Vaikka elämässä on kaikki hyvin tällä hetkellä. Lakkiaiset takana, mukavaa aikaa vietettynä ystävien kanssa, työpaikkoja kaksin kappalein, rahatilanne hyvä ja muutenkin mukavaa, niin silti vituttaa oma kateus ja siitä johtuva katkeruus.
Rakastan omaa tyttökaveria yli kaiken ja tällä hetkellä tuntuu, että on ns. se oikea. Mutta kuitenkin semmonen dilemma tässä on, että kun tullaan sen verran erilaisista perheistä, niin väkisinkinhän siinä tulee näkemyseroja. Itse olen tottunut siihen, että maksan käytännössä kaiken itse omilla rahoillani. Ruuan ja katon pään päälle saan kotoa, muut saan ostaa itse. Näin on ollut jo siitä asti kun ekan kerran 13-vuotiaana lähdin kesätöihin. Johtuuko se perheen taloudellisesta tilanteesta vai asenteista, ei sen niin väliä, itse olen tyytyväinen ja ylpeä siihen mitä oon saanut aikaan.
Tyttöystävä taas tulee perheestä, jossa kaikki maksetaan ja ns. hyysätään kuntoon. Maku monenki asian suhteen on melko kallis, käytettyjä tuotteita ei edes harkita, vaan kaikki on saatava uutena hetikaikkinyt. Budjetit juhlissa ja tavallisessa elämässä on toki suurempia, mutta pääasia on se, ettei tyttökaverin tarvitse itse maksa yhtään mitään. Kännykät, autot, laskut, vaatteet ja sellaiset suurimmalta osin maksetaan. Nyt tässä kun tyttöystävä on muuttamassa omaan asuntoon, niin vituttaa se että tyttökaveri sanoo että "maksaa säästöistään" joka kattais vuokrat, takuuvuokrat, huonekalut ja niin edelleen. Kun taas fakta on se, että vanhemmat suoraan puhuvat minunkin kuullen siitä että käyvät ostamassa sen ja sen. Uuteen asuntoon ei tule yhtään mitään käytettyä huonekalua, vaan vanhempien luona kotona säilyy vanhat huonekalut ja asuntoon hankittiin kaikki tavarat uutena huonekaluliikkeistä ja myymälöistä.
Tässäkään ei pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta pakko se on myöntää että tämä herättää minussa kateutta jota en haluais tuntea. Harmittaa, koska haluan toiselle kaikkea hyvää, mutta kun toimintatavat on tuollaisia niin se sitten tottakai vähän köyhemmästä perheestä tulevaa sälliä hieman harmittaa ja siitä syystä oon vihainen ittelleni.
Aivan älytöntä hommaa...
