Yksityisiä parkkipirkkoja?!

Ymmärsinkö väärin, vai vetoatko tässä nyt taas rjs:n motiiveihin väittämällä häntä "parkkipirkoksi". Jos näin on, niin kerrotko mitä yrität ad hominem -argumentoinnilla saada aikaan? Keskustelua se ei ainakaan edistä. Yksittäisten parkkipirkkojen motiiveilla ei käsittääkseni tässä keskustelussa muutoin ole ollut merkitystä.
Semmoisen käsityksen olen rjs:stä saanut, että jollakin tavalla hän näihin yksityisiin parkkifirmoihin liittyy. Jos ei liity, niin on todella vaikea käsittää miten joku jaksaa asian puolesta moisella tarmolla pauhata, heitellen todella pahasti ontuvia vertauksia, jotka eivät sovi tilanteeseen mitenkään. Mikäli rjs todella vaikuttaa yksityisessä pysäköinninvalvonnassa, alkaa tuo into tuntua jotenkin perustellulta, koska oma leipä on kyseessä ja kivahan se on että omaa työtä pidettäisiin yleisesti hyväksyttävänä.

Kyseenalaistat myös rjs:n väitteen ongelmien todellisesta määrästä tekemällä itse vastaavanlaisen "luulenpa että" -oletuksen.
Niin teen. Sillä luulenpa että läheskään kaikki suomalaiset eivät nettifoorumeilla kirjoittele, joten uskoisin että myöskään kaikkia yksityisen pysäköinninvalvonnan tähtihetkiä ei nettifoorumeille päädy. Tämä tietysti on vain minun oletukseni, eli ei siis sen parempi kuin rjs:n oletus todelliseen nähden satakertaisesta nettikeskustelun määrästä.


Tämä taisi olla enemmänkin retorinen kysymys, mutta reagoidaan nyt kuitenkin: Tiedät itsekin, ettei operaattori liity asiaan mitenkään.
Älä?

Meikäankkaa on tässä jutussa kiinnostanut ennenkaikkea psykologinen puoli, eli miksi niin moni vastustaa sitä että sen sakon laittaminen ulkoistetaan yksityiselle firmalle.
No, minä olen tuon jo useasti kertonutkin, mutta laitetaan vielä kerran. Mua siis hiertää se että joku voi tehdä laillisesti rahaa toisten virheillä ja "virheillä", niin että käytännössä ainoa keino valittaa on oikeuskäsittely. Toiminta voisi olla hyväksyttävää jos rahat eivät menisi suoraan firmoille ja provikoiden kautta pirkoille, vaan kunta maksaisi tietyn könttäsumman kuukausittain tuosta pysäköinninvalvonnasta.

Tosiasialliset seuraamuksethan ovat 99%:ssa tapauksista täysin samoja kuin kunnallisen parkkipirkon antamista sakoista. Lisäksi analogisia tapauksia yksityisten tahojen antamista sakoista tai rikemaksuista löytyy pilvin pimein (esim. se kuntosalin pukukaappiesimerkki, jota ei kukaan koskaan ole kyseenalaistanut).
En nyt jaksa kaivaa tuota esimerkkiäsi, mutta ilmeisesti koska salin omistaja saa tyhjentää sääntöjenvastaisesti käytetyn kaapin, pitäisi yksityisen pysäköinninvalvonnankin saada laputtaa väärin pysäköityjä autoja? Jos salin omistaja saisi jokaisesta tyhjennetystä kaapista nykyisen hikisten kalsareiden sijaan 40 euroa rahaa, olisi tuo vertaus osuva. Tai jos vastaavasti yksityisen pirkot saisivat nykyisen 40 euron sijasta hikiset kalsarit jokaisesta väärin pysäköidystä autosta, olisi tuo vertaus osuva. Hikiset kalsarit eivät ehkä aja ihmistä samalla tavalla venyttämään sääntöjä kuin riihikuiva käteinen, vai mitä olet mieltä?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Semmoisen käsityksen olen rjs:stä saanut, että jollakin tavalla hän näihin yksityisiin parkkifirmoihin liittyy. Jos ei liity, niin on todella vaikea käsittää miten joku jaksaa asian puolesta moisella tarmolla pauhata, heitellen todella pahasti ontuvia vertauksia, jotka eivät sovi tilanteeseen mitenkään. Mikäli rjs todella vaikuttaa yksityisessä pysäköinninvalvonnassa, alkaa tuo into tuntua jotenkin perustellulta, koska oma leipä on kyseessä ja kivahan se on että omaa työtä pidettäisiin yleisesti hyväksyttävänä.

