Yleinen lemmikkikeskustelu

Tässä meidän Onni poseeraa Levillä Kätkätunturin laella juhannuksena :) Ikää tällöin aikalailla vuosi. Edelleen tulee toimeen muiden koirien kanssa, tosin aika pitkälle nämä koirat on entuudestaan tuttuja. Muuten kaveri jääräpäinen, läheisriippuvainen ja energinen :hyper:
 

Liitteet

  • onni.jpg
    onni.jpg
    133,9 KB · Katsottu: 361
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
On aivan vitun julmaa että jouduin päättämään noin nuoren koiran elämästä... jos nyt asiat on niinkuin ovat niin perjantaina Namu lähtee nukkumaan ikuisesti...

Kuinka paskana täytyy kevyellä koiralla olla, että se lopetetaan jo pentuiässä ?
 
Kuinka paskana täytyy kevyellä koiralla olla, että se lopetetaan jo pentuiässä ?

No 2 lekuria katsonu ja kaksi kasvattajaa joten voin luottaa heihin. Ja varsinkin lekuri joka on tehnyt lonkkaleikkauksia niin ei suostu leikkaamaan. Lonkkamaljat puuttuu ja huonommat kuin e lonkat. Ja koska lihaksisto niin heikko ja vajaa niin leikkauksesta tai mistään hoidosta ei ole yhtään varmaa tai muuta kuin tuskaa koiralle joten mitäpä jää jäljelle?
 
No 2 lekuria katsonu ja kaksi kasvattajaa joten voin luottaa heihin. Ja varsinkin lekuri joka on tehnyt lonkkaleikkauksia niin ei suostu leikkaamaan. Lonkkamaljat puuttuu ja huonommat kuin e lonkat. Ja koska lihaksisto niin heikko ja vajaa niin leikkauksesta tai mistään hoidosta ei ole yhtään varmaa tai muuta kuin tuskaa koiralle joten mitäpä jää jäljelle?

Juu, en mä sitä meinaa että diagnoosi tai asian hoitotapa ois väärä.
Ihmettelin vaan, että missä kunnossa ne pitää olla jotta lopetukseen asti joudutaan.
Mites kasvattajat on reagoineet ?

Paska homma jokatapauksessa.
 
Ihmettelin vaan, että missä kunnossa ne pitää olla jotta lopetukseen asti joudutaan.
Mites kasvattajat on reagoineet ?

Paska homma jokatapauksessa.

Selvensikö tuo sen kunnon? Eli niitä lonkkia ei oikeastaan ole ollenkaan. Viimeviikolla aloin kiinnittämään huomiota kun se tuntui väsyneeltä ja muutamia asioita kuten vastennousut jne ovat jääneet. Vloppuna sitten romahti täysin. Eli nukkuu varmasti +22h vuorokaudesta ja vanhempi koira ei edes mene lähelle. Nyt särkylääkkeillä vietetään pari mukavaa päivää ja perjantaina......:itku: oli niin emännän kuin omakin toive että saadaan tuossa pari päivää aikaa yhdessä+ sitten vloppu aikaa yhdessä.

No mitäpä kasvattajat? Ovat pahoillaan,ihmeissään,sekaisin surusta. Lupailevat kuitenkin uutta pentua jne. Pitäisikö kasvattajien muuta luvata? Rahoja takaisin? Eipä juuri raha nyt kiinnosta.
Kysyi joku sitäkin että onko vakuutus, no ei ole ja vaikka olisikin niin eipä se paljoa lohduta.

Aivan älyttömän paska olo... kaikille olen soittanut ja purkanut oloa mutta ei vaan mene ohi. Oksettaa(kaikki mitä olen syönnyt niin tulee ulos),koskee päähän ja on niin rauhaton olo että en ole nukkunut sitten viime aamun.
Ja mitenhän tekisi töiden kanssa tässä kunnossa? Huomenna ja torstaina pitäisi olla duunissa, mutta kun kaikki mahdollinen on niin vaikeaa+ huomaan olevani jopa ajatuksissa/väsyneenä aika tunari.

Huollestuttaa toisen koiran puolesta, että miten se ottaa kaverin poistumisen. Ja pirusti pelkään että sille tapahtuu jotain. Luulin olevani kovempi kun olen joskus +11 vuotta sitten koiria pitäny ja lopettanut, mutta ikä vai mikä lie on pehmentänyt mut täysin.

