voiko ihmisellä olla lahjoja???

[naksu]

Noh, eivätkös he edusta juuri sitä koulumenestyjien parasta luokkaa?

Vaikea mennä sanomaan. Kun esim. juttelin fuksina silloin kurssitovereiden kanssa TKK:lla, niin tosi monet pitivät yo-papereita WC-paperin arvoisena. Syynä yksinkertaisesti se, että lukiossa opittava asia on vielä niin älyttömän helppoa, että älykäs ihminen saa helposti kaikista aineista sen L:n. Se ei siis vaadi muuta kuin työntekoa.

Se ero älykkäiden ja tosiälykkäiden välillä tuli mun mielestä vasta esiin TKK:lla, kun opittavat asiat olivat yhtäkkiä reippaasti vaikeampia ja jotkut eivät vain tajunneet, vaikka lukivat paljon. Kuitenkin kyseessä saattoi esim. olla sellainen aine, kuin matematiikka ja tämä siis joukon sisällä, josta lähes kaikki oli kirjoittanut siitä L:n (laaja matikka TKK:lla).

Eli lukion L ei tosiaan vaadi kovinkaan suurta panostusta, kunhan vain on siunaantunut keskivertoa enemmän älynlahjoja. Kurssikavereiden joukossa oli tosiaan monia värisuoran kirjoittaneita eivätkä he olleet todellakaan ne parhaiten opinnoissa menestyvät. Oikeastaan yksi heistä masentui selvästi, kun oli yhtäkkiä vain porukan keskitasoa, mutta oli tottunut olemaan koulun paras (tämä oli aika lukutoukan stereotyyppi muuten ;)). He siis olivat vain tehneet paljon työtä lukiossa. Paremmin melkein menestyivät ne, jotka olivat kirjoittaneet lähes värisuoran, mutta eivät olleet jaksaneet panostaa kouluun tippaakaan ja heräsivät sitten TKK:lla.

Mielestäni voisi mieluiten katsoa esim. parhaiten yliopistoissa menestyneiden uramenestystä. Sanotaanko, että parhaiten menestyvät TKK:lta saavat ainakin 100%:sen varmasti hyvän aloitustyöpaikan. Menestystä voi sitten taas mitata monilla eri tavoilla. Moni ei välttämättä elämältä vaadi muuta, kuin sen pienen työhuoneen, jossa voivat miettiä jotain heitä kiinnostavaa asiaa. Kiinnostavaa olisi kyllä tietää miten nämä kaikkein parhaiten opinnoissa menestyneet, jotka siirtyvät teollisuuteen, pärjäävät. Pärjäämisellä en tarkoita mitään menestystä, vaan pikemminkin sitä mitä he tekevät ja miten työnkuva muuttuu, koska moni ei edes halua sitä mitä monet pitävät menestyksenä (päästä pomoksi ja tienata paljon).

ps. mun uusi tyttö kirjoitti 6 L:ää ja yhden E:n, mutta ei mielestäni tajua matikasta mitään, vaikka kirjoittikin siitä L:n. Lisäksi hänelle tuotti vaikeuksia päästä läpi kurssista, jolla itse olin ollut assistenttina ja pitänyt sitä helppona. Mutta mä taas olen paska kielissä ja hän hyvä.

 

[Kraftwerk n]

voiko ihmisellä olla lahjoja (jossain lajissa, asiassa)???
kyllä, ei, mitä lahjakkuus on???
perusteluja.


(jättäkää joululahjat ja muut sinne omaan kaappiin)

Lahjakkuutta on yritetty etsiä monin eri tavoin ja älykkyystestein mitattu älykkyys osoittaa luotettavasti yksilön järkeilykyvyn tai kielellisen lahjakkuuden tason suhteessa muihin yksilöihin. Lahjakkuutta on kuitenkin kymmeniä , ellei satoja lajeja ja se mitä lahjakkuuteen sisällytetään , on määrittelykysymys. Lahjakkuudella ymmärretään eri aikoina ja erilaisissa yhteiskunnissa eri asioita.

Lahjakkaat voidaan karkeasti jakaa lahjakkaisiin ja erityislahjaikkaisiin ihmisiin. Tämä jako voidaan nähdä siten, että on ihmisiä, jotka ovat erityisen hyviä jossakin, eli lahjakkaita. Erityislahjakkaat taas vievät alansa kehityksen aivan uudelle tasolle.