Eli koska keskustelija on eri mieltä, hänellä täytyy olla oma lehmä ojassa? Ad hominem...

Minusta rjs on lähtökohtaisesti perustellut kantansa. Vertauskuvat ja analogiat ovat aina hankalia, koska niitä voidaan aina tulkita myös toisella tavoin. Itse en ole havainnut mitään suurta tarmoa koko hommassa. Ei vain itseeni uppoa tapa olla kunnoittamatta vastapuolta, jos hänen kanssaan ei voi olla samaa mieltä.
 
Eli koska keskustelija on eri mieltä, hänellä täytyy olla oma lehmä ojassa? Ad hominem...
Ei, mutta tapa jolla rjs asiansa perustelee, on luonut minulle sellaisen käsityksen että hänellä täytyy olla näppituntumaa asiasta. Ja suuttuipa kun kysyin työnantajaa, tämän takia olen moisen käsityksen muodostanut.

Minusta rjs on lähtökohtaisesti perustellut kantansa. Vertauskuvat ja analogiat ovat aina hankalia, koska niitä voidaan aina tulkita myös toisella tavoin.
Voidaan tulkita kyllä, mutta jos yhdessäkään vertauksessa ei raha liiku mihinkään, niin ne eivät kovin onnistuneita vertauksia ole. Koska yksityisen pysäköinninvalvonnan ongelma ei mielestäni ole se että ihmiset eivät saa enää pysäköidä miten huvittaa, vaan se että pirkkofirmat saavat rahastaa ihmisiä täysin vailla pelisääntöjä. Yhdessäkään rjs:n vertauksessa ei väärinkäytöstapauksissa kukaan saa rahastaa ketään.

Itse en ole havainnut mitään suurta tarmoa koko hommassa. Ei vain itseeni uppoa tapa olla kunnoittamatta vastapuolta, jos hänen kanssaan ei voi olla samaa mieltä.
Ihan mielenkiinnosta, miten tämä vastapuolen kunnioittamatta jättäminen ilmenee? Koska omalle toiminnalleen on aika sokea, mielelläni kuulisin missä on parantamisen varaa.
 
Parkkifirmojen toiminta tällä hetkellä perustuu ihmisten pelotteluun, samoin kuin perintätoimistojen. "Maksa tai perintätoimisto hoitaa asian". Yhtä kieltäytyvää vastaan löytyy 9 jotka maksavat kiltisti kun ajattelevat että helpommalla pääsee.
 
Mulla ei ole mitään intressejä puhua siitä mitä motiiveja kullakin keskustelijalla on. En ole tekemisissä minkään parkkifirman kanssa. Olen kiinnostunut näistä asioista akateemisella tasolla.

Jos salin omistaja saisi jokaisesta tyhjennetystä kaapista nykyisen hikisten kalsareiden sijaan 40 euroa rahaa, olisi tuo vertaus osuva. Tai jos vastaavasti yksityisen pirkot saisivat nykyisen 40 euron sijasta hikiset kalsarit jokaisesta väärin pysäköidystä autosta, olisi tuo vertaus osuva. Hikiset kalsarit eivät ehkä aja ihmistä samalla tavalla venyttämään sääntöjä kuin riihikuiva käteinen, vai mitä olet mieltä?

Ainakin mun salin omistaja saa 20 euroa siitä että haen siltä ne hikiset kalsarit. Se tässä olikin pointti, toisen varallisuusoikeuden loukkaus ja hänen oikeutensa vaatia siitä (sopimus)sakko. Mutta hyvä että sain sinut myöntämään että vertaus on osuva.
 
Ainakin leasing autojen sopimuksissa on yleensä pykälä, jonka mukaan vuokraaja maksaa pysäköintivirhemaksut eli asia on mietitty.

Mutta osapuolten välillä tehty sopimus ei velvoita kunnallista pysäköinninvalvontaa. Eli viimekädessä leasingfirma vastaa kuitenkin.

