Ylikunto

[PRB]

Mä vedin itteni ylikuntoon viime kesänä enkä ottanu tarpeellista lepoa ajoissa ja luulin että oli vaan pintä ylirasitusta mikä on yleensä lähtenyt muutaman päivän levolla. Syksyn mittaa otin sitte useamman lepoviikon, mutta oireet tuli aina takas pian sen jälkeen. Joulun jälkeen en ole kunnolla treenannut, käynyt ainoastaan välillä kokeilemalla kevyesti noin 50% painoilla ja toistoilla, mutta aina näiden kokeilujen jälkeen syke palautuu tosi hitaasti ja nukun huonosti seuraavan yön.

Kauankohan tässä menee palautua, jos ikinä? Kannattaako edes käydä tekemässä noita kokeiluja, vai viekö ne aina takas alkuun? Oireet kyllä kokeilun jälkeen jää vain seuraavan yön unettomuuteen ja sykkeet on jo seuraavana yönä hyvät, eikä ne pahasti koholla ole sen kevyen treenin jälkeenkään, mutta sen verran että kropan on vaikea rentoutua ja uni ei tule, tai sitten herään keskellä yötä enkä saa enää unta.

20 vuotta treeniä takana kohta ja ekaa kertaa saanu itteni tähän kuntoon. Joskus nuorempana tuli vedettyä paljo hullumpia treenejä pienillä kaloreilla ja huonoilla unilla, mutta nyt huomaa että kroppa ei anna enää samalla anteeks kuin parikymppisenä.

Ohoh, perseestä kyllä. Pidin sua sillein yhtenä yli-ihmisenä, että on ihme jos ei nuo treenimäärät ja tehot ikinä keikauta kuppia nurin. Kun vaikutti, että vuodesta toiseen vaan painat kovaa. Itellä oli 2017 vuoden alkupuolella sama ja älytön sairastelukierre. Siinä oli vaan 3-4kk vitusti treeniä liian vähällä keventämisellä ja maksimivoimajakso sitten sinetöi sen homman. Tai oikeestaan muuta stressiä älyttömästi ja sitä vitutusta purin treenaamiseen. Se on vaan vittumaista, ettei sen jälkeen se hermoston palautumiskapasiteetti ole palautunut ennalleen vaan ylikuormituksen oireita saa paljon helpommin mitä ennen sitä. Itsekin olin ikäni urheillut ilman kroonista ylirasitustilaa, toki en millään hulluilla treenimäärillä tai tehoilla aiemmin tai kokenut mitenkään kovassa kunnossa ikinä olleeni. Mulla meni joku puoli vuotta, että suht normaalisti treenasin, mutta alkuun vain suorilla sarjoilla ja jätin aina varaa. Pitkän aikaa. Ja viikottainen treenimäärä oli vain 3-4 treeniä. En mä vieläkään ole tehnyt samalla kaavalla mitä silloin 2016-2017 enkä tee, kun huomasin että volyymia ainakin itsellä hermosto paremmin kestää kuin intensiivisiä sarjoja moninivelliikkeissä. Kehitystä tuli jopa paremmin sen jälkeen, kun liian matalaa volyymia olin tehnyt, sillon jos lihasta oli tarkoitus kasvattaa. Varmaan 1-2 vuoden kuluttua siitä 3-4kk helvetistä selvittyä treenasin ihan täyspainoisesti ja ihan kohtuu hyvillä treenimäärillä, ettei ollut käsijarru päällä koko ajan. Ilman että heti pahasti oireili.

 

[Dona]

Ohoh, perseestä kyllä. Pidin sua sillein yhtenä yli-ihmisenä, että on ihme jos ei nuo treenimäärät ja tehot ikinä keikauta kuppia nurin. Kun vaikutti, että vuodesta toiseen vaan painat kovaa. Itellä oli 2017 vuoden alkupuolella sama ja älytön sairastelukierre. Siinä oli vaan 3-4kk vitusti treeniä liian vähällä keventämisellä ja maksimivoimajakso sitten sinetöi sen homman. Tai oikeestaan muuta stressiä älyttömästi ja sitä vitutusta purin treenaamiseen. Se on vaan vittumaista, ettei sen jälkeen se hermoston palautumiskapasiteetti ole palautunut ennalleen vaan ylikuormituksen oireita saa paljon helpommin mitä ennen sitä. Itsekin olin ikäni urheillut ilman kroonista ylirasitustilaa, toki en millään hulluilla treenimäärillä tai tehoilla aiemmin tai kokenut mitenkään kovassa kunnossa ikinä olleeni. Mulla meni joku puoli vuotta, että suht normaalisti treenasin, mutta alkuun vain suorilla sarjoilla ja jätin aina varaa. Pitkän aikaa. Ja viikottainen treenimäärä oli vain 3-4 treeniä. En mä vieläkään ole tehnyt samalla kaavalla mitä silloin 2016-2017 enkä tee, kun huomasin että volyymia ainakin itsellä hermosto paremmin kestää kuin intensiivisiä sarjoja moninivelliikkeissä. Kehitystä tuli jopa paremmin sen jälkeen, kun liian matalaa volyymia olin tehnyt, sillon jos lihasta oli tarkoitus kasvattaa. Varmaan 1-2 vuoden kuluttua siitä 3-4kk helvetistä selvittyä treenasin ihan täyspainoisesti ja ihan kohtuu hyvillä treenimäärillä, ettei ollut käsijarru päällä koko ajan. Ilman että heti pahasti oireili.

