Labbishan on mahdottoman mukava rotu ja juurikin perhekoira parhaasta päästä - vaikka toki "vasemmalla kädellä" kasvatettava koira ei sekään. Erityisesti uroksilla saattaa ilmetä voimakastakin dominointia ja tuhoamista pentu/nuoruusaikana, mutta suurin osa on toki kiinni ihan koulutuksesta ja virikkeiden tarjoamisesta. Suurin osa labbiksista lihoo jo ruuan näkemisestä, että se on asia joka kannattaa niissä ottaa huomioon :D
Terveystilanteen puolesta lonkat on varmasti "kriittisimmät", ja vaikka eivät ihan suoraan nykytiedon mukaan ilmeisesti periydykään vaan myös ympäristö vaikuttaa, niin kyllä ne vanhempien hyvät lonkkatulokset paremmat lähtökohdat antavat pennuillekin. Kyynärätkin toki kannattaa katsoa ettei mieluiten olisi mitään muutoksia, sen verran raskaita koiria kuitenkin varsinkin näyttölinjaiset ettei kannata riskeerata
Ja toki se mahdoton hinku uimaan suurimmalla osalla voi sitten olla hankala, jos on taipumusta hot spottiin tai vesihäntään, mutta nekin ovat niin pitkälti yksilökohtaisia juttuja että ei kannata liikaa pelätä. Omalla labbiksella ei ole ikinä ollut mitään uimisesta johtunutta vaivaa, nyt rouvalla ikää 10v ja viettää onnellisia eläkepäiviä vanhempien luona
Äärimmäisen loistava rotu noin suvaitsevuuden puolesta, mitään ei ole tullut eteen mitä ei tuo vanharouva suostuisi toimimaan. Jopa tämä minun nykynen staffikakara on siedetty oikein hyvin, vaikka välillä selkeästi hieman meinannut kyllästyttää