En nyt tiedä pitääkö tästä ymmärtää, että mielestäsi on parempi ajaa avopolkimilla kuin lukoilla, vai onko lukot vaan vähemmän hyödylliset kuin valtavirta käsittää. Jos olet sitä mieltä, että avot on paremmat, niin senhän kumoaa jo sillä, että lukoista ei ainakaan ole haittaa missään tilanteessa. Sen lisäksi pyörän hallinta on helpompaa, kun voi jaloilla nostaa eikä lipsahda kurakelilläkään polkimelta. Nykyradoissa tuppaa myös olemaan pitkät pätkät helppoa baanaa kuten pururataa, joissa nimenomaan on paljon merkitystä tasaisella pyörityksellä ja kuormituksen jaolla, varsinkin kisojen pidentyessä.
Ei mun mielestä maastossa ajaessa ole mitenkään enemmän kyse lonkan ojennuksesta kuin maantiellä. Se on molemmissa tietysti tärkeä homma, mutta kyllä niitä kampia pitää pyörittää eikä polkea myös siellä polulla. Toki tulee tilanteita, joissa se on mahdotonta, mutta tulee myös tilanteita, joissa takareidellä saa välitettyä enemmän voimaa kuin etureidellä. Jos takajalalla nostamiseen joutuu keskittymään, niin ei ole harjoitellut tarpeeksi. Se pitää tulla selkäytimestä ihan samalla tavalla kuin alaspäin runttaaminenkin.
On totta, ettei maastopyöräilijän tarvitse treenata maantiellä välttämättä ollenkaan, mutta kyllä maantiepyörällä aina saa paremman treenin kuin kuntosalilla jos maastokisoja ajattelee. Ei tarvitse aina ajaa hiljaa ja pitkään vaikka ajaa maantiellä. Ihan jokaikistä vaadittavaa ominaisuutta voi maantiepyörällä treenata paitsi tietysti sitä polkutekniikkaa, mutta salilla ei kehity se pyörityskään. Voi kuitenkin olla totta, että salilla on helpompi poistua siltä mukavuusalueelta kuin pyörän päällä jos on vielä monta kymmentä kilsaa kotiin. Toisaalta kisassa pitää kuitenkin osata sietää nimenomaan sitä polkemisen tuottamaa maitohappoa ja silti vielä pystyä hallitsemaan hankalatkin tekniset paikat.
Alkuun selvennös, että puhutaanko maastopyöräilynä nyt cross-countrysta, endurosta, alamäkiajosta vai jostakin muusta alalajista? Joka hommalla on kuitenkin omat vaatimuksensa. Kun mainitsit pehmeät radat niin oletan, että cross-country on nyt kyseessä?
Mielestäni suurin osa ajasta tulisi ajaa avopolkimilla. Kärjsitettyä ehkä, mutta se on oma näkemykseni. Mielestäni on häiritsevää, että lukot nähdään ikään kuin selviönä tai peruasetuksena. "Totta kai laitat lukkopolkimet, jos lähdet maastopyöräilemään!" En ole vielä keksinyt mitään järkeen käypää perustetta sille, muuta kuin, että niin vain tehdään jostakin tottumuksesta.
Lukoista voi mielestäni olla haittaa. Ne ovat vaarallisemmat mitä avopolkimet. Pyörästä ei pääse irti niin nopeasti kuin haluaa, tai ei pahimmassa tapauksessa ollenkaan. Yksi kaveri repäisi kierukkansa tällaisessa tapauksessa. Kyllähän lukoista pääsee irti nopeasti, mutta eivät ne ikinä avopolkimien tasolle ole siinä mielessä. Jos jalat lipsuu polkimilta, niin polkimet ja kengät on hyvä tarkistaa. Monet kokeilee avopolkimia, joka tarkoittaa lenkkareita ja jotain halpispolkimia. Niitä sitten verrataan lukkopolkimiin ja kenkiin, joiden yhteishinta on 200-300€. No ei jää arvattavaksi, että kumman hyödyksi vaaka kallistuu.
Mikä tärkeintä, niin nopeasti lukkoihin siirtyessä ajotekniikka nojaa melkein poikkeuksetta niiden ominaisuuksiin! Tätä näkee aivan järjestäen. Edes bunny hopin tapaiset perustaidot ei onnistu, ellei jalat ole kiinni polkimissa. Lukoista voi saada myöhemmin hyötyä pyörän käsittelyyn yms, mutta vielä parempaan tulokseen päästäisiin, jos alla olisi oikea ja vahva perusta.
En ole varsinaisesti lukkopolkimia vastaan. Kuitenkin hyvin vahvasti avopolkimien puolesta.
"Flats for fun. Clip in to win."
Sitten takaisin asiaan, eli voiman kehittämiseen. Yhtä lailla lonkan ojennus on tärkeä niin maastossa kuin maantiellä. Lonkan (tai lantion) ojennus on voimakkain liike, jonka ihmiskeho saa aikaan. Sen vuoksi siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti. Vaikka jalan nostaminen tulisi selkäytimestä, niin mikä on sen suuruusluokka verrattuna jalan alas painamiseen? Jokunen prosentti, ehkä? Sen vuoksi sanoisin, että kaikki voima mikä saadaan suunnattua alaspäin matkaavaan polkimeen on kotiin päin. Jos tehtäisiin kone, jonka tarkoitus olisi pyörittää kampia, niin totta kai se vetäisi ja työntäisi samanaikaisesti. Ihmisen biomekaniikka vain ei toimi aivan tuolla tavalla. Lisäksi polkimen nostaminen voi johtaa ylikireisiin lonkankoukistajiin, jotka ovat nykypäivänä muutenkin vitsaus. Se nyt on tosin yksi lajin ominaisuus ja haittapuoli, mutta ehdoin tahdoin sitä ei mielestäni kannata pahentaa.
Jos ajetaan pidempiä cross-country kisoja, niin totta kai suorituksen omaisia lenkkejä/harjoituksia tulee tehdä. Lajinomaisuus tulee tulla mukaan harjoitteluun jossakin vaiheessa kautta. Hyvästä voimatasosta ei ole kuitenkaan ikinä haittaa - päinvastoin! Jos jokaisella polkaisulla saa edes muutaman prosentin enemmän tehoa takapyörälle, niin kisasuorituksen aikana kertaantunut ero on aika merkittävä.
Lyhyempiin suorituksiin, kuten alamäkiajo, bmx-racing, enduro yms. voimaharjoittelu kantaa erittäin hyvin. Itse olen saanut parhaan hyödyn maastolenkkien ajamiseen kahvakuulilla tehdyistä komplekseista ja yleisestä voimatason nostosta. En todellakaan ole mikään ilmiömäinen kiituri polulla, mutta varmaankin keskivertokuskia nopeampi. En epäile hetkeäkään, etteikö maantiepyörällä tehdyillä intervalleilla saisi hyötyä aikaan. Kuitenkin kun puhutaan maantiepyöräilystä, niin usein se tarkoittaa 2-4h lenkkejä. Näin ainakin täällä päin. Niiden vaikutus johonkin lyhyempään ja kovatehoisempaan suoritukseen ei pohjan rakentamisen jälkeen ole mielestäni kovin häävi. Tuossa olet oikeassa, että salilla saa usein poistuttua paremmin mukavuusalueelta. Se onnistuu tosin kyllä mäkivedoillakin, jos on vain kanttia painaa menemään. Kuitenkin jotkut ominaisuudet jäävät pyörän päällä paitsioon ja ne eivät kehity tiettyä tasoa pidemmälle vain pyörää ajamalla. Sen jälkeen oheisharjoittelu on hyödyllistä. Ei kuulantyöntäjätkään harjoittele pelkästään kuulaa heittämällä tai luistelijat rataa ympäri ravaten.
Jos pyöräilyn treenipuoli kiinnostaa aiheena enemmän, niin suosittelen katsomaan
James Wilsonin sivut läpi. Hän on pioneeri, mitä maastopyöräilyyn sovellettavaan voimaharjoitteluun tulee. Olen käynyt kolmesti hänen salillaan Coloradossa katsomassa, että miten hän toteuttaa harjoittelua käytännössä. Joka kerta on jäänyt paljon juttuja haaviin.