Joo en olis itekkään uskonu, että näin voi käydä, koska samaa settiä vetäny toistakymmentä vuotta ilman ongelmia. Pakko vaan myöntää, että kroppa ei kestä enää samaa rääkkiä mitä parikymppisenä.
Mukava kuulla, että oot vastaavasta tilasta toipunu ja saanu treenit kulkemaan. Varmaan menee mullakin vielä kauan siihen, että voi treenata kovaa. Pitää kans muuttaa treenisysteemiä samaan suuntaan mitä sulla ja vähentää intensiteettiä ja lisätä volyymia.

 

[Vilj0]

Moi!

Tätäkin ketjua lueskelleena koin, että nyt olisi hyvä hetki rekisteröityä ja tulla kyselemään neuvoja tai ainakin jonkinlaista vertaistukea kokeneemmilta tietäjiltä.

Oma tilanne on sellainen, että nyt takana 3kk epämääräistä sairastelua. Oireilu alkoi hiihtolomareissun loppupuolella; 10 henkilön porukasta 9 tuli kipeäksi. Kaikilla perus flunssan oireet, joten varmasti myös korona sopisi tuohon hetkeen, mutta kenelläkään ei testissä todettu koronaa. Toki myöhemmillä lääkärireissuilla lääkärit ovat puhuneet, että hyvin voi olla myös koronaa vaikkei testeissä näkyisikään. Oletuksena nyt siis kuitenkin, että kyse ei ole ollut koronasta. Oma selkeä flunssaoireilu (tosi tukkoinen, päänsärky, lämpöily, voimattomuus) kesti n. 1-2 viikkoa, jonka jälkeen pahin tukkoisuus lähti pois. Päälle jäi kuitenkin tuo jatkuva lämpöily, joka jatkunut nyt tosiaan 3 kuukautta. Ruumiinlämpö pyörii päivittäin 37-37,5 asteen välissä, eli ei tosiaan kuumetta vaan pientä lämpöä. Muina oireina jäi jonkinverran päänsärkyä, voimattomuutta/väsymystä ja kurkussa sellainen karheus tai kutitus. Lisäoireina tuli ehkä ensimmäisen tai kahden ensimmäisen viikon jälkeen sykkeen kohoaminen. Leposyke hiukan korkeampi kuin tavallisesti, mutta varsinkin pienetkin ponnistelut (rappuset, jopa istumasta/makuulta nouseminen) heittävät sykkeen korkealle. Lisäksi ajoittaista hengenahdistusta tai lähinnä niin, että joinain päivinä hengittäminen tuntuu raskaammalta kuin normaalisti. Myös silmien väsymistä/kirvelyä joka voi hyvinkin selittyä tuolla lämpöilyllä. Ruokahalu vähentynyt treenaamattomuuden myötä ja tästä johtuen painokin tippunut pari kiloa. Lääkärissä ravannut työterveyden kautta useammankin kerran, alkuvaiheessa otettiin EKG ja perusverikokeita otettu pariin kertaan, mistään näistä ei ole löytynyt mitään erikoista. Työterveydessä puhuttiin aluksi pitkittyneestä virusinfektiosta ja myöhemmin mahdollisesta ylirasitustilasta. N. 1,5kk kohdalla kävin myös erikseen urheilulääkärillä ja hänenkin vahvin arvio oli, että kyse olisi jonkinlaisesta ylirasitustilasta.

Täyslepoa pidin tuon ensimmäisen pari viikkoa, sen jälkeen aloin käydä varovasti kävelyillä (n. pari-kolme kertaa viikossa). Urheilulääkärillä käynnin jälkeen kävin parin viikon aikana tekemässä kevyitä pumppailuja salilla todella varovasti siten, että koitin pitää sykettä mahdollisimman alhaalla (nousi kuitenkin todella herkästi). Nyt viimeisen pari viikkoa olen taas ollut kokonaan käymättä salilla ja käynyt muutamilla kävelyillä. Tässä mietityttää se, että olin sitten tekemättä mitään tai tein jotain kevyesti, niin oireet/olo ei muutu mihinkään suuntaan eikä ole muuttunut nyt tosiaan parin kuukauden aikana tuon sairastamisen alun jälkeen ollenkaan. Yritän tosiaan syödä normaalisti, vaikka ruokahalu onkin vähentynyt ja nukkuminen on kohtalaisella tasolla verrattuna siihen, että uniongelmien kanssa on historiaa jo useamman vuoden ajalta. Nuo uniongelmat ovat tietysti yksi mahdollinen syy siihen, miksi tällaiseen tilanteeseen on päädytty.

Jos kyseessä on ylirasitustila, ymmärrän ja näen hyvinkin syyt siellä taustalla ja niitä on ehtinyt pohtia tässä sairastelun aikana. Itselleni herättää kuitenkin kysymyksiä varsinkin tuo jatkuva lämpöily, onko muilla vastaavia kokemuksia siitä? Tai ylipäätään jos jollain tulee mieleen vinkkejä tai ajatuksia, niin otan kaikki ne mielelläni vastaan. Aletaan olla psyykkisellä puolella jo melko huonossa tilanteessa, sillä oma pää ei vain tahtoisi kestää tätä paikoillaan makaamista.

Ai niin ja ikää on 28v ja aktiivista urheilua/kuntoilua takana n. 10 vuotta, jos sillä tässä jonkinlaista merkitystä on.

 

[pepe]

Tuohon lämpöilyyn, niin sitä tulee erittäin helposti pienestäkin rasituksesta ainakin itellä.
Alkoi itellä viime vuonna helmikuun lopulla ylirasitustila, erittäinki päämääräsesti sunnuntai bodailua. Siinä sitten vuoden ajan vähän liikaakin kaikkea reenien ohessa. Kunnes yhtäkkiä kuin seinään loppui kaikki. Hack sarjan joutu lopettaa kesken kun alko rinnassa tuntua erittäin epämiellyttävältä, sydämen muljuilut jne. Kesällä homma vielä paheni, tuntui kuin olisi viikon verran ollut aamuisin krapula. Sykkeet normaalia korkeammalla pienistä jutuista, tuntuu että koko kroppa stressissä. Lomalla ulkomailla nyt reilu vuoden päästä tuntui että pystyi taas elää rennommin, mutta arkeen paluu ja pienetkin asiat saa stressaamaan taas reilusti. Verikokeita, ekg sun muita testailtu, nyt maksa noussut vuoden aikana lievästi 51, 71 ja 87 viime mittauksella. Liekkö stressiperäistä nousua? Lisää testejä lääkärin määräyksellä otetaan. Ikä 31 ja urheillut kanssa koko ikäni, ollu todella raastavaa aikaa henkisesti. Välillä vähän kokeillut salia ja huomannut että ei vaan lähde, huono olo tulee herkästi. Pientä kävelyä voi tehdä, mutta esim talvella tunnin kevyt kävelylenkki nostaa helposti lämmön ja heikon olon. Mitä stressaantuneenpana kokeilen edes vähän rauhallisen pyöräilyn (2km) niin heti nostaa lämmön. Rasituksista palautuminen vie aina aikaa
Koronan sairastamisen jälkeen tuntui taas ihan ok, kun oli keskittynyt vaan lepäämään eikä mitään muuta. Kunnes arki ja pienetkin stressitekijät vie voimat. Todella sekavaa aikaa, henkisesti erittäinki opettavaista. Olkaa armollisia kehollenne.

Parempia päiviä odotellessa, toivoa on.

 

[stressiheikki]

No vähän tuollaista tasapainottelua tuntuu olevan. Olen vedellyt sitä Arskan kuutosta pienillä variaatioilla ja nyt vaihteeksi kolmisen viikkoa ylä/ala-treeniä. Joka pitäisi tehdä kolmasti viikossa. Mutta saan kyllikseni kahdesta. Eli siihen tulee lihat per viikko. Onko se väärin? Ei ainakaan kroppa tunne että olisi alusta asti lähtenyt.
Perussairauksia on eli astma ja uniapneakin kai. Mutta ilman tuota parin päivän rääkkiä ei onnistu minkäänlainen elämä.

 

[stressiheikki]

Moi!

Tätäkin ketjua lueskelleena koin, että nyt olisi hyvä hetki rekisteröityä ja tulla kyselemään neuvoja tai ainakin jonkinlaista vertaistukea kokeneemmilta tietäjiltä.

Oma tilanne on sellainen, että nyt takana 3kk epämääräistä sairastelua. Oireilu alkoi hiihtolomareissun loppupuolella; 10 henkilön porukasta 9 tuli kipeäksi. Kaikilla perus flunssan oireet, joten varmasti myös korona sopisi tuohon hetkeen, mutta kenelläkään ei testissä todettu koronaa. Toki myöhemmillä lääkärireissuilla lääkärit ovat puhuneet, että hyvin voi olla myös koronaa vaikkei testeissä näkyisikään. Oletuksena nyt siis kuitenkin, että kyse ei ole ollut koronasta. Oma selkeä flunssaoireilu (tosi tukkoinen, päänsärky, lämpöily, voimattomuus) kesti n. 1-2 viikkoa, jonka jälkeen pahin tukkoisuus lähti pois. Päälle jäi kuitenkin tuo jatkuva lämpöily, joka jatkunut nyt tosiaan 3 kuukautta. Ruumiinlämpö pyörii päivittäin 37-37,5 asteen välissä, eli ei tosiaan kuumetta vaan pientä lämpöä. Muina oireina jäi jonkinverran päänsärkyä, voimattomuutta/väsymystä ja kurkussa sellainen karheus tai kutitus. Lisäoireina tuli ehkä ensimmäisen tai kahden ensimmäisen viikon jälkeen sykkeen kohoaminen. Leposyke hiukan korkeampi kuin tavallisesti, mutta varsinkin pienetkin ponnistelut (rappuset, jopa istumasta/makuulta nouseminen) heittävät sykkeen korkealle. Lisäksi ajoittaista hengenahdistusta tai lähinnä niin, että joinain päivinä hengittäminen tuntuu raskaammalta kuin normaalisti. Myös silmien väsymistä/kirvelyä joka voi hyvinkin selittyä tuolla lämpöilyllä. Ruokahalu vähentynyt treenaamattomuuden myötä ja tästä johtuen painokin tippunut pari kiloa. Lääkärissä ravannut työterveyden kautta useammankin kerran, alkuvaiheessa otettiin EKG ja perusverikokeita otettu pariin kertaan, mistään näistä ei ole löytynyt mitään erikoista. Työterveydessä puhuttiin aluksi pitkittyneestä virusinfektiosta ja myöhemmin mahdollisesta ylirasitustilasta. N. 1,5kk kohdalla kävin myös erikseen urheilulääkärillä ja hänenkin vahvin arvio oli, että kyse olisi jonkinlaisesta ylirasitustilasta.

