Mitä mieltä olette kuinka paljon mieliala ja sosiaaliset, taloudelliset, psykologiset sekä persoonallisuuden stressitekijät ym. korvien välin ilmiöt voivat vaikuttaa ylirasitus/ylikuntotilojen syntyyn ja niiden pitkittymiseen silloinkin kun treeni ei edes ole mitään kilpaurheilutasoa tai muuten mitään perinteisestä, omaksi iloksi tehtävästä kuntosaliharjoittelusta poikkeavaa. Oletuksena, että treeni, lepo tai ravinto ei olisi yksinomaan mikään syy tai, että niissä olisi mitään sellasia puutteita, että ongelmia pitäisi ilmetä.
Omassa treenihistoriassani olen kamppaillut erinäisten ylirasitustilojen kanssa useasti ja aina sillä oletuksella, että vika löytyisi suoranaisesti joko treeniohjelmasta/levosta tai muusta ensikädessä loogisesta muuttujasta mutta sitten huomasin isompaa kokonaisuutta tarkasteltuani, että erinäisten sosiaalisten, psykologisten ja persoonallisuuden stressitekijöiden ja ilmiöiden lisääntyessä, hyvien treenijaksojen osuus on samassa suhteessa vähentynyt entisestään ja nykyisellään tuntuu, että hyvä jos muutaman viikon pystyy treenaaman kunnes suorituskyky ottaa nokkiinsa.
Olin tuossa vuoden alkupuolella noin 1,5kk kokonaan treenaamattakin aloittaakseni kokonaan puhtaalta pöydältä mutta eipä tuosta loppupeleissä tuntunut kovinkaan paljon hyötyä olevan. Voisi kuvitella, että jos syyt olisivat puhtaasti treenipohjaiset tuollainen vähintäänkin olisi nollannut tilanteen mutta ei. Muutenkin treeni, ravinto ja lepo pitäisi olla kauttaaltaan hallussa ja hyvinkin maltilla tehtyä kevynnyksineen kaikkineen koska tosiaan tuota takkuamista on ollut ennen ja sen mukaan olen joutunut varmistamaan, että nämä perussektorit eivät ole missään nimessä puutteelliset. Ainoa todellinen muuttuja sen sijaan on ollut mainitsemani henkimaailman jutut, mutta tosiaan mitä mieltä olet ko. seikkojen osuudesta ja löytyykö kenties henk.koht kokemuksia?
Toisin sanoen, voiko treeni, josta palautuisi ns. normaalitilanteessa muitta mutkitta, muuttua pelkästään henkisten ongelmien myötä ylitsepääsemättömäksi ja jopa niin, että pitkähkön treenitauon jälleen, huolimatta, että keho näennäisesti olisi palautunut kaikesta, alkaisi treenin jälleen käynnistyessä pistämään jarruja kehiin ilman, että treenaaja olisi suoranaisesti kerinnyt ylirasittamaan itsensä puhtaan treenin kautta.
Mä en edes olettanut, että ne voisivat toisiinsa korreloida, mutta jos näin on niin toimiiko se myös toiseen suuntaan. Eli onko mahdollista, että kilpirauhanen jotenkin toipuisi, kun treeni kevenisi?