Columbu
Homo Reus
- Liittynyt
- 4.12.2006
- Viestejä
- 6 185
Mutta nyt ilmeisesti sun asiat menee paremmintuttu tunne! tai siis se ettei oikee oo kuulunu mihkää.Mulla se on jo lapsuudesta asti ollu ja nyt myöhemmin terapia on auttanut, on selvitetty syytä siihen ja ratkaisujaki on keksitty siihen oloon. Joskus kysymykset kertoo enemmän ku vastaukset.
Näin mä oon ainakin käsittänyt.Jos lapsuudesta asti on tuollainen fiilis, miten siitä pääsee eroon? Mikä sulla auttoi? Jos mä oon oikein ymmärtänyt, noin perustavanlaatuisen muutoksen pitää lähteä sisältä, sitä ei voi ulkoiset tekijät yksinään saada aikaan.
Kai sitä itse kukin on vähän sellanen "yksinäinen susi", enemmän tai vähemmän. Jokainen tarvitsee omaa aikaa. Sitten kun se yksinäisyys alkaa todella ahdistaa, ei asiat mene enää hyvin.Vähän sama ongelma mulla. Vaikka mulla on tavallaan pari-kolme eri kaveriporukkaa, joiden kanssa hillun vapaa-ajalla, en oikein tunne kuuluvani kumpaakaan. Myöhemmällä iällä vasta tajusin, että minussa on melkoisesti yksinäisen suden vikaa, kun viihdyn usein parhaiten yksin.
Kavereita on tullut ja mennyt, eikä mulla ole koskaan ollut mitään ns. "bestistä". On ollut toki pirun hyviä kavereita ja on edelleen (ei tässä nyt aivan nolifeja olla :D ), mutta usein on viihtyisintä, kun saa olla yksin.
NyrkkiGyllikki for ever..
Mulla on kyllä aika sama tilanne kuin sulla, muutama porukka joissa hengaan, mutta joista mihinkään en täysin kuulu. Viihdyn hyvin yksin. Kavereista yksi on mulle erityisen läheinen, mutta ei me silti olla keskenämme 100-prosenttisesti samalla aaltopituudella (voiko sitä kaksi ihmistä ollakaan?).
Musta tuntuu että sä oot Weiland fiksu kaveri.. Totta kai vähän erikoisella huumorintajulla varustettu (kuten minäkin). Mutta pohjimmiltas oot aika erilainen kuin mitä nettikeskustelujen perusteella vois äkkiseltään ymmärtää. Tietenkään en tunne sua, mutta tällasen kuvan mä oon saanut.
Miten se sitten ilmeni muuttaessasi/muutettuasi?Minäkin voin sanoa samaa. Itseasiassa tämäkin ilmeni vasta kun pitkän odotuksen jälkeen sain oman asunnon, ja muutin siihen.. eilen..
Vähän on sekavat mielialat asian vuoksi, mutta kyllä se tästä! :thumbs:
e: ongelma vain on siinä, että en oikein viihdy yksin.
Harva ihminen viihtyy jatkuvasti yksin. Mutta mulla on ainakin silloin tällöin hyvä päästä vähän tuulettamaan aivojani ja viettään aikaa yksin. Eikä yksinäisyys ainakaan mulla kumpua välttämättä siitä, että vietän aikaa yksin, vaan nimenomaan siitä yksinäisyyden tunteesta, joka tulee kun hengaan jossain porukassa.
edit:
Mutta on siinä yhteenkuuluvuuden tunteessakin jotain hienoa.. Oon mä pari kertaa tuntenut olevani osa jotain ryhmää, mutta monesti ne ryhmään kuulumisen kriteerit on ollut vastoin mun omia elämäntapoja. Yliopisto-opiskelijana runsas alkoholinkäyttö vaikuttais olevan se suurin yhdistävä tekijä. Nyt kun oon osallistunut bile-elämään varsin ahkerasti parin viikon ajan, oon tajunnut että se kaikki on vain pintaa ja ihmiset on todellisuudessa kovin yksinäisiä yrittäessään hakea muiden hyväksyntää. Mun osalta tällanen feikkaaminen saa luvan loppua, mua ei enää ryyppyreissut kiinnosta.Nii. Miks tarviis - ei mullakaan oo mitään sellasta "omaa" possea, vaan monta eri porukkaa missä viihdyn, vaikken "kotonani" oliskaan. Tosin kaikki ryhmät aika hajallaan nykysällään.
). 