Ghostrider sanoi:
No, minä olen tuon jo useasti kertonutkin, mutta laitetaan vielä kerran. Mua siis hiertää se että joku voi tehdä laillisesti rahaa toisten virheillä ja "virheillä", niin että käytännössä ainoa keino valittaa on oikeuskäsittely. Toiminta voisi olla hyväksyttävää jos rahat eivät menisi suoraan firmoille ja provikoiden kautta pirkoille, vaan kunta maksaisi tietyn könttäsumman kuukausittain tuosta pysäköinninvalvonnasta.

Luuletko, että valvontafirmat ihan sokkona tuolla saavat huseerata. He tekevät sopimuksen alueen omistajan/haltijan kanssa alueen valvonnasta. Jos alueen haltija/omistaja ei rahaa halua valvontamaksuista niin se on ihan hänen oma asiansa. Alueen haltija tai omistaja voisi hoitaa sen laputuksen itse ja saada korvauksen alueen luvattomasta käytöstä, mutta onkin päättänyt ulkoistaa asian.

Sun mielestä siis suomessa kaikki ulkoistaminen jossa raha liikkuu pitää kieltää? Eikö sun mielestä alueen omistaja saa itse päättää haluaako hän ulkoistaa valvonnan vai ei? Jos joku sen valvonnan ottaa hoitaakseen niin eikö siitä pidä saada korvausta?

Samalla periaatteella perintätoimistot toimivat. Suomessa jokainen yritys voisi laillisesti periä omia saataviaan ilman perintätoimenlupaa ja saada ne huikeat perintäkulut itsellensä mutta suurin osa silti ulkoistaa sen ja jopa maksaa siitä sen lisäksi, että perintätoimisto pitää mahdolliset perintäkulut.
 
Mutta osapuolten välillä tehty sopimus ei velvoita kunnallista pysäköinninvalvontaa. Eli viimekädessä leasingfirma vastaa kuitenkin.

Jos sopimuksessa on tehty selväksi, että auton vuokraaja/haltija maksaa sopimusaikana kerääntyneet sakot, niin voipi olla parempi ja edullisempi lähtemättä oikeuteen vääntämään asiasta. Tietää kuka siinä lopulta itkee ja maksaa.
 
Maalaisjärki sanoo että viidenkympin laskun antaminen ei ole merkittävää julkisen vallan käyttöä, kun autoilijoille opetetaan autokoulussa että parkkisakkoja voi tulla jos on tuhma.
Ai oikein maalaisjärki... voi perkula sentään.

Siinä vaiheessa kun lainsäätäjä alkaa määräilemään millaisia päätöksiä tuomioistuinten pitäisi tehdä, mennään pahasti vallan kolmijako-opin ylitse.
Niin... tästähän tässä on kysymys, että KKO tuomivaltaelimenä on luonut lain/oikeuskäytännön, jota eduskunta - lainsäätäjäelin - ei ole säätänyt. Perustuslakivaliokunta taas lainsäädäntöelimenä pitää kyseistä lakia perustuslainvastaisena. Tämän takia perustuslakivaliokunta > KKO.

Aivan suoraa ristiriitaahan tässä ei ole, koska KKO on vain todennut, että yksityissopimus voidaan luoda tällä tavalla => sopimus syntyy. Perustuslakivaliokunnan arvionnin tehtävänä oli taas miettiä että voiko yksityisille pysäköintifirmoille antaa oikeus antaa hallintomaksuja. Eli liikutaan hieman eri alueella. Toki sitte ku noita johdetaan vähän eteenpäin päästään juurikin Tolvasen ja Tuorin mainitsemaan pattitilanteeseen, että "mitäs nyt".

Sinällään KKO tehtävänä on selkeyttää lakia omilla tulkinnoillaan. Nyt kuitenkin mentiin jo ohi tulkinnan ja mentiin ihan luomaan oikeutta.

Lähinnä kansaa tai ainakin minua suoraan sanoen vähän epäilyttää, että mitä tästä seuraa ja voiko kyseistä touhua soveltaa laajemminkin? "Ohittamalla ikkunani sitoudutte maksamaan 1000€ ikkunanpesurahastoon, kävelemällä ohitse hyväksytte tämän."

Mihin se raja vedetään ja millä argumenteilla?
 
Ai oikein maalaisjärki... voi perkula sentään.

