Ylikunto

[MrPulmu]

Sarkasimi viestissäni on käsin kosketeltava. Hmm.. Voiskohan olla, et saat ite valita? Mut lepo on avaintekijä, ja ittensä helliminen on vaan välistä ihan kivaa. Ei sen tartte olla juomista saati röökinpolttamista. Tiukan itsekurin omaavana toi helliminen tuntuu aika perseilyltä, mut seo iha mukavaa, kuha siihen tottuu.. Senkin huomannu, et on meijä sohval on ihan kiva pötkötellä.

 

[Mupa]

Otin tässä itseäni niskasta kiinni kun huomasin leposykkeen nousseen. Mitään muita oireita ei ole ja treeni kulki kuin unelma, mutta kuitenkin päätin pitää 2vkon tauon millä tuon pitäisi parantua. Toivottavasti en turhaan pidä... :D

En tiedä onko normaalia mutta siis en tunne että sykkeen tiheys olisi noussut vaan sykkeen voimakkuus. Esim. lähteä lukiessa kun se makaa tossa rinnan/mahan päälle huomaa kun lehden sivut värisevät sykkeen mukaan
Ja tosiaan treenatessa hakkaa hyvin voimakkaasti

Joku voisi vähän kommenttia heittää jos jotain vinkkii olis

 

[Mupa]

Osaisiko joku täällä kertoa, mistä voisi johtua sykkeen voimakkuuden nousu? Epäilen itselläni olevan ylirasitustila, mutta ainut oire on tuo sykkeen voimakkuus, eikä niinkään sykkeen nopeus.
Nukkumaankin ku käy niin tuntee tum.....tum.....tum :D


nii ja ei omasta mielestä ennen ole tällästä ollut.

 

[Moksu]

Osaisiko joku täällä kertoa, mistä voisi johtua sykkeen voimakkuuden nousu? Epäilen itselläni olevan ylirasitustila, mutta ainut oire on tuo sykkeen voimakkuus, eikä niinkään sykkeen nopeus.
Nukkumaankin ku käy niin tuntee tum.....tum.....tum :D


nii ja ei omasta mielestä ennen ole tällästä ollut.

Ton perusteella en vielä ylirasitukseksi väittäisi. Kuulostelet sitä hetken et johtuuko omista korvista et olet alkanut sitä vaan kuuntelemaan enemmän vai tuntuuko se voimakkuus oikeasti kasvaneen. Jos ei helpota niin lääkärin puheille.

 

[Mupa]

On käyny mielessä et korvien välis olis vaan. Pidän nyt varmuuden vuoksi tän tauon koska ei siintä mitään haittaakaan voi olla, ei ne lihat 2vkossa lähde kävelemään.

 

[heraa]

Onko korkea kuume merkki ylikunnosta?

 

[Mupa]

Ei sen pitäisi yleensä ylikunnosta johtua, mutta jatkuva sairasteleminen voi johtua.

 

[Venla]

Onko korkea kuume merkki ylikunnosta?

Ylikuntoon voi liittyä ennemminkin sellaista lämmönnousua (iltaisin). Olen myös törmännyt tapauksiin, joissa intensiivinen ja kova treenijakso, painonvedot ja kisat tai leiri nostaa urheilijalle hetkeksi kuumetta. Ylirasitustila myös laskee vastustuskykyä. Luulisin silti, että korkea kuume yksinään on merkki jostain muusta kuin ylikunnosta..?

 

[Sinoli123]

Kaverilla oli ylikunnosta ensimmainen oire se etta kello n16-20.00 ruumiinlampo nousi 37.5c paikkeille. Treeniaika 17.00-19.00

Kaveri jatkoi treenaamista normaalitapaan nyt tilanne on se etta on ollut kuukauden putkeen lampo 37.5 kieppeilla.

 

[Venla]

Kaverilla oli ylikunnosta ensimmainen oire se etta kello n16-20.00 ruumiinlampo nousi 37.5c paikkeille. Treeniaika 17.00-19.00

Mulla oli ihan samanlaista oirehdintaa. Paitsi että lämpöä oli 37,3 astetta yleensä. Tuohon kiinnitin silloin huomiota, että aina samoihin aikoihin alkoi tulla lämpöä, ja sen myös huomasi voinnissa (uuvahdin).

 

[sCRATCh]

Morjes, oon ottanu aikasemminki tänne asian esille, meikäläinen uskoo kanssa ylikunnon erillaisiin tiloihin, oli kanssa pitkään semmonen fiilis et täs on jumittanu.. mun tulokset oli kumminki noussu skidisti, sit jotenki ihmeen kaupal pidin 4 päivää leediä ja aloin vähä syömään enemmän niin jaksoin taas 4kk painaa ihan täysii ja tulokset nous hitosti mut nyt on alkanu tökkii taas kun jokin jorma jossain kiinni, on tunkkanen fiilis, yö unet vähä vaikeita sillö tällö vähä masennusta tai ala-kulonen olo, väsymystä, en oo kumminkaan kipeeks tullu ja tätä on nyt ollu jonkun pari viikkoa, mutta se tässä mua häiritsee jos pidän yhen lepopäivän niin jaksan taas kaks tai kolme päivää vetää sen 2-3 (ennen kun iskee taas, tää tunkkanen fiilis ja vähä kiree) treeniä päiväs ja harrastan kanssa kamppailulajeja ja vähä koitan täs painooki pudotella..ja tänään taas semmonen fiilis ettei kyl reeniä, mua ei sillai väsytä, vähä semmonen nihkee fiilis ja mä jaksaisin nytkin lähtee treenaamaan, eikä semmosta lihas kipuukaan pahemmin oo vähä semmesto pikkusta mut ei mitään semmosta ettei jaksais treenata..eli vähä niin kun mitä tässä koitin lähteä hakemaan, että onko mulla jonku lievä-ylirasitus menossa vai oonko menossa kohti yli-kuntoa..meikä on kans täs 3 vuot vetäny aika kohtis settii pahemmin mitää taukoja pitämättä, ehkä 4 päivää ollu pisin, niin hullulta kun se kuulostaakin. Eli jos joku viittis vähä lukasta mun tekstiä ja vastata olisin enemmän kun kiitollinen. Kiitos. Ja viel semmonen asia tuli täs mieleen, et mun vatsa tuntuu menevän jotenki turvoksiin / jumiin ettei se oikeen toimis ihan samal taval kun normaalisti ja vähä tuntuis et lihaksetki "surkastuis" aina näinä päivinä, voiks tää pitää paikkansa vai oonko tulos hulluks ?

 

[Sinoli123]

Mulla oli ihan samanlaista oirehdintaa. Paitsi että lämpöä oli 37,3 astetta yleensä. Tuohon kiinnitin silloin huomiota, että aina samoihin aikoihin alkoi tulla lämpöä, ja sen myös huomasi voinnissa (uuvahdin).

Samaa se kaveri sanoi vaikka olis ollu koko paivan hyva energinen olo niin ennen treeneja tuli uuvahdus.

 

[Moksu]

Morjes, *supersekava teksti*

Kuten tuolla jo kirjoittelinkin niin ei sillä ole sinänsä väliä onko jokin ylirasitustila vai ylikuntoa kohti menossa, koska ne oireet kertoo mitä sun pitää tehdä. Levätä ja/tai tehdä palauttavia (KEVEITÄ) harjoituksia. Otat esimerkiksi nyt viikon mittaisen kevyen viikon ja pysyt vaikka poissa lajitreeneistä. Teet jotain muuta ja todellakin kevyesti. Mentaliteettinä se, että lenkillä mummotki menee ohi.

Kannattaa jaksottaa sitä harjoittelua niin, että esimerkiksi se neljäs viikko on aina kevyt viikko.

Kamppailulajeihin tuo painonpudotus kuuluu aika olennaisena, mut sitä painookaan ei pitäs vuositolkulla pudottaa. Jos se ei meinaa pudota tai sillä vaikuttaa olevan jotain terveydellisiä riskejä (kuten ylikunnon vaara) niin kannattaa miettiä pitäiskö sitä painoo pudottaa ollenkaan.

Sitä kroppaa ei voi jatkuvalla syötöllä pitää liian vähillä kaloreilla. Se on pidemmällä tähtäimellä aika tuhoon tuomittu ratkaisu ja sitten kirjottelet netissä varotellen toisia mm. ylikunnon vaaroista.

Sitten kannattaa myös sitä miettiä, että jos tuntuu et vois mennä reenaamaan niin onko se sitä et on velvollisuudentunne mennä, vai sitä, että oikeasti haluaa mennä? Onko olo sellainen, että hitto, ompa mukava mennä taas lyömään ihmistä vai et "kyllähä mä ny voisin sinne varmaa mennä". Siinä on aika vissi ero kuitenkin ja tuo jälkimmäinen on mun mielestä sitä velvollisuustreeniä.

 

[sCRATCh]

Joo kiitos Joni vastauksesta jälleen kerran, hehe joo teksti oli vähä sokkelo..selvens aika hemmetisti, mut se siinä onkin kun hitto tykkää niin paljon tästä ja sitten toi velvollisuus tulee myös vastaan. Mut nyt tiedän että se on mulle vaan hyväks, pyhitin nyt 2 lepopäivää heti putkeen ja perjantain kevyen kävelyn, muutama päivä sen jälkee taukoa ja ens viikol on jo tiedos vaan muutamat reenit kun oon ottanu urheiluhierojalle ajat niin ei kehtaa rahaa takkaan heittää jos lähtee heti reenaa. Eiköhän tää tästä nyt vaan vähä malttia, ihan kun se viikon lepo ottais sulta tai sun lihaksista jotain pois (dorka) no mut mies on mitä on, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis tässä tapauksessa. Tästä on tullu vaan niin elämäntapa ettei oikee tiedä enää mitä muuta tekis. Outoa mutta hyvällä tavalla, mut anyway kiitos viellä Joni. Muuten huippu juttu kun oot viittiny nähdä vaivaa tähän sillä veikkaan että moni muukin ketä tähtää jonnekki lajeista riippumatta niin kannattaa lukea. Sitä yht äkkiä huomaa että ois ehkä vähä syytä rauhottua hetkeks.

 

[össö]

Hei rakkaat ihmiset!

On ollut niiiiiin mukava lukea noita Joni.K:n ja muiden tekstejä, koska niissä on paljon samaa mitä itse olen käynyt läpi oman kroppani kanssa. Velvollisuudentunto nousee päällimmäiseksi, pitää MUKA jaksaa puurtaa päivästä toiseen, kahdet treenit ja koulu siihen päälle..ja vielä painolajissa kilpailu..

Nostaisin tärkeimmäksi kyllä sen, että omaa kroppaa pitää oppia kuuntelemaan ja siinä voi mennä joskus todella kauan, jotkut eivät opi sitä ikinä ja hakkaavat päätä seinään kerta toisensa jälkeen
Oman kroppansa kuunteleminen kuulostaa klisheeltä, mutta valitettavasti se on melkein ainoa keino miten ylikunnon voi välttää. Välillä kun kuuntelee itseään kannattaa yrittää painaa se velvollisuudentuntonappula offille. Ylikunto oireilee jokaisella ihmisellä yksilöllisillä tavoilla, ja esimerkiksi minulla ensioireita on aina vanhat rasitusvaivat.

Valmentajan roolia pidän tärkeänä ja jokaisen valmentajan "sivistykseen" kuuluu, että tietää perusasiat ylikunnosta ja väitän, että hyvä ja läheinen valmentaja kyllä näkee urheilijasta milloin asiat eivät ole kunnossa. Harmi, ettei tällaisia valmentajia kasva joka puussa.

Varsinkin nuorten urheilijoiden kohdalla valmentajan rooli on ratkaiseva. Monella lahjakkaalla nuorella, varsinkin suomalaisella, on loppunut kilpaileminen siihen, että on ajanut itsensä piippuun liian nopeasti. Nuorten urheilijoiden vieminen huipulle pitää olla tarkkaan harkittua. Siinä samalla on sitten aikaa tutustua miten oma keho käyttäytyy eri tilanteissa ja oppia kuuntelemaan itseään.

Ihmisellä on loppujen lopuksi vastuu itsestään ja kropastaan. Eikä kukaan muu ihminen tunne, miltä SINUSTA tuntuu omassa kropassasi, ei valmentaja eikä äiti. Olisi kuitenkin hyvä, että lähellä olisi ihminen, joka a) uskaltaa b) huomaa, ettei kaikki ole kunnossa ja sanoo asiasta. Eri asia on sitten taas uskooko taulapäät

Jep, itse opiskelen fysioterapeutiksi ja teen opinnäytetyöni ylikunnosta, tarkkaa aihetta en ole vielä päättänyt, mutta jotenkin se liittyy "ylikuntoisen ihmisen ruumiinkuvaan". Toivon mukaan saatte tutustua siihen sitten lähitulevaisuudessa.

 

[Moksu]

össö, kun ton lopputyös saat valmiiksi niin mua ainakin kiinnostas lukee se.

Nuista valmentajajutuista ihan samaa mieltä. Koutsin pitäs olla jonkinverran tietonen muustakin elämästä, koska ne kaikki vaikuttaa. Valmennettavan pitäisi olla avoin, että kertoo omista olotiloistaan ja tuntemuksistaan.

Kyllähän sillä jääräpäisellä määräharjoittelullakin pääsee johonkin, mutta sitten voi miettiä olisiko se ura pidempi ja ennenkaikkea olisiko se oma suorituskyky ollut parempi järkevämmällä harjoittelulla.

Viimeaikoina vähän pähkäillyt ja seuraillut tuota fitness-tyttöjen treeniä, eli näiden vapaaohjelmatyttöjen jumppailua, niin mun mielestä siellä saattas olla paljon parantamisen varaa. Laji jossa on paljon osa-alueita harjoteltavana vaatii jaksottamista, myös senkin takia, että vältyttäs ylirasitukselta ja erityisesti sen takia, että kehitys olisi parempaa.

 

[pakrhy]

Tässä ketjussa on käsitelty aika pitkälti eri lajeissa kilpailevien henkilöiden kokemuksia ylirasituksesta. Tuonpa nyt esille senkin että kilpailematonkin (käyn salilla pitääkseni itseni ns. toiminta- ja työkunnossa) perusveivaaja saa itsensä ylikuntoon, tai itse ainakin kävin hyvin lähellä sitä.

Jotain 5-6 vuotta sitten oli viimeisin(jep, en uskonut jo parista aiemmasta kerrasta vaikka ne jälkikäteen tunnistin selkeästi ylirasitustilaksi, ei yhtä pahoja) ja pahin tukko. Treenini koostuivat tuolloin melko pitkälti tehokeinoilla höystetyistä liikkeistä (rest/pausea, pudotussarjoja, jatkettuja sarjoja) ja melkeinpä kaikissa liikkeissä tein tarkoituksella vajaita toistoja. Saa käyttää enemmän rautaa. Oli mahtava tunne tökkiä vinopenkissä loppuojennuksia 220 kg 5-6 toistoa jne. Tuntui ihan äärimmäisen hyvältä ja muutkin liikkeet kulkivat kuin tavarajuna. Eikä keventäminen tullut mieleenkään kun tulokset parani koko ajan (kehon tottuessa isompiin romuihin) niin eihän silloin voinut olla ylikuntoinen. Mieli ei suostunut sitä ymmärtämään vaikka keho huuti apua.

Itse en huomannut tosin mitään, no, välillä tuli vaan semmoisia pulssin hyppäyksiä ihan paikallaan istuen saattoi pulssi hurahtaa kierroksia ylöspäin ja hiki tulla pintaan tekemättä mitään. Samoin hien haju muuttui pistäväksi ja monet vaatteet piti heittää pois koska löyhkä ei lähtenyt pesemälläkään. Koko ajan väsytti, mutta omasta mielestäni kaikki oli niinkuin ennenkin, töissä ja kotona. Otin vaan rauhallisemmin. Vaikka yöllä ei silti nukuttanut vaikka koko päivän väsytti. Kunnes vaimo sitten eräänä päivänä kysyi että mikä mulla on hätänä. Olin tuijotellut lattiaa jo monta viikkoa enkä oikein puhunutkaan mitään vaikka normaalisti kyllä tulee small-talkia melkein tilanteessa kuin tilanteessa(paitsi ei treeneissä koska silloin treenataan, ei seurustella ) Itse havahduin tuosta vaimon kanssa keskusteltiin asiasta ja siitä oudosta, passiivisesta käytöksestäni. Hän kertoi edellisistä viikoista ja minä kuuntelin ja tunnistin välittömästi ylirasituksen tunnusmerkit ja kerroin hänelle kaiken turhuuden tunteista sekä riittämättömyydestä(ne on aika karuja mietteitä). Sotasuunnitelmat uusiksi eli treeniohjelman ja päiväkirjan kimppuun.

Treeni frekvenssi harvemmaksi, tehokeinot alkuun kokonaan pois, painot puoleen, siitäpä parin kuukauden sisällä uusin metkuin ja asentein alkoi treenit luistaa ja elämäkin rullaa jo eri lailla, kun siinä on muutakin sisältöä kuin sarjapainojen lisääminen hinnalla millä hyvänsä. Nyt kun on pari pientä jälkeläistä ja taloremontti menossa, salille pääsee 2-3 kertaa viikossa ja treenaan 2-jakoisella ohjelmalla aika hyvää vääntöä(tehokeinoja hyvin harvoin) niin ei ehdi saliasiat pyörimään päässä turhaan. Sitä menee salille(jos tuntuu siltä että sinne meno on järkevää) kuulostellaan miltä tuntuu ja sitten piiskataan laiskasta kaikki irti ja lähdetään kotiin. Välillä ei tule kuin kaksi treeniä viikossa mutta enää en ota siitä paineita, on paljon tärkeämpiä asioita otettavana huomioon.

Edellämainittu tapaus oli näköjään kohdallani sen verran säikäyttävä että sen jälkeen olen onnistunut karttamaan ylikuntotilaa. Kuten Joni kirjoittaa niin silloin kun ei huvita niin silloin ei kannata ängetä treeneihin. Käy vaikka kävellen vuokraamassa joku leffa, jossa saa nauraa, helppo katsottava. Mielialaa kohottaa hetkellisesti kummasti. Eikä unohdeta sitä kevyttä treenikiertoa sekä pieniä muutoksia treeneissä aina silloin tällöin(3-4x vuodessa uusi liike, tai vaihda sarjan pituutta tai treenijakoa jne)

Hyvää, stressitöntä treenikesää kaikille. :wall:

 

[Mupa]

Pakrhy, ymmärsinkö oikein ettet kuitenkaan pitänyt totaalilepoa ollenkaan vaan jatkoit salilla käymistä mutta kevyemmin?

 

[pakrhy]

Pakrhy, ymmärsinkö oikein ettet kuitenkaan pitänyt totaalilepoa ollenkaan vaan jatkoit salilla käymistä mutta kevyemmin?

En muistakseni pitänyt viikkoa pitempää totaalilepoa, oli vähän harmaata aikaa joten en muista tarkasti. Mutta kun lähdin takaisin salille niin aloitin kaikki liikkeet tangolla, ilman painoja, aivan kuin olisin tutustunut vasta koko touhuun ja asenne oli hyvin nöyrä. En muistellut ollenkaan vanhoja sarjapainoja enkä liikkeitä ja opettelin liikkeitä joita aikaisemmin en ollut tehnyt koska inhosin niiden tekoa(mm.takakyykky, yllätys yllätys) ekassa treenissä meni jotain 30 min kun tein pari sarjaa ja pari liikettä lihasryhmää kohden tangolla, sitten seuraavalla viikolla 5kg lisää(2 treeniä viikossa ultrakevyesti).

Lisänä vielä kiinnitin erityistä huomiota uneen ja sen laatuun (pitäis tehdä sama uudestaan, nykyään on taas unet vähissä) joten vertaisin palautumisaikaani parin-kolmen viikon mittaiseen keppijumppaan jossa ei tullut missään vaiheessa edes hiki tai syke noussut kovinkaan paljoa.

 

[3CPO]

Terve kaikille ja olen uusi tällä foorumilla, piti ihan tämän threadin takia rekisteröityä koska tämä ylikunto on ollut itselläkin erittäin ajankohtainen ja harmia aiheuttava sairastamistapa.

Itsellä eka kerran iski ylikunto muistaakseni 2004 syksyllä, sillon olin treenannut 3v kamppailulajeja täysillä ja sitten elämässä sattui ja tapahtui kaikkea ja stressiä pukkasi.. seurauksena marraskuusta huhtikuuhun kestävä lämpöily, noussut verenpaine ja totaali voimattomuus.
Tämän koko homman sotki vielä se etten tiennyt miston kyse vaan aloin pelkäämään kaikkea mahdollista syövistä lähtien kun mitään selkeetä vikaa ei alkanut lääkäreissä hyppäämisestä huolimatta löytyvän.
No tämä parani itsestään kun läksin töihin ja päivärytmi tasaantui, ruokailu muuttui monipuolisemmaksi ja aloin nukkua kunnolla ja ei ollut ns. "joutilasta aikaa" miettiä asioita.

Toisen kerran tärähti sama rulianssi sitten 1.5v päästä taas marraskuussa ja se kesti sitten toukokuulle ja lähti omia aikojaan, tässävaiheessa tiesin jo ettei ole mistään kuolemanvakavasta kyse ja lopetin urheilun ja olin vaan, no se hävisi ajallaan ja sen perästä treeniä perään sitten ja hyvin lähtikin luistamaan.

No 3 kerta nyt päällä, helmikuussa treenasin suht aktiivisesti salilla tosin vain 2-3 kertaa viikossa + sähly ja aloitin uudessa työpaikassa + muutakin sattui samaan rysään niin taas nosti lämmöt päälle, nyt kestänyt siis helmikuun alusta lähtien.

Tämänhetkistä oireilua:

-Leposyke aamuisin yli 60, normaalisti 45-47.
-Verenpaine 142/70 normaalisti 120/60
-Pulssi ja sydämentykytys tuntuu jopa levossa vahvasti
-Ruokahalu ei todellakaan ole ennallaan
-Voimat ovat tosi heikossa, esm imurointi jo saa hien pintaan.
-Lihakset hapottuvat tosi helposti esm pyöräillessä (viimekesänä polin yli 20km päivässä ilman mitään kummempia rasitustunteita)
-Painontunne rinnassa vähänki kovemman fyysisen suorituksen jälkeen
-JA joo.. mielialat tuntuvat vaihtelevan masentumisesta toiseen äärilaitaan

Pahinta tässä tuntuu olevan se psykologinen puoli, se on ikävä seurata kun itsestä häviää viimeisetkin lihakset ajanmyötä kun ei pääse treenaamaan ja sitten väkisin tekisi mieli jotain yrittää ja se vaan pahentaa asiaa.

Kamppailulajit on täysin pitänyt taas lopettaa, samoin pyörälläkään ei uskalla töihin kulkea koska tulee niin kovaa polettua että se ei varmasti edistä tätä.

Olen huomannut että tähän auttaa kun on tekemistä tarpeeksi ja saa kaikki stressit ja mieltäpainavat asiat pois päiväjärjestyksestä;
Ulkomaanreissut ja muut reissut on itelle kyllä parasta, hyvässä kaveripiirissä pyöriminen ja seurustelu jonku kivan tytön kanssa auttaa kummasti.
Myös jos on työ missä ei ole liikaa luppoaikaa vaan kokoajan on työntouhussa jeesaa.

En tiedä auttaisiko työterveyslääkärillä käynti tähän mitään, tuskin. Tietää kuiteskin 95% varmasti vaivan ja ajallaan tämä aina on lähtenyt.