Moksu
VIP
- Liittynyt
- 23.1.2003
- Viestejä
- 1 909
Mitä mieltä olette kuinka paljon mieliala ja sosiaaliset, taloudelliset, psykologiset sekä persoonallisuuden stressitekijät ym. korvien välin ilmiöt voivat vaikuttaa ylirasitus/ylikuntotilojen syntyyn ja niiden pitkittymiseen silloinkin kun treeni ei edes ole mitään kilpaurheilutasoa tai muuten mitään perinteisestä, omaksi iloksi tehtävästä kuntosaliharjoittelusta poikkeavaa.
Ihminen on psykofyysinen (vai mikä se hieno psykologian sana olikaan) kokonaisuus. Muutkin elämän stressitekijät vaikuttavat urheiluun ja myös toisinpäin. Vaikka liikuntaa ajatellaankin stressin purkajana ja auttajana niin kyllähän stressi vaikuttaa kroppaankin rasittavasti ja jos kovalla liikunnalla sitä rasitetaan vielä enemmän niin kyllähän ne pinoutuvat. Pidemmän päälle siitä kehkeytyy hieno burnout.
Rupesin ajattelemaan, että rasitanko itseäni liikaa, käyn 4 kertaa viikossa puntilla(treeni kovatehoista) lisäksi käyn 2 kertaa viikossa lenkillä ja nyt ajattelin lisätä vielä yhden uintipäivän itselleni, jolloin harrastaisin liikuntaa 7 päivänä viikossa, eli onko liikaa? onko ylikunnon pelko olemassa? aikaisempaa treenitaustaa salilla on noin 1,5 vuotta.
Ainahan ylikunnon pelko voi olla. Nuo on yksilöstä ja henkilön kapasiteetistä riippuvia asioita. Ihminen voi treenata vaikka kolme kertaa päivässä, joka päivä, ja kehittyä, mutta siihen tarvitaan hyvä peruskuntopohja ja oikein laadittu treeniohjelma.
Voihan määrää ajatellen hieman yrittää miettiä, tuleeko ylirasitusta, mutta loppujen lopuksi se ei kerro yhtään mitään.
Korkean sykkeen lisäksi on hormonaaliset häiriöt mukana kuvioissa, sydämen tykytykset, lievä lämpöily (maha aina tulikuuma) ja hieman katkonainen uni, mutta ei mitään muita ns. tyypillisen ylikunnon oireita. Vaikka oireet on periaatteessa vähäiset, niin tila on masentava, kun ei tiedä mitä tekisi palautumisen edistämiseksi ja milloin palautuu. Psyykkeellä on varmasti merkittävä osa palautumisessa, mutta hankalahan sitä on olla stressaamatta, kun masentaa liikkumattomuus ja kesällä väliin jäävät kisat.
Kisoja tulee ja menee jatkuvasti. Nyt sulla on hieno mahdollisuus itsesi kehittämiseen henkisellä puolella, eli lakkaat välittämästä kilpaurheilullisesta suorittamisesta, kun sitä et kertakaikkiaan nyt pysty tekemään.
Ylirasitus on suorastaan rasittava tila. Ei siinä auta kuin keksiä muuta tekemistä siksi aikaa elämäänsä, ettei se lajiharjoittelun puute ala liikaa tympimään.
Tuntuu vaan, että omalla kohdalla tuo ylirasitus alkaa olla enemmän henkisen puolen juttu, koska pystyn tekemään suorastaan mielellään kaikkea muuta harjoittelua, kuin sitä varsinaista vanhaa lajiharjoittelua. Se tuo liikaa kaiketi muistoja mieleen sekä tekee olon haikeaksi ja ehkä tuon henkisen "kärsimyksen" takia lajiharjoittelu tuntuu niin raskaalta ja vaikealta.

.