Täyslepoa pidin tuon ensimmäisen pari viikkoa, sen jälkeen aloin käydä varovasti kävelyillä (n. pari-kolme kertaa viikossa). Urheilulääkärillä käynnin jälkeen kävin parin viikon aikana tekemässä kevyitä pumppailuja salilla todella varovasti siten, että koitin pitää sykettä mahdollisimman alhaalla (nousi kuitenkin todella herkästi). Nyt viimeisen pari viikkoa olen taas ollut kokonaan käymättä salilla ja käynyt muutamilla kävelyillä. Tässä mietityttää se, että olin sitten tekemättä mitään tai tein jotain kevyesti, niin oireet/olo ei muutu mihinkään suuntaan eikä ole muuttunut nyt tosiaan parin kuukauden aikana tuon sairastamisen alun jälkeen ollenkaan. Yritän tosiaan syödä normaalisti, vaikka ruokahalu onkin vähentynyt ja nukkuminen on kohtalaisella tasolla verrattuna siihen, että uniongelmien kanssa on historiaa jo useamman vuoden ajalta. Nuo uniongelmat ovat tietysti yksi mahdollinen syy siihen, miksi tällaiseen tilanteeseen on päädytty.

Jos kyseessä on ylirasitustila, ymmärrän ja näen hyvinkin syyt siellä taustalla ja niitä on ehtinyt pohtia tässä sairastelun aikana. Itselleni herättää kuitenkin kysymyksiä varsinkin tuo jatkuva lämpöily, onko muilla vastaavia kokemuksia siitä? Tai ylipäätään jos jollain tulee mieleen vinkkejä tai ajatuksia, niin otan kaikki ne mielelläni vastaan. Aletaan olla psyykkisellä puolella jo melko huonossa tilanteessa, sillä oma pää ei vain tahtoisi kestää tätä paikoillaan makaamista.

Ai niin ja ikää on 28v ja aktiivista urheilua/kuntoilua takana n. 10 vuotta, jos sillä tässä jonkinlaista merkitystä on.

Miten kävi? Tai on mennyt?

 

[IxMac]

Punelle painavaa viestiä seuraavassa. Ota nyt iisisti niin voit treenailla sitten terveenä loppuelämän parhaassa tapauksessa. Itselleni puski todella paha kroonistunut ylirasitustila päälle viime kesällä, josta toipuminen on todella pahasti kesken. Minulle ylikunto iski päälle hyvin äkillisesti. Lähtötilanteesta sen verran, että olen aktiiviliikkuja ja salilla rakastin käydä joka viikko 4-5 kertaa ja siihe päälle vielä jtn pientä aerobista säännöllisesti. Treenimäärät ei tosiaan mitään huikean korkeita, mutta sen lisäksi myös kilpailuhenkistä suorittamista työrintamalla. En kokenut olevani mitenkään erityisen kuormittunut ennen vakavien terveysongelmien alkamista. Sairastin keväällä 2020 koronaviruksen lievänä niin sen vaikutusta tähän mun tilanteeseen voi tietty spekuloida paljonkin, mutta ei se lopputulemaa muuta mihinkään. Olisi pitänyt ottaa heti iisimmin siitä toivuttua, vaikka tauti olikin hyvin lievä. Sitä kun on pakko päästä treenaamaan, kun se vaan on niin siistiä ja tulee hyvä pumppi ja olo.

Mulla ei ollut mitään uniongelmia tai väsymystä, mielialaongelmia eikä korkeita sykkeitäkään ja reeni kulki hyvin vielä kesälläkin. Ainut mitä jälkikäteen tajusin, että vatsani toiminta oli muuttunut loppukeväästä ja tämän laitoin koronan piikkiin. Saattoihan se johtua osin siitäkin, mutta todennäköisesti se oli vaan minun kehon varoitusmerkki siitä, että kuormitus on liian kovaa. Ensimmäiset selkeät ja haittaavat ylirasitusoireet tulivat ennen juhannusta. Olin ollut siinä jo viihteellä edellisenä vkl ja seuraavana viikkona olin jotenkin todella ahdistunut ja kävin kierroksilla. Kävin tietty normityyliin treenaamassa, mutta ei se tuntunut samalla tavalla hyvältä. Rikoin myös käteni sillä viikolla salilla, mikä oli myös selkeä merkki siitä, että kehoni alkaa lagaamaan. Noh siitä sitten juhannuksen viettoon ja pää täynnä 3 päivää. Oli hemmetin hauskaa, vaikka sinne lähdinkin ylikierroksilla ja ahdistuneena. Seuraava viikko siitä menikin ihan järkyttävässä väsymyksessä. Nukuin 11-12 h yöunia varmaan 5 vrk putkeen. Pidin tarkoituksella kevyemmin liikunnan suhteen, koska epäilin että nyt on akuuttia ylirasitusta. Viikko siinä meni ja olo alkoi olemaan taas hyvä ja olin innoissani kesästä ja alkavasta lomasta. Tätä iloa kestikin taas sen vajaa pari viikkoa, kun oireet alkoivat uudestaan (ahdistus, urheilu ei tuntunut hyvälle jne.) Yritin siinä sitten väkisin urheilla ja viettää muutenkin riehakasta kesäelämää. Aloin vakuuttumaan, että nyt oon oikeasti ylirasittunut ja päätin, että nyt pitää heittää linjat kiinni, koska ahdistus alkoi vaan kasvamaan ja kunto huononemaan. Tajusin mistä oli kyse, mutta liian myöhään. Se kuuluisa kamelinselkä katkesi ja syöksykierre oli valmis. Mun sympaattinen hermosto, jätti ns. kaasun päälle ja psyyke ja fyysinen kunto kyykkäsi täysin. Sen sijaan, etten kuunnellut kroppaa ajoissa niin sitten vaan rukoillaan, että kroppa palautuu edes jokseenkin normaaliksi tässä ajan (vuosien kuluessa). Olen ollut tässä nyt kohta 8 kk saikulla ja palaan töihin kevennettynä piakkoin, vaikka olo ei todellakaan ole vielä hääppöinen.

Lukaise tää teksti kunnolla (lukekaa myös muut, jotka miettii, että meneeköhän nyt äärirajoilla). En vois pahimmalle vihamiehellekään toivoa tätä tautia. Lisäyksenä vielä, että mut on tutkittu lääketieteellisesti hyvin kattavasti eli ei löydy kilppariarvoissa, rauta-arvoissa, testoissa jne. mitään häikkää. Hermosto on vaan mennyt rikki.

Termos. Kirjoittelin tänne reilu vuosi sitten vakavasta ylikuntotilastani, ja tuolla tiellä ollaan ikävä kyllä edelleen. Hienoista elämänlaadun paranemista tapahtunut, mutta oireet edelleen akuutisti ja pahasti päällä. On vittumainen vaiva on, ei se muuksi muuta vaikka voissa paistaisi. Olisko täällä joku, joka voisi lohduttaa tämän asian kanssa tai luoda uskoa tulevaisuuteen? :D

On se jännä, miten joillakin harvoilla hermosto jotenkin jää tällaiseen tilaan vuosikausiksi, ja tuskin koskaan ennalle palaakaan. Siinä on lääkäreilläkin sormi suussa homman kanssa. Ei kait tässä muuta voi kuin jatkaa taistelua ja elämistä näiden oireiden kanssa. Onneksi töitä jaksan tehdä (myyntityötä etätoimistolla pääosin, niin saan määrittää työni aikataulut hyvin vapaasti), mutta väitän, että monella olisi hankalaa käydä töissä tässä jamassa. Etenkin fyysisissä töissä se olisi käytännössä mahdotonta. Muutaman viikon päästä olisi tarkoitus mennä oksentaa ajatuksia ja fiiliksiä ammattilaiselle. Huh huh, rankkaa on ja vaatii aikamoisia hengenlahjoja jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja tapauksessani vuodesta toiseen.

 

[jvc+2008]

Täällä krooninen ylikunto (yli 50v mies), eikä tunnu paranevan koskaan, jos siis yhtään käy salilla. Ilmenee niin, että saattaa jo ensimmäisestä sarjasta olla ihan puhki, ja tekisi mieli lähteä kotiin. Itse asiassa useimmiten ei tee edes mieli lähteä salille.. Olen kuitenkin vähän niin kuin pakottanut itseni, koska jos en käy kuukauteen salilla (edes pariin viikkoon), menee kroppa yllättävän ohueksi ja löysäksi, enkä siedä sitä ajatusta, varsinkaan kesällä, kun ollaan ilman päällysvaatteita. Sitä ei kukaan uskokaan, kuinka paljon mun lihaksiin vaikuttaa treenitauot! Joo tiedän kyllä ettei kaikilla vaikuta niin paljon, mutta mulla on joku massahäiriö, ja kahden kk päästä näytän jo tasan siltä kuin en olisi ikinä treenannutkaan (yli 30 v treenattu).

 

[jvc+2008]

Ja se että huomaan hamuavani hiilareita koko ajan.. (suklaata menis vaikka kuinka)

 

[jvc+2008]

Jos nyt pitäisi syödä esim munakas, en saisi varmaan kuin pari palaa syötyä, kun normaalisti saatan syödä 10 munan munakkaan vielä just ennen nukkumaan menoa. Tietty "talvimasennus" pudottaa mun energiat muutenkin lattialle.

 

[Ankkuc]

Moikka.

Muutaman kuukauden oireilun jälkeen osteopaatti veikkasi, että hermostoni olisi ylikuormittunut ja aiheuttaa nämä kaikki fyysiset oireet. Työterveyslääkärissä ei missään vaiheessa ole ehdotettu pitkittynyttä stressiä syyksi, mutta tätä aihetta tutkailtuani kuvastaa tilaani melko hyvin.

Kaipaisinkin kokemuksia muilta ylirasitustilasta , stressistä tai ahdistuksesta.

