Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Niin osaako kukaan sanoa mitään tuohon minun edelliseen viestiin? Ja onko mahdollista että minulta olisi yksittäiset lihakset menneet hermostojumiin pitemmäksi aikaa (jokunen vko täyslepoa jotta lähtisi taas nousuun?)

t. Huolestunut
Onko sulla mitään muita oireita tai muutoksia?

Syötkö riittävästi, nukutko hyvin, onko henkistä stressiä?
 
Onko sulla mitään muita oireita tai muutoksia?

Syötkö riittävästi, nukutko hyvin, onko henkistä stressiä?

Syön suht hyvin, toki kasviksia jää vähän välistä (samaan tyyliin niinkun monelta muultakin mieheltä, kebabille mennään ja rulla syödään ja siinä välissä muutama rehu). Proteiini puolta hoitelen raejuustolla ja jokaisessa aamupalassa on ainakin 3rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä. Stressiin en oikeastaan osaa vastata, töihin lähedn aina ilomielin. Petipuuhat kiinnostavat :D

Tää mua ihmetyttääkin, että tulokset laskenut niin paljon vaikka kaikki on "kunnossa"...
 
Tää mua ihmetyttääkin, että tulokset laskenut niin paljon vaikka kaikki on "kunnossa"...
Nouseeko paino siis? Ja ei väsytä, saat nukuttua, ei vituta, ei oo syke-ongelmia / korkea lepopulssi, rytmihäiriöitä, ei janota tai syöpötytä, et oo laihtunut? Jos muuten kaikki on kunnossa ja ainoastaan salituloksiin on tullut laskua, niin en usko että kyse on ainakaan vielä mistään huolestuttavasta. Pitäisin ehkä kevyen jakson ja sen jälkeen vaihtaisin ehkä ohjelmaa. Paha sanoa oikein mitään. Mut hyvä homma ettei oo muita oireita :)
 
Minkälaista treeniä kannattaisi ajatella sitten kun ylikunnon jälkeen pääsee palaamaan salin suuntaan?

vapaat painot vs. vipuvarsilaitteet
kympin sarjat vs. lyhyet sarjat
kevyt kuorma vs. raskas kuorma
usein ja vähän vs. harvoin ja kerralla enemmän

vinkkejä?
 
Se stressin eli kuormituksen taso, jonka se liikunta kroppaan tuottaa, lienee se ydin? Tekisin samoja juttuja kuin ennen, jos haluan.

Mutta. Ensin max 2 krt viikossa. Siis kun on jo vähän kävellyt ym., ei suoraan levosta...

Ensin vain muutama liike, kunnon tauot sarjoissa. Kevyet painot. Harkka kokonaisuudessaan alussa oikeasti vain vaikka vartin! Sitten todella pikku hiljaa enemmän. Ylipäätään noin 45 min treeni ois maksimi, ei koskaan yli tunnin (ylikuntoihmiselle). Siinä vaiheessa kortisolitasot alkaa nousta pahasti, ja se ei ole hyvä.

Näin mä olen päässyt treenaamaan. Kärsivällisyyttä se vaatii. Siksi olenkin treenannut kesällä kotona pihalla, niin ei pääse tänne salikomediaa-ketjuun... ;).

ja ennen kaikkea, pitää vihdoin oppia kuuntelemaan itseään. Pitää haluta ja jaksaa 100% treenata. Jos yhtään tuntuu väsyneeltä, ettei huvita, ei kulje, ei ole voimia, niin sitten sinä päivänä ei vain tehdä. Kyllä kroppa tietää, ja pää.

nämä tuntuu tietysti ylikuntoa kokemattomalle naurettavilta usein, mutta niin se vain menee... Tässä nyt mun kokemuksia. Tässä pätee todellakin se hitaasti hyvä tulee. Ja väli- ja lepoviikot tietysti neljän viikon välein.
 
Vältä painoharjoittelua suurilla painoilla. isot paino (80%> RM) stimuloi ja rasittaa keskushermostoa eniten. Myös moninivel liikkeet rasittavat eniten hermostoa koska rekrytoivat eniten motorisia yksiköitä joten lähtisin itse liikkeelle eristävistä liikkeistä kehoa totuttaen.
Vaikka kevyemmillä painoilla pidempää sarjaa pumppaillen, silti failurea ja uupumusta vältelllen. Pidä reenit lyhyinä aluksi niinkui puhetta olikin, toisaalta kortisoli tasot nousevat enivei harjoitellessa ja kortisoli korreloi useimmiten lihaskasvua parhaiten, mutta se on asia erikseen.
 
Ja ne "tulostavoitteet" kannattaa varmaan heittää jorpakkoon pitkäksi aikaa... Aina vain enemmän, kovemmin, tiukemmin... Se varmaan on yksi tavallinen syy ylikunnon taustalla. Vedetään numeroiden ja ohjelman mukaan, ja unohdetaan yksilö ja oma itsensä.
 
Jahas. Alan tässä pikku hiljaa epäillä, että "ylikuntoni" (sydänoireet, mieletlön uupumus, hengästyminen pienestä, voimattomuus, unettomuus ja heräily, vilunväristykset ym.) on itse asiassa ollut myös jonkin sortin kilppariongelmaa sekä ainakin jodin puutostila, koska söin noin 10 vuotta joditonta luonnonsuolaa, enkä jodia muualtakaan ole saanut. Vaarallista.

Jos siis ylikunto tai uupumus vaivaa, ihan ensin tarkista, että saat jodia riittävästi. Valmisruoista niitä ei saa eikä välttämättä ravintolaruoastakaan.

Ja toisekseen, pyydä aina kilpirauhaskokeet terveyskeskuksesta. Tutustu kilpparin vajaatoiminnan oireisiin ja vertaa niitä omiin oireisiisi. Se ei ole vain naisten tai vanhojen sairaus.

Uupumuksesta, treenistä, dietistä ym. täältä todella mielenkiintoinen kirjoitus. En tiedä, onko tästä ollut täällä juttua, laitan varmuuden vuoksi.

Luulin olevani voittamaton ? Oma tarinani/
 
Sain pari viikkoa sitten lekurilta "luvan" alottaa treenit hyvin kevyesti -> syke alle 120. Suositteli enemmän aerobista, mutta punttiakin saa nostaa em. rajojen sisällä. Nyt oon tehny 15min kuntopyörää mummopyörityksellä ja sitten 30min "treeni" laitteissa 3x10 sarjoilla ihan melkein ilman painoja. Vapailla tai omalla painolla ei voi tehdä, nousee heti syke tonne 140 vaikka olis pelkkä tanko tai bw kyykky. Kolme treeniä viikossa, lekurin suosituksesta (oli jopa sitä mieltä että mielellään 4 tai 5!!??) ja yks jooga viikossa. Tästä sen nyt näkee mihin suuntaan mennään. Helvetin hyvältä tuntuu että voi tehdä edes jotain vaikka oliskin satujumppaa. Treenipäivän jälkeinen yö on vähän levoton, mutta muuten ei vielä takapakkia.
 
Sain pari viikkoa sitten lekurilta "luvan" alottaa treenit hyvin kevyesti -> syke alle 120. Suositteli enemmän aerobista, mutta punttiakin saa nostaa em. rajojen sisällä. Nyt oon tehny 15min kuntopyörää mummopyörityksellä ja sitten 30min "treeni" laitteissa 3x10 sarjoilla ihan melkein ilman painoja. Vapailla tai omalla painolla ei voi tehdä, nousee heti syke tonne 140 vaikka olis pelkkä tanko tai bw kyykky. Kolme treeniä viikossa, lekurin suosituksesta (oli jopa sitä mieltä että mielellään 4 tai 5!!??) ja yks jooga viikossa. Tästä sen nyt näkee mihin suuntaan mennään. Helvetin hyvältä tuntuu että voi tehdä edes jotain vaikka oliskin satujumppaa. Treenipäivän jälkeinen yö on vähän levoton, mutta muuten ei vielä takapakkia.

No aika hurja tahti jos suosittelee 4-5 treeniä viikossa? Huh. Suosittelen kyllä aloittamaan hitaammin ja kuuntelemaan tarkasti kroppaa ja päätä.
 
No aika hurja tahti jos suosittelee 4-5 treeniä viikossa? Huh. Suosittelen kyllä aloittamaan hitaammin ja kuuntelemaan tarkasti kroppaa ja päätä.

Joo, mä olin itse siis tarjoamassa että mitens olis 1-2 treeniä näin alkuun mutta kuulemma on kovin vähän että 3 olis minimi. Mutta samaan syssyyn painotti tuota sykerajaa. Eli kroppa pitäisi saada tottumaan uudestaan siihen että syke nousee. Tää lääkäri on mm. mm-lätkä ja fudisjoukkueiden valmennuksessa joten luotan nyt ainakin jonkin verran hänen mielipiteeseen.
 
Tää internet on tehny hyvän työn erilaisten vaivojen ja tautien luomisessa, et kyllä munkin mielestä on parempi kuunnella asiantuntevaa lääkäriä, kuin uskoa internetin nimimerkkejä ja epämääräisiä blogeja.
 
No nyt puhuttiin treenimääristä, ja "liian vähän" ylikunnosta kärsivälle varmaan on parempi kuin liikaa...? Ei ne lääkärit useinkaan mitään ylikunnon asiantuntijoita ole... Ja parempi aloittaa pikku hiljaa taas treenaamaan, ei mitään järkeä nollasta yhtäkkiä viiteen treeniin viikossa... No jokainen päättää itse, mutta saa kai sitä maalaisjärkeä käyttää...

- - - Updated - - -

Tää internet on myös helvetin hyvä luomaan ylitreenattuja ja obsessoivia hulluna diettaavia himotreenaajia, jotka sitt ihmettelee, kun kunto romahtaa, mitään ei jaksa, kilpparit ja lisämunuaiset on paskana ja elämä pilalla vuosiksi...

Ja siihen päälle sitten vielä nää besserwisserit, jotka ei itse koskaan oo ylikuntoa kokenut, jotka vähättelee ja naureskelee... Kyllä tekin vielä vanhenette ja sairastutte, muistakaa sitten sitä nuoruuden kaikkivoipaisuuden tunnetta (jonka toki muistan hyvin itsekin - ja moni sanomani juttu hävettääkin nyt...).
 
En usko, että sillä treenin määrällä on niinkään merkitystä ylikunnosta toipumiseen, vaan teholla.

Mielestäni sellainen kilpparin vajaatoiminta, joka saadaan aikaiselsi liialla rasituksella ja liian vähällä ravinnolla, voidaan korjata ilman lääkitystä.

Eikö täällä ollut jonkun mainitsemana puhetta siitä, että lisämunuaisen uupuminen on ihan huuhaata. Ei sitä ole lääketieteessä olemassakaan, vaan kyse oli enemmän jostain hypotalamuksesta, tai mistä lie.

Lääkärit tekevät ylikunnon selvittämisen juuri oikein. He alkavat ensimmäisenä swlvittää verikokeiden avulla, onko siellä vikaa. Ei ylikuntoa/burnoutia voi labroissa todeta, joten miten lääkäri voi tehdä diagnoosin ylikunnosta, kun kyse voi olla paljon laajemmasta kokonaisuudesta kuin liiasta harjoittelusta.

Ylitreenatut hullut taitavat saada treeni ja ravintotietonsa netistä ja sitten burnoutissa tukevat taas samaan paikkaan, joka on täynnä käsittämätöntä huuhaata blogien yms. muodossa.
 
Molemmilla on varmasti pointtinsa tässä. Useimmat lääkärit ei tosiaan tajua tuon taivaallista koko ylikunnon käsitteestä, mutta burnoutin ne tietää. On kuitenkin hyvä että tsekataan myös muut jutut mitä vois olla taustalla. Multakin löytyi mykoplasman sekä keuhkoklamydian vasta-aineet. Kilpparit, testot, d-vita jne ne on hyvä kattoa vaikkakin hormonit toki kippaa tässä tilanteessa aika tylysti, syntyy se muna-kana tilanne. Jos on kuitenkin aiempaa vertailuarvoa tiedossa, niin jotain voi päätellä.

Mun parin viikon kokemus nyt kertoisi samaa kuin Moksu toteaa, että määrä ei niinkään vaan se teho. Heti kun syke nousee tonne yli 130 niin alkaa tuntua kropassa. Alle 120 sykkeen liike vastannee rasittavuudeltaan kävelyä. Tein tossa viikonloppuna autonhuoltohommia ja siinä pari tuntia tuli huhkittua hikipäässä ja oli mittarikin matkassa niin yli 150 sykkeissä käytiin. Unet meni taas levottomiksi pariksi yöksi.

Nyt kun on taas asioita tässä kelaillut niin ilmeisesti aika diipissä päässä on meikäläinen jo käynyt kun 8kk täystaukokaan ei palauttanut vielä kuin osittain. Vähän naurattaa ja itkettää kun jengi puhuu ylikunnosta mistä on toivuttu parin päivän tai jopa viikon tauolla. Voi olla ettei tästä tokene mun kohdalla lainkaan, mutta sitten etsitään elämään muita iloja. Pakko nähdä asiat edes semipositiivisesti.
 
Nyt kun on taas asioita tässä kelaillut niin ilmeisesti aika diipissä päässä on meikäläinen jo käynyt kun 8kk täystaukokaan ei palauttanut vielä kuin osittain. Vähän naurattaa ja itkettää kun jengi puhuu ylikunnosta mistä on toivuttu parin päivän tai jopa viikon tauolla. Voi olla ettei tästä tokene mun kohdalla lainkaan, mutta sitten etsitään elämään muita iloja. Pakko nähdä asiat edes semipositiivisesti.

Mä luulen, että sun ylikunto on enää vain korvien välissä ja oot vaan huonossa kunnossa. Heitä ne mittarit hevon vidduun ja tee ihan siten, miten tuntuu. Tuo, että tunnet nukkuvasi huonommin tai kroppa jotenkin rasittuu liian korkeassa sykkeessä, on todennäköisesti vain sun korvien välin luomaa harhaa.

Teet järkevästi ja pohjia luoden ja et välitä pätkääkään sykkeistä tai levottomista öistä. Tuolla menossa teet vain sitä korvien välin ongelmaa pahemmaksi.

Et tietenkään voi lähteä treenaamaan tosissasi paljon ja kovaa, vaan sun pitää tehdä peruskuntoa pohjille. Olet 8kk levon jälkeen aivan saletisti lähinnä huonossa kunnossa.
 
Mä luulen, että sun ylikunto on enää vain korvien välissä ja oot vaan huonossa kunnossa. Heitä ne mittarit hevon vidduun ja tee ihan siten, miten tuntuu. Tuo, että tunnet nukkuvasi huonommin tai kroppa jotenkin rasittuu liian korkeassa sykkeessä, on todennäköisesti vain sun korvien välin luomaa harhaa.

Teet järkevästi ja pohjia luoden ja et välitä pätkääkään sykkeistä tai levottomista öistä. Tuolla menossa teet vain sitä korvien välin ongelmaa pahemmaksi.

Et tietenkään voi lähteä treenaamaan tosissasi paljon ja kovaa, vaan sun pitää tehdä peruskuntoa pohjille. Olet 8kk levon jälkeen aivan saletisti lähinnä huonossa kunnossa.


Vaikka asia ei itseä kosketakkaan, niin tosissaan mentaalipuolen toimintaa ei kannata väheksyä. En ole leimaamassa ketään masentuneeksi tai nuppivikaiseksi, mutta ihmiskeho sen verran mielenkiintoinen kokonaisuus jossa kaikki kumminkin on sidoksissa toisiinsa, että korvien välissä voi myös olla jotain.

Lähipiirissä oli seuraavanlainen keissi; Äijältä leikattiin selkä kaksi kertaa, eka leikkaus meni hyvin ja särkyä ei ollut. Toinenkin leikkaus meni rutiininomaisesti oikein hyvin, leikkauksen jälkeen kipulääkitys kuuri aloitettiin, no ukko kumminkin lopetti kipulääkityksen kesken kun ei enää "Pahasti juilinut". Kipu ja tykyttely selässä ei enää lakannutkaan.
Kipua ja kolotusta jatkui kokoajan ja mikään särkylääke ei siihen jeesinyt. Lopulta lekuri päätti syöttää potilaalle masennuslääkkeitä(joilla myös hoidetaan epilepsiaa ja kroonista kipua/särkyä). Annostus oli todella pieni, mutta se auttoi. Lääkitys ajettiin sitten alas pikku hiljaa ja kipu sekä särky olivat poissa.
Kehon särky ja kiputilat olivat siis aktivoineet aivoissa hermoratoja liikaa ja kipu "jäi päälle", oikeanlaisilla napeilla sai aivokemian taas rullaamaan kohilleen ja nykyisin ukko on entistä paremmassa kunnossa.
 
Vaikka asia ei itseä kosketakkaan, niin tosissaan mentaalipuolen toimintaa ei kannata väheksyä.

Toden totta. Aika harva varmaan ylipäätään edes ajautuu ylikuntoon pelkän fyysisen rasituksen kautta?

Olen tässä viime viikot pitänyt Moksun ajatukset muistissa ja tunnustellut tuota fiilistä. Edelleen tuntu siltä, että kovempi intensiteetti vie aina unet pariksi yöksi. Mutta kehitystä kuitenkin tulee ja sietokyky kasvaa. Jossain vaiheessa ehkä siirryn jo laitteista pois vapaisiin ja lyhennän sarjoja kympistä alaspäin. Aerobista kuntoa pitäs saada nostettua.
 
Back
Ylös Bottom