Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[Moksu]

Tästä aiheesta välillä tupsahtelee threadeja kuin sieniä sateella, joten ajattelin ottaa urakaksi vähän tiivistää asiaa. En ole mikään ekspertti, mutta olen omakohtasesti kokenut lievemmistä ylirasitustiloista murskaavaan ylikuntoon. Aiheena vähän hankala, mutta mielenkiintoinen ja toivon, että tämä nyt auttaisi selventämään tuota joskus väärinymmärrettyä mörköä. Näissä jutuissa on paljon toistoa, mutta jos ne sitä kautta menisivät paremmin perille. Siispä rupelihattu pyörimään ja asiaan.

Määritelmä

Delpexin tiivistelmä aiheesta kertoo lyhyesti hyvin ylikunnosta. Tässä on aika hyvin tiivistettynä koko asia.

Boggiksen posti aiheesta kertoo asiasta myös hyvin ja yksinkertaisemmin.

Baarikellon tiivistämänä terminologiaa
(mun vapaa suomennos)
”Ylikunto on krooninen suorituksen heikentyminen joka kestää yli kaksi viikkoa. Yliharjoittelu on akuutti suorituksen heikentyminen joka kestää vähemmän kuin 14 päivää. Harjoitteluväsymys on normaali väsymys johtuen yhdestä tai useammasta harjoituskerrasta.”

Ylikunnon tyypillisiä oireita: Parasympaattinen ja sympaattinen hermosto

 

[Moksu]

Overtraining

Kattavasti asia käsitellään tällaisessa artikkelissa kuin:
The Physician and Sportsmedicine: Overtraining

Koska kaikille ei välttämättä tuo lontoo niin hyvin taivu oon koittanut tehdä jonkin sortin käännetyn referaatin aiheesta. Korjausehdotukset kelpuutetaan. Ei tuo lääkisjargon oikein taivu.

Ylikunto on vakava ongelma jonka oireina on laskenut suorituskyky, pahentunut väsymys, jatkuva lihaskipu, mielialanvaihtelut, loppuun palanut ja ”väljähtänyt” olo. Ylikunnon diagnoosi on yleensä monimutkaista, ei ole tarkkoja kriteerejä diagnoosille ja lääkäreiden on aluksi rajattava muut sairaudet pois ennen kuin varsinaisen diagnoosin voi tehdä. Potilaan omakohtaiset tuntemukset ovat luotettavimmat varoitusmerkit. Ylikunnon ehkäisy on paras hoitokeino ja urheilijoiden, valmentajien sekä lääkäreiden on tunnettava aikaiset varoitusmerkit.

Muutaman päivän kovan harjoittelun jälkeen seuraa kevyempää harjoittelua tai lepoa jotta saavutetaan superkompensaatio ja paras suorituskyky. Superkompensaation vaatima aika on tärkeätä tuntea. Jos urheilijan ei anneta sopeutua ennen uutta ärsykettä niin harjoittelu muuttuu yliharjoitteluksi ja vaadittu lepoaika jää liian vähäiseksi jolloin harjoittelu alkaa kuormittamaan ja alkaa ilmenemään suorituskyvyn laskua. Jos harjoittelun intensiteettiä ja kestoa ei vähennetä yliharjoittelu johtaa ylirasitukseen ja ylikuntoon.
Ylikunnon oireet voivat olla lievästä vakavaan. Lievät oireet sisältävät mm. ärsyyntymistä, väsymystä, levottomuutta, ruokahaluttomuutta, seksuaalista haluttomuutta, lyhytaikaisia uniongelmia ja lihasväsymystä. Siihen voi kuulua myös hormonaalisia häiriöitä kuten kuukautiskierron epäsäännöllisyyttä. Vakavampiin piirteisiin liittyy masennusta, pidempiaikaista unettomuutta, pitkäaikaista lihaskipua ja epänormaaleja näköaistimuksia.

Ylikuntoa on kaksi erilaista tyyppiä: sympaattisen- ja parasympaattisen hermoston ylikunto. Yleisesti ottaen sympaattisen hermoston ylikuntoa esiintyy pikajuoksijoilla ja voimaharjoittelijoilla ja parasympaattista kestävyysharjoittelijoilla.

Eri tekijät jotka vaikuttavat ylikuntoon joutumisessa voidaan luokitella sisäisiin ja ulkoisiin. Siltikin on muistettava, että toiset urheilijat ovat herkempiä joutumaan ylikuntoon mikä tekee valmentajien roolin ja urheilijoiden itsetuntemuksen erittäin tärkeäksi.
Sisäisiä tekijöitä ovat: yleinen terveys, ravitsemus, mieliala, persoonallisuuden stressitekijät, perinnölliset fysiologiset tekijät, ikä, sukupuoli, kuukautiskierto.
Ulkoisia tekijöitä: harjoittelun intensiivisyys ja volyymi, sosiaaliset, taloudelliset ja psykologiset stressitekijät, harjoitustausta, ympäristötekijät, vuodenaika, ruoan määrä, uni (laatu ja määrä), tulehdukset, lääkitys, alkoholi, tupakka yms aineet, matkustaminen.

Ylikunnon diagnoosi perustuu kolmeen asiaan: 1. potilaan historia, 2. toisten tautien poissulkeminen, 3. laboratoriolöydöt.
Historiaan kuuluu oireiden ja merkkien selvitys: muutokset harjoittelussa ovat erittäin tärkeitä. Suorituskyvyn lasku väsymyksen lisääntyessä on paras merkki ylikunnosta.
Toisten tautien poissulkemisella saadaan selville se, että mikään tauti, joka voisi oireilla kuten ylikunto, ei ole vaikuttamassa.
Joidenkin laboratoriotestien on oletettu ilmentävän ylikuntotilaa: mm. testosteronitasojen lasku ja kortisolitasojen nousu tai niiden suhteen lasku, veren maitohappopitoisuuden lasku, plasman glutamiinipitoisuuden lasku, muutokset aamun leposykkeessä ja muutokset sykkeen vastauksena ortostaattiseen stressiin.

Fyysisistä ylikunnon mittareista kaikista herkimpiä ovat muutokset fyysisessä suorituskyvyssä, mekaniikassa ja koordinaatiossa lisäyksenä sykkeen muutoksiin submaksimaalisessa ja maksimaalisessa suorituksessa. Noussut submaksimaalinen syke on selvä merkki riittämättömästä levosta. Kuitenkin submaksimaalisten testien tulokset voivat olla harhaanjohtavia. Matala syke tällaisen harjoittelun aikana ei poissulje ylikunnon mahdollisuutta, matala veren laktaattipitoisuus submaksimaalisessa harjoituksessa voi olla todiste kehittyneestä suorituskapasiteetistä ja matalasta lihaksen glykogeenipitoisuudesta. Sen vuoksi on tärkeää mitata maksimaalista fyysistä suorituskykyä submaksimaalisten testien ohella.

Paras keino ylikunnon mittaamiseen sykkeestä on ortostaattinen sykemittaus.

Ylikunnon ehkäiseminen on paras hoitokeino. Järkevästi toteutettu harjoittelu yhdistettynä lepoon, oikeaan ravintoon ja uneen auttaa kehoa parantumaan. Masennuksen tunnistaminen ja hoito on tärkeää.
Harjoittelun jaksottamisen pitäisi estää ylikunto. 52 viikkoa vuodesta on jaettu harjoitusjaksoihin joita sanotaan makrosykleiksi. Jokaista harjoitusviikkoa kutsutaan mikrosykliksi. Jokainen mikrosykli sisältää kuormittavia päiviä ja lepoa sopivissa annoksissa. Kolme tai neljä mikrosykliä muodostaa mesosyklin. Mesosykli koostuu kahdesta tai kolmesta kovempikuormitteisesta mikrosyklistä ja yhdestä palauttelevasta mikrosyklistä.

Jos ylirasitusta ei pystytä välttämään ehkäisykeinoista huolimatta niin tehokasta hoitoa tarvitaan. Paras hoito on levätä ja välttää urheiluaktiviteetteja noin kaksi viikkoa. Tauon jälkeen potilas voi aloittaa kevyen harjoittelun. Urheilijoiden tulisi koittaa eri urheilulajeja ja pidättäytyä siitä harjoitteluintensiteetistä mikä aiheutti ylirasituksen. Harjoittelun tulisi alkaa hitaasti ja sillä tahdilla mitä potilaan tunteet antavat ilmi.

Urheilijoiden tulisi unohtaa mennyt ja keskittyä tulevaan sillä muuten he saattavat alkaa vertaamaan suorituskykyään ja tuntemuksiaan aikaisempaan tilaan, ennen ylirasitusta. Tämä hidastaa palautumista ja tuo ilmi kuinka suuri merkitys psykologisilla tekijöillä on palautumisessa.

Masennus on yksi suurimmista psykologisista oireista ylikunnosta kärsivien urheilijoiden keskuudessa. Urheilijoiden tulisi saada terapiaa mahdollisimman nopeaa sillä se nopeuttaa paranemista.

Oikeanlainen ravinto on yksi tärkeimmistä taustatekijöistä ylikuntoisille urheilijoille. Jos ruokavalio on kunnossa niin lisäravinteilla ei ole huomattu olevan vaikutusta ylikunnosta palautumisen nopeuteen.

Riittävä uni on myös tärkeää. Matkustaminen voi lisätä väsymystä, mutta joissain tapauksissa maisemien vaihto ja uudet harrastukset voivat nopeuttaa paranemista. Lisääntynyt seksuaalinen aktiviteetti voi auttaa parantuvaa urheilijaa.

Hieronta, kylmä- ja lämpöhoito voivat auttaa myös, mutta tapauskohtaisesti. Niistä voi olla myös haittaa väärin toteutettuna.

Phuuh. Vaikee setti, mutta myös silmiä avaava ja ite huomasin kuinka paljon on tehnyt niin väärin asioita kuin olla ja voi.

Loppupuolella tätä linkkiä löytyy suomenkielisenä ja ehkä selvemmin ilmaistuna nuo samat ylikuntoon liittyvät asiat:
http://www.cism-shooters.fi/M08601.htm

Toinen linkki myöskin samaisesta aiheesta:
http://personal.inet.fi/atk/pehkonen/penkki/ylikunto.htm

 

[Moksu]

Ortostaattinen sykemittaus

Ortostaattinen

Sykkeiden mittaamisessa kannattaa muistaa, että ne ovat yksilöllisiä asioita ja siksi sitä sykettä tulisi olla mitannut pidemmän aikaa, jotta olisi vertailupohjaa ja tietäisi ne omat rajansa.

 

[Moksu]

Pakkotoiston panos ylikunnosta

Kattelin ton searchi-hirviön läpi noita pakkikselle postattuja ylikuntothreadeja ja tässä niistä parhaat palat.

Mitä se ylikunto onkaan?

Ylikunnosta toipumiseen 1

Ylikunnosta toipumiseen 2

Ympäristöllisistä tekijöistä myös

Ylikunto ja lämpöily

Mimmien ylikuntokokemuksia 1
Mimmien ylikuntokokemuksia 2

Hard Fitnessissä oleva tarina

Threadin loppupuolella leposykkeestä+ortostaattisesta mittauksesta

Ylikunnosta väittelyä. Yksilölliset erot. Hyvä threadi.

Sivuuttava aihe puntti+kamppailulaji=ylikunto?
Kamppailu+puntit lisää

Mielenterveys+urheilu

Onko ylikunto myytti?

Hyvää juttua ylikunnosta

Keskushermosto ja ylikunto

Velvollisuuden tunne harjoittelua kohtaan

Ortostaattinen sykemittaus

Merkkejä ylikunnosta ja palautuminen

Ylikunto ja lepo

Harjoittelun jaottelua 1
Harjoittelun jaottelua 2

 

[Moksu]

Ylikunnon toteamisesta ja toipumisesta

Ennen kuin alan omia kokemuksiani ylikunnosta raaputtamaan niin pistän jotain omia ajatuksiani liittyen tuohon toteamiseen ja toipumiseen.

Ylikuntoa ei voi lääkitä. Ei oo piikkiä mitä laittaa persauksiin. Tai no, ehkä on, mutta niistä jossakin muualla. Mutta lääkäri ei määrää mitään autuutta antavaa lääkettä. Siksi se on sinänsä turha miettiä johtuuko treenin kulkemattomuus lievemmästä sairastelusta vai ylikunnosta sillä se hoito on kuitenkin sama: LEPO.

Jos se tuntuu siltä ettei jaksa, väsyttää, ei huvita, ei kulje niin on vain levättävä. Siihen ei tarvita mitään oikeutusta sen myötä et joku diagnosoi ylikunnon ja sillon on jokin yleinen lupa levätä. Ei. Sillon sä vedät sipsuja, katot leffaa tai käyt, mielellään käsi-kädessä, kävelemässä hellun kans. Se fiilis kertoo kaiken tarpeellisen. Kroppa tietää millon se on taas kykenevä harjotteluun.

Sitä voi miettiä, että millon se harjoittelu on tehokkaampaa. Sillon, kun olo on kuin väkisin pystyyn vemputetulla madolla ja menee velvollisuuden tunnossa sinne harjoituksiin vai sillon kun olo on kuin siitossonnilla ja rauta lähtee maasta ku lepakko helvetistä. Laiskuus on tietenkin asia erikseen, mutta jos on tyypillisesti tunnollinen harjoittelija ja tykkää harjoittelusta niin kyllä se jaksamattomuus on paras merkki levon tarpeesta. On turha verrata itteensä siihen superpirtsakkaan fitnesskissaan, joka saparot liehuen polkee stepperiä naama ku kiimaliimatulla hangon keksillä ja itestä tuntuu että sais vetää kylkiasentoon siihen penkin päälle sekä tuntea morkkista laiskuudesta ja saamattomuudesta. Ne on vaan ne yksilölliset erot palautumisessa ja miten kroppa kestää harjoittelua.

Kuunnellaan sitä kroppaa ja unohetaan ne velvollisuustreenit. Ihan sama onko kyseessä krooninen suorituksen heikentyminen joka kestää yli kaksi viikkoa, tai yliharjoittelua joka on akuutti suorituksen heikentyminen joka kestää vähemmän kuin 14 päivää, tai harjoitteluväsymys joka on normaali väsymys johtuen yhdestä tai useammasta harjoituskerrasta niin CHILLATAAN!!!

Kun tuota aihetta vähän ohimennen vilautin niin olisi mielenkiintoista tietää erinäisten lääkeaineiden vaikutuksesta ylikunnon välttämiseen, ylikunnosta palautumiseen ja miten herkkä kroppa on lääkeaineiden käytön jälkeen menemään ylikuntoon. Ei kuitenkaan tänne aiheesta. Jos jollain on aiheesta jotain tietoa ja jaksaisi valottaa mua niin privaa tai threadia toiselle puolen palstaa.

 

[Sumu]

Sovitaanko tässä vaiheessa niin että pidetään tämä threadi mahdollisimman asiapitoisena. Linkitetään threadiin uutta ja oikeaa asiaa ja kirjoitellaan omia kokemuksia tai jotain järkevää pohdintaa asiaan liittyen, mutta ei lähetellä pelkkiä hymiöposteja tai muitakaan "mahtava fiilis" jorinoita. Joni tietää kyllä tehneensä pirun hyödyllistä työtä tätä threadia aloitellessaan, yhteinen virallinen ja iso kiitos siitä hänelle.

Asiallinen tieto ja järkevä keskustelu on huomattavasti helpompaa löytää ilman turhia täyteposteja.

Kiitos. :haart:

 

[Oinasmie]

Stupid is what stupid does
... Sen jälkeen oli 10 päivän leiri, lähestulkoon joka päivä kahdet harjoitukset ja ei tuntunut missään.

Tuo kohta kannattaa piettää mielessä, sillä Joni todella treenas kovaa. Teksti on erittäin hyvä ja varoittava, mutt ei sit lähetä syyttämään sitä ylikuntoa jokaisesta masennukseta, tai siitä jos treenit ei kulje.

 

[Venla]

Muutamia huomioita liittyen ylikuntoon. Vaikka näistä on pitkin poikin puhuttu. Tällaisia, jotka ovat omasta mielestäni tärkeitä - ja ihan taatusti täysin maallikon näkökulmasta. Ja vaikka ei saanut tulla diggailemaan, niin aion silti tehdä sen: Joni, mielettömän hienoa että aloit kirjoittaa tästä aiheesta ja koota tätä niin sanotusti yksiin kansiin. En vieläkään pysty ihan kuivin silmin tuota omaa tarinaasi tai kommenttejasi toipumisesta ja väsyneenä treenaamisesta lukemaan. :haart:

- Onko (suomalaisessa) kamppailu-urheilussa kenties aika vahvana sellainen käsitys treenaamisesta, joka johtaa ylikuntoon? Varmasti jokaisen sairastuvan kohdalla on syytä miettiä treenaajan itsensä persoonaa - mikä siinä ajaa stressiin ja ylitse treenaamiseen - mutta väitän, että ainakin muutamissa lajeissa "kovaa treenaamista" arvostetaan liikaa. Mielipiteitä?

- Ylikuntoa on vaikea yleistää. Ihmiset reagoivat ja oirehtivat eri tavalla, ja kaikki muukin kuin treenimäärät vaikuttavat. Tästä oli puhetta ainakin Punttimimmeillä Nainen ja ylikunto -ketjussa. Ravitsemuspuolen laiminlyöntejä ei kannata aliarvioida niin kuin ei eri elämänalueiden stressaavia vaiheitakaan.

- Yksi sivuhuomio tai -kysymys. Kävin lääkärillä syksyllä, kun tappelin tämän ylikuntoasian kanssa, ja puhuin ortostaattisesta sykereaktiosta ja sykkeistä muutenkin. Verenpaineeni oli suhteellisen alhainen, ja lääkäri sanoi, että alhainen verenpaine aiheuttaa sen, että syke nousee helpommin melko korkealle. Onko muilla kokemuksia aiheesta? Nää on taas näitä persoonallisia eroja. (Siksi muuten urheilijan tulisi seurata sykettään silloinkin, kun on kunnossa eikä vasta silloin, kun epäilee ettei olekaan. Säästyisi turhalta pähkäämiseltä.)

- Punttimimmien puolella nostin asian esille, kysytäänpä täälläkin: onko tietoa tai kokemusta ylikunnon vaikutuksista ihon kuntoon? Nimimerkillä "Venla roinaa"... kropan pahimmassa sekoiluvaiheessa selän iho oli aika paskassa kunnossa, eikä sille ole oikein järkevää selitystä löytynyt. Täällä asia tuli joskus esiin.

 

[Moksu]

- Onko (suomalaisessa) kamppailu-urheilussa kenties aika vahvana sellainen käsitys treenaamisesta, joka johtaa ylikuntoon? Varmasti jokaisen sairastuvan kohdalla on syytä miettiä treenaajan itsensä persoonaa - mikä siinä ajaa stressiin ja ylitse treenaamiseen - mutta väitän, että ainakin muutamissa lajeissa "kovaa treenaamista" arvostetaan liikaa. Mielipiteitä?

Tähän mun on taas hankala sanoa miten yleensä ottaen on, kun mulla ei ole valmentajaa ollut vuosikausiin. Kaikki on ihan luulojuttua, mutta paljon on varmasti valmennusta, joka perustuu vaan ja ainoastaan omaan treenikokemukseen ja kilpailuun, josta on sitten siirrytty uran jälkeen valmennuspuolelle. Loppujen lopuksi ei ymmärretä niitä lepoon ja kehitykseen liittyviä asioita. Ainut keino on vetää aina kovaa.

Luulen, että just kamppailulajeissa on paljon sitä mentaliteettiä, että porukka reenaa todella paljon. Fanaattisia reenaamaan ja mitä kovempaa niin sitä parempi. Oonhan ite elävä esimerkki tuosta. En tajunnu, tai uskonu, yhtään palauttaviin reeneihin, vaikka niitä mulle tuputettiin niin vähät välitin. Nyt en tietenkään enää edes jälkeenpäin ymmärrä miten sitä jaksoi reenata jatkuvasti täysiä. Joka päivä kova, hapottava, lajitreeni ja siihen oheisharjoittelut päälle. Kait se oli sitä, kun oli pitkään harrastanut niin oli hyvä pohja luotu.

Siltikin mietin, että jos olisi ollut oikeaa valmennusta ja harjoittelu jaksoteltua siten, että kovien treenien jälkeen on palauttavia harjoituksia niin olisiko sitä ollut vielä paljon parempi. Olisi pystynyt tekemään paljon kovempia harjoituksia ja näin fyysiset ominaisuudet olisivat kehittyneet paljon paremmaksi. Sen sijaan, että teki tasasen vahvasti kovia harjoituksia ja niiden päälle yritti tehdä vielä kovempia maitohappohelvettejä. Luulen, että olisin ollut paljon paremmassa kunnossa. Nopeampi, vahvempi ja kestävämäpi ja ehkä välttänyt ylikunnon.

Vapaaottelu on varsinkin hankala lajina kun sitä harjoiteltavaa on niin pirun paljon. Osa-alueita yhdelle ihmisiälle liikaa. Mutta eipä se sitä estä etteikö "yksinkertaisemmassa" kamppailulajissakin treenata määrällisesti paljon ja kovaa. Ihan yhtälailla. Siksi kait ne huonot pystyottelijat ja/tai huonot painijat menee vapaaotteluun ;)

Ite oon persoonana jääräpää, kunnianhimonen ja täysiä-tai-ei-ollenkaan asenteella varustettu, joten siinä on kaikki konfliktin ainekset. Olisin tarvinnut jonkun vetämään suitsista. Sekä tietenkin järkevämpää ja suunnitelmallisempaa harjoitusohjelmaa.

Niin, ja kyllä. Sitä kovaa treenaamista arvostetaan ihan liikaa. Senhän perusteella arvioidaan kuinka kova ihminen on harjoittelemaan kuinka paljon hän viikossa treenaa. Oon itekin sortunu tuohon määrän tavotteluun. Jokaikinen pystyy kyllä treenaan kovaa, todella harva osaa treenata oikein.
Eikä oikeastaan se arvostuskaan kovaa treenaamista kohtaan oo väärin vaan se mihin se kovuus perustetaan. Pelkkään harjoittelun ja oksennuksen määrään.

- Ylikuntoa on vaikea yleistää. Ihmiset reagoivat ja oirehtivat eri tavalla, ja kaikki muukin kuin treenimäärät vaikuttavat. Tästä oli puhetta ainakin Punttimimmeillä Nainen ja ylikunto -ketjussa. Ravitsemuspuolen laiminlyöntejä ei kannata aliarvioida niin kuin ei eri elämänalueiden stressaavia vaiheitakaan.

Tää on täysin totta. Kaikki vaikuttaa. Juttelin syksymmällä erään mm. olympialaisissa hiihtäviä valmentavan kanssa, joka sanoi, että valmentajan tulisi tietää niiden muidenkin elämän asioiden laita. Hän ainakin vaati valmennettaviaan kertomaan muitakin fiiliksiä kuin pelkästään harjoitteluun liittyvää. Kaikki vaikuttaa.

Verenpaineeni oli suhteellisen alhainen, ja lääkäri sanoi, että alhainen verenpaine aiheuttaa sen, että syke nousee helpommin melko korkealle. Onko muilla kokemuksia aiheesta? Nää on taas näitä persoonallisia eroja. (Siksi muuten urheilijan tulisi seurata sykettään silloinkin, kun on kunnossa eikä vasta silloin, kun epäilee ettei olekaan. Säästyisi turhalta pähkäämiseltä.)

Tohon voisin vaan mutuilla, että ehkä alhainen verenpaine voi heilauttaa sen sykkeen noustessa korkeammalle, mutta tasaantuuko se sitten kuitenkin? Hankala sanoa... Tarvis jonkun asiantuntijan selvittään verenpaineen vaikutusta sykkeeseen.

Ja suluissa oleva asia on niin totta. Turha sitä sykettä sitten on mitata kun asiat ovat prseellään. Sitten se sykekin on mitä sattuu eikä tiedä normaalista tilasta mitään.

 

[Venla]

Painonvedot ja painonpudotus tuo kamppailulajeihin - ja laihdutus toki muihinkin lajeihin - vielä lisää sitä ylikuntoon joutumisen riskiä. Näitä aiheita on melko läheltä liipattu myös Punttimimmien puolella. Itse kuvittelin joskus, että nimenomaan kilpaurheilu poistaisi kaikki painoon liittyvät konfliktit omasta päästä, mutta vitut. Pieni galluppi oman lajin naisten parissa on osoittanut, että liiallisen reenaamisen lisäksi liian vähäinen syöminen on iso riski ja sellainen, joka ajaa kohti ylikuntoa. Kauden lopulla porukka on tosi väsynyttä, mielestäni siinä on yksi sellainen kohta, jossa pitää olla tarkkana. Että pitäisi sen kunnollisen ylimenokauden ja taukoa kaikesta lajiin liittyvästä ja stressaavasta. Positiivisena käänteenä olen huomannut sen, että näistä ylikuntoasioista on alettu puhua enemmän tuolla meidän lajin parissa.(Tai sitten se olen vain minä joka siitä puhuu.) Ja pimut ottaa opiksi, enimmäkseen omista virheistään mutta jotkut viksut myös muiden virheistä.

Mietin itsekseni, että ainakin naisilla keitä olen seurannut, nämä "ylikuntopersoonat" ovat usein suorittajatyyppejä, jonkinlaisia täydellisyydentavoittelijoita. Itse olen jollain lailla sellainen ääripäiden tyyppi (täysiä-tai-ei-ollenkaan, kirjoitti Joni yllä), kaikki on pakko tehdä täysiä - kuka tietää, miksi? - ja jokin tuohon piirteeseen liittyvä seikka on varmaan osin vaikuttanut siihen, että olen pari kertaa ylikunnon itselleni aiheuttanut. Pisteenä iin päällä vielä tyytymättömyys omaan itseen ja taipumus muunkinlaiseen stressiin muilla elämän osa-alueilla.

En tiedä, kuinka paljon palstaa lukevat valmentajat, mutta tahtoisin tähän ylikuntoasiaan myös valmentajien näkökulmaa. Eihän valmentajakaan voi mitään ihmeitä tehdä eikä olla kaikesta vastuussa. Itse ainakin olen tehnyt sen virheen, etten ole ollut valmentajalle tarpeeksi avoin vointieni ja itsenäisten treenien määrän suhteen. Mutta mitä valmentajan pitäisi tehdä, jos valmennettava näyttää menevän ylikuntoon? Vai onko tämä asia "jokaisen omalla vastuulla"?

 

[Moksu]

Ravintoo ja muuta sälää

Ravintopuolella olen itsekin aika hakoteillä ollut ja luulen, että siihen melko paljon erilaisten urheilulajien edustajat syyllistyy: liian vähän ruokaa. Varsinkin painoluokkalajeissa esiintyy ja vielä pahempi se hieman narsistinen näkökanta itseensä, että pitää olla hyvässä kunnossa. Se onkin sitten loputon suo, kun kokoajan on sitten omasta mielestä korjattavaa ja se estää sitten sitä syömistä.

Vaikka se syöminen ei olekaan mitään demi-dieettailua niin liian vähäistä. 10-14 kertaa viikossa harjoittelu, melkeen 90kg painoa ja 2700kcal päivässä ei oo oikein yhteensopiva tulos.

Tuosta valmentajan roolista vaan sen verran, että mielestäni niin minä kuin sinäkin Venla, tarvittais joku joka sanois, että nyt teet NÄIN. Ei mitään ehdotteluja, koska vähän luulen, että molemmat tehdään just niinkuin ite nähdään parhaaksi. Sit riippuuki taas henkilöstä, että ruvetaanko sitä kuuntelemaan vai ei :D

 

[Mupa]

Osaisiko joku täällä kertoa, mistä voisi johtua sykkeen voimakkuuden nousu? Epäilen itselläni olevan ylirasitustila, mutta ainut oire on tuo sykkeen voimakkuus, eikä niinkään sykkeen nopeus.
Nukkumaankin ku käy niin tuntee tum.....tum.....tum :D


nii ja ei omasta mielestä ennen ole tällästä ollut.

 

[Moksu]

Osaisiko joku täällä kertoa, mistä voisi johtua sykkeen voimakkuuden nousu? Epäilen itselläni olevan ylirasitustila, mutta ainut oire on tuo sykkeen voimakkuus, eikä niinkään sykkeen nopeus.
Nukkumaankin ku käy niin tuntee tum.....tum.....tum :D


nii ja ei omasta mielestä ennen ole tällästä ollut.

Ton perusteella en vielä ylirasitukseksi väittäisi. Kuulostelet sitä hetken et johtuuko omista korvista et olet alkanut sitä vaan kuuntelemaan enemmän vai tuntuuko se voimakkuus oikeasti kasvaneen. Jos ei helpota niin lääkärin puheille.

 

[Mupa]

On käyny mielessä et korvien välis olis vaan. Pidän nyt varmuuden vuoksi tän tauon koska ei siintä mitään haittaakaan voi olla, ei ne lihat 2vkossa lähde kävelemään.

 

[heraa]

Onko korkea kuume merkki ylikunnosta?

 

[Mupa]

Ei sen pitäisi yleensä ylikunnosta johtua, mutta jatkuva sairasteleminen voi johtua.

 

[Venla]

Onko korkea kuume merkki ylikunnosta?

Ylikuntoon voi liittyä ennemminkin sellaista lämmönnousua (iltaisin). Olen myös törmännyt tapauksiin, joissa intensiivinen ja kova treenijakso, painonvedot ja kisat tai leiri nostaa urheilijalle hetkeksi kuumetta. Ylirasitustila myös laskee vastustuskykyä. Luulisin silti, että korkea kuume yksinään on merkki jostain muusta kuin ylikunnosta..?

 

[Sinoli123]

Kaverilla oli ylikunnosta ensimmainen oire se etta kello n16-20.00 ruumiinlampo nousi 37.5c paikkeille. Treeniaika 17.00-19.00

Kaveri jatkoi treenaamista normaalitapaan nyt tilanne on se etta on ollut kuukauden putkeen lampo 37.5 kieppeilla.

 

[Venla]

Kaverilla oli ylikunnosta ensimmainen oire se etta kello n16-20.00 ruumiinlampo nousi 37.5c paikkeille. Treeniaika 17.00-19.00

Mulla oli ihan samanlaista oirehdintaa. Paitsi että lämpöä oli 37,3 astetta yleensä. Tuohon kiinnitin silloin huomiota, että aina samoihin aikoihin alkoi tulla lämpöä, ja sen myös huomasi voinnissa (uuvahdin).

 

[sCRATCh]

Morjes, oon ottanu aikasemminki tänne asian esille, meikäläinen uskoo kanssa ylikunnon erillaisiin tiloihin, oli kanssa pitkään semmonen fiilis et täs on jumittanu.. mun tulokset oli kumminki noussu skidisti, sit jotenki ihmeen kaupal pidin 4 päivää leediä ja aloin vähä syömään enemmän niin jaksoin taas 4kk painaa ihan täysii ja tulokset nous hitosti mut nyt on alkanu tökkii taas kun jokin jorma jossain kiinni, on tunkkanen fiilis, yö unet vähä vaikeita sillö tällö vähä masennusta tai ala-kulonen olo, väsymystä, en oo kumminkaan kipeeks tullu ja tätä on nyt ollu jonkun pari viikkoa, mutta se tässä mua häiritsee jos pidän yhen lepopäivän niin jaksan taas kaks tai kolme päivää vetää sen 2-3 (ennen kun iskee taas, tää tunkkanen fiilis ja vähä kiree) treeniä päiväs ja harrastan kanssa kamppailulajeja ja vähä koitan täs painooki pudotella..ja tänään taas semmonen fiilis ettei kyl reeniä, mua ei sillai väsytä, vähä semmonen nihkee fiilis ja mä jaksaisin nytkin lähtee treenaamaan, eikä semmosta lihas kipuukaan pahemmin oo vähä semmesto pikkusta mut ei mitään semmosta ettei jaksais treenata..eli vähä niin kun mitä tässä koitin lähteä hakemaan, että onko mulla jonku lievä-ylirasitus menossa vai oonko menossa kohti yli-kuntoa..meikä on kans täs 3 vuot vetäny aika kohtis settii pahemmin mitää taukoja pitämättä, ehkä 4 päivää ollu pisin, niin hullulta kun se kuulostaakin. Eli jos joku viittis vähä lukasta mun tekstiä ja vastata olisin enemmän kun kiitollinen. Kiitos. Ja viel semmonen asia tuli täs mieleen, et mun vatsa tuntuu menevän jotenki turvoksiin / jumiin ettei se oikeen toimis ihan samal taval kun normaalisti ja vähä tuntuis et lihaksetki "surkastuis" aina näinä päivinä, voiks tää pitää paikkansa vai oonko tulos hulluks ?