Itellä ei ole mitään tietoa ylikunnosta mutta tuntuu että sillä pelotellaan ihan liikaa. Luulen et sullaki ravintopuolen kanssa ongelmia ja kehityksen hidastuksesta johtuva motivaatio ongelma.
Varmaan kaikki, jotka ovat joskus ylirasitustilasta kärsineet (varmaan siis jokainen, joka on salilla käynyt muutamaa kuukautta pitempään) ovat kysyneet itseltään juuri näitä motivaatioon liittyviä kysymyksiä. Voin itse rehellisesti sanoa, että AITOA motivaatiota treenaamiseen minulla ei juuri ole. Tarkoitan aidolla motivaatiolla sellaista, että kovasta treenaamisesta nautitaan sen itsensä vuoksi, ei niinkään tulosten takia. Muutenkin veikkaan, että tällainen mentaliteetti on aika harvinainen.
Mutta mikä saa ihmisen rääkkäämään itseään vuodesta toiseen, jos aito motivaatio puuttuu? Uskoisin, että tässä kohtaa moni osaa valehdella itselleen taitavasti, ja uskottelee, että on oikeasti motivoitunut tekemään pitkäjänteistä duunia TULOSTEN eteen. Nämä tulostavoitteet ovat tässä kohtaa sikäli oleellisia, että kovan työmoraalin omaava ihminen menee siitä seinästä pää edellä läpi, jos onnistuu vakuuttamaan itselleen, että lopputulos on jotain sellaista, mitä oikeasti "haluaa". Moni on sitä mieltä, että tavoitteet, sekä lyhyellä- että pitkällä aikavälillä ovat tärkeitä motivaation ylläpidon kannalta. Tässä he ovat oikeassa, mutta luulen, että monella menee sekaisin aito halu tehdä asioita, ja itsensä pakottaminen tahdonvoiman avulla.
Pelkällä tahdonvoimallakin saa tulosta aikaiseksi, LYHYELLÄ aikavälillä. Olen vasta nyt oivaltanut tämän syy-yhteyden. Ihmettelin aina, mistä johtuu, että jaksan treenata "motivoituneesti" salilla sen 5-8 viikkoa, jonka jälkeen tulee yleensä se kunnon romahdus. Kunto ei romahda mitenkään totaalisesti, mutta tulokset laskevat kuitenkin. Ennen ajattelin, että tämä johtuu nyt siitä, että en pitänyt kevyttä viikkoa, tai jotain tms. Nyt olen alkanut ajatella, että toi pari kuukautta on maksimissaan se aika, jonka verran tahdonvoima "kestää". Eli tota pitempää aikaa en jaksa pakottaa itseäni treenaamaan tuloshakuisesti putkeen.
Mä luulen, että tämä on oikeasti se syy, miksi moni pitempäänkin treenannut polkee kehityksessä paikoillaan. Ihminen on vaan niin taitava jekuttamaan itseään. Itseään pystyy kyllä motivoimaan lyhyellä aikavälillä tavoitteiden avulla, mutta silloin on omalla mutulla kyse juuri tahdonvoiman käytöstä, eräänlaisesta keppi ja porkkana pelottelusta, mitä käytetään yleensä lapsiin. Eli: mene salille, saat palkinnon hyvänä fiiliksenä, ja pääset lähemmäs x-tavoitetta. Tai: mene salille, muuten kunto romahtaa, ja susta tulee kynis.
Tällaisia omat ajatukset treeniin liittyen usein ovat, ja jos edellämainitun tapainen ajattelu on ainoa keino saada itsensä salille, niin burnout/ylikunto tms. on varmaan jossain vaiheessa aika todennäköinen.
Tämä teksti on sitten pelkkää mutuilua, en tarkoita tässä vollenkaan väheksyä niiden ihmisten kärsimystä, jotka kärsivät oikeasta, akuutista ylikunnosta. Yritin vaan purkaa niitä ajatusmalleja, jotka saattavat johtaa tällaisen noidankehän syntymiseen.
