Ylikunto
- Keskustelun aloittaja arnold
- Aloitettu
- Liittynyt
- 28.2.2003
- Viestejä
- 1 870
Tämä on kyllä ihan normaalia taikka olen sitten aina ylikunnossa.Akkeli sanoi:
Jos silmissä sumenee kun nousee ylös niin se kertoo matalasta verenpaineesta. Pyörryttäminen pitää käydä aina tutkituttaa lääkärillä. Huimaaminen ja pyörryttäminen on kaksi ihan eri asiaa.Akkeli sanoi:
- Liittynyt
- 16.7.2004
- Viestejä
- 1 152
Gillyanne sanoi:Jos naposteltavaa tekee mieli, niin popsi pähkinöitä, runsaasti hyvää rasvaa ja kaloreita, ja kohtuullisesti proteiinia ja kuitua!
Itse asiassa syönkin pähkinöitä aika reilusti. Ne on niin hyviä, varsinkin rusinoiden kanssa.
Päätin, että otan rennosti maanantaihin asti, ja katsotaan sitten, korjaantuuko olo. Tosin mielessäni kävi, että jos en mene tänään salille, voisin oikeastaan jäädä vähän pidempään töihin, mikä tietysti oli aivan erityisen fiksu ajatus...Mutta kiitoksia osanotosta kaikille.
EDIT: Mun täytyy varmaan liittyä VIPiksi, että saan tuon luonnehdinnan "Telaketkulesbo" johonkin näkyviin. :D
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 12.6.2003
- Viestejä
- 36
Introna aiheeseen,
Keskushermosto järjestelmä toimii aivojen ja selkäytimen säätelijänä. Hermosto järjestelmä koostuu keskus- ja ympärysosiosta. Hermoston ympärys eli uloimmainen osio taas koostuu kolmesta eri komponentista: kalloon liittyvästä hermostosta (the cranial nerves), selkäydinhermostosta (the spinal nerves) ja autonomisesta hermostojärjestelmästä (the autonomic nervous system). Kalloon liittyvät hermot kontrolloivat aisteja ja liikkeitä; näitä on yhteensä 12. Selkäydinhermot ovat tasaisesti hajautuneet kehoon pareina, yksi kumpaakin kehon puoliskoa kohden. Selkäydinhermot ovat jakautuneet viiteen osioon: keskukseen, rintaan, lanteeseen, ristiluuhun ja häntäluuhun. Jokainen pari selkäydinhermostoa on yhteydessä tiettyyn paikkaan selkäytimessä.
Autonominen hermostojärjestelmä toimii tietoisen hallinnan ulkopuolella. Se kontrolloi sydämen lyöntitiheyttä ja muita elintärkeitä toimintoja. Autonominen hermostojärjestelmä on edelleen jakautunut sympaattiseen osioon(the sympathetic division) ja parasympaattiseen osioon(the parasympathetic division). Autonomisen hermostojärjestelmän parasympaattinen osio vastaa elimistön menemisestä jännittyneeseen tilaan, kun taas sympaattinen osio on vastuussa rauhoittumisesta. Tässä mielessä nämä kaksi osiota pitävät toisensa tasapainossa.
Voiman tuoton kannalta hermostojärjestelmä on vastuussa lihasten supistumisesta. Hermostosta lähtee signaali supistaa lihasoluja, jolloin lihas toimii hyödyksesi. Hermostojärjestelmä toimii näin ollen voiminen säätelijänä. Raskas harjoittelu kuormittaa niin lihasta kuin hermostoakin ja nämä tarvitsevat aikansa palautuakseen normaali tilaan. Kun harjoitellaan lihasten ja hermoston palautumiskyvyn rajamailla piilee riskinä ylikuntotila.
Ylikunto on harhaanjohtava termi ja tätä tapahtumaa kuvaa paremmin kansainvälinen termi overtraining. Ylikunto voi tapahtua niin yksittäiselle lihakselle tai lihasryhmälle, kuin koko keskushermostojärjestelmällelle. Yksittäisen lihasryhmän saattaa mennä ylikuntoon liian tiheällä ja intensiivisellä harjoittelulla. Seurauksena tästä on usein lihasarkuutta, pidentynyttä lihassärkyä ja lihaksen heikkouden tunne. Lihasryhmä saattaa olla tulehtunut ja hoidoksi usein riittää lepo ja asian mukainen lääkitys.
Keskushermoston ylikunto, jota kutsutaan myös krooniseksi ylikunnoksi, on paljon monimutkaisempi ja vaikeampi hoitaa. Ylikunnon aste pystytään määrittämään ulkoisten ja sisäisten oireiden summana, jolloin saadaan kokonaiskäsitys tilanteesta. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla (stressinsietokyky, yleiskunto, yms) on suuri merkitys ylikunnon tasoon. Eräissä tutkimuksissä on todettu ylikunnon heikentävän sympaattisen hermoston toimintaa, jolloin tasapaino ei ole enään voimassa ja parasympaattinen hermosto nostaa elimistön jännittyneisyyttä ja rauhatonta tilaa. Ylikunnossa myös loukkaantumisriski kasvaa jonkin verran. Urheilijan näkökulmasta ylikuntoa on vaikea havaita ja useimmissa tapauksissa fyysinen suorituskyky ei välttämättä heikkene ensimmäisenä. Lähestyvän ylikunnon voi päätellä elimistössä havaittavista oireista. Ylikunnon vaikutukset voidaan jakaa fyysisiin ja psyykkisiin oireisiin. Fyysiset oireet kuten kohonnut pulssi, verenpaineen vaihtelut, jatkuva väsymys, päänsärky, kova hikoilu jne. ovat helposti havaittavia oireita, jotka eivät häiritse pahemmin normaali toimintaa. Psyykkiset oireet kuten rauhattomuus, mielialan vaihtelut, unettomuus, kyvyttömyys rentoutua ja muut psyykkiset ongelmat alkavat jo vaikuttaa normaaliin elämänrytmiin. Jos urheilija kokee useimpia edellämainittuja oireita, voidaan se määritellä kehittyneeksi ylikunnoksi, jota myös kutsutaan urheilijan burn outiksi. Tällöin vaikutukset näkyvät motivaation laskemisena tai katoamisena harjoitteluun. Ääritapauksessa ylikunto voi sekoittaa elimistön toiminnan totaalisesti.
Tämän hetkisten tutkimusten mukaan kroonisen ylikunnon keskeiset muutokset elimistöön havaitaan väliaivojen alaosan toimintahäiriönä; hermovälittäjäaineiden toiminnassa ja niiden pitoisuuksissa (aminohappo epätasapainoteoria); muutoksena HPA:n (the hypothalamic-pituitary-adrenal) nikamissa ja aivolisäkkeen rakenteessa; viestisignalien heikentymisenä luurankolihaksiin; ja muutoksina autonomisen hermostojärjestelmän toiminnassa.
Ympäroivän elimistön kyky vastaanottaa informaatiota keskushermostosta on mahdollisesti muuttunut ylikunto tilassa. Voidaankin miettiä missä menee raja normaalin harjoittelun ja ylikunnon välillä. Esimerkiksi ylirasitetun urheilijan adrenaali herkkyys ACTH:n voi laskea. Tätä voidaan selittää havainnoista, joissa kortisolin vapautuminen elimistöön on laskenut ylikuntoisella urheilijalla harjoittelun yhteydessä. Muutokset elimistöön voivat vaikuttaa glykogeenivarastojen laskuna, laskeneena neuromuskulaarisena herkkyytenä, muutoksina adrenoreseptorin herkkyydessä, muutoksina immuunijärjestelmän toiminnoissa, ja teoriassa, sydämen ja luurankolihasten ravirtsemushäiriönä.
Toisin kuin monissa yleisissä sairauksissa ylikunnon diagnoosia on paljon vaikeampi tehdä. Tutkimuksissa ei ole saatu täsmällisiä ylikunnon kriteerejä. Diagnoosi perustuu kolmeen lähtökohtaan: (1) potilas historiaan, (2) muiden sairauksien pois sulkemiseen, ja (3) laboratorio testeihin. Ylikuntoisen urheilijan toimuminen vaihteleen yksilökohtaisesti muutamista viikoista kuukausiin. Kaikki riippuu hyvin pitkälti treeni tottumuksista, treeni historiasta, henkilökohtaisista ominaisuuksista, sukupuolesta, iästä ja muista tekijöistä.
Lähteet:
Arja L.T. Uusitalo, MD, PhD: Overtraining, 2001, http://www.physsportsmed.com/issues/2001/05_01/uusitalo.htm
Joe King: An Investigation of the Psychophysiological Mechanisms of Sport Injury and Injury Recovery with Discussions in Psychological Perspectives, Behavioral Risk Factors, Psychological Injury Assessment, Psychological Treatments, and Biomedical Issues of Sport Injury, http://www.abcbodybuilding.com/magazine04/Psychophysiological.htm
Keskushermosto järjestelmä toimii aivojen ja selkäytimen säätelijänä. Hermosto järjestelmä koostuu keskus- ja ympärysosiosta. Hermoston ympärys eli uloimmainen osio taas koostuu kolmesta eri komponentista: kalloon liittyvästä hermostosta (the cranial nerves), selkäydinhermostosta (the spinal nerves) ja autonomisesta hermostojärjestelmästä (the autonomic nervous system). Kalloon liittyvät hermot kontrolloivat aisteja ja liikkeitä; näitä on yhteensä 12. Selkäydinhermot ovat tasaisesti hajautuneet kehoon pareina, yksi kumpaakin kehon puoliskoa kohden. Selkäydinhermot ovat jakautuneet viiteen osioon: keskukseen, rintaan, lanteeseen, ristiluuhun ja häntäluuhun. Jokainen pari selkäydinhermostoa on yhteydessä tiettyyn paikkaan selkäytimessä.
Autonominen hermostojärjestelmä toimii tietoisen hallinnan ulkopuolella. Se kontrolloi sydämen lyöntitiheyttä ja muita elintärkeitä toimintoja. Autonominen hermostojärjestelmä on edelleen jakautunut sympaattiseen osioon(the sympathetic division) ja parasympaattiseen osioon(the parasympathetic division). Autonomisen hermostojärjestelmän parasympaattinen osio vastaa elimistön menemisestä jännittyneeseen tilaan, kun taas sympaattinen osio on vastuussa rauhoittumisesta. Tässä mielessä nämä kaksi osiota pitävät toisensa tasapainossa.
Voiman tuoton kannalta hermostojärjestelmä on vastuussa lihasten supistumisesta. Hermostosta lähtee signaali supistaa lihasoluja, jolloin lihas toimii hyödyksesi. Hermostojärjestelmä toimii näin ollen voiminen säätelijänä. Raskas harjoittelu kuormittaa niin lihasta kuin hermostoakin ja nämä tarvitsevat aikansa palautuakseen normaali tilaan. Kun harjoitellaan lihasten ja hermoston palautumiskyvyn rajamailla piilee riskinä ylikuntotila.
Ylikunto on harhaanjohtava termi ja tätä tapahtumaa kuvaa paremmin kansainvälinen termi overtraining. Ylikunto voi tapahtua niin yksittäiselle lihakselle tai lihasryhmälle, kuin koko keskushermostojärjestelmällelle. Yksittäisen lihasryhmän saattaa mennä ylikuntoon liian tiheällä ja intensiivisellä harjoittelulla. Seurauksena tästä on usein lihasarkuutta, pidentynyttä lihassärkyä ja lihaksen heikkouden tunne. Lihasryhmä saattaa olla tulehtunut ja hoidoksi usein riittää lepo ja asian mukainen lääkitys.
Keskushermoston ylikunto, jota kutsutaan myös krooniseksi ylikunnoksi, on paljon monimutkaisempi ja vaikeampi hoitaa. Ylikunnon aste pystytään määrittämään ulkoisten ja sisäisten oireiden summana, jolloin saadaan kokonaiskäsitys tilanteesta. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla (stressinsietokyky, yleiskunto, yms) on suuri merkitys ylikunnon tasoon. Eräissä tutkimuksissä on todettu ylikunnon heikentävän sympaattisen hermoston toimintaa, jolloin tasapaino ei ole enään voimassa ja parasympaattinen hermosto nostaa elimistön jännittyneisyyttä ja rauhatonta tilaa. Ylikunnossa myös loukkaantumisriski kasvaa jonkin verran. Urheilijan näkökulmasta ylikuntoa on vaikea havaita ja useimmissa tapauksissa fyysinen suorituskyky ei välttämättä heikkene ensimmäisenä. Lähestyvän ylikunnon voi päätellä elimistössä havaittavista oireista. Ylikunnon vaikutukset voidaan jakaa fyysisiin ja psyykkisiin oireisiin. Fyysiset oireet kuten kohonnut pulssi, verenpaineen vaihtelut, jatkuva väsymys, päänsärky, kova hikoilu jne. ovat helposti havaittavia oireita, jotka eivät häiritse pahemmin normaali toimintaa. Psyykkiset oireet kuten rauhattomuus, mielialan vaihtelut, unettomuus, kyvyttömyys rentoutua ja muut psyykkiset ongelmat alkavat jo vaikuttaa normaaliin elämänrytmiin. Jos urheilija kokee useimpia edellämainittuja oireita, voidaan se määritellä kehittyneeksi ylikunnoksi, jota myös kutsutaan urheilijan burn outiksi. Tällöin vaikutukset näkyvät motivaation laskemisena tai katoamisena harjoitteluun. Ääritapauksessa ylikunto voi sekoittaa elimistön toiminnan totaalisesti.
Tämän hetkisten tutkimusten mukaan kroonisen ylikunnon keskeiset muutokset elimistöön havaitaan väliaivojen alaosan toimintahäiriönä; hermovälittäjäaineiden toiminnassa ja niiden pitoisuuksissa (aminohappo epätasapainoteoria); muutoksena HPA:n (the hypothalamic-pituitary-adrenal) nikamissa ja aivolisäkkeen rakenteessa; viestisignalien heikentymisenä luurankolihaksiin; ja muutoksina autonomisen hermostojärjestelmän toiminnassa.
Ympäroivän elimistön kyky vastaanottaa informaatiota keskushermostosta on mahdollisesti muuttunut ylikunto tilassa. Voidaankin miettiä missä menee raja normaalin harjoittelun ja ylikunnon välillä. Esimerkiksi ylirasitetun urheilijan adrenaali herkkyys ACTH:n voi laskea. Tätä voidaan selittää havainnoista, joissa kortisolin vapautuminen elimistöön on laskenut ylikuntoisella urheilijalla harjoittelun yhteydessä. Muutokset elimistöön voivat vaikuttaa glykogeenivarastojen laskuna, laskeneena neuromuskulaarisena herkkyytenä, muutoksina adrenoreseptorin herkkyydessä, muutoksina immuunijärjestelmän toiminnoissa, ja teoriassa, sydämen ja luurankolihasten ravirtsemushäiriönä.
Toisin kuin monissa yleisissä sairauksissa ylikunnon diagnoosia on paljon vaikeampi tehdä. Tutkimuksissa ei ole saatu täsmällisiä ylikunnon kriteerejä. Diagnoosi perustuu kolmeen lähtökohtaan: (1) potilas historiaan, (2) muiden sairauksien pois sulkemiseen, ja (3) laboratorio testeihin. Ylikuntoisen urheilijan toimuminen vaihteleen yksilökohtaisesti muutamista viikoista kuukausiin. Kaikki riippuu hyvin pitkälti treeni tottumuksista, treeni historiasta, henkilökohtaisista ominaisuuksista, sukupuolesta, iästä ja muista tekijöistä.
Lähteet:
Arja L.T. Uusitalo, MD, PhD: Overtraining, 2001, http://www.physsportsmed.com/issues/2001/05_01/uusitalo.htm
Joe King: An Investigation of the Psychophysiological Mechanisms of Sport Injury and Injury Recovery with Discussions in Psychological Perspectives, Behavioral Risk Factors, Psychological Injury Assessment, Psychological Treatments, and Biomedical Issues of Sport Injury, http://www.abcbodybuilding.com/magazine04/Psychophysiological.htm
- Liittynyt
- 12.6.2003
- Viestejä
- 36
Kuinka pahoja kokemusia porukalla täällä on kehittyneestä, eli kroonisesta ylikunnosta? Ja onko tästä johtuen tullut pitkiäkin treeni taukoja sairasteluiden, loukkaantumisien tai motivaatio ongelmien takia?
Voisin heittää alkuun omia kokemuksiani kuluvan vuoden ajalta. Eli treenasin keväällä omaa tyhmyyttäni liian kovalla treenillä ja huonolla palautuksella itseni melko pahaan ylikuntoon. Seurauksena kuumeilua, tulehduksia ja särkyä eripuolilla kroppaa. Psyykkisellä puolella rauhattomuutta, keskittymis vaikeuksia ja masennus oireita. Mitään muuta syytä tapaukselle ei löytynyt kuin rankan treenin ja stressin aiheuttama yli kuormitus. Reilun kuukauden totaali taukoa treeneistä, jolloin aloittelin kevyesti salihommia. Tästä hiukan eteenpäin en enää malttanut treenata normaalia vaisummilla painoilla. Eli takaisin totutun raskaaseen treeniin. Puoli vuotta edellisestä sama homma uudelleen, kylläkin ilman tulehduksia. Treeni motivaatio katosi kokonaan. Pari kuukautta olen elellyt ilman treenejä ja nyt on alkanut taas hiukan lämmittämään ajatus paluusta takaisin raudan pariin. Näistä kokemuksista oppineena ajattelin suunnitella tulevaisuuden treenejä hieman järkevämmin.
Voisin heittää alkuun omia kokemuksiani kuluvan vuoden ajalta. Eli treenasin keväällä omaa tyhmyyttäni liian kovalla treenillä ja huonolla palautuksella itseni melko pahaan ylikuntoon. Seurauksena kuumeilua, tulehduksia ja särkyä eripuolilla kroppaa. Psyykkisellä puolella rauhattomuutta, keskittymis vaikeuksia ja masennus oireita. Mitään muuta syytä tapaukselle ei löytynyt kuin rankan treenin ja stressin aiheuttama yli kuormitus. Reilun kuukauden totaali taukoa treeneistä, jolloin aloittelin kevyesti salihommia. Tästä hiukan eteenpäin en enää malttanut treenata normaalia vaisummilla painoilla. Eli takaisin totutun raskaaseen treeniin. Puoli vuotta edellisestä sama homma uudelleen, kylläkin ilman tulehduksia. Treeni motivaatio katosi kokonaan. Pari kuukautta olen elellyt ilman treenejä ja nyt on alkanut taas hiukan lämmittämään ajatus paluusta takaisin raudan pariin. Näistä kokemuksista oppineena ajattelin suunnitella tulevaisuuden treenejä hieman järkevämmin.
- Liittynyt
- 17.6.2003
- Viestejä
- 1 242
Mikäköhän mättää, kun sydän takoo nukkuessakin varmaan lähemmäs 80:tä ja pelkkä sängystä ylösnousu nostaa sykkeen välittömästi. Lisäksi jotenkin täysin voimaton ja ahdistava olo, sormet hikoaa tälläkin hetkellä. Lääkäriinhän sitä on varmaan lähdettävä, veikkaisin joko ylikuntoa tai sydänlihaksen tulehdusta, joka seuraa muistaakseni noin prosentille flunssapotilaista (äskettäin oli kuumetta+nuha ym).
Oireet taitavat olla molemmissa tapauksissa samansuuntaiset, mutta pystyykö ilman EKG:tä ja verikokeita (=kotikonstein) erottamaan kumpi vaiva on kyseessä? Tietenkin flunssan hellitettyä piti taas heti kirmata salille ja tehdä muutama päivä todella kovalla intensiteetillä...
Oireet taitavat olla molemmissa tapauksissa samansuuntaiset, mutta pystyykö ilman EKG:tä ja verikokeita (=kotikonstein) erottamaan kumpi vaiva on kyseessä? Tietenkin flunssan hellitettyä piti taas heti kirmata salille ja tehdä muutama päivä todella kovalla intensiteetillä...
Helga
Team SportLife
- Liittynyt
- 16.9.2002
- Viestejä
- 1 056
Eipä pysty ilman EKG:tä/labrakokeita välttämättä erottamaan kumpi ompi kyseessä, ylikunto vaiko sydänlihastulehdus. Sydänlihastulehdusta voi olla jopa mahdoton varmasti diagnosoida, koska kaikissa tapauksissa ei tule ekg-muutoksia lainkaan tai jos ekg otetaan juuri siinä sairauden vaiheessa kun niitä muutoksia ei ole. Sydänlihastulehduksen oireena on muuten melko usein jonkinlainen rintakipu, jota sulla ei kai ole? Monia myokardiitteja hoidettu sydäninfarkteina (esim. liuotettu) juuri kovan rintakivun vuoksi, kun ekg-muutoksetkin ovat samantyyppiset kuin infarktissa!
Toisaalta, jos kyseessä on sydänlihastulehdus, niin suurin vaara lienee jo ohi, koska vakavimmat rytmihäiriöt tulevat sairauden ensipäivinä. Mutta lääkäriin silti, sillä jos kyseessä on kunnon tauti, niin parin kuukauden treenitauko tulee..
Toisaalta, jos kyseessä on sydänlihastulehdus, niin suurin vaara lienee jo ohi, koska vakavimmat rytmihäiriöt tulevat sairauden ensipäivinä. Mutta lääkäriin silti, sillä jos kyseessä on kunnon tauti, niin parin kuukauden treenitauko tulee..
- Liittynyt
- 17.9.2004
- Viestejä
- 1 267
Joka tapauksessa pitäisin taukoa reeneistä, oli tulehdus tai ylikunto.
- Liittynyt
- 17.6.2003
- Viestejä
- 1 242
Kai sitä on sitten vissiin lekurissa käytävä.. Harmittaa vaan ihan sanoinkuvailemattomasti ensinnäkin reenitauko ja toisekseen Tallinnan reissu, jonne olisi tarkoitus lähteä keskiviikkona. Pois en sieltä aio jäädä, vaikka paareilla sitten jos ei muuten ;) Ei vaan saa reissusta kaikkea irti, jos olo on tämmöinen :(
Rintakipuja ei todellakaan (onneksi) ole, eikä mitään pahempia rytmihäiriöitä, ainoastaan joskus saattaa jäädä yksi lyönti välistä, mikä on ilmeisesti aivan normaalia (ainakin itselläni ollut niin kauan kuin muistan)...
ps. Helga: Oletko mahdollisesti tämän alan ammattilainen? Kuullosti vaan siltä, ettei postauksesi ollut aivan puhdasta mutu -tietoutta... :D
Rintakipuja ei todellakaan (onneksi) ole, eikä mitään pahempia rytmihäiriöitä, ainoastaan joskus saattaa jäädä yksi lyönti välistä, mikä on ilmeisesti aivan normaalia (ainakin itselläni ollut niin kauan kuin muistan)...
ps. Helga: Oletko mahdollisesti tämän alan ammattilainen? Kuullosti vaan siltä, ettei postauksesi ollut aivan puhdasta mutu -tietoutta... :D
- Liittynyt
- 17.7.2004
- Viestejä
- 167
jos on sydänlihastulehus: myokardiitti, on siinä useimmiten niin kovat rintakivut, että varmasti hakeutuu lekuriin (joskus tosin voi olla myös lähes oireeton). Myokardiittia esiintyy kaikenikäisillä, mutta kaikkein tavallisin se on nuorilla miehillä. Voi aiheuttaa vakavia, jopa henkeä uhkaavia rytmihäiriöitä, sydämen tamponaation jne...
Muistaakseni myokardiitti on terveiden nuorten miesten kuolinsyynä suurimpia...
Muistaakseni myokardiitti on terveiden nuorten miesten kuolinsyynä suurimpia...
- Liittynyt
- 13.3.2003
- Viestejä
- 233
Myokardiitti on vain yksi sydänlihastulehduksen muoto, muita ovat esim. endokardiitti ja perimyokardiitti, nimitys vaihtelee tulehduksen sijainnin mukaisesti. Hoitolinjat vaihtelevat merkittävästi tulehdustyypin mukaan mutta keskeistä on lepo ja lääkitys, kuten aina tulehdustaudeissa jotta komplikaatioilta voidaan välttyä. Jos itse hetkeäkään epäilisin sydämessä ongelmaa olevan en kyllä todella Tallinnaan lähtisi. Sinne ehtii kyllä myöhemminkin, rajat kai vielä jatkossakin auki ovat Lääkäriin mars. Lepo.
Lääkäriin mars. Lepo.Helga
Team SportLife
- Liittynyt
- 16.9.2002
- Viestejä
- 1 056
Harmony sanoi:
Mä kun tunnetusti oon tämmönen pilkunnussija, niin harrastetaan sitä taas.. Eli eli..
Myokardiitti nimenomaan on sydänLIHAStulehdus (lat. myokardium=sydänlihas). Endokardiitti puolestaan on sydämen sisäkalvontulehdus, sydänläppien tauti, lähinnä narkkareiden ja vanhusten sairaus, mutta periaatteessa perustervekin voi huonolla tuurilla sellaiseen sairastua. Se ei liity (yleensä) mihinkään flunssaan niinkuin myokardiitti, vaan huonoon yleiskuntoon ja siihen, että ehdoin tahdoin viedään omaan verenkiertoon bakteereita (suonensisäiset huumeet), jotka sitten tarttuvat sydänläppiin ja tuhoavat ne. Eli täysin eri tauti!
Ja sitten tuo perimyokardiitti. Perikardium on sydämen ympärillä oleva pussi ja usein myokardiittiin liitty perikardiitti ja perikardiittiin voi liittyä myokardiitti, jolloin puhutaan myoperikardiitista tai perimyokardiitista, ihan miten kukakin tykkää. Eli silloin tulehdus on levinnyt sydänpussiinkin ja ultraäänessä voi näkyä nestettä sydänpussissa. Häviää sitten itekseen ja yleensä sitä on niin vähän, ettei sitä nähdä, joten nämä myoperikardiitti/myokardiitti/perikardiittidiagnoosit eivät koskaan ole absoluuttisen varmoja. Niinkuin ei mikään lääketieteessä
Eli unohdetaan nyt se endokardiitti ;)
Eikä tää nyt ollut millään pahalla, mä nyt oon vaan tällanen :arvi:
Ja kerrohan Arsi sitten miten kävi!
- Liittynyt
- 13.3.2003
- Viestejä
- 233
Ei me kyllä Helga unohdeta ;) On totta että olin itsekin vähän huolimaton käsitteen määrittelyssäni, kiitos kun sitä tarkensit, tarkoitin vain että sydämen alueella todella voi esiintyä useita erilaisia tulehduksia.
Miksi ei endokardiittia sitten unohdeta? Siksi että esim. tässä tapauksessa (Arsi) kertoo että rintakipua ei ole esiintynyt ja kuitenkin sydänperäiseltä tuntuvaa oireistoa on ja toisaalta endokardiitti on myös paljon muuta kuin suonensisäisten huumeidenkäyttäjien tauti l. sitä voivat aiheuttaa esim. sydämen rakenteelliset viat ja toisaalta altistavana tekijänä voi olla muu infektio, esim. huono suuhygienia - hoitamattomat hampaat kroonisine tulehduksineen.
Pidän toki itsekin ei-lääketieteen edustajana mutta hoitotyöläisenä epätodennäköisenä että kysymyksessä endokardiitti tai sydänlihastulehdus ylipäätään oireiston perustella olisi (eikä se toki ole tehtävänikään!), mutta kuten sanottua, lääkärin tehtävänä on näitä seikkoja käytännössä poissulkea.
Lisäisinpä vielä ehdottoman tärkeinä tutkimuksina perimyokardiitin osalta auskultoinnin l. sydämen kuuntelun jossa esim. esiintuleva rahina voi kertoa nesteestä sydänpussissa joka voi viitata perimyokardiittiin sekä verikokeina otettava troponiiniarvot (sydänspesifi valkuaisaine) jotka kertovat mahdollisesta sydänlihasvauriosta tulehdukseen joko itse lihaksessa tai sekä lihaksessa liittyen. Toisaalta merkittävä tekijä on myös vaste lääkehoidolle, jos tulehduskipulääke pian lähtee oireistoa poistamaan ja niin tila viittaa vahvasti sydänlihastulehdukseen. EKG - muutoksien pysyvyydestä on vaikeaa sanoa mitään, joskus vaikea tulehdus voi jättää pysyvät iskemiaan l. hapanpuutteeseen viittaavat merkit vaikka tästä ei todellisuudessa varsinaisesti kyse olekaan.
No joo, tämä oli tällainen ehkä turhakin analyysi ja avautuminen mutta kertonee todella jotain esim. sydämen hoitoon ja tutkimuksiin liittyvistä yksityiskohdista ja ongelmista.
Miksi ei endokardiittia sitten unohdeta? Siksi että esim. tässä tapauksessa (Arsi) kertoo että rintakipua ei ole esiintynyt ja kuitenkin sydänperäiseltä tuntuvaa oireistoa on ja toisaalta endokardiitti on myös paljon muuta kuin suonensisäisten huumeidenkäyttäjien tauti l. sitä voivat aiheuttaa esim. sydämen rakenteelliset viat ja toisaalta altistavana tekijänä voi olla muu infektio, esim. huono suuhygienia - hoitamattomat hampaat kroonisine tulehduksineen.
Pidän toki itsekin ei-lääketieteen edustajana mutta hoitotyöläisenä epätodennäköisenä että kysymyksessä endokardiitti tai sydänlihastulehdus ylipäätään oireiston perustella olisi (eikä se toki ole tehtävänikään!), mutta kuten sanottua, lääkärin tehtävänä on näitä seikkoja käytännössä poissulkea.
Lisäisinpä vielä ehdottoman tärkeinä tutkimuksina perimyokardiitin osalta auskultoinnin l. sydämen kuuntelun jossa esim. esiintuleva rahina voi kertoa nesteestä sydänpussissa joka voi viitata perimyokardiittiin sekä verikokeina otettava troponiiniarvot (sydänspesifi valkuaisaine) jotka kertovat mahdollisesta sydänlihasvauriosta tulehdukseen joko itse lihaksessa tai sekä lihaksessa liittyen. Toisaalta merkittävä tekijä on myös vaste lääkehoidolle, jos tulehduskipulääke pian lähtee oireistoa poistamaan ja niin tila viittaa vahvasti sydänlihastulehdukseen. EKG - muutoksien pysyvyydestä on vaikeaa sanoa mitään, joskus vaikea tulehdus voi jättää pysyvät iskemiaan l. hapanpuutteeseen viittaavat merkit vaikka tästä ei todellisuudessa varsinaisesti kyse olekaan.
No joo, tämä oli tällainen ehkä turhakin analyysi ja avautuminen mutta kertonee todella jotain esim. sydämen hoitoon ja tutkimuksiin liittyvistä yksityiskohdista ja ongelmista.