Joo, maalaisjärki. Tiedän että se ei tiede- ja uskontokeskusteluissa toimi, mutta kun nyt puhutaan sellaisista asioista joita ihmiset ihan oikeasti tekevät. Maalaisjärjellä voi perustella asioiden tavanomaista kulkua. Kaikille opetetaan autokoulussa että jos pysäköi väärin, voi joutua maksamaan siitä muutamien kymppien suuruisen sakon. Se on autoilijan tavanomaista elämää, eikä siinä kenenkään tarvitse käyttää julkista valtaa mitenkään merkittävästi.

Dragon sanoi:
Niin... tästähän tässä on kysymys, että KKO tuomivaltaelimenä on luonut lain/oikeuskäytännön, jota eduskunta - lainsäätäjäelin - ei ole säätänyt. Perustuslakivaliokunta taas lainsäädäntöelimenä pitää kyseistä lakia perustuslainvastaisena. Tämän takia perustuslakivaliokunta > KKO.

Aivan suoraa ristiriitaahan tässä ei ole, koska KKO on vain todennut, että yksityissopimus voidaan luoda tällä tavalla => sopimus syntyy. Perustuslakivaliokunnan arvionnin tehtävänä oli taas miettiä että voiko yksityisille pysäköintifirmoille antaa oikeus antaa hallintomaksuja. Eli liikutaan hieman eri alueella. Toki sitte ku noita johdetaan vähän eteenpäin päästään juurikin Tolvasen ja Tuorin mainitsemaan pattitilanteeseen, että "mitäs nyt".

Sinällään KKO tehtävänä on selkeyttää lakia omilla tulkinnoillaan. Nyt kuitenkin mentiin jo ohi tulkinnan ja mentiin ihan luomaan oikeutta.

KKO ei ole luonut oikeuskäytäntöä, vaan ihmiset ja yritykset ovat ne luoneet. Lain lisäksi näissä varallisuusoikeudellisissa kysymyksissä tuomioistuimet punnitsevat muun muassa sitä mikä on tavallisen elämän sopimussuhteissa kohtuullista ja tavanomaista. Kohtuullista ja tavanomaista on, että sopimuksessa voidaan sopia muun muassa sopimussakosta joka seuraa sopimuksen ehtojen noudattamatta jättämisistä.

Sanoin jo sinulle kerran, että valtaa riita-asioissa käyttävät tuomioistuimet, eivät lainsäätäjät. Perustuslakivaliokunta ei päätä kumpi riidan osapuolista on oikeassa.

Dragon sanoi:
Lähinnä kansaa tai ainakin minua suoraan sanoen vähän epäilyttää, että mitä tästä seuraa ja voiko kyseistä touhua soveltaa laajemminkin? "Ohittamalla ikkunani sitoudutte maksamaan 1000€ ikkunanpesurahastoon, kävelemällä ohitse hyväksytte tämän."

Mihin se raja vedetään ja millä argumenteilla?

Tuon rajan vetäminen on erittäin yksinkertaista, ja sitä on tässä ketjussa käsitelty jo ziljoona kertaa. Yksityinen parkkisakko rinnastuu julkiseen parkkisakkoon. Siksi se voidaan määrätä. Sen lisäksi että sellaisen saaminen on tuota aiemmin mainittua autoilijan tavanomaista elämää. Ja sen lisäksi että se mahdollistetaan tieliikennelain 28 §:ssä. Mielivaltaiset esimerkit eivät ole samalla tavalla rinnastettavissa mihinkään, eikä niiden perustana ole mitään lakeja, eikä niissä muutenkaan ole hevon vitun järkeä.
 
Jos sopimuksessa on tehty selväksi, että auton vuokraaja/haltija maksaa sopimusaikana kerääntyneet sakot, niin voipi olla parempi ja edullisempi lähtemättä oikeuteen vääntämään asiasta. Tietää kuka siinä lopulta itkee ja maksaa.

Kyllä kyllä, mutta jos haltija ei maksa niin virhemaksua voidaan viimekädessä vaatia omistajalta (rahoitus./leasingyhtiö), Tällöin leasingyhtiö ei voi vedota mihinkään sopimukseen sen ja haltijan välillä vaan joutuu sen virhemaksun maksamaan ja itse perimään rahat haltijalta.


Sitten aiheeseen: pysäköinninvalvontayhtiö perii alueen haltijan/omistajan lukuun sopimussakkoja/vahingonkorvausvaateita pysäköintiehtojen vastaisesta pysäköinnistä. Pysäköintivalvontayhtiön ja alueen haltijan välisessä sopimuksessa on, että valvontayhtiö veloittaa palveluistaan jokaisesta maksetausta valvontamaksusta saman verran alueen haltijalta palkkiota. Valvontamaksujen hallinnointi on ulkoistettu kokonaan valvontayhtiölle (ja se mahdollisesti vielä jollekkin perintätoimistolle). Kun valvontamaksu maksetaan niin valvontayhtiö ei tilitä (tilanteessa jossa haltija/omistaja ei saa provisiota valvontamaksuista) mitään eteenpäin vaan kuitaa vastasaamisensa.

Onko tässä jotain ihmeellistä? Minusta ei.
 
Mulla ei ole mitään intressejä puhua siitä mitä motiiveja kullakin keskustelijalla on. En ole tekemisissä minkään parkkifirman kanssa. Olen kiinnostunut näistä asioista akateemisella tasolla.
Selvä homma, olin siis väärässä

Ainakin mun salin omistaja saa 20 euroa siitä että haen siltä ne hikiset kalsarit. Se tässä olikin pointti, toisen varallisuusoikeuden loukkaus ja hänen oikeutensa vaatia siitä (sopimus)sakko. Mutta hyvä että sain sinut myöntämään että vertaus on osuva.
Tässä tapauksessa vertaus on osuva, en vain ole itse törmännyt saliin missä vaadittaisiin rahaa kaapista otettujen tavaroiden takaisinsaamiseksi. Toki liian innokkaasti kaappeja avaava salinomistaja menettää sen 50e/kk maksavan asiakkaan, kun taas liian innokkaasti laputtava parkkifirma ei moista menetystä joudu kokemaan.

Luuletko, että valvontafirmat ihan sokkona tuolla saavat huseerata. He tekevät sopimuksen alueen omistajan/haltijan kanssa alueen valvonnasta. Jos alueen haltija/omistaja ei rahaa halua valvontamaksuista niin se on ihan hänen oma asiansa. Alueen haltija tai omistaja voisi hoitaa sen laputuksen itse ja saada korvauksen alueen luvattomasta käytöstä, mutta onkin päättänyt ulkoistaa asian.
Miten tämä alueen omistajan ja pirkkofirman välinen sopimus auttaa noissa ongelmakohdissa mitä toin esille? Sillä ei juurikaan ole merkitystä kuka sitä hommaa valvoo, vaan sillä että tuon valvojan tilipussi/firman tilipussi ei saa olla suoraan riippuvainen annettujen lappujen määrästä. Vaikka kuinka yritettäisiin pitää vaaleanpunaisia laseja päässä, totuus on se että ihminen on aika perso helpolle rahalle. Ja kun noiden pirkkofirmojen, varsinkin tuoreempien, taustalta löytyy talousasioissa hieman ei-toivotulla tavalla kunnostautuneita ihmisiä, niin mikä heidät pitää kurissa? Toki se alueen omistaja sitten jossain vaiheessa tuon sopimuksen purkaa ja tämä liian innokkaasti laputtava firma alueen valvonnan jättää muiden tehtäväksi, mutta ei se auta niitä jotka väärien laputusten kohteeksi joutuivat.

Sun mielestä siis suomessa kaikki ulkoistaminen jossa raha liikkuu pitää kieltää? Eikö sun mielestä alueen omistaja saa itse päättää haluaako hän ulkoistaa valvonnan vai ei? Jos joku sen valvonnan ottaa hoitaakseen niin eikö siitä pidä saada korvausta?
Ei, kaikkea ulkoistamista jossa raha liikkuu ei pitäisi kieltää. Ei yksityistä pysäköinninvalvontaakaan pitäisi mielestäni kieltää, mutta rahaliikenteen pitäisi olla sellaista että se ei rohkaisisi ylilyönteihin. Tuo nykyinen malli, missä firman tulos ja pirkon tilipussi on riippuvainen annettujen lappujen määrästä, on väärä. Yhtenä ratkaisuna ehdottaisin tuota jo aiemmin ehdottamaani kuukausittaista könttäsummaa ja esimerkiksi pirkoille tuntiveloitusta. Alueelle saapuessaan pirkko kuittaisi itsensä sisään ja poislähtiessään ulos, ihan niin kuin monella muullakin työpaikalla. Parkkifirma ja tilaaja kun olisivat sopineet esimerkiksi viikottaisen tuntimäärän jonka pirkko alueella viettää, niin parkkifirma saisi ennalta sovitun korvauksen vaivoistaan. Ihan niin kuin monella muullakin alalla.

Lisäksi jos tuohon valitusten käsittelyyn saataisiin toimiva systeemi, olisi homma mielestäni aika toimivalla pohjalla. Nylyinen valitusten käsittelytapa, jossa ensimmäisessä vastineessa toivotetaan tervetulleeksi käräjäsaliin, on mielestäni melko arveluttava

Samalla periaatteella perintätoimistot toimivat. Suomessa jokainen yritys voisi laillisesti periä omia saataviaan ilman perintätoimenlupaa ja saada ne huikeat perintäkulut itsellensä mutta suurin osa silti ulkoistaa sen ja jopa maksaa siitä sen lisäksi, että perintätoimisto pitää mahdolliset perintäkulut.
Niinhän moni firma voisi kopioida kaikki paperinsa itse, mutta antavat homman kopiofirmalle. Tai lakaista omat pihansa, mutta antavat homman huoltoyhtiölle. Ei se ole merkittävää kuka sitä tekee, vaan se millä pelisäännöillä sitä tehdään.
 
Joo, maalaisjärki. Tiedän että se ei tiede- ja uskontokeskusteluissa toimi, mutta kun nyt puhutaan sellaisista asioista joita ihmiset ihan oikeasti tekevät. Maalaisjärjellä voi perustella asioiden tavanomaista kulkua. Kaikille opetetaan autokoulussa että jos pysäköi väärin, voi joutua maksamaan siitä muutamien kymppien suuruisen sakon. Se on autoilijan tavanomaista elämää, eikä siinä kenenkään tarvitse käyttää julkista valtaa mitenkään merkittävästi.
Perustelehan mulle vielä maalaisjärjellä miksi parkkifirmoilla on oikeus määrätä hallinnollisia maksuja, jotka on perustuslaissa määritelty viranomaisten tehtäväksi.


KKO ei ole luonut oikeuskäytäntöä, vaan ihmiset ja yritykset ovat ne luoneet.
Eli jokin muu on luonut oikeuskäytännön kuin lainsäätäjäelin - eduskunta - ja homma toimii sun mielestä oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti?

Sanoin jo sinulle kerran, että valtaa riita-asioissa käyttävät tuomioistuimet, eivät lainsäätäjät. Perustuslakivaliokunta ei päätä kumpi riidan osapuolista on oikeassa.
En ole ottanut kantaa mihinkään tiettyyn riita-asiaan vaan osallistunut muiden tavoin keskusteluun ihan yleisluonteisesti. Minuahan ei pysäköinninvalvonta, haittaa pätkääkään. Tekee sen sitten viranomainen tai yksityinen yritys mutta Parkpatrol Oy jo vuosia sitten loi koko alalle maineen pelkkänä rahastusfirmana, niin vastustan erittäin jyrkästi tämänkaltaista toimintaa. Muistanette varmaan ne kivat kuvasarjat, joissa parkki-Paavo ei mitenkään valvonut pysäköintiä ja opastanut: "Soo soo nytpä pysäköit sakkopaikalle", vaan odotti kaikessa rauhassa autoilijan kävelen paikalta pois ja heti kun tämä oli hävinnyt lyötiin lappu lasiin.

Tuon rajan vetäminen on erittäin yksinkertaista, ja sitä on tässä ketjussa käsitelty jo ziljoona kertaa.
Nyt äkkiä sähköpostia eduskuntaan ja KKO:een ja kerrot linkin tähän keskusteluun niin lainsäätäjät ja tuomivallankäyttäjät oppivat miten erittäin yksinkertaista tämä on. Luulisin tämänkin keskustelun pituuden tällä foorumilla ja julkinen pyörittely mediassa indikoivan, että ihan yksinkertaisesta asiasta ei ole kyse.

Yksityinen parkkisakko rinnastuu julkiseen parkkisakkoon. Siksi se voidaan määrätä. Sen lisäksi että sellaisen saaminen on tuota aiemmin mainittua autoilijan tavanomaista elämää. Ja sen lisäksi että se mahdollistetaan tieliikennelain 28 §:ssä.
Ai nyt se meneekin näin? Välillä tämä on nyt sitten yksityinen parkkisakko, välillä pelkkä yksityisoikeudellinen sopimus, välillä taas ties mitä.

Joo tieliikennelaissa lukee:

28 §

Erityiset pysäköintikiellot

- -


Pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla. (27.6.2003/621)

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810267
Ei tässä mun ymmärtääkseni anneta kiinteistön omistajalle tai haltijalle lupaa viranomaistoimintaan ja oikeutta määrätä sakkoja. Rinnastit aikaisemmin yksityisen sakon julkiseen parkkisakkoon.

Perustuslaissa sanotaan:
124 §

Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle

Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731


ja rikoslaissa:
10 § (30.4.1999/550)

Rikesakon määrääminen

Rikesakon määrää poliisimies tai muu laissa säädettyä valvontaa suorittava virkamies.
Rikesakkoa ei saa määrätä, jos
1) rikkomus on ollut omiaan aiheuttamaan muunlaista kuin vähäisenä pidettävää vaaraa tai haittaa,
2) rikkoja on menettelyllään osoittanut piittaamattomuutta lain kielloista tai käskyistä tai
3) on ilmeistä, että asianomistaja tulee rikkomuksen johdosta tekemään syyttämispyynnön syyttäjälle tai poliisille taikka esittämään vahingonkorvausvaatimuksen.
Rikesakon määräämisestä säädetään rikesakkomenettelystä annetussa laissa (66/1983).


Mites tämä nyt sitten on?
 
Dragon, olen käsitellyt jo noita kaikkia juttuja tässä ketjussa, ja niin ovat monet muutkin nimimerkit. Ei oikein jaksaisi aloittaa alusta. Tuo rinnastuminen julkiseen sakkoon on ollut koko asian punainen lanka alusta alkaen.

Ghostrider, salin omistaja menettää ehkä asiakkaan, mutta niin parkkihallin omistajakin menettää ehkä asiakkaan. Toisalta, salin omistaja pelkää että kaapit jotka ovat yhtenään lukossa ja täynnä ihmisten kamoja karkottavat uusia asiakkaita, samoin kuin parkkihallin omistaja pelkää että väärin ja liian kauan pysäköidyt autot karkottavat asiakkaita. Vaikka haitta olisikin vain marginaalinen, varallisuusoikeuden haltijan se pitää ottaa liiketoiminnassaan huomioon, laatia säännöt ja valvoa niiden toteutumista.
 
Huhhuh... jopa on taas pakka mennyt sekaisin tässä topikissa.

Pieniä kommentteja ja huomioita viimeisen vajaan vuorokauden posteihin:

- Oikeuskäytäntö mielletään yleisessä kielessä (ylinten) tuomioistuimen ratkaisuista muodostuvaa käytäntöä. Eli kyllä KKO on tässäkin asiassa ns. "luonut" oikeuskäytäntöä, joka osaltaan on myös sen tehtävä.

- Parkkifirmoilla ei ole oikeutta määrätä hallinnollisia maksuja, eikä sellaista oikeutta koskaan ole ollutkaan.

- Yksityistä parkkisakkoa ei ole koskaan ollut olemassakaan.

- Yksityisen pysäköinninvalvonnan valvontamaksu/sopimussakko ei rinnastu parkkisakkoon. Kyse on sopimukseen perustuvasta saatavasta.

- Sopimusperusteisella saatavalla ei ole mitään tekemistä perustuslain 124 §:n kanssa.

- Pysäköintivirheestä ei määrätä rikesakkoa vaan pysäköintivirhemaksu, josta säädetään omassa laissaan.

Perusongelma nykytilanteessa on se, että KKO on todennut vallitsevan yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeustilan, joka perustuu sopimusoikeuteen. Perustuslakivaliokunta puolestaan on lausunut lakiehdotuksesta, jossa ei ainakaan oman käsitykseni mukaan edellytetty valvontamaksulta sopimusperustaa. Tällöin kysymys julkisen vallan käyttämisestä on ihan perusteltu. Toisaalta lakiehdotus ei myöskään näytä kieltävän pysäköinnistä sopimista. Eli tässä mielessä perustuslakivaliokunnan lausunnosta ei voida tehdä johtopäätöstä, joka jollain tavalla muuttaisi vallitsevaa oikeustilaa.

KKO puolestaan totesi koko homman perustuvan nimenomaan sopimusoikeuteen, jolloin kysymys julkisen vallan käyttämisestä on täysin epärelevantti (tämä on ollut erityisesti OTT Tolvaselle huomattavan vaikea ymmärtää).

Eli: KKO:n päätöstä ja perustuslakivaliokunnan lausuntoa ei voi asettaa keskenään paremmuusjärjestykseen, koska ne koskivat eri asioita.
 
- Yksityisen pysäköinninvalvonnan valvontamaksu/sopimussakko ei rinnastu parkkisakkoon. Kyse on sopimukseen perustuvasta saatavasta.

Itse tarkoitan tuolla rinnastumisella sitä, että tuomioistuin voi katsoa yksityisen pysäköinninvalvonnan valvontamaksun/sopimussakon kohtuulliseksi sopimusehdoksin sen perusteella, että julkisella puolella on käytössä samanlainen (samansuuruinen ja sen voi saada samasta syystä) sakko. Siksi esim. 1000 euron yksityinen valvontamaksu ei olisi kohtuullinen koska se ei samalla tavalla rinnastuisi. Muistaakseni tästä on ollut puhetta jonkun juristin taholta.

Itse en ole juristi joten minulla eri käsitteet menevät usein sekaisin. Enkä jaksa näissä teksteissä käyttää korrekteja termejä. Uskon silti että kaikki tietävät mitä tarkoitetaan kun puhutaan yksityisistä sakoista ja mitä kun puhutaan julkisista sakoista. Juridisessa tekstissä tuon eron kanssa pitäisi toki olla tarkempi.
 
...Enkä jaksa näissä teksteissä käyttää korrekteja termejä...

Eipä se yleensä niin justiinsa olekaan, mutta juurikin yksityisen pysäköinninvalvonnan kanssa pakka on onnistuttu julkisessa keskustelussa sekoittamaan niin pahasti, että tarkoilla käsitteillä alkaa mielestäni ihan oikeasti olemaan merkitystä. Väärinymmärrysten ja -käsitysten määrä on nimittäin ennen näkemätön.
 
Todistustaakasta vielä sen verran että tässähän on kyse siitä onko sopimus syntynyt ja jos on niin kenen kanssa. Näyttövastuu on kyllä sillä joka väittää sopimuksen syntyneen, tähän ei päde kokemusperäinen todennäköisyys. Kokemusperäistä todennäköisyyttä voidaan käyttää silloin kun on yhteisymmärrys siitä että sopimus on syntynyt.
 
Todistustaakasta vielä sen verran että tässähän on kyse siitä onko sopimus syntynyt ja jos on niin kenen kanssa. Näyttövastuu on kyllä sillä joka väittää sopimuksen syntyneen, tähän ei päde kokemusperäinen todennäköisyys. Kokemusperäistä todennäköisyyttä voidaan käyttää silloin kun on yhteisymmärrys siitä että sopimus on syntynyt.

Nyt en ihan ymmärrä. Miksi kokemusperäisellä todennäköisyydellä ei voisi olla merkitystä arvioitaessa näyttökysymystä siitä, onko sopimus syntynyt?
 
Nyt en ihan ymmärrä. Miksi kokemusperäisellä todennäköisyydellä ei voisi olla merkitystä arvioitaessa näyttökysymystä siitä, onko sopimus syntynyt?

En minä tiedä, fiksummat kertokoon. Kai se liittyy siihen että väite että sopimus on jonkun kanssa syntynyt ei velvoita vastapuolta osoittamaan toisin. Yleensähän tuota kokemusperäistä todennäköisyyttä käytetään erilaisissa kysymyksissä.
 
En minä tiedä, fiksummat kertokoon. Kai se liittyy siihen että väite että sopimus on jonkun kanssa syntynyt ei velvoita vastapuolta osoittamaan toisin. Yleensähän tuota kokemusperäistä todennäköisyyttä käytetään erilaisissa kysymyksissä.

No mutta mistä olet moisen johtopäätöksen vetänyt? Onko jo muu kirjoittanut jossain vastaavaa?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom