riippuu hyvin pitkälle siitä mikä on kaverin tausta. sohvaperuna jos aloittaa parikymppisenä minkä tahansa voimailulajin kilpailumielessä niin mitään tuskin kaverista tulee.
vastakohtana vois sitten olla vaikka painija, voimistelija tai yleisurheilija joka siirtyy parikymppisenä voimanostoon tmv. väitän että mahdollisuuksia on teoriassa vaikka maailman huipulle sillä ed. lajit antaa erinmaisen pohjan voimailuun. itseasiassa melkein uskaltaisin väittää, että ideaalisin tapa kehittyä hyväksi voimanostajaksi on urheilla tuonne aikuisiän kynnykselle ihan muita lajeja kuin voimanostoa( kamppailulajit, voimistelu, yleisurheilu ). näin siksi, että voimanosto on kuitenkin aika yksipuolinen laji nuorille kundeille kehittääkseen heidän motoriikkaa, elastisuutta, liikkuvuutta jne. riittävään kuntoon huippurautoja silmälläpitäen. kun nuo ominaisuudet on hoidettu joillain muilla lajeilla ja nuorena kuntoon, on kehitys voimanostoon siirryttäessä aivan eri luokkaa kuin jos hieroisi esim. voimanostoa 10 vuotiaasta lähtien.
painonnosto on edellisistä poikkeus. Alexjevin kaltaiset on harvinaisuuksia. laji on liian tekninen ja vaatii liikaa sellaisia ominaisuuksia kuin liikkuvuus ja nopeus, joita ei yleensä vanhemmalla iällä enää kykenen kehittämään.
