Yleinen lemmikkikeskustelu

Noin tilapäisenä ratkaisuna varmaan onkin ok, kunhan ei ole tarkoitus jatkaa tapaa loppuelämää eikä koiran tarvitse siellä häkissä mitään 10 tuntia putkeen viettää.
Ja näitä tyylejähän on niin monia, mikä sopii toiselle koiralle, ei välttämättä sovi toiselle. Noita piskejä kun tuppaa olemaan niin montaa rotua ja sorttia. :)

Tilapäisenä tottakai, ja nimenomaan häkki toimisi apuna sisäsiistiksi opettelussa ja pennulle omana "turvapaikkana" jossa saa olla rauhassa. :) Meillä on näin aluksi varattuna pennulle oma portilla varustettu huone josta käsin tutustuminen meidän huusholliin ja kissoihin alkaa. Häkkiä ei meille ole vielä hommattu. Toisaalta se olisi hyvä olla jo nyt että pentu tottuu jo pienenä siihen, kun voi isona joutua matkustamaan häkissä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ootteko muuten pitäneet sanomalehtiä jossain nurkassa sisäsiistiksi opetteluvaiheessa? Meillä nimittäin oli, pentu kun oli jo kasvattajan luona oppinut tekemään sanomalehdelle. Sitten aloin pitämään niitä vaan öisin hätävaravessana lattialla ja pikku hiljaa kun pidätyskyky kasvoi, voitiin ottaa paperit pois lattialta kokonaan.
Hyvin oppi.
 
Ei olla.

Viedään pentu aina syönnin/leikin/tjsp jälkeen ulos. Nää meidän tapaukset on jo meille tullessaan tajunneet, että pitää tehdä ulos, eli jos ei ite tajuta viedä ulos ajoissa, niin siinä vaiheessa sitten tulee kiire kiskoa kengät jalkaan kun koira kipittää ovea kohti. Välillä kyllä ehtii lirahtaa... Joskus harvoin jos joutuu pentu olemaan yli pari tuntii yksin, niin sitten pitää jättää se sanomalehti, mutta koiran mielestä se on tarkoitettu repimiseen eikä vessaksi :rolleyes:
 
Koiraahan ei käsittääkseni saisi pitää häkissä muuta kuin tilapäisesti, ei siis niin että jätetään koko päivän ajaksi pieneen häkkiin!

Juu, niin ne väittää ettei toi ois kovin 'kennelliiton suosittelemaa', mutta eihän koiraa sais kai edes tukistaa koska se ei ole inhimillistä :D
Tuo pieni tila opettaa koiran olemaan tekemättä mitään, kun ei ole tilaa tehdä. Se siis rauhottuu sinne hivenen pakosta. Sama se on autokuljetuksessakin, jos koira höntyilee ja sähläilee tilassaan, niin pienennetään tilaa.

Mulla ei kyseessä ollut mikään muu kuin tuon tuhoamisvimman lopettaminen. Toimi ihan hyvin.
Tulen samaa käyttämään seuraavallekin koiralle, mikäli intoa siltä löytyy paikkojen tuhoamiseen.


Tilapäisenä tottakai, ja nimenomaan häkki toimisi apuna sisäsiistiksi opettelussa ja pennulle omana "turvapaikkana" jossa saa olla rauhassa. :)

Sisäsiitiksi opettamisessa toi häkki ei toimi. Siihen on aivan muut konstit.
Esimerkiksi otat vaikka sanomalehteä ja aina sen kuslirauksen/paskan kohdalle sitä. Pikkuhiljaa se oppii tekemään tuohon sanomalehdelle (jo ennen luovutusikää jopa), kun siitä oikein palkitaan. Sitten vaan sanomalehteä oven eteen ja pikkuhiljaa poistaa tuon lehden, niin koira hyörii siellä oven edessä = viet sen ulos.

Yhyy... se oli joutunu kakkimaan sinne häkkiinsä... miten ihmeessä tollaisesta voi olla hyötyä kun opetellaan sisäsiistiksi :jahas:

Lue yltä.

Todennäköisesti sun koiralle vois kokeilla jotain muuta, vaikkapa tuota mainittua kuonokoppaa.
 
