Yleinen lemmikkikeskustelu

Tänään päätty puolisen tuntia sitten meidän Olvi-rottweilerin elämä. Ehti elää 10-vuotiaaksi asti ja sitten todettiin syöpä. Lääkäri puhu viikoista elinajan odotteena, ja 10 päivää ehti kulua. Ei enää pystyny laittamaan maate, kun ei saanut makuuasennossa tarpeeksi henkeä ja seisominen oli jo ottanut raskaasti voimille. Oltiin jo soitettu päivystävä lääkäri lopettaan Olvi, kun se pyys ulos, käppäili pensaan alle ja nukkui siellä pois.. :(
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Rähiseminen on yksi asia, mutta käytit nimitystä "pyrkii hyökkäämään."
Korvaan vaan särähtää aina pahasti kun joku puhuu että koira on hyökkäävä, varsinkin ihmisiä kohtaan. Ainahan on se mahdollisuus että koira syystä tai toisesta lähtee ominpäin lenkkeilemään...
Ei mitään henkilökohtaista, enkä vaadi lopettamista, mutta jäin tuota pohtimaan niin ajattelin kysyä. :)

Nyt menee kyllä kaksi koiraa ja kaksi omistajaa iloisesti sekaisin. :)

Tarkoitukseni oli tuoda esille, että remmirähjäys on melko yleistä. Joillekin (ei omalleni) roduille jopa tyypillistä käytöstä.

Monet koirat rähisevät vain remmissä. Tilanne tuntuu uhkaavalta, sillä liikkumista on rajoitettu.

Niin omani, kuin H. Uppmaninkin koira toivottavasti jossain vaiheessa huomaa, että aiemmista kokemuksista huolimatta, nykyisen lauman osana sen ei tarvitse eikä sen tehtävä ole huolehtia mahdollisista uhkista.

Aikuisen koiran kanssa tähän vaan tosiaan menee aikaa...
 
Tänään päätty puolisen tuntia sitten meidän Olvi-rottweilerin elämä. Ehti elää 10-vuotiaaksi asti ja sitten todettiin syöpä. Lääkäri puhu viikoista elinajan odotteena, ja 10 päivää ehti kulua. Ei enää pystyny laittamaan maate, kun ei saanut makuuasennossa tarpeeksi henkeä ja seisominen oli jo ottanut raskaasti voimille. Oltiin jo soitettu päivystävä lääkäri lopettaan Olvi, kun se pyys ulos, käppäili pensaan alle ja nukkui siellä pois.. :(


Voi ei :( Kaikkea hyvää teille ja jaksamista! Nyt Olvi ei ainakaan tunne kipua, eikä väsymystä...
 
Nyt menee kyllä kaksi koiraa ja kaksi omistajaa iloisesti sekaisin. :)
Heh, en hiukkaakaan tainnut katsoa kuka vastasi. :) Kiitos selityksestä kuitenkin, kaikkia muita eläimiä tajuan, mutta koirista en ota hiukkaakaan selvää, tuo selvitti hiukan taas. :)
Ikävä kohtalo rmst:n koiralla. :(
 
Elukoita löytyy täältäkin päin, kolme koiraa (2 amerikanakitaa ja 1 tanskandoggi) sekä emännän harrastuksena akvaario.
 
Nuorempi pystykorva tuli keskiviikkona tiensä päähän. Pitkään tiennyt että toinen noista lopetetaan syksyn aikana. Tuohon nuorempaan päädyttiin hankalan luonteen takia. Ikää oli 3 vuotta. Jännä homma ettei muut koirat näytä olevan moksiskaan yhden puuttumisesta. Ei edes tuon lopetetun pystykorvan emä ole osoittanut minkäänlaista kaipauksen merkkiä.

Itellekään ei tullut minkäänlaisia tunteita kun kuuli että nyt se on lopetettu.
 
Pitkään tiennyt että toinen noista lopetetaan syksyn aikana. Tuohon nuorempaan päädyttiin hankalan luonteen takia. Ikää oli 3 vuotta.


Mun on vähän vaikea ymmärtää nuoren koiran lopettamista tuollaisista syistä...:jahas:



Omasta rontista vähän kuvapäivitystä.

066.jpg
 
Mies osti perjantaina haukunestopannan tolle meidän nuoremmalle hurtalle, toistaiseksi en ole huomannut muuta hyötyä, kuin että poika on nyt kävelevä ilmanraikastin :D

En oikeen perusta noista pannoista, mutta kokeillaan nyt kun se kerta jo on. Kyseessä siis sitruunasuihkauksen naamalle antava, tuntuu että Kola enemminkin sitä ääntä säikähtää, mutta tuntuu, että toi vähän mielivaltasesti valitsee milloin suihkauttaa kun ei se joka haukuntaan reagoi.
 
Mun on vähän vaikea ymmärtää nuoren koiran lopettamista tuollaisista syistä...:jahas:

Ei tuo luonne olisi ongelma, jos vain olisi haukkunut lintuja. Nuo koirat kun nyt ovat pääsääntöisesti metsästystarkoitukseen, ei seurakoiriksi. Nyt päädyttiin tilanteeseen, jossa taloudessa on kaksi puoliksi toimivaa koiraa, ja lyhyt linnustuskausi. Valinta piti tehdä 3 vuotiaan hankalaluonteisen uroksen ja 5 vuotiaan hyväluonteisen nartun väliltä.