 

[Hippa]

Vaikea mennä sanomaan. Kun esim. juttelin fuksina silloin kurssitovereiden kanssa TKK:lla, niin tosi monet pitivät yo-papereita WC-paperin arvoisena. Syynä yksinkertaisesti se, että lukiossa opittava asia on vielä niin älyttömän helppoa, että kouluälykäs ihminen saa helposti kaikista aineista sen L:n. Se ei siis vaadi muuta kuin työntekoa.

Se ero älykkäiden ja tosiälykkäiden välillä tuli mun mielestä vasta esiin TKK:lla, kun opittavat asiat olivat yhtäkkiä reippaasti vaikeampia ja jotkut eivät vain tajunneet, vaikka lukivat paljon. Kuitenkin kyseessä saattoi esim. olla sellainen aine, kuin matematiikka ja tämä siis joukon sisällä, josta lähes kaikki oli kirjoittanut siitä L:n (laaja matikka TKK:lla).

Eli lukion L ei tosiaan vaadi kovinkaan suurta panostusta, kunhan vain on siunaantunut keskivertoa enemmän matemaattisia älynlahjoja. Kurssikavereiden joukossa oli tosiaan monia värisuoran kirjoittaneita eivätkä he olleet todellakaan ne parhaiten opinnoissa menestyvät. Oikeastaan yksi heistä masentui selvästi, kun oli yhtäkkiä vain porukan keskitasoa, mutta oli tottunut olemaan koulun paras (tämä oli aika lukutoukan stereotyyppi muuten ;)). He siis olivat vain tehneet paljon työtä lukiossa. Paremmin melkein menestyivät ne, jotka olivat kirjoittaneet lähes värisuoran, mutta eivät olleet jaksaneet panostaa kouluun tippaakaan ja heräsivät sitten TKK:lla.

Mielestäni voisi mieluiten katsoa esim. parhaiten yliopistoissa menestyneiden uramenestystä. Sanotaanko, että parhaiten menestyvät TKK:lta saavat ainakin 100%:sen varmasti hyvän aloitustyöpaikan. Menestystä voi sitten taas mitata monilla eri tavoilla. Moni ei välttämättä elämältä vaadi muuta, kuin sen pienen työhuoneen, jossa voivat miettiä jotain heitä kiinnostavaa asiaa. Kiinnostavaa olisi kyllä tietää miten nämä kaikkein parhaiten opinnoissa menestyneet, jotka siirtyvät teollisuuteen, pärjäävät. Pärjäämisellä en tarkoita mitään menestystä, vaan pikemminkin sitä mitä he tekevät ja miten työnkuva muuttuu, koska moni ei edes halua sitä mitä monet pitävät menestyksenä (päästä pomoksi ja tienata paljon).

ps. mun uusi tyttö kirjoitti 6 L:ää ja yhden E:n, mutta ei mielestäni tajua matikasta mitään, vaikka kirjoittikin siitä L:n. Lisäksi hänelle tuotti vaikeuksia päästä läpi kurssista, jolla itse olin ollut assistenttina ja pitänyt sitä helppona. Mutta mä taas olen paska kielissä ja hän hyvä.

Lisäsin pari punaista oleellista sanaa sun teksteihin. Älykkyyttä ja lahjakkuutta on hyvin monta eri laatua. Meidän nykykulttuuri vaan arvostaa tällä hetkellä matemaattista älykkyyttä hyvin paljon.

 

[Hippa]

Koulumenestyksellä ja sillä, mitä elämässä on saavutettu, ei ole tutkimusten mukaan ollut minkäänlaista yhteyttä keskenään.

Juur näin

 

[Hippa]

Mikähän tutkimus tälläinen mahtaa olla? Ja mitä tuossa "pitäisi saavuttaa"?

Aihetta sivutaan mm. kirjassa Tutkiva oppiminen : järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä (Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka, Lasse Lipponen)

 

[Kraftwerk n]

Se ero älykkäiden ja tosiälykkäiden välillä tuli mun mielestä vasta esiin TKK:lla, kun opittavat asiat olivat yhtäkkiä reippaasti vaikeampia ja jotkut eivät vain tajunneet, vaikka lukivat paljon. Kuitenkin kyseessä saattoi esim. olla sellainen aine, kuin matematiikka ja tämä siis joukon sisällä, josta lähes kaikki oli kirjoittanut siitä L:n (laaja matikka TKK:lla).

Itseasiassa haastattelututkimusten mukaan ero kouluälykkäiden ja huippuälykkäiden välillä on ollut se, että huippuälykkäät ovat pärjänneet koulussa mahdollisesti vain keskiverrosti tai jopa huonosti. Monet esimerkit osoittavat , että lahjakkaita yksilöitä on usein pidetty vaikeina , typerinä tai keskinkertaisina , toki myös neroina. Koulumaailma on hyvin samoihin kaavoihin kangistava ja vain tietynlaista älykkyyttä/lahjakkuutta tukeva ja tämän vuoksi koulun rooli on joko huippulahjakkuuden kehitystä tukeva tai sitä jarruttava.

 

[Hippa]

Saa toki olla montaa mieltä, mutta kyllä aikamoinen väite. Jos tarkoitat "yleistä fiksuutta" niin se on tapauskohtainen. Mutta eikö esim. yliopistossa kieliä lukevalla ole jotain kielellistä lahjakkuutta?

Kaikista ei tule tohtoreita, lääkäreitä etc, vaikka olisi kuinka intoa ja motivaatiota. Niin joo, ja ne joista siihen ei ole, eivät he kuitenkaan edes haluasi ko. titteliä/ammattia, joten kaikki ovat tyytyväisiä.

Enhän minä mitään väittänytkään

Sanoin, että siitä voidaan olla montaa mieltä kertooko akateeminen koulutus ihmisen lahjakkuudesta yhtään mitään ja tarkoitin sillä jotakuinkin sitä, että akateeminen koulutus ei ole minkäänlainen lahjakkuuden mitta.

Sinäkin puhut kielellisestä lahkakkuudesta. Miten sen määrittelisit? Onko se sitä, että oppii nopeasti vieraan kielen sanoja? Ymmärtää kieliopin? Muistaa kieliopin? Osaa hyvin suomea? Oppii helposti kaikki vieraat kielet? Oppii helposti tietynlaiset vieraat kielet? Tai jos ei opikaan jotain tiettyä kieltä? Miten voi mitata kielellistä lahjakkuutta?

 

[Sakuel]

Mozart on ainakin hyvä esimerkki tähän..

 

[Akkeli]

Kyllähän ihmisellä voi olla lahjoja.

Esimerkkinä voisin mainita Juhana Helmenkalastajan, joku on huomattavasti lahjakkaampi, kuin kukaan.

Se on vaan teräväkielinen rääpäle, jolla on helvetin heikko itsetunto ja väkisin rakennettu ( natisee liitoksistaan ) itsevarmuus.

 

[Integrandi]

ei mielestäni tajua matikasta mitään, vaikka kirjoittikin siitä L:n.

Kolikollako hän ne vastaukset siihen yo-lärpäkkeeseen heitti?

 

[Berserker]

..tarkoitin sillä jotakuinkin sitä, että akateeminen koulutus ei ole minkäänlainen lahjakkuuden mitta.

Kun väittelet idiootin kanssa, varo ettei hän tee samoin.

Kiitos hei.

 

[naksu]

Kolikollako hän ne vastaukset siihen yo-lärpäkkeeseen heitti?

No siis osasi toki ne lukion asiat. Tarkoitin sitä, että helsingin yliopiston cum lauden kurssit, joita itse pidin triviaaleina, olivat hänen mielestään vaikeita. Tentin tuon cum lauden 3:n keskiarvolla heti ensimmäisenä syksynä, mutta hänelle oli tuottanut vaikeuksia päästä läpi parista tähän pakettiin kuuluvasta kurssista, vaikka oli kuunnellut luentoja ja tehnyt töitä. Hän ei tosin olekaan matikan opiskelija... Samalla tavalla, niin hän ei pärjännyt lukion matikkakilpailuissa ja mä pääsin edustamaan pohjoismaisiin kisoihin, vaikka mun matikkaan käyttämä työmäärä lukiossa oli tosi pieni verrattuna hänen (en tehnyt läksyjä oikeastaan ikinä).

Tarkoitin siis sitä, että kun matikka vaikeutui, niin hänellä tuli se seinä vastaan nopeasti. Mulla tää "vittu kun on vaikeeta"-fiilis on vasta tullut vastaan algebrallisen topologian jatkokursseilla algebran ja topologian linjalla, joilla abstraktiotaso alkaa mennä niin pitkälle, etten oikein enää hahmota mihin pyritään, vaikka kyllähän ne kotitehtävät saa edelleen tehtyä. Se mikä on homman pointti jääkin sitten tajuamatta... Pari tutkijaa ovat tosin selittäneet, että tajusivat mihin pyritään vasta lisurin loppupuolella. :D

 

[naksu]

Kun väittelet idiootin kanssa, varo ettei hän tee samoin.

Kiitos hei.

Never argue with an idiot. They will only bring you down to their level and
beat you with experience.