Itse oireilen eniten fyysisesti ja listaankin tähän kaikki oireet mitä ollut.
Poistuneita oireita : huimaus, pahoinvointi, jalan puutuminen, sydämen tykytykset nukahtaessa, korkea syke pienestäkin liikkeestä, ääniyliherkkyys, vääristynyt makuaisti, ruokahaluttomuus, laihtuminen, huono palautuminen liikunnasta.

Jäljellä olevat oireet: yläkropan jumit, etenkin lapojen väli, jota välillä vihloo. Ajoittainen raskas hengitys, mikä ahdistaa. Kuiva suu öisin, hampaiden pureskelu. Pelkotilat vakavemmasta sairaudesta. Paniikin tunteet.

Fyssari ja lääkäri todennut jumit niskassa, selässä ja rangassa.
Osteopaatti arveli näiden olevan vain sekundaari oireita stressistä.

Lääkärissä tutkittu kaikkea mahdollista sydänfilmistä ferritiiniin ja b12 vitamiiniin.
Mitään lääketieteellistä syytä ei löydy paitsi selkäjumit.

Akupunktiosta on ollut suuri apu ja näin olenkin saanut oireita selätettyä.
Vielä olo ei kuitenkaan ole normaali.
Käyn myös työterveyspsykologilla, mutta en koe tästä olevan apua.
Mun oireet alkoi pahenemaan aika yllättäen ja tällöin elämässä tapahtuikin paljon yllättäviä dramaattisia asioita ja kroppaan taisi jäädä stressitila päälle.

Millä keinoilla ootte päässyt palautumaan?
Välttelen nyt raskasta liikuntaa.
Käyn vain uimassa ja kävelyllä ja teen venyttelyitä.
Hermoratahieronta tulossa ja akupunktio viikottain.
Olen sairaslomalla ja koitan muutenkin rauhottua, kun luonteeltani suorittajatyyppi ja aina mennyt pää kolmantena jalkana ja tukka putkella eteenpäin.

Nämä oireet kuitenkin pysäytti täysin ja ilmeisesti joku kropan hätähuuto, joka pakotti pysähtymään.

 

[Sylverö]

Lanttulataamo-osaston hätähuuto, mikä ilmenee ensisijaisesti fyysisinä oireina, koska ihmiset tuppaavat huomaamaan ne paremmin ja suorittajatyypille ei varmasti pienempi vihje mene perille

Ehkä palautumista voisi ajatella passiivisena tapahtumana. Ei siis minään aktiivisena, tietyssä ajassa suoritettavana tapahtumasarjana, jossa tehdään x, y ja z, ja tavoitteena on palautuminen alkuasetuksiin eli vointiin ja elämään ennen näitä ongelmia. Se on mennyttä aikaa, joka ei koskaan palaa.
Passiivisuudella en tarkoita sitä, ettei käydä uimassa tai akupunktiossa, vaan jonkinlaista ajassa rauhassa kellumista ja sen tiedostamista, että mielellä/kropalla/hermostolla on ihan oma aikansa, johon sinä et voi vaikuttaa. Sinä et nyt ole pomo.

Vagus-hermon aktivoimiseksi on olemassa harjoitteita. Kokeile TRE-menetelmää - fysioterapeutti auttaa alkuun! Minusta varsin hauska juttu

 

[Ankkuc]

Lanttulataamo-osaston hätähuuto, mikä ilmenee ensisijaisesti fyysisinä oireina, koska ihmiset tuppaavat huomaamaan ne paremmin ja suorittajatyypille ei varmasti pienempi vihje mene perille

Ehkä palautumista voisi ajatella passiivisena tapahtumana. Ei siis minään aktiivisena, tietyssä ajassa suoritettavana tapahtumasarjana, jossa tehdään x, y ja z, ja tavoitteena on palautuminen alkuasetuksiin eli vointiin ja elämään ennen näitä ongelmia. Se on mennyttä aikaa, joka ei koskaan palaa.
Passiivisuudella en tarkoita sitä, ettei käydä uimassa tai akupunktiossa, vaan jonkinlaista ajassa rauhassa kellumista ja sen tiedostamista, että mielellä/kropalla/hermostolla on ihan oma aikansa, johon sinä et voi vaikuttaa. Sinä et nyt ole pomo.

Vagus-hermon aktivoimiseksi on olemassa harjoitteita. Kokeile TRE-menetelmää - fysioterapeutti auttaa alkuun! Minusta varsin hauska juttu

Näin jälkikäteen ajateltuna oireilu alkoi jo paljon aikaisemmin, mutta pysäytti vasta, kun tuli tukehtumisen tunne ja tämän jälkeen kaikki muut oireet. En tiedä vieläkään oliko tuo paniikkikohtaus vai menikö selkä niin totaalisen lukkoon, että happi ei kulkenut hetkeen. Yläselkä alkoi jumittelemaan jo paljon aikaisemmin. Teen päätetyötä, joka on muutenkin tosi kiireistä ja tuo istuminen ei ole ihan ominta juttua Koittanut nyt asennoitua lepäämään ja latautumaan, mutta sairaslomat on viikon mittaisia ja tuntuu etten palaudu ollenkaan kun koko ajan ehdotellaan töihin paluuta. Nyt tarkoitus jatkaa pienemmillä tunneilla. Tuntuu, että välillä saan karistettua muutkin oireet pois ja henkinen olo parempi, mutta nyt taas tulee takapakkia ja tähän voi vaikuttaa ihan vaan harmaa ilma odotan kesää...
Mutta hyvä idea tuo, että annetaan kropalle oma aikansa palautua.
Toivon, että se onnistuu myös työn ohella. Pahinta mulle on kiire, joskus tuntuu ettei kerkee edes hengittää, kun arki on niin kiireistä ollut. Paitsi nyt sairasloman aikana voinut tehdä sellaisia asioita mitä ei yleensä kerkeä.

Oon kuullut tuosta TRE menetelmästä, mutta aika vähän löytänyt täältä suunnalta osaajia tuohon. Toki voisin kokeilla jotain kotitreenejäkin. Onko omaa kokemusta tästä menetelmästä, auttoiko ja onko sellainen mitä tulis harjoittaa pidempään?

 

[Sylverö]

Oon kuullut tuosta TRE menetelmästä, mutta aika vähän löytänyt täältä suunnalta osaajia tuohon. Toki voisin kokeilla jotain kotitreenejäkin. Onko omaa kokemusta tästä menetelmästä, auttoiko ja onko sellainen mitä tulis harjoittaa pidempään?

Alkuun on kyllä ERITTÄIN VAHVA SUOSITUS, että TRE-koulutettu ohjaaja neuvoo menetelmän. Sen jälkeen on sitten kotiharjoitusta, joissakin paikoissa voi olla ohjattuna ryhmäliikuntana. Tätä voi tehdä kehon palautumismenetelmänä vaikka koko loppuelämän ajan.

Minä kävin noin kuukausi sitten ohjauksessa, ja olen sitten tärissyt kotona. Vähän laiskanpuoleisesti kyllä, fysioterapeutti suositti noin kolmea kertaa viikossa näin alkuun. Minusta on hauskaa ja rentouttavaa, kehossa tuntuu jännältä, kun liike tulee itsestään ilman, että tekee mitään. Alaselän kipuun ja jumiutumiseen auttanut jonkun verran. Zen-mielenrauhaa en ole vielä tavoittanut

Minulle menetelmä tuli vastaan budo-puolelta (Jyrki Rytilä) ja tiedän pari tanssijaa, jotka ovat huoltaneet kehoaan tällä tavoin.

 

[Ankkuc]

Alkuun on kyllä ERITTÄIN VAHVA SUOSITUS, että TRE-koulutettu ohjaaja neuvoo menetelmän. Sen jälkeen on sitten kotiharjoitusta, joissakin paikoissa voi olla ohjattuna ryhmäliikuntana. Tätä voi tehdä kehon palautumismenetelmänä vaikka koko loppuelämän ajan.

Minä kävin noin kuukausi sitten ohjauksessa, ja olen sitten tärissyt kotona. Vähän laiskanpuoleisesti kyllä, fysioterapeutti suositti noin kolmea kertaa viikossa näin alkuun. Minusta on hauskaa ja rentouttavaa, kehossa tuntuu jännältä, kun liike tulee itsestään ilman, että tekee mitään. Alaselän kipuun ja jumiutumiseen auttanut jonkun verran. Zen-mielenrauhaa en ole vielä tavoittanut

Minulle menetelmä tuli vastaan budo-puolelta (Jyrki Rytilä) ja tiedän pari tanssijaa, jotka ovat huoltaneet kehoaan tällä tavoin.

Kiitos tiedosta. Täytyy kokeilla jos löytyy osaaja täältä

 

[SmiStu]

Reppu selkään ja sinne jotain hyvää juomaa. Suunta kävelylle metsään. Luonto parantaa. Katselet ja kuuntelet luontoa ja sen eläimiä. Istut ja rauhoitut.

Purentakiskot on hyvä apu hampaiden narskutteluun. Se kun tuppaa jumittamaan kaulan, niskan ja pään alueen lihakset noin alkuun.

Hidastaminen on suorittajatyypille hankalaa, mutta kyllä se onnistuu, kun tahtoa löytyy. Sitten kun tuntuu olotila toipuneelta niin ei kannata liian innoissaan palata vanhaan normaaliin. Pikku hiljaa kehoa ja mieltä tarkasti kuunnellen.

Tsemppiä!

 

[Ankkuc]

Reppu selkään ja sinne jotain hyvää juomaa. Suunta kävelylle metsään. Luonto parantaa. Katselet ja kuuntelet luontoa ja sen eläimiä. Istut ja rauhoitut.

Purentakiskot on hyvä apu hampaiden narskutteluun. Se kun tuppaa jumittamaan kaulan, niskan ja pään alueen lihakset noin alkuun.

Hidastaminen on suorittajatyypille hankalaa, mutta kyllä se onnistuu, kun tahtoa löytyy. Sitten kun tuntuu olotila toipuneelta niin ei kannata liian innoissaan palata vanhaan normaaliin. Pikku hiljaa kehoa ja mieltä tarkasti kuunnellen.

Tsemppiä!

Luonnossa onkin tullut oltua enemmän nyt ja kävelylenkeillä ihan unohtuukin aina fyysiset oireet. Väliaikaiset purentakiskot onkin jo käytössä, mutta nämä tekee kipeitä aftoja suuhun oikeat saan vasta syksyllä.

Hidastaminen on kyllä ollut ihan opettelua joka asiassa. Nyt tämä jo sujuu paremmin enkä stressaa esim. Sotkusta niinkuin ennen.
Äänikirjat ja piikkimatto on yks hyvä rauhoittumiskeino ollut.
Saunassa makoilu ja venyttely.
Löytänyt ihan uusia juttuja

Hätäinen kuitenkin sen verran, että toivois vaan normaalin olon takas ja pois nämä fyysiset riesat.


Kiitos viestistä ja tsempeistä

 

[Max131]

Hätäinen kuitenkin sen verran, että toivois vaan normaalin olon takas ja pois nämä fyysiset riesat.

Näin kokemuksesta voin sanoa, että palautuminen ja rentoutuminen ei toimi niin, että käsket ittees, että nyt muuten rentoudun ja palaudun. Kaikki toi lähtee minusta siitä, että tekee oikeasti juttuja, jotka kokee mukaviksi ja mielekkäiksi ja joiden tuloksena oikeasti tulee rentoutunut olo. Oma fiilis tuossa se tärkein mittari.

Minäkin käyny heittään kävelylenkkejä, kun lehtijutut kertonu, että rauhallinen kävely muuten rentouttaa ja palauttaa, mutta jos sinne ei tosiasiassa ois yhtään kiinnostanut mennä ja parempi ois ollu vaan maata sohvalla, niin eipä nuo häävisti palauttanu tai rentouttanu.

Siellä psykologilla kannattais oikeasti koittaa keskustella näistä ja miten näihin vois koittaa suhtautua + minkälaisia konkreettisia juttuja vois kokeilla. Ja minusta ylirasittuneessa tai ahdistuneessa tilassa pitäs saada kanssa rauhoitettua tilanne kunnolla, eikä niin, että työpaikalta hiillostetaan mahd. pian töihin tai että ite hiillostaa itteensä parantumaan mahdollisimman nopeasti. Nää on hitaita prosesseja, eikä toimi pakottamalla.

Mut se työterveys, työpsykologi tai joku muu ammattitaho varmaan oikea paikka käydä asiaan liittyvää keskustelua. Näissä pitäs kuitenkin saada ihan kunnollinen käsitys siitä, että mitä kaikkea sulla on meneillään, miten sää asioihin suhtaudut, miten tilanne elää jne. ja ei ole maallikoiden tai keskustelupalstojen asioita oikein nuo.

 

[Ankkuc]

Näin kokemuksesta voin sanoa, että palautuminen ja rentoutuminen ei toimi niin, että käsket ittees, että nyt muuten rentoudun ja palaudun. Kaikki toi lähtee minusta siitä, että tekee oikeasti juttuja, jotka kokee mukaviksi ja mielekkäiksi ja joiden tuloksena oikeasti tulee rentoutunut olo. Oma fiilis tuossa se tärkein mittari.

Minäkin käyny heittään kävelylenkkejä, kun lehtijutut kertonu, että rauhallinen kävely muuten rentouttaa ja palauttaa, mutta jos sinne ei tosiasiassa ois yhtään kiinnostanut mennä ja parempi ois ollu vaan maata sohvalla, niin eipä nuo häävisti palauttanu tai rentouttanu.

Siellä psykologilla kannattais oikeasti koittaa keskustella näistä ja miten näihin vois koittaa suhtautua + minkälaisia konkreettisia juttuja vois kokeilla. Ja minusta ylirasittuneessa tai ahdistuneessa tilassa pitäs saada kanssa rauhoitettua tilanne kunnolla, eikä niin, että työpaikalta hiillostetaan mahd. pian töihin tai että ite hiillostaa itteensä parantumaan mahdollisimman nopeasti. Nää on hitaita prosesseja, eikä toimi pakottamalla.

Mut se työterveys, työpsykologi tai joku muu ammattitaho varmaan oikea paikka käydä asiaan liittyvää keskustelua. Näissä pitäs kuitenkin saada ihan kunnollinen käsitys siitä, että mitä kaikkea sulla on meneillään, miten sää asioihin suhtaudut, miten tilanne elää jne. ja ei ole maallikoiden tai keskustelupalstojen asioita oikein nuo.

Lenkkeily musaa kuunnellen on rentouttavaa, mutta jään kyllä sohvalle makaamaan jos siltä tuntuu työterveyslääkäri ei oo osannut kyllä auttaa asiassa ja psykologi vaan toistelee asiat mitä itse kertoo ei oo taipuvaisuutta ollut ennen ehdistukseen. Ja tässä oudointa onkin, että mun mieli on virkeä ja positiivinen. Mutta kroppa vaan reagoi fyysisillä oireilla. Tämäkin tuli muutamasta säikähdyksestä mitä tapahtui elämässä odottamatta.. nämä on nyt takanapäin, mutta joku stressitila jäi kroppaan

Mulla auttaa muiden kokemuksien kuuleminen ja varsinkin sellaiset, jotka päässyt näistä tilanteista yli

 

[Sylverö]

Mutta kroppa vaan reagoi fyysisillä oireilla. Tämäkin tuli muutamasta säikähdyksestä mitä tapahtui elämässä odottamatta.. nämä on nyt takanapäin, mutta joku stressitila jäi kroppaan

Trefinland.fi voi selata niitä ohjaajia.