Jos koira haukkuu hyvin, luonne saa olla melkeinpä millainen vain.
 
Luulenpa, että joku ei-metsästäjä olisi ottanut nuoren, jo tavoille oppineen, pystykorvan perhekoiraksi ihan mielellään.. Mutta näin se menee, kun omistajat saa koiriensa elämästä päättää: toiset saa elää pitkän ja onnellisen elämän ja toiset joutuu hautaan, kun ei hauku..
 
Luulenpa, että joku ei-metsästäjä olisi ottanut nuoren, jo tavoille oppineen, pystykorvan perhekoiraksi ihan mielellään.. Mutta näin se menee, kun omistajat saa koiriensa elämästä päättää: toiset saa elää pitkän ja onnellisen elämän ja toiset joutuu hautaan, kun ei hauku..

Pystykorva ei sovellu uuteen kotiin. Kiintyy niin voimakkaasti omistajaansa, eikä suvaitse muita isännäkseen. Tästä esimerkkinä nyt jo edesmennyt pystykorva, joka oli loistava lintukoira. Ei suvainnut ketään muita kuin isän, ei edes minua. Metsässä kyllä pysyi mukana, mutta ei totellut ketään muita kuin isää. Aikuisen koiran sijoittaminen uuteen kotiin on aina riskialtista. Kerta jostain on saanut aikanaan jo hyvän kodin, niin ei helposti kotiudu muualle.

En usko että kukaan olisi ottanut kyseistä koiraa tutustuttuaan siihen; ei ainakaan kukaan joka koirista jonkin verran ymmärtää. Mieluummin laitan koiran hautaan, kuin annan sen huonoon kotiin. Ja jos ottajia olisikin löytynyt, niin ei tuota kuitenkaan ihan mihin tahansa kotiin olisi annettu. Mieluummin laitan koirani hautaan, kuin annan sen huonoon kotiin jossa se joutuu kärsimään.

Monelle pelkän seurakoiran omistajalle tuntuu käsittämättömälle ajatus siitä että koiran elämästä päätetään pelkästään sen perusteella haukkuuko vai ei. Kuitenkin tämä käytäntö on käytössä valtaosassa metsästävässä perheessä. Kerta koira on hommattu sen takia että siitä olisi jotain hyötyä, niin kannattaako pitää sellaista jolla ei tee yhtään mitään. Kuitenkaan koulutuksesta haukkumattomuus ei ole kiinni. Samalla tavalla on kuitenkin tässä perheessä koulutettu metsästyskoiria reilu 30 vuotta, ja tämä oli ensimmäinen tapaus joka jouduttiin lyömään monttuun ennen aikojaan.
 
Leeluckyn koiruus on ilmeisen onnessaan näistä kuvaussessioista?:)
 
Juu..sieltähän tämä :)

Jos en ihan väärässä ole niin meillä on täällä Jyväskylässä narttu samasta pentueesta :)

Mites Leelucky ja teukka, kuolaako noi ambullit paljonkin yleensä? Teukan nyt tuskin vielä kovinkaan...

Meillä tuo on aika kova kuolakone kun on tuollainen Classic tyyppinen ambulli, eli hieman raskasrakenteisempi ja runsaammilla huulilla varustettu verrattuna tuohon Teukkasalaman ambulliin, joka taasen on standard tyyppisistä vanhemmissa. Viikottain saa pyyhkiä siivouspäivinä seiniä ja kalusteita kuolasta sekä joskus harmillisesti on juhlavaatteetkin "räässä". Standard tyyppisten en ole kuullut juurikaan kuolaavan, joten pysyy koti ainakin vähän puhtaampana :)
 
Alkoipa maanantai kivasti...avokki lähti normaalisti käyttämään meidän Onni-staffia ulkona lähimetsässä. No näki hyvän matkan päästä, että edessä on nainen + kaksi Dogo Argentinoa. Lähtivät sitten ihan eri reitille, ettei sattuisi vaan mitään...No sitten kuitenkin sattui. Toinen Dogo lähti kuin raketti naisen lapasesta ja toisen sai hädin tuskin pidettyä aisoissa. Suoraan meidän luupään kurkkuun kiinni. Onni oli siis onnettumuudessa ( :) ), ettei mitään käynyt pahemmin, fyysisesti. Psyykkisestä puolesta ei vielä osaa sanoa. Koira oli kyllä oma itsensä jo heti tapahtuneen jälkeen, mutta saas nähdä.
Asiat on kyllä muuten hoidettu hienosti molemmin puolin, ei ole jäänyt itselleni mitään hampaan koloon. Annoin kyllä palautetta yhdistelmästä nainen + 2 x Dogo Argentino.
 
Aika rauhallisesti osaat suhtautua tollaseen asiaan.. mitenköhän siin olis käynny, jos sulla olis ollu joku pienempi rotu? Itteä ainakin vähän mietityttää, mitä tollasessa tilanteessa pienemmän koiran kanssa tekis.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom