nyt viikko reenaamatta varmuuden vuoksi." Eihän se voinut niin yksinkertaista olla, eikä se ollutkaan. Aina välillä on muutaman yön nukkunut ihan mukiinmenevästi ja alkanut optimimismi heräämään, turhaan. Sitten taas valvotaan. Unettomuus on aika surkea tila. En edes ymmärrä, miten olen jaksanut opiskelut hoitaa tässä siivellä. Jotenkin sitä vain jaksaa eteenpäin.

Mutta itse kysymyksiin: Miten kauan teillä on ylikunnosta johtanut unettomuus kestänyt? Minusta on aika selvää, että kyseessä on ylikunto, mutta voiko olla kyse jostain muustakin, vaikka mitään muuta oireilua ei ole esiintynyt..? Miten kestitte pitkittyneen unettomuuden ja miten hoiditte levon käytännössä? Vertaistuki olisi hemmetin mukavaa.. Ettei ihan yksin tarvisi olla tämän paskan kanssa. :(

Kiitos, kun jaksoitte lukea..

suosittelisin lekurilla käyntiä, sillä uni on todella välttämätön palautumiselle. samoin ruoka. kuulostas tosi hurjalta toi liikuntamäärä, noin nopeasti ei kenenkään kroppa sopeudu usean tunnin liikkumiseen. tervetuloa kerhoon,josss asiat opitaan kantapään kautta mutta niistä myös viisastutaan oletko kokeillut melatoniinia? tsemppiä!

 

[blacknex]

Oletko käynyt asiaa tuntevalla lääkärillä? Urheilulääkäri taikka sellainen lääkäri ketä tunnetusti hoitaa vastaavia tapauksia. Ei sinne menoa kannata lykkää, koska uni on noin huonossa jamassa... Sitten tuo ruoka. Vieläkö syöt 2500 kcal/päivä? Siihen heti muutos... Jos olet vetänyt ketodiettiä, niin nyt on aika lopettaa se, kuin seinään.

Lääkärillä en ole käynyt, mutta sairaanhoitajalla kyllä. Olen harkinnut vakavasti, että menisin urheilulääkärille, mutta suurin este on raha, tai siis se ettei sitä ole. Söin todella monipuolisesti koko reenaamisen ajan ja pidin siitä päiväkirjaa. Karkea keskiarvo makroaineille oli n. 45-50% hiilareita, 30-35% proteiinia ja 20% rasvaa. Hiilareita siis pastasta, perunasta, puurosta jne. Proteiinit sain sekä lihasta, että proteiinilisästä. Nyt en pidä tarkkaa kirjaa syömisistä, mutta syön vähintäänkin saman verran kaloreita tällä hetkellä. Uni on siis erittäin satunnaista, eikä siihen tunnu vaikuttavan mikään mitä teen päiväsaikaan. Joskus nukun pari yötä ihan ookoo, sitten pari yötä erittäin katkonaisesti ja sitten valvotaan käytännössä pari yötä.

suosittelisin lekurilla käyntiä, sillä uni on todella välttämätön palautumiselle. samoin ruoka. kuulostas tosi hurjalta toi liikuntamäärä, noin nopeasti ei kenenkään kroppa sopeudu usean tunnin liikkumiseen. tervetuloa kerhoon,josss asiat opitaan kantapään kautta mutta niistä myös viisastutaan oletko kokeillut melatoniinia? tsemppiä!

Melatoniinit on kokeiltu, ei vaikuta kuin marginaalisesti..

Mutta, jos olette sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi mennä lääkäriin, niin kai siellä pitäisi sitten käydä..

 

[Minihiiri]

Lääkärillä en ole käynyt, mutta sairaanhoitajalla kyllä. Olen harkinnut vakavasti, että menisin urheilulääkärille, mutta suurin este on raha, tai siis se ettei sitä ole. Söin todella monipuolisesti koko reenaamisen ajan ja pidin siitä päiväkirjaa. Karkea keskiarvo makroaineille oli n. 45-50% hiilareita, 30-35% proteiinia ja 20% rasvaa. Hiilareita siis pastasta, perunasta, puurosta jne. Proteiinit sain sekä lihasta, että proteiinilisästä. Nyt en pidä tarkkaa kirjaa syömisistä, mutta syön vähintäänkin saman verran kaloreita tällä hetkellä. Uni on siis erittäin satunnaista, eikä siihen tunnu vaikuttavan mikään mitä teen päiväsaikaan. Joskus nukun pari yötä ihan ookoo, sitten pari yötä erittäin katkonaisesti ja sitten valvotaan käytännössä pari yötä.



Melatoniinit on kokeiltu, ei vaikuta kuin marginaalisesti..

Mutta, jos olette sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi mennä lääkäriin, niin kai siellä pitäisi sitten käydä..

kyl mä kävisin jos tuntuu ettei se uni oikeasti tuu ku sitäki alkaa väkisin alitajuntasesti stressaa et saako nukuttua vai ei. ja se taas pahentaa tilannetta entisestään. tuntuuko et käyt päivisin kierroksilla?