Kyllä se osaa sitä kaveriaan terrorisoida vaikka kuonokoppa olisikin :D

No joo, mutta eiköhän tää tästä helpota, nyt sillä vaan oli maha vähä sekaisin ja sen takia kakkas etuajassa :jahas: Ihan rennosti se oli ton häkissä olon ottanut kuitenkin.
 
Juu, niin ne väittää ettei toi ois kovin 'kennelliiton suosittelemaa', mutta eihän koiraa sais kai edes tukistaa koska se ei ole inhimillistä :D
Tuo pieni tila opettaa koiran olemaan tekemättä mitään, kun ei ole tilaa tehdä. Se siis rauhottuu sinne hivenen pakosta. Sama se on autokuljetuksessakin, jos koira höntyilee ja sähläilee tilassaan, niin pienennetään tilaa.

Mulla ei kyseessä ollut mikään muu kuin tuon tuhoamisvimman lopettaminen. Toimi ihan hyvin.
Tulen samaa käyttämään seuraavallekin koiralle, mikäli intoa siltä löytyy paikkojen tuhoamiseen.

Sisäsiitiksi opettamisessa toi häkki ei toimi. Siihen on aivan muut konstit.
Esimerkiksi otat vaikka sanomalehteä ja aina sen kuslirauksen/paskan kohdalle sitä. Pikkuhiljaa se oppii tekemään tuohon sanomalehdelle (jo ennen luovutusikää jopa), kun siitä oikein palkitaan. Sitten vaan sanomalehteä oven eteen ja pikkuhiljaa poistaa tuon lehden, niin koira hyörii siellä oven edessä = viet sen ulos.


Lue yltä.

Todennäköisesti sun koiralle vois kokeilla jotain muuta, vaikkapa tuota mainittua kuonokoppaa.

No, minä en tuohon oikein mitään osaa sanoa toimiiko vai ei kun ei ole kokemusta, jostain koirakirjasta siitä luin. Siinä tuota häkin käyttöä käsiteltiin.

Meillä on ihan muut suunnitelmat sisäsiisteysopetteluun.

Täällä on muuten paljon mielenkiintoista lueskeltavaa koiraihmisille:

http://leerburg.com/articles.htm
 
Häkittäminen on usein koiralle kaikkein turvallisin ratkaisu pentuvaiheessa, jos on taipumusta tuhoamiseen. Meille se on ainoa vaihtoehto kaksiossamme, sillä aidattuamme pennulle tilaa eteiseen (ihan reippaan kokoinen eteinen ja vapaa tila pentuselle) pentu söi seinät, ovenkarmit, jalkalistat ja alkoi lopulta jyrsimään myös porttia, lattiaa jne. Lisäksi nappula pääsi lukoista huolimatta murtautumaan jopa teipatun oven, käännettyjen kahvojen ja esteiden läpi toistamiseen joko vessaan, kylppäriin tai makuuhuoneeseen. Sen saamat saaliit alkoivat olla siinä rajoilla, että siitä oli tulossa pienessä hetkessä helvetin kallis koira ;) mutta ennen kaikkea sen suuhun alkoi päätyä toinen toistaan vaarallisempia tavaroita. Siinä vaiheessa, kun se sai vetimettömät vetolaatikot auki, murtautui miehen silmälasikoteloon (jota ei väsynein käsin meinaa meikäläinenkään edes auki saada) ja oli niellyt valehtelematta kolmisenkymmentä sukkaa, alushousua tai paidan hihaa, päätimme, että sen omaksi parhaaksi otetaan häkki käyttöön.

Siellä se nukkuu kiltisti koko päivän leluineen ja mutustelee ehkä muutamat vessapaperirullat (tyhjät) siinä sivussa. Nukkuu, lepää, rauhoittuu. Se on sille myös turvapaikka, johon se aina kiperän tilanteen tullen saattaa kiirehtää. Sanomalla "Kirppu, koppiin" koira on kopissaan jo ennen kuin ehtii komennon loppuun.

Koppiin totuteltiin ensin niin, että koppi tuotiin sisään ja se oli pari päivää makuuhuoneessa avoinna ja mukavan houkuttelevana peittoineen, leluineen ja puuhastelumahdollisuuksineen. Jo ensimmäisenä yönä Kirppu koki kopin turvalliseksi ja kävi siellä makoilemassa.

