Ylikunto

[Axelpass Tommi]

Oman kokemukseni mukaan ylirasitukseen pääsee helpoiten kun jättää hiilarit pois. Kova fyysinen ja henkinen stressi yhdistettynä puutteelliseen ravintoon ja vähäiseen lepoon pistää aika äkkiä sekaisin. Itse sain joskus erittäin hyvän olon huonosta viikossa kun läksin ulkomaille ja söin erinomaisesti (Ranska) ja hiilaripainotteisesti ja liikunta oli pelkkää kävelyä. Suosittelisin lisäksi joogaa tilalle, se on enemmän henkistä kuin fyysistä.

 

[Axelpass Tommi]

En tiedä onko tätä jo laitettu tänne mutta..

Eipä tuosta tarvitsekaan huolehtia jos ainoat vastuut elämässä on syödä kanaa, bodata ja vetää roippeita. Palautumiskyky vähän eri tasoa kuin turkulaisella 19v TapouT-pakkislaisella.

 

[jennifit]

En viittinyt omaa ketjua ainakaan vielä aloittaa kysymystäni varten joten olisi mukava jos täällä vastailtaisiin

Eli en tiedä olenko ajanut itseni tähän kovasti puhuttuun ylikuntoon. Oireilu alkoi sillä että yöhikoilu oli välillä ihan mahdotonta, öisin sorruin ahmimaan puoliunissani (menin luultavasti liian matalilla kaloreilla) ja heräsin välillä sydämen muljahteluihin sekä tiheälyöntisyyteen.
Yhtenä päivänä lenkillä alkoi ahdistaa henkeä, sydän jälleen muljahdella ja saada jonkunnäköisiä rytmihäiriöitä. Muutenkin tuntuu että syke nousee nollasta sataan pienessäkin rasituksessa. Ihan erilailla mitä ennen. Oli pakko pistää stoppi ja kävellä kotiin, missä olo sitten onneksi rahouttui. Kerkesin jo pelästyä koska nämä tuntemukset olivat samoja kuin ajalta jolloin anoreksiaa sairastin ja aliravittu olin.
Nyt juttu on mennyt siihen pisteeseen että ruuansulatus on aivan sekaisin, treenailu into on ollut aina välillä täysin hukassa vaikka rakastan liikuntaa ja ruokahalu on kadonnut. Syömisen jälkeen voin pahoin ja tekee mieli vaan maata. Mieli temppuilee kun en ole päässyt muutamaan päivään treenaamaan, väittää laiskaksi ja niin edelleen.

Osaisiko kukaan jelppiä? Olenko pistänyt elimistöni liian koville?

 

[BonyMoronie]

Ihan selvä tapaus

En viittinyt omaa ketjua ainakaan vielä aloittaa kysymystäni varten joten olisi mukava jos täällä vastailtaisiin

Eli en tiedä olenko ajanut itseni tähän kovasti puhuttuun ylikuntoon. Oireilu alkoi sillä että yöhikoilu oli välillä ihan mahdotonta, öisin sorruin ahmimaan puoliunissani (menin luultavasti liian matalilla kaloreilla) ja heräsin välillä sydämen muljahteluihin sekä tiheälyöntisyyteen.
Yhtenä päivänä lenkillä alkoi ahdistaa henkeä, sydän jälleen muljahdella ja saada jonkunnäköisiä rytmihäiriöitä. Muutenkin tuntuu että syke nousee nollasta sataan pienessäkin rasituksessa. Ihan erilailla mitä ennen. Oli pakko pistää stoppi ja kävellä kotiin, missä olo sitten onneksi rahouttui. Kerkesin jo pelästyä koska nämä tuntemukset olivat samoja kuin ajalta jolloin anoreksiaa sairastin ja aliravittu olin.
Nyt juttu on mennyt siihen pisteeseen että ruuansulatus on aivan sekaisin, treenailu into on ollut aina välillä täysin hukassa vaikka rakastan liikuntaa ja ruokahalu on kadonnut. Syömisen jälkeen voin pahoin ja tekee mieli vaan maata. Mieli temppuilee kun en ole päässyt muutamaan päivään treenaamaan, väittää laiskaksi ja niin edelleen.

Osaisiko kukaan jelppiä? Olenko pistänyt elimistöni liian koville?

kuulostaa niin tutulta... Ihan selvä tapaus minusta, eli vähintään aikamoinen ylirasitus päällä. Tuosta kun vielä pahenee hiukan, saattaa mennä viikkoja, jopa kuukausia ennen kuin voit tehdä mitään, ainakin minulla meni.

nyt täyslepo päälle viikoksi ainakin, tarkoittaa EI mitään liikuntaa, ei edes kävelyä. Dietti seis ja ruokaa normaalisti, myös hiilareita. Unta pirusti, ja jos väsyttää otat päivälläkin lyhyitä nokosia. Meditaatio tai yksinkertaiset hengitysharjoitukset palleahengityksineen hyviä.

psyykkinen puoli? Olet riittävä, hyvä ja kaunis juuri nyt, aina sellaisena kuin olet. Arvosi ei ole suorituksissa tai kiloissa tai liikuntamäärissä. Liikunta on olemista ja nauttimista juuri nyt, ei suorittamista jotain aina vain tulevaa, muka parempaa varten.

vasta kun sykkeesi, olosi ja sydämesi on palautunut normaaliksi, voit aloittaa äärimmäisen kevyesti ja harvoin liikuntaa. Kuulostele ja usko kehoasi ja mieltäsi. Älä laske kaloreita, kiloja, painoja tai kertoja.

olen vanha akka ja tiedän mitä vakava burnout ja ylikunto on. Et halua niitä, usko pois. Joko lepäät nyt totaalisesti tai asia kroonistuu, palaa aina vain helpommin uudestaan, etkä enää koskaan palaudu "normaaliksi". Eli ota tämä nyt vain vakavasti. Tsemppiä!