Onko järkeä ottaa heti toista koiraa? No en tiedä jaksanko ihan kohta sitä pentuajan sählinkiä ja kuitenkin siihen pitäisi saada lomaa alkuun että näkee miten tulevat toimeen jne. Haluanko tai haluaako emäntä enää koskaan toista koiraa no sitäkään ei oikein tiedä. Ehkä realistisesti ensi keväänä voisi harkita....
 
Rottweiler pentumme on nyt 11 viikkoinen. On tässä viimeiset pari viikkoa sähläystä ja tekemistä riittänyt, hyvin on jo alkanyt pennun luonne ja persoona tulla esiin. Aika peloton ja itsevarma koira kyseessä ja sen kyllä huomaa monessa asiassa.
 
No niin nyt sitten muutama päivä mennyt ja asiaa saatu mielessä käsiteltyä. Alkaa olla sellainen järkevä mutta surullinen olo. Ei enää niin järkyttynyt olo. Nyt tässä oltu pari viimeistä päivää yhdessä ja tänään tässä vaan ollaan ja odotetaan pois nukkumista. Tuossa ennen neljää se sitten tapahtuu:itku:
Mutta kun tässä on seurannut tuota niin muuta järkevää ei ole kuin lopettaminen. Reilun 300m matkalla vanhempi koira menee edellä hihnassa niin pentua saa odotella kokoajan kun ei kulje yhtään. Ja eilenkin kun vieraita oli niin pentu vaan nukku kylmällä parvekkeella.

Suunnitelmissa jo orastaa että kenties otamma keväällä uuden pennun.

Tuossa kuvassa Namu on muistaakseni tiistai illalta. Jotenkin tuo auringon valo + salama teki "oudoksi" kuvan mutta kuitenkin tuossa jotenkin tuo pentu vaan näyttää muistettavalta ja sellaiselta kuin jo olisi "koirien taivaassa".
 

Liitteet

  • namukki.jpg
    namukki.jpg
    410,2 KB · Katsottu: 281
Jaksamisia vain japalle täältä. Selvää on että omasta lemmikistä luopuminen on kova paikka, mutta kun koirasi tilanteen ottaa huomioon olet kyllä tehnyt ainoan oikean ratkaisun. :(
Niitäkin on jotka antavat eläinten kitua sairaana pahimmassa tapauksessa vuosikaudet, ja pelkästään itsekkäistä syistä kun eivät vaan pysty luopumaan lemmikistä. Ja se on väärin se.
 
Voimia Japa!! Meiltä lopetettiin rotikka n. puoli vuotta sitten ja vieläkin ottaa päähän. Koira tuli meille n. 2 vuotta sitten siitä syystä että edellisen omistajan tyttöystävä ei voinut sietää Roosaa ja tämän piti valita koira vai muija. Noh Lopputulos oli että koira tuli meille. Pari kuukautta Roosan kotiutumisen jälkeen sille tuli n. lihapullan kokoinen patti niskaan. Ekana ajateltiin että rasvapatti ja lekurille ositettiin ja käski tarkkailla tilannetta. Patti kuitenkin kasvoi ja kasvoi ja oli loppujen lopuksi miehen nyrkin kokoinen jolloin välittömästi menimme eläinlääkäriin näytteen ottoa varten. Näytettä ei kuitenkaan otettu ja patti leikattiin samoin tein. Samoihin aikoihin koiralle tuli talirauhasen tulehdun keskelle selkää joka pääsi "räjähtämään" kunnolla, eli n.6cm halkasialtaan oleva alue ihan vereslihalla ja ilman karvoja. Taas mentiin ja antibioottia. Tehtiimpä sitten taas löytöjä, kun koiran etujalasta löytyi 3 herneen kokoista pattia ja rintakehästä muutama ja vähän väliä niitä tuli lisää ja lisää.

Oli kulunut kuukausi talirauhasen tulehduksesta ja vajaa pari kuukautta leikkauksesta. Alue joka oli tulehtunut ei ollut edes ruvennut arpeutumaan ja patti oli tullut niskan ja kaulan alueelle vielä isompana ja oli imusolmukkeitten päällä. Menimme taas lekuriin ja otimme näytepalan. Tiesin jo silloin ettei Roosa enää keskuudessamme olisi enää kesällä. Meni pari viikkoa ja lääkäri soitti ja kertoi että Roosa sairastaa syöpää joka on ominaista berneille ja rotikoille eikä sitä voi parantaa. Pyysin ajan samalle päivälle vielä viimeiselle lääkäri reissulle. Kävelyllä ennen lääkäriin menoa oli Roosa yksin mukana ja huomasin kuinka sen perä ei meinannut kantaa enää ollenkaan (meillä kaksi koiraa lisäksi) eikä se meinannut jaksaa kävellä enää ollenkaan. Roosa nukkui rauhassa pois vasta 6 vuotiaana. Koira oli tehnyt minulle monta palvelusta ja nyt oli aika tehdä omani ja päästää se kivuista. Nyt Roosa viettää aikaa kanssamme kirjahyllyssä kauniissa uurnassa.

Olen lähestulkoon varma että edellinen omistaja tiesi Roosan olevan sairas ja ei ollut ilmeisesti rahaa käyttää lääkärissä. Itselläkin teki välillä tiukkaa ja rahaa meni paljon vain muutamien kuukausien aikana. Eikä se raha vaan se luopumisen tunne, tuska ja viha mikä kalvoi monta päivää.
 
No niin... homma on ohi. Namu nukkui nätisti ja nyt juoksee jossakin....
Ehkä etukäteen olin murehtinut tätä niin että aika jämäkästi meni koko homma.

Nyt sitten vaan pitää tuon toisen kanssa yrittää pärjätä ja puskea energia sen kanssa touhuamiseen. Nyt otetaankin vastaan kaikkia hyviä ideoita joilla hävitetään oma ja koiran ikävä kaveriin.
 
No niin... homma on ohi. Namu nukkui nätisti ja nyt juoksee jossakin....
Ehkä etukäteen olin murehtinut tätä niin että aika jämäkästi meni koko homma.

Nyt sitten vaan pitää tuon toisen kanssa yrittää pärjätä ja puskea energia sen kanssa touhuamiseen. Nyt otetaankin vastaan kaikkia hyviä ideoita joilla hävitetään oma ja koiran ikävä kaveriin.
perusrutiineilla + koiran elämäntyylillä (=elä hetkessä). eli päivä kerrallaan ja ongelmat siinä järjestyksessä käsittelyyn kun niitä oikeasti ilmenee, elä stressaa huomisesta. pisti tosiaan miettimään ja näkemään painajaisia kyllä tilantees, ei voinut olla ajattelematta että entä jos oma pentu pitäis lopettaa... voimia!
 
No toinen aamu menossa, haikea mutta erittäin hyvä fiilis. Ja eilen oli hyvä päivä siinä mielessä että käytiin kaupungilla jne. ja vanhempi koira oli nyt sitten yksin ja eipä ollut kameran mukaan ikävöinyt( kamera kuvasin asuntoa joka 4. min. alkuun leikki ja purki leluista herkut ja sitten nukkui lähes joka kuvassa.) ja naapurikin oli käynnyt ovikelloa soittamassa niin ei edes haukkunut. Ja muutenkaan ei juuri huomaa sellaista "etsintää" eli kaipaisi pentua. Ja nyt on yötkin nukkunut tuo koira + me paremmin kuin pennun ollessa. Se kun vaelteli ilmeisesti juuri huonon terveytensä takia.
 
Kuukauden kuluttua meille tulee Amerikanbulldoggi :) Kovasti jo odotellaan. Tuntuu paljon olevan ennakkoluuloja ihmisillä rotua kohtaan. Meilläkin yksi lapsenhoitaja sanoi että hän ei tule enää tyttöä vahtimaan jos taloomme tulee sellainen "verikoira".
Tyttö itse on sitä mieltä nähtyään rodun edustajia että muu rotu ei enää kelpaakkaan.
Käytiin katsomassa matkalla kenneliin,yhtä 2v urosta joka on samasta kennelistä että koko perhe näkisi millaisesta koirasta kyse ja tyttö oli sitä mieltä ettei tarvitse enää kenneliin mennäkkään sillä hän ottaa sen koiran meille :)
 
Onneksi olkoon rotuvalinnasta :)

Meillä on kohta 2v ikäinen uros

108005308.jpg


Ihmisten ennakkoluuloista huolimatta rotu on erittäin ihmisystävällinen, mikäli koirasta on ns. henkinen yliote ja se on selvästi perheen aikuisten alapuolella/hallinnassa. Lapsiperheisiin tuo on varmasti yksi parhaista valinnoista koska oma lauma on koiralle todella tärkeä ja sillä on erittäin korkea kipukynnys, joten kivusta se ainakaan ei pure vaikka muksujen leikit ois vähän rajumpia. Lasten koira tuo ei kuitenkaan missään nimessä ole eikä se sovellu muiden kuin aikuisten ulkoilutettavaksi. Valtaosa rodun yksilöistä on agressiivisia vieraita koiria/eläimiä kohtaan. Koirapuistoja en suosittele muuta kuin "turvalliseksi" todetussa tutussa koiraseurassa, sekaseurassa ei edes pentuaikana, sillä siellä pentu joutuu helpolla tappelemaan ja kun tulee ikää lisää niin huomaa nauttivansa siitä. Missä päin asustelette? :)
 
Hieno koira toi Amerikanbulldoggi. Harmittavan vähän tuntuu löytyvän tietoa kyseisestä rodusta suomen kielellä. Jossen olisi aina ollut ihastunut rottweileriin rotuna niin olisi tän pennun tilalle saattanyt hyvinkin Amerikanbulldoggi tulla. :)
 
AB-fani täälläkin, tosin koiraa ei vielä löydy, eikä sitä ole mahdollista tällä hetkellä ottaakaan. Ei vaan pysty, vaikka tällä vkolla pitäisi syntyä pentuja, joiden vanhemmatkin on jo käyty katsomassa :)
 
Onneksi olkoon rotuvalinnasta :)

Meillä on kohta 2v ikäinen uros

108005308.jpg


Ihmisten ennakkoluuloista huolimatta rotu on erittäin ihmisystävällinen, mikäli koirasta on ns. henkinen yliote ja se on selvästi perheen aikuisten alapuolella/hallinnassa. Lapsiperheisiin tuo on varmasti yksi parhaista valinnoista koska oma lauma on koiralle todella tärkeä ja sillä on erittäin korkea kipukynnys, joten kivusta se ainakaan ei pure vaikka muksujen leikit ois vähän rajumpia. Lasten koira tuo ei kuitenkaan missään nimessä ole eikä se sovellu muiden kuin aikuisten ulkoilutettavaksi. Valtaosa rodun yksilöistä on agressiivisia vieraita koiria/eläimiä kohtaan. Koirapuistoja en suosittele muuta kuin "turvalliseksi" todetussa tutussa koiraseurassa, sekaseurassa ei edes pentuaikana, sillä siellä pentu joutuu helpolla tappelemaan ja kun tulee ikää lisää niin huomaa nauttivansa siitä. Missä päin asustelette? :)

Imatralla asutaan. Pitää yrittää mahdollisimman paljon muiden koirien läheisyydessä pyöriä jos se siintä sitten rauhottuis se tappelu vietti :)
Tuossa kun käytiin sitä yhtä urosta ihailemassa niin se kuulemma tulee hyvin toimeen toistenkin koirien kanssa ja naapurissa on hevosia ja muitakin eläimiä eikä ongelmia ole.
Sinä olet ilmeisesti kirjoitellut tuolla ab foorumillakin on tullut lueskeltua ja kateltua koirien kuvia ..?
 
Kannattaa huomata, että eivät läheskään kaikki ihmiset ole niin hölmöjä, että torppaisivat jonkun tietyn koirarodun. Monesti ennakkoluulot liittyvät erityisesti siihen ihmiseen, joka on koiraa hankkimassa. Suomessa on ihan liikaa isoja palveluskoiria ihmisillä, jotka eivät osaa niitä kouluttaa eivätkä pysty tarjoamaan niille virikkeellistä elämää.

Itselläni on vielä lisäksi sellaisia ennakkoluuloja, etten pidä kun lapset tai 50 kiloiset naiset ulkoiluttavat itsensä painoista kovaluonteista koiraa tai vaikka kahta julkisilla paikoilla. Ihan sama kuinka tottelevaisia ne ovat, jos jotain sattuu niin ulkoiluttajalla ei ole mitään mahdollisuuksia pidätellä koiriaan. Tuo Leeluckynkin poitsu on sen oloinen höyryjyrä, ettei sitä mielellään näkisi jonkun sählynpelaajan lenkkikaverina.

EDIT: en siis tosiaan kritisoi teukkasalaman rotuvalintaa, tarkoitan vain että joissain tapauksissa ennakkoluuloillekkin on perusteita. Jotkut koirat kun ovat oikeasti aika vaarallisia huonosti koulutettuina ja hallittuina.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom