- Liittynyt
- 13.10.2012
- Viestejä
- 722
KAIKKI SANOO SULLE ETTÄ RAUHOTU!!! LOPETA SE REENAAMINEN!!! SUN PITÄÄ LEVÄTÄ! Rupeatko tajuamaan kohta? kahtee kuukautee et mene pyöräilee etkä salille. korkeintaa kävelyllä voit käydä kevyesti. Ensiksi vartin ja siitä pikkuhiljaa tuntia kohden. Mutta et mitää hapottavaa tai hengästymistä.
Anteeksi avautuminen, mutta tää on sellanen asia mitä et tajua. SÄ reenaat aivan liikaa.Sun keho ei kestä tollasta, ei ole ihme että hormonaalinen toiminta on huonona.. TAI jos se on luonostaa huonompi, niin se pahenee entisestään vaan kokoajan. Onko sulla jotain ressaavaa muuta kuin tämä tilanne? se varmasti ressaa, kokemusta on. Pystytkö syömää lihiksen makkaralla hyvällä omatunnolla? Koska sun on nyt syötävä enemmän. Oot ihan mikkihiiri. Jos et pysty ottaaa iisisti nyt hetkeä, niin sä tiedät itsekkin että sulla on ongelma mikä vaan pahenee.
Kun joskus olosi paranee. Rupet nostamaan maltilla reenimääriä.. et voi käydä pyöräilemässä 3 tuntia, 4 kertaa viikossa ja salilla kolme kertaa viikossa. Sun pitää jaksottaa noita.
Matalsykkeistä fillarointia..Maastossa se vaan harvemmin on sitä.. siellä happoa on, hengästyy ja jännnittää kun ei ole tasaista rullaamista.
(Viittaan viestilläni korvaushoitoketjuun ja tähän ketjuun.)
Huh, nyt tuli tyhjentävä vastaus. Ei todellakaan pahalla! Joo, ei tästä näytä perkele tulevan yhtään mitään, kun kunto oiekastaan laskee treenien koventuessa, tai ainakin mieliala ja yleinen jaksaminen.
Muussa elämässä on stressiä ja on ollut aiemmin todella paljonkin, mm. kaksi erittäin läheistä ihmistä ottivat hengen itseltään ja kolmas yrittänyt kyseistä temppua pariin otteeseen, sekä ihmissuhde-kriisejä lähipiirissä ollut ihan riittämiin. Pyöräily onkin ollut itselle ''terapiaa'' tästä, kun on päässyt edes hetkeksi omiin maailmoihin ja irti ympäröivästä maailmasta, ei tarvi miettiä mitään muutakuin, että ei vedä nurin. Ruoan kanssa menee rennommin kuin aikaisemmin, mutta silti kyllä varon liian tarkkaan mitä suuhun menee, tai lähinnä ''pelkään'' syödä tarpeeksi, varsinkin kun on todettu tuota hormonihäikkää, että kaikki menisi tuohon vyötärölle...
Olet aivan oikeassa, ajatus treenitauosta tuntuu kamalalta, oikeastaan vastenmieliseltä, joten joku probleema tässä nyt on. Pitää yrittää jatkossa päästä kävelyllä samaan mielentilaan, kuin maastopyöräilyssä, että ei tarvi murehtia mistään vähään aikaan, varmaan metsään suunnattava kävelemäänkin, oon varmaan ihme kummajainen, mutta metsässä rauhotun huomattavasti helpommin, kuin missään muualla.