 

[BonyMoronie]

Ps. Edelliseen vielä lisäyksenä, että ota heti reilu annos magnesiumia, vaikka parin päivän annos ja jatka sitä sitten tarpeen mukaan. Mieluiten sellaista, jossa lukee purkissa sitraatti, se kuulemma imeytyy paremmin. Omaan vakavaan ylikuntooni (jossa luulin jo saaneeni jonkin vakavan sydänsairauden) liittyi edeltävää jatkuvaa ylenmääräistä virtsaamista, yöllä heräilin jopa 5-7 kertaa pissalle, joka varmaan sekin aiheutti kivenäisaineiden puutosta. Magnesium auttoi sydämeen hämmästyttävän nopeasti ja selvästi. Onhan sydänkin lihas.

Toinen asia, jonka olen huomannut, että ylirasitustilassa alkoholi ei sovi yhtään, edes pienet määrät. Eli nollatoleranssi alkoholiin.

 

[jennifit]

Kiitos vastauksestasi BonyMoronie, taisit ehkä juuri pelastaa mut joltain todella vakavalta. Ehkä tarvitsin vain jonkun toisen ihmisen äänen sanomaan kaiken ton minkä tiesin jo periaatteessa ihan itsekkin.

Kyllä tää ittensä retuuttaminen saa nyt tulla päätökseensä. Ihan oikeesti. En enää jaksa leikkiä terveydelläni, siitä ei ole hyötyä kellekkään. Kaikki sun neuvot oli oikein hyödyllisiä, pitääkin samantien mennä magnesiumkaupoille

Ihanaa kesää sulle !

 

[BonyMoronie]

Kiitos vastauksestasi BonyMoronie, taisit ehkä juuri pelastaa mut joltain todella vakavalta. Ehkä tarvitsin vain jonkun toisen ihmisen äänen sanomaan kaiken ton minkä tiesin jo periaatteessa ihan itsekkin.

Kyllä tää ittensä retuuttaminen saa nyt tulla päätökseensä. Ihan oikeesti. En enää jaksa leikkiä terveydelläni, siitä ei ole hyötyä kellekkään. Kaikki sun neuvot oli oikein hyödyllisiä, pitääkin samantien mennä magnesiumkaupoille

Ihanaa kesää sulle !

Moi, kiva kuulla, nauti ja lepää! Se voi olla ihan kivaakin nääs ;). Kaikkea hyvää sinulle.

 

[unstoppable]

Terve,olen seuraillut pakkista monta vuotta erinäköisten tietojen toivossa ja ylikunnosta on liikaakin kokemusta ja ylipääsemisestä ja tässä miten minulla alkoi tämä hännän jahtaaminen.
Omat oireet alkoivat kun olin noin 19v,pallopelejä olin pelannut koko elämäni ja ja punttia aloin tekemään 18-19v ja sillon oireet alkoivat kehittyä. Oireisiin kuului,tappo väsymys aamulla ja piristyminen iltaa kohden noin 19-20.00 aikoihin jonka jälkeen en pystynyt nukkumaan mutta päivällä ei tehnyt mieli mitään muuta,ei ollut nälkä,masensi, ahdisti ja fyysisesti PUHKI. Olin tottunut ruokavalioon missä ei tarvitse paljoa huolehtia ruuan laadusta / paljoudesta koska kaikki varmaan muistavat kun on sitä nuoruuden virtaa että jaksaa ja jaksaa vaan. Liikaa pikaruokaa,energiajuomia,vettä vain urheilun yhteydessä ja apteekin huonolaatuiset monivitamiinit energiajuoman mukana. Pikkuhiljaa alkoi virta loppumaan ja kiinnostuis alkoi uupumaan energian puutteen seurauksena ja se on hirveä fiilis kun tietää että pitäisi mennä treenaamaan että pääsee askeleen lähemmäs unelmaansa tai mitä vaan maalia minkä itselleen on asettanut ja se luo hirveän määrän stressiä ja toivottomuuden tunnetta. Käytiin isän kanssa monissa erilääkäreissä ja otettiin testosteroni,kilpirauhas,hemoglobiini tuloksia yms. T oli matala ja kilpirauhanen lähellä ala-arvoja. Tuloksia otettiin 6kk ajan ja ei ollut paljon muutosta ja sitten sain kilpirauhas lääkityksen jossa olin parin vuoden ajan mutta eise mitään auttanut,enemmän stressiä vaan kun alkoi muodostumaan käsite "minussa on jotain vikaa". Lääkäreihin meni luotto ihan kokonaan koska he eivät pystyneet minua auttamaan eikä kertaakaan neuvonut että elimistö tarvitsee vitamiineja, mineraaleja ja hyviä rasvoja. Urheilut lopetin koska olin niin kunnianhimoinen ja oli fiilis että en pysty kilpailemaan enää tasolla mihin olin koko elämäni tähdännyt. Meni sitten vuosi jonka jälkeen aina välillä kävin kokeilemassa mutta ei vaan nappaa kun pitää puristaa niin saatanasti että saa edes 30 prosenttia siitä tehosta minkä aina ennen oli pystynyt tosta noin vaan laittamaan. Pikkuhiljaa sitten innostuin lisäravinteista kun niihin pääsi ekaa kertaa käsiksi ja mainospuheet kuulostaa tottakai aina hyvälle kun ei ole muutakaan toivoa. Paljon meni rahaa kaikennäköiseen paskaan mistä ei ollut mitään apua vaikka Oikeasti minulla oli vain kovat puutostilat vitamiineista ja mineraaleista. Niitä kun alkoi saamaan kuntoon niin olo alkoi kohenemaan nopeasti. Isoimmat vajarit oli Magnesiumista,kaliumista,d3,iodiini. Noi kun fiksasin niin tuli jo iso muutos olotilaan. Ja vinkkinä: Magnesium öljy ( magnesium chloride) on halpa ja paras magnesium muoto olemassa.

 

[Moksu]

Tämä oli mun mielestä hyvä, tähänkin aiheeseen liittyvä kirjoitus. Englanninkielinen raapustus, mutta tiivistettynä niin, että aerobinen on välttämätöntä ja hyvästä sekä hyvä aerobinen kunto auttaa stressinhallinnassakin.

You NEED Long Duration, Low Intensity Cardio » Robertson Training Systems

Mun mielestä ei kannata jättää kaikkea liikuntaa täysin pois, jos on ylirasitustilassa tai ylikunnossa. Liikuntaan tottuneelle saattaa olla liian kova jysäys alkaa yhtäkkiä sohvaperunaksi, enkä usko, että se on toipumisen kannalta paras ratkaisu. Kävely on paras ratkaisu liikuntapuolelta.

Toisesta asiasta, niin mittailin tuossa pitkästä aikaa omaa leposykettä ja ortostaattista. Leposyke on noin 48 ja ortostaattinen 58-60. Ei vaikuttais huonolta. Reeni kulkee tosi hyvin, kun ei vaan reenaa liian kovaa. Olen sykemittaria boikotoinut pitkään, mutta nyt se on ollut hyvä, koska pystyn kontrolloimaan sykkeellä treenin kovuutta.

Kovempi treeni näyttää aiheuttavan jotain häikkää, mutta niitä pyrin pitämään vähäisinä. Olen nyt panostanut enemmän aerobiseen puoleen ja jättänyt voimailua vähemmälle, joka on kyllä vaikuttanut olevan hyvä ratkasu.

 

[Daemion]

Ajattelimpas minäkin kirjoittaa oman tarinani. Olen 23-vuotias mies ja olen kärsinyt viimeisen 2-3 kuukautta mitä oudoimmista oireista. Eskaloituminen tapahtui toukokuussa, kun tein seitsemän päiväistä viikkoa vuoroin työharjoittelussa terveyskeskuksessa, viikonloput töissä ja 4 kertaa viikossa kuntosalilla. Olin treenannut kuntosalilla voimahakuisesti aloittaen ensin muutaman kuukauden pk kaudella, sen jälkeen kestävyyskaudella ja nyt toukokuussa maksimivoimakaudella, treenihistoriaa minulla on n.5 vuotta kuntosalilta. Treenini kestivät yleensä n. 1,5 - 2 tuntia, jolloin myös todella treenasin. Pyrin jatkuvasti lisäilemään painoja, vetämään päälihasryhmiä (rinta, jalat, selkä) n. 8 sarjaa, jonka jälkeen siirryin ns. tukeviin lihaksiin ja tein niitä myös n. 8 sarjaa 4 päivää viikossa. Vatsoja ja selkälihaksia tein joka treenin yhteydessä 100 - 150, osatoistoista lisäpainojen kanssa. Tunnistaudun itsekkin täysin endorfiininarkkariksi ja adrenaliinifiilistreenariksi. Halusin vain sen "high"- tilan, joka tulee vain ja ainoastaan itseään viimeiseen asti rasittamalla. Minun oli hyvin vaikea istua alas sarjojen väleissä odottamaan seuraavaa sarjaa, vaan ampaisin miltein salamana tekemään jotakin muuta liikettä, vain jatkaakseni treenaamista. Oli minulla viikkoja kun en harjoitellutkaan lainkaan, kun se oli pakollista. Olen muutaman vuoden keväät ja syksyt sairastellut voimakkaasti flunssaa ja kuumeilua, joiden takia olen joutunut jättämään kuntosaleilut väliin. Keskimäärin sairastin noin. 5-6 flunssa/kuumeilu/kurkkukipua vuodessa, ja minulla on edelleenkin lähete korva,nenä ja kurkku-klinikalla nielurisojenpoistoon, enää vaan en ole varma johtuiko sairasteluni niistä vaan kuntoiluistani. Kuntoni olikin mielestäni kova vielä toukokuun alussa, ja sain kuin sainkin maksimivoimakaudella isoimmat raudat liikkeelle, joita olen koskaan nostellut, samalla kestävyyskuntoni oli noussut huimasti, joka ilmeni coopper-juoksussa huhtikuussa. Uskon kestävyyskuntoni nousseen puhtaasti kovasykkeisistä kuntosalikäynneistä. Keltanokkaisuuttani en ymmärtänyt että maksimivoimakaudella hermosto on erittäin kovilla, eikä väsymystä välttämättä tunne, joten hakkasin menemään aivan kuten aina ennenkin, ehkä jopa vähän kovempaa. Tätä jaksoin noin 1,5vko, jonka jälkeen en tahtonut millään löytää motivaatiota mennä salille. Huomasin kuin automaattisesti käveleväni takaisin kohti kotia, kun odotin linja-autoa, jonka oli määrä viedä minut kuntosalille. Oli _hyvin_ vaikeaa vetää treenikamat päälle ja yrittää pakottaa oma ruhonsa rappukäytävään ja kävelemään kohti salia. Roikuin tuulikaapin ovenkahvassa 3minuuttia samalla käyden päässäni kamppailua, "mikset menisi salille? mikä sinua riivaa? Olet aina ennenkin mennyt, kyllä se menee ohi", kun päätin raudanlujalla tahdollani jälleen jättää kuuntelematta kehoani ja lähdin marssimaan kuntosalille, aloin voida voimakkaammin ja voimakkaammin pahoin. Pyörin vielä kuntosalin aulassakin useamman minuutin, sillä jokin vain sanoi sisälläni että nyt lähdet mies heti kotiin. Sain kuin sainkin itseni vielä pakotettua kuntopyörälle ja vähän polkemaan. Ehdin polkea n. 8minuuttia ja tuonkin ajan kamppailin kehoani vastaan kuin hullu, sydän iski tuhatta ja sataa ja rinnassa tuntui oudolta, silloin vasta heräsin että nyt ei kyllä ole kaikki tosiaan kondiksessa. Poljin hyvin kevyesti kuntopyörää, ja sykkeeni hakkasi vielä muutaman minuutin jälkeenkin 160, joka ei ole minulle ominaista. Keräsin kamani ja lähdin kotiin. Pää tuntui kotona nukkumana mentäessä oudolta, ja on kyllä tuntunut oudolta tähänkin päivään asti. Ikäänkuin koko päälaki ja niska olisi jumissa. Unta en tahtonut saada ensimmäisenä, enkä toisena yönä sillä koko pää ja mieli oli jotenkin turta.
Nyt muutaman kuukauden jälkeenkin vielä koen mahdottomaksi lähteä kuntoilemaan, koen että sydämmeni ja aivoni laittavat voimakkaasti vastaan. Töissä teen kaikenlaista kodin hyötyliikuntaa, kantelen kevyitä tavaroita, imuroin, pesenlattioita, nostelen eripainoisia esineitä hyvin pienin oirein, mutta kun tavoitteena olisi urheilu ilman muuta syytä kuin urheilu itse, alkaa rintaani ahdistaa voimakkaasti ja pääni alkaa joko särkeä, tai tuntua taas hyvin turtuneelta. Varasin lääkärinajan fysioterapeutin kehoituksesta paikalliseen terveyskeskukseen jossa sydämmeni tila toivottavasti tarkistettaisiin. En kylläkään usko että he sieltä löytävät mitään, mutta tottakai parempi tarkistaa.
Kun oireet alkoivat, hakeuduin päänsäryn takia hierojalle, joka totesi niskani ja yläselkäni olevan hyvin jumissa. Niskan hän totesi olevan 4 - 10 asteikolla 9 ja yläselän 7-8luokkaa. Kävin hierojalla 2-3 kertaa ja aloin itsekkin venytellä hyvin jäykältä tuntuvaa niskaani. Pian lihakset alkoivat helpottaa ja osittain päänsärkykin parani, vaan ei kokonaan. Ajoittain huomaan sydämmeni muljahtelevan oudosti, vaikken tee välttämättä mitään. Voin vain istua paikallani, ja sydämmessäni tuntuu oudolta. Ikäänkuin joku pitäisi sydäntäni kädessään, ja painelisi ajoittain peukalollaan sitä.
Olen meditoinut kahdesti päivässä n. 15min kerta, ja huomaan että se auttaa turtuneeseen päähäni hyvin, oikeastaan kun en ajattele urheilua, voin miltein normaalisti. Heti kun ajatukset ja halut treenata päässäni saavat vallan, alkaa mieleni ja kehoni oireilla. Rakensin aikaisemmin oman persoonani urheiluun, joten olen joutunut ja onnistunutkin rakentamaan uudet pilarit elämääni muusta, vaikka ikävä urheilua kohtaan onkin voimakas. Fiilis urheiluun ja koko kehoon on erinlainen. Aiakisemmin koin rasittaessani itseäni mieleni ja kehoni olevan hyvin paljon yhtä, vaan nyt ne tuntuvat hyvin erillisiltä.
Olen melko vakuuttunut kärsiväni hermostollisesta ylikunnosta, ja olen hyväksynyt etten voi toistaiseksi urheilla lainkaan. Jään odottelemaan parempia päiviä ja toivomaan kuntoni kohentumista, tavallaan olen tyytyväinen, sillä nyt ensikertaa koen missä menee kehoni raja.

 

[BonyMoronie]

Tämä oli mun mielestä hyvä, tähänkin aiheeseen liittyvä kirjoitus. Englanninkielinen raapustus, mutta tiivistettynä niin, että aerobinen on välttämätöntä ja hyvästä sekä hyvä aerobinen kunto auttaa stressinhallinnassakin.

You NEED Long Duration, Low Intensity Cardio » Robertson Training Systems

Mun mielestä ei kannata jättää kaikkea liikuntaa täysin pois, jos on ylirasitustilassa tai ylikunnossa. Liikuntaan tottuneelle saattaa olla liian kova jysäys alkaa yhtäkkiä sohvaperunaksi, enkä usko, että se on toipumisen kannalta paras ratkaisu. Kävely on paras ratkaisu liikuntapuolelta.

Toisesta asiasta, niin mittailin tuossa pitkästä aikaa omaa leposykettä ja ortostaattista. Leposyke on noin 48 ja ortostaattinen 58-60. Ei vaikuttais huonolta. Reeni kulkee tosi hyvin, kun ei vaan reenaa liian kovaa. Olen sykemittaria boikotoinut pitkään, mutta nyt se on ollut hyvä, koska pystyn kontrolloimaan sykkeellä treenin kovuutta.

Kovempi treeni näyttää aiheuttavan jotain häikkää, mutta niitä pyrin pitämään vähäisinä. Olen nyt panostanut enemmän aerobiseen puoleen ja jättänyt voimailua vähemmälle, joka on kyllä vaikuttanut olevan hyvä ratkasu.

Jos tilanne on pahasti päällä ei varmaan ole haittaa, että lepää totaalisesti ensin viikon tai pari, kuunnellen jaksamistaan. Ettei tee mitään väkisin. Itsellä ylikunto ja sydänoireet olivat niin pahat, että en yksinkertaisesti alussa pystynyt edes kävelemään. Koirien kanssa kun oli kävellyt pari sataa metriä sydän hakkasi hulluna ja olin tosi hengästynyt, eikä vain kyennyt, rehellisesti, kroppa ei kestänyt. Siksi suosittelen usein aluksi täyttä lepoa, mutta riippuu tietysti kunnosta.

Toisaalta totaalilepo hetkeksi voi olla psyykkisesti tarpeen (ja tosi vaikeaa) monelle liikuntanarkkarille, joille ne kävelytkin voivat mennä niiiin helposti yli sekä kestoltaan että intensiteetiltään. Pakko-oireisesti treenaaville ainoa keino parantua pakko-oireistaan on olla tekemättä sitä pakko-oiretta, jolla yritetään paeta ahdistusta. Tämä tietysti ehkä vähemmistöä.

Tuleehan sitä usein liikuttua päivisin muutenkin töihin, kouluun, kauppaan ym. Muutaman viikon jälkeen sitten toki voi jo alkaa kävelläkin lyhyitä matkoja jos jaksaa. Tärkeintä on opetella kuuntelemaan itseään hyvin. Eikä antaa sen mielen huijata, vaikka sisimmässään tietäisi, että tästä ei hyvää seuraa tai nyt menee taas överiksi. Mieli on niin taitava selittämään, huijaamaan ja pelottelemaan...

Itse seuraan sykettäni (tarvittaessa mittarilla, mutta en koko ajan) ja toisekseen mielialaani. Heti kun alkaa vähäkin vituttaa tai kiukuttaa ilman syytä, kun ei oikein huvita mikään niin mietin, olenko liian rasittunut. Syönkö liian vähän tai väärin.


Sä olet Moksu jo superekspertti tämän ylikuntoasian ja itsesi kanssa siinä usean vuoden kokemuksella. Niille, joille se on ihan uutta ja outoa voi olla vaikea tajuta, miten vakavaa se on, ja että oikeasti pitää pysähtyä ja levätä. Siksi painotan sitä alun totaalitaukoa, koska addikti niin helposti selittää, että kyllähän mä nyt voin vähän kävellä (vaikka oikeasti on tilassa jossa ei juuri silloin oikeasti voisi)... Ja joo, kävelystä tulikin kaksituntinen hirveetä vauhtia, mutta ens kerralla sitten lyhyempi... Tauosta ei ikinä voi olla haittaa, mutta siitä että ei anna itsensä palautua ja toipua kuin semisti tai palaa vanhaan liian nopeasti on haittaa. Liian usein ylikunto uusiutuu ja se kroonistuu helposti, jos ei ota sitä vakavasti.

mielenkiintoinen aihe, ja tämä ketju on kyllä tärkeimpiä ja opettavimpia mitä olen eläissäni lukenut, kiitos siitä kaikille kirjoittajille.

 

[Moksu]

Toisaalta totaalilepo hetkeksi voi olla psyykkisesti tarpeen (ja tosi vaikeaa) monelle liikuntanarkkarille, joille ne kävelytkin voivat mennä niiiin helposti yli sekä kestoltaan että intensiteetiltään. Pakko-oireisesti treenaaville ainoa keino parantua pakko-oireistaan on olla tekemättä sitä pakko-oiretta, jolla yritetään paeta ahdistusta. Tämä tietysti ehkä vähemmistöä.

Joo hyvä pointti. Tottakai kannattaa sitä kehoaan kuunnella, ja myös uskon, että kaikilla ylikuntoon ajautuneilla on se treeniin suhtautuminen sellainen ongelma, että pelkkä kävelykin voi ampua heti yli. Olen vain ajatellut asiaa niin, että itseäni epäilyttää se, mitä kehon hormonitoiminta sanoo siitä, että alkaa yhtäkkiä täysin sohvaperunaksi ja pääkopalle se saattaa olla pahastikin vahingollista. Kuitenkin sen kävelyn pitäisi olla melko kevyttä harjoittelua ja sen apu kehon toimintaan vaikuttaa olevan todella hyvä.

Mutta kuitenkin sitä kävelyä on pystyttävä tekemään ilman, että siitä tulee anaerobinen harjoitus

Sä olet Moksu jo superekspertti tämän ylikuntoasian ja itsesi kanssa siinä usean vuoden kokemuksella. Niille, joille se on ihan uutta ja outoa voi olla vaikea tajuta, miten vakavaa se on, ja että oikeasti pitää pysähtyä ja levätä.
mielenkiintoinen aihe, ja tämä ketju on kyllä tärkeimpiä ja opettavimpia mitä olen eläissäni lukenut, kiitos siitä kaikille kirjoittajille.

Kiitoksia Itsestäni tämä alkaa tuntua jo niin valtavalta asialta, etten ymmärrä ylikunnosta/burnoutista pätkääkään, mutta siksi pyrinkin vain yksinkertaistamaan sen siihen lepoon, rentoutumiseen, ravintoon ja kävelyyn. Sillä se lähtee. Onnistumistarinoita täällä jo on pahemmistakin ylikunnoista ja lasken itseni yhdeksi niistä. Alan olla jo aikalailla positiivisin mielin, että kun saan pidettyä järkeä matkassa, niin 2555 ohi on.

Omastakin puolestani kiitos kaikille ketjuun osallistuneille. Täällä on jaettu hyvää informaatiota.

Olen melko vakuuttunut kärsiväni hermostollisesta ylikunnosta, ja olen hyväksynyt etten voi toistaiseksi urheilla lainkaan. Jään odottelemaan parempia päiviä ja toivomaan kuntoni kohentumista, tavallaan olen tyytyväinen, sillä nyt ensikertaa koen missä menee kehoni raja.

Tämä Daemionin tarina muistutti itseäni yhdestä hetkestä vuosia takaperin, kun yritin mennä takaisin lajini treeneihin ja treenissä huomasin vain, että homma ei kulje, tämä ei tunnu yhtään hyvältä, enkä pysty tähän. Laji oli kuitenkin se, jolle olin omistanut elämäni ja rakastanut enemmän kun mitään. Se oli suorastaan musertavaa huomata, että ne tuntemukset olivat aivan jotain muuta, kuin mitä niiden piti olla. Se taisi olla viimeinen treenini vuosiin, enkä ole sitä kipinää saanut enää koskaan takaisin.

Päivääkään ei ole mennyt, etten olisi haaveillut treenaavani vanhaa lajiani. Olisi mukavaa, kun se olisi mukavaa.

Nyt Daemion vaan rauhassa eteenpäin, ja toivottavasti sulla ei tule niin pitkä toipuminen, kuin monilla muilla täällä, sekä pääset jatkamaan treenausta järkevämmällä otteella.

 

[Ssarako]

Mulla ylikunto vetää kropan aivan nuutuneeksi, jolloin ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä yhtään mitään. On koko ajan semmonen olo että minä hetkenä tahansa pyörtyy ja väsyttää niin palijon, että oksat poies. 11-12h:n yöunilla pärjää joten kuten, mutta vähempi aiheuttaa sen, ettei jalat kanna. Samalla se tuo totaalisen poissaolevan olon ja minimaalisen ahdistuksen. Luulis ensimmäisestä kerrasta oppineen, mutta nyt tuli tehtyä vain puhdas arviointivirhe, jonka takia ollaan taas (jossain määrin) lähtökuopissa. :face: Verikokeissa ja EKG:ssa käyty, ens viikolla ilmottavat jos jotain tavallisesta poikkeavaa ilmaantuu. Leposyke oli kuulema 44, joten senkin puolesta katon ihteni kuuluvaksi siihen porukkaan, jolla ylikunto on parasympaattista.

Tämä vaatinee uuden sotasuunnitelman tekemistä. Loppuviikko lepoa ja maanantaina alkaa taas uusi elämä. Eiköhän tämä tästä.

 

[Hos3]

Vai semmonen pääsi tulee sitten sulle. Ihmettelinkin niitä sun treenimääriä, että miten jaksoit tehä niin paljon viikossa. Onko pitkään ollu jo väsymystä päällänsä? Mites sen sun dieetin kanssa kävi, kuinka alas tiputit ne rasvat sitten loppupeleissä?

Otappa nyt rauhassa vaan ja nauti kesästä

 

[Ssarako]

Vai semmonen pääsi tulee sitten sulle. Ihmettelinkin niitä sun treenimääriä, että miten jaksoit tehä niin paljon viikossa. Onko pitkään ollu jo väsymystä päällänsä? Mites sen sun dieetin kanssa kävi, kuinka alas tiputit ne rasvat sitten loppupeleissä?

Otappa nyt rauhassa vaan ja nauti kesästä

Ei se reenimäärä suoranaisesti laukassu tätä hommaa. Keväällä kaikki meni putkeen, mutta nyt oon unohtanu aivan totaalisesti soveltaa ja suhteuttaa päivittäisen reenimäärän työn kanssa sopivaksi. Oon nimittäin töissä päivittäin 8h jalkojen päällä, liikkeessä koko ajan, jonka takia kroppa ei kestä enää samaa määrää reeniä kuin aikasemmin (luumu kun on). Toki vähensin reenimäärää kesätöiden alettua ja kuuntelin kroppaa (eli jätin liikkumatta/hyppimättä/hillumatta jos ei ollu fiilistä), mutten kuitenkaan (ilmeisesti) tarpeeksi, jonka takia tuli sitten kerralla ihan kunnolla takapakkia.

Ei mulla mitään dieettiä ole varsinaisesti ollukaan tässä vähään aikaan. Alkuvuodestahan mie taktikoin vain +/-0 -systeemillä ja sen 1-2 kuukauden jälkeen aloin nostelemaan jo syömisiä. Tälläkin hetkellä syön niin, että toimettomina päivinä ruoat menee yks yhteen peruskulutuksen kanssa ja sitten reenipäivinä (tai muun sorttisina aktiviteettipäivinä) pistän suuhun vähän enämpi, että kroppa jaksaa painaa, eikä homma mene aivan reisille. Mutta kyllä mie siltikin syömiset pidän niin, että niitä hiilareita tulee 100-150g per päivä. Tiedä sitten, miltä tuo muista reenaajista kuulostaa, mutta oon todennu itelle aivan riittäväksi määräksi. Pääpaino on (ja aina ollukin) proteiinilla, sekä rasvoja tullu nosteltua tässä kesän aikana, grillikauden kunniaksi. :D Mikkään ei edelleenkään voita itte tehtyjä jauheliha-pekoni-savujuusto -piffejä.

Ei tässä tosiaan auta kuin katella hommat uusiksi ja malttaa reenata vähemmän.

 

[jpr84]

Itselläkin oli reilu vuosi sitten ylikunto päällä. +10 viikkoa kovaa pääliikepainotteista treeniä kaikki sarjat loppuun asti tehtynä.
Tuli pelkotiloja ja ahdistuneisuutta. Olo oli kyllä erittäin vittumainen. leposykekin huiteli päälle 110. Kaikki oireet helpotti muutaman lepopäivän jälkeen, mutta uusiutui nopeasti, kun jatkoi kovaa treeniä.

 

[Daemion]

Kiitoksia Moksu! Eikös se niin mene, että kun on tiputtu kaivon pohjalle niin ei ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin? Tiedostin kyllä jossain määrin toukokuussa, että nyt menee turhan lujaa, mutta jotenkin oli tosi vaikeaa enää pysäytellä sitä junaa. Iltaisin oli liian väsynyt syödäkseen kunnon ateriaa, joka olisi ollut enemmän kuin välttämätön ottaen harjoittelun ja treenit huomioon. Nyt ei ole sydän enää liiemmin oireillut viime kävelylenkki yrityksen jälkeen, kun vain tajusi olla sitä enää yrittämättä. Tilalle on tullut edelleen outoa kihelmöintiä ja jäykkyyttä päässä yhdistettynä hermostuneisuuteen ja keskittymiskyvyttömyyteen. Työskentelen kehitysvammaisten kanssa ja työ on ajoittain hyvinkin stressaavaa ja vaatii pitkää kärsivällisyyttä. Olenkin parhaani mukaan kertonut työkavereilleni tästä ja yrittänyt hillitä itseäni mahdollisimman paljon, sillä kukaan muu ei tästä ole vastuussa kuin minä itse, joten olisi väärin että kukaan muu siitä joutuisi kärsimäänkään. Tiistaina olen menossa lääkäriin toivomuksena EKG-filmi, jonka avulla saisi ylitsevedettyä sydänsairaudet ja muut sydämen muutokset. Tuntuu hassulta, että jotenkin päässäni kykenen kyllä kävelemään töihin, kauppaan, ja muutenkin pelleilemään kavereiden kanssa kaupungilla, mutta kun ajatuksena olisikin kävely urheilu/kuntoilu mielessä niin jokin lyökin jarrut täysillä tiskiin niin, että pumpussa alkaa tuntua ja kovaa. Ilmeisesti vaan ne urheilemaan menemisen omat vaatimukset ja stressi alkavat vaikuttamaan koko elimistössä. Mitä merkkejä alkoi vaivan jo selättäneille ilmetä, kun paranemisen osalta oltiin jo voiton puolella? Onko odotettavissa jotakin vielä mystisempää, vai alkaako olo vaan jotenki tuntumaan normaalimmalta? Ajattelin laitella kokeiluun vielä omaa mielenkiintoani akupunktion ja mahdollisesti horsmann hoidon työkaverini suosituksesta, jos vaikka löytäisin noista sen oman zen-tilani ja voisin alkaa urheilla fiksusti.

 

[hyttynen15]

Itselläni on tälläinen ongelma teen kolmivuoro työtä AAIIYY ja neljä vapaata. Reenaan suhteellisen kovaa neljä kertaa viikossa. Nyt on käyny viimeisen kierron aikana niin että pääsen hyvin nukkumaan 21-23 mutta herään joka yö 01-03 aikoihin täysin virkeänä niinkuin nyt...enkä saa unta millään ja seuraavan päivän olen taasaivan poikki ja nukahdan päiväunille (1-2h). Tämä alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan minua, johtuuko ylikunnosta vai mistä? Toivottavasti joku osaa auttaa.

Reeneissä käytän creatine hardcore completee ja fastin reco2 palkkarina.
Reenin laadussa en sinänsä mitään eroaole huomannut ja rauta on noussut samanlailla.

 

[Omegawave]

Missä ovat Omegawaven sopimusehdot? Systeemi on kiinnostava, mutta sivuston tiedot puutteelliset. Jos kaupataan pakollista kk-maksua, pitää kaupassa olla tarkat sopimusehdot mm. irtisanomisesta, laskutuksesta, syntyneestä datasta sopimuskauden päättymisen jälkeen, hinnankorotuspolitiikasta ym. normaaleista sopimusasioista. Ihmettelen myös korkeita eurohintoja. Myös laitevaatimukset ja yhteensopivuudet tarvitaan ostotilanteessa.

Terve BonyMoronie, ja mukava kuulla, että tuote on herättänyt kiinnostusta!

Sopimusehdot löytyvät kyllä sivustolta. Terms and conditions löytyy tästä, ja Privacy policy tästä.

Laitevaatimukset ja yhteensopivuudet löytyvät ostoflown sivulta jossa valitaan joko Android tai iPhone.

Olemme uudistamassa sivustomme täysin ihan lähiviikkojen aikana, ja sitten ko. tiedot tulevat vielä paremmin esille.

Kalle / Omegawave

 

[BonyMoronie]

Terve BonyMoronie, ja mukava kuulla, että tuote on herättänyt kiinnostusta!

Sopimusehdot löytyvät kyllä sivustolta. Terms and conditions löytyy tästä, ja Privacy policy tästä.

Laitevaatimukset ja yhteensopivuudet löytyvät ostoflown sivulta jossa valitaan joko Android tai iPhone.

Olemme uudistamassa sivustomme täysin ihan lähiviikkojen aikana, ja sitten ko. tiedot tulevat vielä paremmin esille.

Kalle / Omegawave

Kaikki olennainen tieto tulee olla tuotetiedoissa ostettaessa, selkeästi ja tiiviisti. Tuotteen ostamisen ei pidä vaatia tuollaisen pitkän, englanninkielisen juristin laatiman lakikielen lukemista. Juristin tekemät koko palvelua koskevat sopimusehdot ovat aivan eri asia kuin tuote- ja palvelutiedot, toki nekin kannattaa lukea. Sivustonne on nyt tynkä, käytettävyydessä on parannettavaa ja sisältö on puutteellista. Sääli, sillä tuote vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Toivottavasti palaute auttaa parantamaan seuraavaa versiotanne. Joillekin kymppi kuussa jatkuvasti on raha, johon sitoutuakseen tarvitsee kunnon tiedot mitä on ostamassa ja saamassa.

En edelleenkään saanut selvää miten homma menee käytännössä. Veloitetaanko kk-maksu luottokortiltani tai PayPal-tililtäni automaattisesti (jos annan siihen luvan). Mitä muita vaihtoehtoja on, että kerran kuussa tulee viesti, jossa linkki maksun varmistamiseen? llmeisesti ette tarjoa eri paketteja, esim. 9,90€/kk, edullisempi 6kk paketti jne.?

En saanut tietoa, mitä datalle tapahtuu jos lopetan palvelun käytön. Ilmeisesti en pääse siihen enää kiinni, mutta voinko palvelun voimassaolon aikana esim. exportata tietoja jotenkin itselleni talteen? Kopioida, tallentaa? Jakaa blogissani? En aio nimittäin olla minkään palvelun jäsen loppuikääni, joten nämä ymmärrettävästi ovat tärkeitä asioita. En myöskään tiedä, miten kauan säilytätte tietojani/tiliäni, jos vaikka ensin käytän palveluanne puoli vuotta, sitten pidän kahden vuoden tauon ja tarvitsen sitten taas palvelua, ja haluaisin verrata nykytilaa vanhaan dataan.

Tässä muutamia mieleen tulleita kehitysideoita.

EDIT: Eli tallentuuko data teidän serverilleni, vai puhelimeeni (puhelimen muistiin vai muistikortille?)? Onko palvelussa myös jokin nettikäyttölittymä, vaiko vain puhelinapsi?
Ihmisten kynnys rekisteröityä on korkea. Itse en rekisteröidy mihinkään siinä toivossa, että saan tarvittavat tuote- ja palvelutiedot.
Tuotetiedoissa on ehdottomasti myös mainittava softavaatimukset ym. ENNEN rekisteröintiä, tai ostos jää helposti kesken ja tekemättä.

Minä kyllä pärjään ilman tuotettanne, mutta olen varma, että teillä jää iso siivu myyntiä saamatta näiden puutteiden vuoksi. Joten itsekin yrittäjänä kritiikkini pyrkii vain edistämään liiketoimintaanne ja tuomaan esiin asiakkaan näkökulmaa, joka yrittäjältä usein hämärtyy, koska itse on niin sisällä asiassa ja tietää kaiken tarvittavan. Uusi sivustonne kannattaa ennen lanseerausta (tai mieluummin tietysti ajoissa jo suunnittelun ja toteutuksen aikanakin) ajaa käytettävyystestauksen kautta, jossa kohderyhmänne erilaiset (eri-ikäiset, eri IT-osaamisen omaavat, erilaiset urheilijat jne.), palvelua täysin tuntemattomat käyttäjät testaavat sivustonne ja kauppanne ja antavat sitten palautetta kyselylomakkeella ym. Mutta näinhän tietysti jokainen ammattimaisesti asioita tekevä yritys tekee.