Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Morjesta! Nyt oon omasta mielestä siinä pisteessä että on järkevää kysyä muilta tilanteestani. Oon treenannut nyt 4 kuukautta lähes keventelemättä. Ikää 15v eli salitaustaa ei paljoa ole. Tässä pääpiirteittäin oireita viime kuukausilta. Unettomuus: nukahtaminen on vaikeaa, eikä melatoniinikan aina auta, saatan pyöriä sängyssä kaksikin tuntia. Pahoinvointi, ruokahaluttomuus, vatsaongelmat, tiheävirtsaisuus: varsinkin aamulla/aamupäivällä pahoinvointi ja ruokahaluttomuus lähes jokapäiväistä. Vatsaongelmien takia käyty 6 kertaa lääkärissä, 3 kertaa verikokeissa ja kerran ultrassa. Maitoallergia diagnosoitiin keväällä, mutta nyt oireet palasivat ilman maitotuotteitakin. Maha turpoaa ja on löysä joka päivä. Uskon että jotain muutakin on taustalla kuin mahdollinen ylirasitustila. Näköoireet, huimaus, väsymys, päänsärky: päivittäistä, silmät ovat väsyneet ja näkökentässä viuhuu pieniä valkoisia pilkkuja. Huimausta varsinkin treenin aikana. Väsymys myös päivittäistä. Viime viikolla en treenannut koska en edes jaksanut. Nyt tänään kävin kokeilemassa ja jo ensimmäisen penkkisarjan jälkeen olo oli kuollut. Jotenkin kuitenkin taistelin loppuun ja tein myös ojentajat ja olkapäät. Olo oli treenin jälkeen huono, ajattelin etten koskaan palaa tänne enää. Päivän mittaan ruoka ei ole maistunut taaskaan. Mikä avuksi, kuulostaako ylirasitukselta?
 
Kuulostaa. Miksi et keventele säännöllisesti? Sehän on avain kehittymiseen. Ilman sitä ei kehity samaa tahtia.
 
pieruhera sanoi:
Eikö se niin ole että aloittelijat eivät osaa treenata kovaa evätkä saa itsestään kaikkea irti?
Click to expand...

Kyllä se heillekkin ihan yhtälailla kuuluu keventelyt väliin. Levossahan sitä kehittyy. Aloittelija voi jaksaa joo 8-12 viikkoa, mut sitten ois hyvä höllätä.
 
Aloitin joskus keväällä vähän harventamaan salikäyntejä, tästä syystä siirryin 1-jakoisiin ohjelmiin, lisäksi aerobista pari kertaa viikossa. Eli 2 ja 2. Nykyään suunnilleen puolessa välissä punttitreeniä lähtee kaikki voimat, sydän hakkaa miljoonaa ja huippaa niin että taju meinaa lähteä. Pitääkö olla huolissaan jostain ylirasituksesta? Onko 1-jakoinen jotenkin paljon kovempi hermostolle, että pitäiskö pilkkoa 3-jakoiseksi, vai peräti levätä?!? Selasin kyllä ketjua läpi mutta en löytänyt vastaavia tapauksia.
 
Kyllä kannattaa kevennellä, vaikka ei joka päivä viikosta liikkuiskaan sata lasissa. Rasitus kumuloituu.
 
Mistä tälläiset "oireilut" juontaa... elikkä silloin tällöin jalka päivän jälkeen useampi tunti treenin jälkeen iskee hirveä hikoilu ja särky jalkoihin vaikka ei olisi ihan 110% lasissa kyseistä treeniä edes tehnyt ja edellisestä jalkatreenistä jo 3pvä aikaa.
 
Näköjään äkillinen lepotilanne voi olla kropalle shokki/ylirasitus, mistä luin eräästä artikkelista. Yleensä pidän joka neljäs, viides viikko kevyen viikon lepopäivillä, kevyttä aerobista ja kolme kevyttä punttitreeniä puolilla normaaleista painoista. Joskus kokeilen neljää viittä täyslepopäivää perätysten, mutta se harvoin on riittänyt jos olen treenannu vähän "yli" jo. Nyt en treenannut treeniputkea edes yli, vaan aloitin kevennyksen heti ku tulokset olivat vielä ennätyksellisen hyviä. Mutta sitten tuli lievää lämpöilyn tunnetta kun aloitin täyslevon ja la-su meni ilman lämpöilyä, mutta parasympaattinen hermosto veti jotku överit päälle ja olin hullun väsynyt, uupunut ja aikaansaamaton koko viikonlopun. Makasin vaan 24/7 sängyssä. Tänään neljäs lepopäivä putkeen ja kroppa otti iltapäivästä kunnon kierrokset päälle, syke tuhat ja sata sekä lämpöilyä. Ilmeisesti lepääminen oli kropalle yllättävä stressi. Näin käy ainoastaan kun vedän näitä täyslepoviikkoja. Normaalilla kevyellä viikolla ei kyllä oo koskaan tämmöistä esiintynyt. Mitenhän kauan sitä vielä lepäilisi vai pitäisikö kuitenki liikkua vähän?! Miksiköhän sympaattinen hermosto veti tänään överit, olin tosin jalkojen päällä töissä koko päivän. Vai onko toi kuumeilu jotain kropan puhdistamista. Muita flunssan oireita ei ole, enkä usko sekuntiakaan, että johtuisi flunssaviruksista.
 

Liitteet

  • Screenshot_20171016-195130_01.webp
    Screenshot_20171016-195130_01.webp
    131,6 KB · Katsottu: 607
Kevennys pitää aina mennä sen mukaan missä tilassa on. Jos on aivan paskana, extra lepoa, yksi koko kropan keveä jumppa ja loppu viikosta varsinainen herättely treeni, näin esimerkiksi.

Jos on suht pirtee, ei keveen tarvii olla mikään ylikeveä viikko. Mitään tiettyjä sääntöjä sille viikolle on turha laittaa itselleen. Jos tuntuu että on kevennyksen aika, mutta ei nyt ole aivan hakattu olo, voi kevennys viikollakin tehdä suht kovaa reeniä. Jos esim kyykyssä on tehty kovalla viikolla 5*5*150, voi kevennys viikon treeni olla esim. 5*3*150. Idea on vaan siinä että treeniä kevennetään. Se minkä verran, riippuu taas, yllätys yllätys, vähän kaikesta. Ei pelkästään siitä punttitreenistä. Onko kotona ollu rankempaa, töissä pitempää päivää, unet vähemmät jne jne.

Ja vaikka ois miten ylirasittunut olo, niin pitkät lepotauot on aika huono ratkasu. Pari extra lepoa toki ok, mutta enemmin sitten jotain todella keveää punttia / liikettä kropalle kun sitä totaalilepoa. Iskee lepojumitkin kroppaan tuommoinen höpsöttely.

E: Eikä kevennyksen tarvitse olla tasan viikkoa. Joskus riittää vähempi, joskus tarvii enempi.
 
Joo nyt en ollut kyllä mitenkään ylirasittunu, mut halusin nopeasti päästä kevennyksestä ja ajattelin, että täyslevolla pääsen siitä äkkiä ohi. Olisi pitänyt pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, koska liike on lääke. Kevyellä treenillä tuskin tämmöistä tilannetta olisi päässyt syntymään. :D 4 täyslepopäivää on kyllä ollut mulle maximi mitä oon koskaan pitänyt. Mieluummin teen aina niitä muutamia kevyitä treenejä ja pikkuisen aerobista.
 
Daiina sanoi:
Joo nyt en ollut kyllä mitenkään ylirasittunu, mut halusin nopeasti päästä kevennyksestä ja ajattelin, että täyslevolla pääsen siitä äkkiä ohi. Olisi pitänyt pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, koska liike on lääke. Kevyellä treenillä tuskin tämmöistä tilannetta olisi päässyt syntymään. :D 4 täyslepopäivää on kyllä ollut mulle maximi mitä oon koskaan pitänyt. Mieluummin teen aina niitä muutamia kevyitä treenejä ja pikkuisen aerobista.
Click to expand...

Tuommosessa tilanteessa olisi voinut juuri tehdä lyhemmän kevennyksen. Esim yksi lepopäivä vikan kovan treenin jälkeen, yksi keveä koko kropan treeni, 1-2 lepoa ja kovien treenien pariin. Eli pituutta olisi tullut periaatteessa se 3-4 päivää.

Nuo kevennykset on välillä ihmisille tosi hankalia. Joko henkisesti tai sitten niitä ei vaan ymmärretä mikä tarkoitus niillä on. Kerran olen mm jutellut erään kaverin kanssa joka valitteli että on jotenkin keveän viikon jälkeen vielä enemmän paskana kun kovien viikkojen. Kyselin sitten että mitä sie oikee teet keveellä, niin sanoi juuri nää perus jutut, vähän extra lepoa ja vähän keveämpää reeniä. Sitten siinä tovi juteltiin, niin kaveri sanoi, nii joo, ja käyn mie aina keveellä viikolla 1-2 kertaa nyrkkeilemässä 1.5-2h per kerta. Sanoin että no ei ihme että oot keveen viikon jälkeen paskana :D Tuossa nyt tuli siis se että kun kaveri ei tee "kovilla" viikoilla yhtään aeroobista, eikä todellakaan nyrkeile, mutta ottaa sitten ne aina kevennysviikolle mukaan, niin vaikka se olisi periaatteessa helpompaa kuin punttitreeni (mitä se ei todellakaan ole), niin sen uuden rasituksen kautta keho ei tietenkään pääse palautumaan, vaan rasittuu entistä enemmän. Noh, nykyisin ei kaveri säästele nyrkkeilyreenejä keveälle viikolle, vaan ne on ujutettu kätevästi punntitreenien sekaan, ja vaikka määrät on molemmissa korkeammat, kroppakin palautuu paremmin, kun keveälle viikolle ei tule mitään "uutta" rasitetta.
 
Stressihormini kortisoli on yksi tekijä miksi juuri kevennysviikolla helposti menetetään hyvä tunne ja paikkoja alkaa kolottaa. Kun elimistö huomaa että nyt stressi laukeaa ja kortisolin laskun takia saatetaan sairastua, ja tosiaan paikkoja kolottaa enemmän kuin jos harjoittelua jatkettaisiin. Hermoston palautumista edistää kevyttehoinen, vähemmän hapottava ja muutenkin vähemmän kuormittava harjoittelu, samalla pitää paikat, liikelaajuudet kunnossa ja säilyttää lyhytvaikutteiset harjoittelun aikaansaamat muutokset esim. aineenvaihdunnassa ja hormoneissa. Aineenvaihdunnan perustekijöitä on konkreettisesti sydän ja verisuonet. Ilman niitä ei aineet vaihdu. Harjoittelun aikaansaamat hiusverisuonet on myös hyvä pitää auki. Jos pidät totaalilepoa 3 viikkoa saattaa sydänlihaksen koko pienentyä 20%. N. viikossa veren volyymi vähenee, jonka huomaa syketasojen nousuna, jos niitä seuraa. Nämä lyhytvaikutteiset, ns. toiminnalliset muutoksethan kehittyy nopeasti mutta myös häviää nopeasti, ei kumminkaan esim. parin päivän levolla. Riippuu myös väsymysasteesta jne kuten täällä on jo mainittu, mitä kevennysviikolla kannattaa puuhailla. Kevyttä huoltavaa pumppia etenkin jos hermosto on kovilla, ja matalatehoista aerobista harjoittelua lisäksi.
 
Te jotka olette alkaneet treenailemaan ylikunnosta toipumisen jälkeen, niin millaisia tuntemuksia on tullut pienenkin treenin jälkeen? Itsellä nyt puolisen vuotta lepoa takana ja huomannut, että jo pikkusen kovempi aerobinen-liikunta onnistuu ilman sanomisia, mutta kun salilla käynyt aina silloin tällöin kokeilemassa todella rauhallisesti, niin aina tulee pientä oireilua. Etenkin jos tekee jalat niin ne ovat reilusti toistaviikkoa todella kipeät vaikka kuinka venyttelisi Eilen taas kävin kokeilemassa, ja en tehnyt kuin pieniälihasryhmia, kuten olkapäät, ojentajat ja sarjallisen verran vatsoja, niin kesken treenin tuli pikku tykytys ja sellainen krapulainen olo. Illalla sitten alkoi perinteinen hermostuneisuus, kämmenet hiestä märkänä, pikku tärinä, refluksioireisto paheni (limaa nousi kurkkuun ja vatsa muutenkin sekaisin), jatkuva kusetus ja ahdisti ihan kunnolla pitkästä aikaa. En tiedä olisiko oireet olleet pahempia jos en olisi ottanut beetasalpaajia, syke nyt ainakin pysyi alhaalla. Uni tuli vasta 3 aikaa yöllä kun otti rauhoittavan, vaikka treenasin klo 17-18. Ei tämä vissiin normaalia ole? Oon myös miettinyt, että voisikohan huono aerobinen kunto olla myös syynä. Olisikohan järkevintä vielä lepuutella täysin hetken?
 
Repelson sanoi:
Te jotka olette alkaneet treenailemaan ylikunnosta toipumisen jälkeen, niin millaisia tuntemuksia on tullut pienenkin treenin jälkeen? Itsellä nyt puolisen vuotta lepoa takana ja huomannut, että jo pikkusen kovempi aerobinen-liikunta onnistuu ilman sanomisia, mutta kun salilla käynyt aina silloin tällöin kokeilemassa todella rauhallisesti, niin aina tulee pientä oireilua. Etenkin jos tekee jalat niin ne ovat reilusti toistaviikkoa todella kipeät vaikka kuinka venyttelisi Eilen taas kävin kokeilemassa, ja en tehnyt kuin pieniälihasryhmia, kuten olkapäät, ojentajat ja sarjallisen verran vatsoja, niin kesken treenin tuli pikku tykytys ja sellainen krapulainen olo. Illalla sitten alkoi perinteinen hermostuneisuus, kämmenet hiestä märkänä, pikku tärinä, refluksioireisto paheni (limaa nousi kurkkuun ja vatsa muutenkin sekaisin), jatkuva kusetus ja ahdisti ihan kunnolla pitkästä aikaa. En tiedä olisiko oireet olleet pahempia jos en olisi ottanut beetasalpaajia, syke nyt ainakin pysyi alhaalla. Uni tuli vasta 3 aikaa yöllä kun otti rauhoittavan, vaikka treenasin klo 17-18. Ei tämä vissiin normaalia ole? Oon myös miettinyt, että voisikohan huono aerobinen kunto olla myös syynä. Olisikohan järkevintä vielä lepuutella täysin hetken?
Click to expand...

Ylikuntoon on tullut vedettyä aikanaan mutta kestävyysjuoksutreenillä, 9kk liian kovaa myllytystä, muutama kisa ja olin montussa. Juoksu tuntui hirvittävältä. Kävin harvakseltaan lenkillä ja tein rakennushommia, koko ajan kumminkin pientä aktiviteettia siis, matalatehoista. Kannattaisi alkaa seurata ortostaattista syke-eroa, eli ensi hommiksi aamulla otat sekkarin käteen, lasket minuutin ajan sykkeen, nouset pystyyn ja odotat 15-30sek jonka aikana ehdit vaikka kirjata leposykkeen ylös (jos muisti pätkii), sitten seisot liikkumatta taas minuutin ja hengittelet rauhallisesti, sykkeen samalla mitaten. Itse löydän sykkeen vasemman käden keskisormella saman käden peukalon alla kämmenen puolella olevasta verisuonesta :) Sai mittailla kädet suorana. Jos ei löydy sopivaa suonta niin mittaa kaulalta. Sitten seurailet onko näitten kahden lukeman välinen syke-ero sinnepäinkään normaalia, eli palautuneessa tilassa 10-15 lyöntiä (esim. maaten 55, seisten 70). Todella matalatehoinen liikunta (jos et ole tottunut hölkkäämään, kävele) auttaa ja lepopäiviä sopivasti väliin. Tässä riittää sitten tarkkailemista ja heti aamulla saat tietää päivän vireen, onko hermosto valmis kovempaan treeniin (jota se ei tod.näk. pitkään aikaan ole) vai onko syytä jatkaa matalatehoista/lepoa. Mitä syvemmällä montussa olet, sitä kauemmin tästä kumuloituneesta rasituksesta toipuminen kestää, mutta kun olet toipunut voit yllättyä kuinka hyvässä kunnossa olet. Itse juoksin jopa saman kesän aikana pari 800m ratakisaa 2min pintaan ja syksyllä maantiekisoja mm. kymppi 34min, puolimaraton 1.15, naurettavan vähillä määrillä, mutta koska olin yhä palautumisvaiheessa olisi kovempi harjoittelu vain ollut haitaksi. Menin siis toukokuussa monttuun/ylikuntoon.

Mutta tosiaan meni 6 viikkoa ennen kuin juoksu alkoi muistuttamaan juoksua, ja jatkuva jomotus kantapäissä loppui. Mutta vasta vajaan vuoden päästä olin kovien harjoitusten määrissä ja frekvenssissä normaalitasolla, harjoittelun kokonaismäärä toki oli huomattavasti pienempi kuin ylikuntoon puskiessani. Mutta jo parin vuoden kuluttua juoksentelin samoja määriä kuin ylikuntovuonna, mutta pidin tehot paremmin kurissa ja kevennysviikot kevyempinä. Tällainen kokemus siis nylkkypuolelta. Kannattaisi varmaan myös käydä mittauttamassa verenkuva. Ja tosiaan tee sitä mitä kroppa sietää, toistan taas että tuota matalatehoista lenkintapaista kannattaa ehdottomasti tehdä, mutta tuntemusten mukaan.
 
  • Mulla puolestaan on vajaa 9 kuukautta kulunut nyt ylikunnon puhkeamisesta. Ja onhan tämä aikamoista taiteilua ollut vieläkin koko syksy/alkutalvi, kun kropan/hermoston ehdoilla kaikki tehtävä. Välillä treenikiertoo katkee, kun tulee hermosto-oireita, mutta ne yleensä menevät muutamassa vuorokaudessa ohi lepäämällä jos niihin ehtii ajoissa puuttua. Jos vuosi sitten tein seitsemää treeniä kahdeksan päivän kierrolla, niin nyt tällä hetkellä maksimaalinen treenimäärä on vain hieman yli puolet siitä. Tehoja on toki myös joutunut tiputtamaan, failurea ei kestä kokonaisvaltaisissa liikkeessä; mieluummin varaa suorissakin sarjoissa tai välittömästi hermosto sekaisin kuin Haminan kaupunki. Sama pätee, että voimatreeni yli 85% 1RM raudoilla poissuljettua, tai oireilet vähintään viikon sen kovan sarjan jälkeen. Ennen kevennysviikkoa mahdollista kokeilla. Eristävissä liikkeissä voi erikoistekniikoitakin käyttää. Volyymilla yrittänyt korvata, mutta eihän tässä yhtään samaa rasitusta ja treenivastetta lihaksille millään saa aikaan.
  • Tällä hetkellä hyvä tuuri, jos 2 viikkoa pystyy yhtäjaksoisesti keventämättä treenaamaan, maksimissaan kolme. Pikkuhiljaa tuntuu palautuvan tuo hermoston kuormituksen sietokyky, mutta tappavan hitaasti valitettavasti
  • Toivon, että tämä palautuisi vuosien jälkeen suht normaaliksi, ettei jää elinikäiseksi riesaksi urheilua rajoittamaan
  • B-vitskut kunnon yliannoksella on hieman auttanut hermoston rauhoittamisessa. Ja menee jatkuvasti.
  • Jos olisin kilpaileva urheilija, niin kilpaura olisi päättynyt tämän myötä. Onneksi en ole enää aikoihin ollut niin ei henkisesti niin iso kolaus.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Kaipaan vertaistukea! Takana usean kymmenen kilon painonpudotus kahden vuoden aikana melko alhaiseen painoon, alun alkaen oli hyvä tarkoitus vain laihduttaa itsensä terveen ja sporttisen näköiseksi. Tämä liialla urheilulla ilman lepopäiviä (päälle koiran lenkitykset ja fyysinen työ), lisäksi raskaita elämänmuutoksia. Urheilu oli siis alkuun aerobista jopa 9 päivää putkeen, kunnes keksin innostua salitreenistä ja pistää ruokavalion liian tiukaksi...

Tässä vähän oirelistaa pahimmasta vaiheesta: yöuni loppui kesken viim. klo 6, ärtyneisyys, ahdistuneisuus, hajamielisyys, muistamattomuus, siniset kynnet, palelu, matala leposyke, matala treenisyke, treenitehojen lasku, treenistä ei enää palaudu, haluttomuus treenata, ummetus, haavoille menevä kuiva iho, loputon nälkä (mikä vääristi entisestään syömistä). Illalla olin aivan rikki, koko ajan järkyttävä päänsisäinen kiire päällä. Kuukautiset ovat olleet pois jo yli vuoden.

Labrakokeita on kattavasti otettu, kaikki hienosti, paitsi kilpirauhasarvot alakantissa. Tämän hetken tilanne on se, että treeniä olen viimeisen puolen vuoden sisään hissukseen rauhoittanut, koska treenistä on ilo kaukana. Painoa tullut 10kg. Nyt vasta olen alkanut myöntää, että ylikunto ja kropan pilaaminenhan tässä taitaa olla kyseessä. Treenit olen nyt juuri jättänyt pois. Kävin viimeisenä spinning-tunnilla, mutta siitä seurasi yönaikaista pissalla juoksemista, sekä tykyttelyä ja ahdistusta. Lepo tuntuu nyt suht helpolta ja oikealta ratkaisulta.

Suurin huoleni on kuitenkin turpoamisessa. Paino on noussut liki 10 kiloa puolessa vuodessa. En ahmi herkkuja, mutta normaalia ruokaa syön paljon, sillä nälänsäätely on vielä aika heikkoa. Kasviksia, puuroa ja raejuustoa söisin loputtomasti, kamala himo niihin. Ensin oli loputon nälkä, nyt ei ole enää nälkää, mutta ruokahalua kyllä senkin edestä. Vyötärö on äärimmäisen turvonnut, vatsa toimii huonosti. Kaiken tämän parin vuoden laihdutusstressin jälkeen en kertakaikkiaan enää jaksaisi panikoida vaa'alla, mutta haluaisin silti tietää, loppuuko tämä turvotus joskus? Saanko painoa ehkä taas terveellä tavalla laskemaan/tasoittumaan, kun kropan stressitasot laskee?
 
Liityn hölmöläisten kerhoon. Hupsista, kuinkas tässä näin pääsi käymään? V: Vahingossa ja ihan ajattelemattomuuttani.

Kesällä vähäistä reeniä, mutta elokuusta lähtien puskenut täysiä. Joskus viitenäkin peräkkäisenä päivänä. No kun se vaan oli niin kivaa, helppoa ja kehitystäkin tuli koko ajan. Tunsin lihasryhmän aina olleen palautunut melko hyvin, ennen reeniä.

Aloitin myös maastavedon ja sen kuuluisan 200kg:n tavoittelun. Mave noin kerran viikkoon ja aika hirvittävällä volyymilla, jonka sain kokeneelta valmentajalta. 16 viikkoa putkeen volyymimavea. Tunsin/luulin olevani hyvin palautunut ja reenit kulki. Toiseksi viimeinen reeni oli liikaa. Ei naturaali-amatööri mahottomia jaksa. Raja tuli vastaan.

Henkinen selkäranka jotenkin katkesi, kun tuli se päivä, jolloin maastaveto ei kulkenutkaan, vaan rauta painoi ihan törkeesti. Veti mielen aika matalaksi ja kropan myös. Väsyttää ja vituttaa. Ruoka ei kiinnosta, paitsi roskaruoka. Pahin ja selkein merkki ylirasituksesta on se, että mua ei edes paneta. Wtf? On se kokemus tämäkin. On vaan jotenkin ihan loppu. Raja tuli yksinkertaisesti vastaan.

Nyt ajattelin ottaa useamman päivän totaalilepoa ja sitten kevyesti tunnustellen jatkamaan hommia. Jospa sitä olisi jotain oppinut. Kaikki pitää näköjään opetella kantapään kautta. Semmonen se ihmisluonne on. Jännä sinänsä, että treeni-into ei ole kadonnut minnekään. Voisin lähteä reenaamaan vaikka heti, mutta en toki sitä tee, vaan lähen saunaan ja lauantai-relax.
 
Back
Ylös Bottom