Vihaan sitä, että se on pakko sinne laittaa. Vihaan sitä erityisesti silloin, jos syy koppiin laittamiseen on esim. meidän lähteminen rilluttelemaan. Silloin se tuntuu niiiiiin epäreilulta.
Mutta toisaalta taas, haluanko todella ottaa sen riskin, että se saa esim. akvaariokaapiston auki ja pääsee syömään johdot, suodattimet yms. ja aiheuttaa mahdollisesti ihan hirveät tuhot & saa nieltyä jotain erittäin kohtalokasta... En.

Koppi, jossa se on, on muuten kaikkien suositusten mukaan jopa isohko - vaikkei se ihmisestä siltä tunnukaan.
 
Häkittäminen on usein koiralle kaikkein turvallisin ratkaisu pentuvaiheessa, jos on taipumusta tuhoamiseen. Meille se on ainoa vaihtoehto kaksiossamme, sillä aidattuamme pennulle tilaa eteiseen (ihan reippaan kokoinen eteinen ja vapaa tila pentuselle) pentu söi seinät, ovenkarmit, jalkalistat ja alkoi lopulta jyrsimään myös porttia, lattiaa jne. Lisäksi nappula pääsi lukoista huolimatta murtautumaan jopa teipatun oven, käännettyjen kahvojen ja esteiden läpi toistamiseen joko vessaan, kylppäriin tai makuuhuoneeseen. Sen saamat saaliit alkoivat olla siinä rajoilla, että siitä oli tulossa pienessä hetkessä helvetin kallis koira ;) mutta ennen kaikkea sen suuhun alkoi päätyä toinen toistaan vaarallisempia tavaroita. Siinä vaiheessa, kun se sai vetimettömät vetolaatikot auki, murtautui miehen silmälasikoteloon (jota ei väsynein käsin meinaa meikäläinenkään edes auki saada) ja oli niellyt valehtelematta kolmisenkymmentä sukkaa, alushousua tai paidan hihaa, päätimme, että sen omaksi parhaaksi otetaan häkki käyttöön.

Kirppu on ollut ahkera:eek: Ihan hyvä vaihtoehto varmasti toi häkittäminen. Täytyy sitä itsekin sitten miettiä, jos alkaa noita tuhoja tulla. Onko teidän häkki myös autoillessa käytössä vai onko Kirppu esim turvavöissä?
 
Onkos kellää kokemuksia ulkomailta tulleista koirista? Meille tosiaan tuli tyttökoita Kreikasta, joka on ollut kulkukoirana pari kuukautta ennenkuin avovaimon kaveri sen kadulta pelasti.
Meinaa hermo "pikkusen" välillä mennä, kun ei siihen saa mitään kontaktia ulkona. Joskus voi päivä mennä sillee, että se jopa jotain kuuntelee, mutta kyllä muuten ollaan kuin ilmaa vaan.

Kai tuollaisenkin saa koulittua kuuntelemaan, kun töitä tekee sen eteen? :D
Kotona käyttäytyy kuin unelma, mutta ulos kun pääsee, niin todella vaikea saada mitään kontaktia koiraan.
Tytsy siis 8 kuukautta, ollut meillä reippaan 2 kuukautta.
 
Onkos kellää kokemuksia ulkomailta tulleista koirista? Meille tosiaan tuli tyttökoita Kreikasta, joka on ollut kulkukoirana pari kuukautta ennenkuin avovaimon kaveri sen kadulta pelasti.
Meinaa hermo "pikkusen" välillä mennä, kun ei siihen saa mitään kontaktia ulkona. Joskus voi päivä mennä sillee, että se jopa jotain kuuntelee, mutta kyllä muuten ollaan kuin ilmaa vaan.

Kai tuollaisenkin saa koulittua kuuntelemaan, kun töitä tekee sen eteen? :D
Kotona käyttäytyy kuin unelma, mutta ulos kun pääsee, niin todella vaikea saada mitään kontaktia koiraan.
Tytsy siis 8 kuukautta, ollut meillä reippaan 2 kuukautta.

http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/index.php

Ei muuta kuin lukemaan ja hakemaan, varmaan löytyy neuvoja tuohon sinun ongelmaankin. Tuolla sivustolla on kyllä välillä sellaista juttua että kannattaa suodatella ihan reilulla kädellä, mutta löytyy kyllä paljon asiaa myös.
 
Kysymys kahden (tai useamman) koiran omistajalle. Onko tullut mustasukkaisuusdraamoja? :D Meillä ei tähän mennessä ole sellaisia ollut. Tosin isäntään tuntus tuo vanhempi koira suhtautuvan hieman varauksella, ja silloin jos minä silittelen sitä (koiraa, ei miestä) ja pentu yrittää tunkee väliin, aikuinen koira rähähtää.
 
Kysymys kahden (tai useamman) koiran omistajalle. Onko tullut mustasukkaisuusdraamoja? :D Meillä ei tähän mennessä ole sellaisia ollut. Tosin isäntään tuntus tuo vanhempi koira suhtautuvan hieman varauksella, ja silloin jos minä silittelen sitä (koiraa, ei miestä) ja pentu yrittää tunkee väliin, aikuinen koira rähähtää.

Ei tossa liene mikään 'mustasukkaisuusdraama' olevan kyseessä, ihan puhdas arvojärjestyksen kysymys. Jos vanhempi koira ottaa luun, ei sitä nuorempi mene ottamaan pois mikäli vanhempi ei halua leikkiä sillä. Jos vanhempi koira ärähtää nuoremmalle jostain muusta, kyse on edelleen siitä 'susilaumaefektistä' ja se kuuluu niiden koirien elämään. Sama homma tuon johtajan huomion kanssa, kyllä arvojärjestyksessä 2. voi sitä haluta tuon pennun ohi ja silloin sekin on ihan normaalia. Tietenkin jos sinä katsot parhaaksi heittää sen vanhemman pois ja ottaa nuoremman tilalle, niin sen voit tehdä koska olet autoritäärinen johtaja, eikä niille koirille jää mitään 'hampaankoloon' siitä (ainakaan tervepäisille). Koira ei kosta, koira ei mieti, enimmäkseen sen viettejä ohjaa noi historialliset seikat, kuten paikka laumassa (joka te olette kotona) ja saalistus-/ajovietit. Koira loppupelissä on vain inhimillistetty susi, noin henkiseltä kantilta.

Noin sen homman pitäisi ainakin normitilanteessa mennä, jossa kummallakaan koiralla ei ole piuhat sekaisin kypärässä ja johtajuuskäsitteet on suht' terveet. Pentu kyllä kokeilee ja voi saada joskus vanhemmalta koiralta kovastikkin nokilleen, mutta se kuuluu normaaliin koiran laumakäyttäytymiseen.
 
Kysymys kahden (tai useamman) koiran omistajalle. Onko tullut mustasukkaisuusdraamoja? :D Meillä ei tähän mennessä ole sellaisia ollut. Tosin isäntään tuntus tuo vanhempi koira suhtautuvan hieman varauksella, ja silloin jos minä silittelen sitä (koiraa, ei miestä) ja pentu yrittää tunkee väliin, aikuinen koira rähähtää.

Meillä on kaksi urosta, 1½-vuotias ja 8-vuotias. Nuorempi on ihan älyttömän huomion kipeä ja oikea sylivauva, se kyllä yrittää ängetä väliin jos näkee että vanhempi saa huomiota ja rapsutuksia.
Kuitenkin arvojärjestys on näillä aika selvä, nuorempi tietää vanhemman olevan pomo ja väistää kyllä heti jos vanhempi jossain tilanteessa(vaikka lelun päältä) sille murahtaa.
 
Jaahas, se on sitten ensimmäinen postaus tähän threadiin. Onko pakkiksella paljonkin pystykorvan omistajia? Täältä löytyy 1,5vuotias suomenpystykorva narttu Sissi, pentuna tuli taloon. Helvetin hyvä lintukoira, rauhallinen, ei turhia hauku pihalla ollessa (niinkuin yleensä pystykorvilla on tapana?), tulee hyvin toimeen kissojen, muiden koirien jne eläimien kanssa ja kaikenlisäksi ikinä ei ole "vihainen" ollut kenellekään.

Tuossa pari kuvaa:
 

Liitteet

  • IMG_1624.JPG
    IMG_1624.JPG
    89,1 KB · Katsottu: 326
  • IMG_1736.JPG
    IMG_1736.JPG
    103,1 KB · Katsottu: 311
  • IMG_6081 - Copy.JPG
    IMG_6081 - Copy.JPG
    72,7 KB · Katsottu: 403
Mahtavaa!Miulla on kaksi pystykorvaurosta tuolla pihalla juoksunarussa ja karhukoira.Uros sekin. Olen niistä jonkun kuvankin tänne aiemmin postannut. Ja kaikki koirat tietenkin metätyskäytössä.
 
Jaahas, se on sitten ensimmäinen postaus tähän threadiin. Onko pakkiksella paljonkin pystykorvan omistajia? Täältä löytyy 1,5vuotias suomenpystykorva narttu Sissi, pentuna tuli taloon. Helvetin hyvä lintukoira, rauhallinen, ei turhia hauku pihalla ollessa (niinkuin yleensä pystykorvilla on tapana?), tulee hyvin toimeen kissojen, muiden koirien jne eläimien kanssa ja kaikenlisäksi ikinä ei ole "vihainen" ollut kenellekään.

Tuossa pari kuvaa:

Pystykorva on kyllä jotenkin niin mukava rotu vaikka ovatkin usein kovia räksyttäjiä. Sitä jotenkin tulee aina hyvälle tuulelle kun näkee pikinokka pystykorvan jossain vipeltävän omaan terhakkaaseen tyyliinsä.
Joskus vielä laitan itselle pystärin, on ne niin mukavia koiria.

Picture
 
Jaahas, se on sitten ensimmäinen postaus tähän threadiin. Onko pakkiksella paljonkin pystykorvan omistajia? Täältä löytyy 1,5vuotias suomenpystykorva narttu Sissi, pentuna tuli taloon. Helvetin hyvä lintukoira, rauhallinen, ei turhia hauku pihalla ollessa (niinkuin yleensä pystykorvilla on tapana?), tulee hyvin toimeen kissojen, muiden koirien jne eläimien kanssa ja kaikenlisäksi ikinä ei ole "vihainen" ollut kenellekään.

Tuossa pari kuvaa:

Uijui...aivan ihastuttava tapaus :) ihanan kettumainen olemus. itselläni vähän samanmoinen, mutta mustana versiona :D
 
Pystykorvat on kyllä aivan mahtavia! Vanhemmilla on pystykorvanarttu. Vähän aikaa sitte oli vielä toinenkin pystykorva, mutta vanhuus vei voimat ja kyvyt. Se oli uros ja paljon "helpompi" kuin tuo narttu. Ei se kyllä osannut kuin yhden käskyn: "tänne" ja sitä se totteli aina. Vaikka se oli selvästi isän koira, ei se silti ikinä karannut keneltäkään meiltä muultakaan ja lenkeillä pidinkin näitä molempia lähes aina irti.
Harmillista vaan, että on hirveesti ihmisiä, jotka ottaa pystärin pelkästään metsästyskoiraksi ja ainoat aktiviteetit on muutaman viikon ajan kerran vuodessa kun koira pääsee mettälle + satunnaiset lenkit. Sit valitetaan kuinka ne ei tottele mitään ja kuinka ne räksyttää päivät pitkät. Oon myös hoksannu, että turkki reagoi nopeasti stressiin.
Pystärit on yleensä suht herkkähaukkuisia ja jos ne ei keksi itelleen tekemistä niin onpahan sitä ainakin sit pihavahdin hommana. Pystykorva on kuitenki tosi aktiivinen rotu ja tarvitsee paljon liiikuntaa ja aivotyötä ollakseen tyytyväinen. Ei tuo silti haukkumista välttämättä vähennä, jos koiralla on kova hinku ilmoittaa talon asukkaille pihaan astuvista ihmisistä. Rodulla on kyllä paljon muitakin hassuja ominaisuuksia.
Pystärit on myös semmosia koiria jotka on minun kokemuksen mukaan aivan äärettömän ahneita kaikenlaisiin herkkuihin! Niille onki hauska opettaa kaikenlaisia sirkustemppuja, kun ovat niin ketteriäkin..:) Toki tää riippuu koirasta, mutta esim. tuo vanhempien narttypystäri oppi aivan hulvattomia juttuja!

Ja mainittakoon, että mikään ei ole niin kaunis näky, kuin pystykorva viilettämässä kirkkaan oranssina kevätauringossa laajalla lumiaukealla!
tuittunen 004.jpg
 
Jep, tuo on kyllä ihan täydellinen koira tuo Sissi. :) Varsinkin kun se on noin pieni, eikä siitä tule kasvamaan. Säkäkorkeus jotain ~42cm luokkaa. Se on vähänkuin "pentu" aina. :)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom