View: https://twitter.com/elisabethbraw/status/1728006887914737811
Oopiumisodat käytiin
1800-luvulla pääasiassa
Britannian ja
Kiinan välillä, mutta toisessa oopiumisodassa myös
Ranska oli aktiivisesti mukana Britannian puolella. Sotien syynä oli
Englannin Itä-Intian kauppakomppanian 1800-luvulla harjoittama
oopiumin salakuljetus Kiinan markkinoille.
Oopiumi oli brittiläisen Intian tärkein tulonlähde ja ajatus globaalin kaupan rajoittamisesta oli liikaa Englannille, joka teollistuvana valtiona hyötyi tuotteidensa maailmanlaajuisesta leviämisestä. Oopiumisodissa kyse ei ollut yksin oopiumin saamisesta Kiinan markkinoille vaan myös siitä, että Kiina pakotettiin pitämään rajansa avoimina brittiläisille tuotteille yleensäkin. Kiina halusi suojella markkinoitaan ja rajoittaa ulkomaalaisten kauppiaitten osuutta niillä, ja oopiumi vain tarjosi syyn tähän, koska se oli tärkein brittiläinen tuontituote. Kun Kiina vuonna 1885 sai oopiumikaupan neuvotelluksi uusiksi niin, että maan hallitus sai kasvatetuksi osuuttaan tuotosta, sillä ei enää ollut vaikeuksia hyväksyä kansainvälistä huumekauppaa.
[1]
Britannia oli ensimmäisenä teollistunut valtio, joka tuotti massatuotteita liukuhihnalla muualle kaupattavaksi, ja toisaalta sillä oli uudenaikaiset asevoimat. Kiina sen sijaan oli
Qing-dynastian vastaisten kapinoiden ja sisäisten erimielisyyksien heikentämä.
Oopiumisodissa
oopiumi ja siitä käytävän kaupan salliminen Kiinassa oli osasyy sotiin eikä suinkaan ainoa tekijä. Britannia hallitsi tuolloin
Intiaa, jossa oopiumia tuotettiin, ja sen oli havaittu käyvän hyvin kaupaksi Kiinassa. Britannia kaipasi lisätuloja Kiinasta, sillä kauppa oli alijäämäistä ennen ensimmäistä oopiumisotaa eikä toivotulla tasolla oopiumisotien välissä