 

[blacknex]

kyl mä kävisin jos tuntuu ettei se uni oikeasti tuu ku sitäki alkaa väkisin alitajuntasesti stressaa et saako nukuttua vai ei. ja se taas pahentaa tilannetta entisestään. tuntuuko et käyt päivisin kierroksilla?

Yötä kohdin piristyn, kyllä. Sängyssä sitä yrittää olla ajattelematta koko asiaa, mutta jotenkin se kuitenkin hiipii mieliin ja siitä tietää, että yö menee ns. plörinäksi..

 

[sokka]

Lääkärillä en ole käynyt, mutta sairaanhoitajalla kyllä. Olen harkinnut vakavasti, että menisin urheilulääkärille, mutta suurin este on raha, tai siis se ettei sitä ole. Söin todella monipuolisesti koko reenaamisen ajan ja pidin siitä päiväkirjaa. Karkea keskiarvo makroaineille oli n. 45-50% hiilareita, 30-35% proteiinia ja 20% rasvaa. Hiilareita siis pastasta, perunasta, puurosta jne. Proteiinit sain sekä lihasta, että proteiinilisästä. Nyt en pidä tarkkaa kirjaa syömisistä, mutta syön vähintäänkin saman verran kaloreita tällä hetkellä. Uni on siis erittäin satunnaista, eikä siihen tunnu vaikuttavan mikään mitä teen päiväsaikaan. Joskus nukun pari yötä ihan ookoo, sitten pari yötä erittäin katkonaisesti ja sitten valvotaan käytännössä pari yötä.



Melatoniinit on kokeiltu, ei vaikuta kuin marginaalisesti..

Mutta, jos olette sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi mennä lääkäriin, niin kai siellä pitäisi sitten käydä..

Näyttää ihan hyvältä. Ehkä rasvoja voisi pikkasen nostaa. Oletko koittanut 40/30/30 makroja? Mites toi ateriarytmitys? Tuleeko iltaan kuinka paljon hiilareita? Vanhaan malliin puhuttiin, että ei pidä yötä kohden syödä hiilareita. Tämä on höpöhöpöä. Tutkimukset tukee iltahiilareita ja niitä kannattaa syödä. Sitten vielä se sun kokonais kuorma. Siihen kannataa kiinnittää huomioita. Jos on työtä, lapsia, harrastusta ja vähän lisää duunia päälle, niin alkaa olemaan kelle vaan liikaa hommaa. Stressi jatkuu pitkälle iltaa. Myös kaikki myöhäiset ilta treenit kannattaa lopettaa. Ilta kannattaa lopettaa niiltä osin klo 19. Kaikki puhelimet ja tapletit kiinni hyvissä ajoin. Kaikki virvokkeet esim kahvi, batterit ja limut kannattaa korjaa minimiin. Ja ennen nukkumaan menoa kannattaa runttasta magneesiumia turpaan. Rauhottaa unen hyvin.

 

[blacknex]

Tällä hetkellä ruokailut: aamupalaksi puuro+ruisleipää/karjalanpiirakkaa+jogurttia, lounaaksi mitä nyt sattuu yliopistolla olemaan + salaatti + leipä + maito ja kotona sitten illemmalla lihaa ja pastaa. Joskus myös leipää myöhemmin. Kahvin jätin pois heti kättelyssä. Ainoa stressi nyt on yliopisto ja valitettavasti se on aika raskasta ajoittain. Liikuntaa siis en harrasta tällä hetkellä käytännössä ollenkaan.. Onko magnesiumista mitään tutkimuksellista näyttöä, että olisi apua?

 

[sokka]

Tällä hetkellä ruokailut: aamupalaksi puuro+ruisleipää/karjalanpiirakkaa+jogurttia, lounaaksi mitä nyt sattuu yliopistolla olemaan + salaatti + leipä + maito ja kotona sitten illemmalla lihaa ja pastaa. Joskus myös leipää myöhemmin. Kahvin jätin pois heti kättelyssä. Ainoa stressi nyt on yliopisto ja valitettavasti se on aika raskasta ajoittain. Liikuntaa siis en harrasta tällä hetkellä käytännössä ollenkaan.. Onko magnesiumista mitään tutkimuksellista näyttöä, että olisi apua?

Vaihtelevasti, mutta monella auttaa rauhoittamaan kehoa ennen nukkumaan menoa. Kannattaa kokeilla. Liikuntaa ei kannata ihan kokonaan jättää. Kävely on hyvä kaikissa muodoissa. Raitista ilmaa ja rauhallista sykettä. Kunhan et vedä, kuin Valentin Kononen. Jos olet Helsingissä yliopistossa koulussa, niin Töölön Mehilainen ja Vilho Ahola. Siitä on hyvä lähtee liikkeelle. Mies hoitaa näitä tapauksia kovalla onnistumis prosentilla. Pikkasen hintava käynti, mutta kerro tilannetta ja Vilho ymmärtää kyllä tilanteet hyvin.