Vitun pusutauti!

GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Joo, mulla todettiin maanantaina mononukleoosi, sitä ennen oli viikko kuumetta ja nyt alkanu helvetinmoinen kurkkukipu... Ei voi juoda kunnolla ja syöminenkin on kettua! Aikalailla samat oireet kuin muillakin täällä. Kysymys kuuluu, että kannattaisiko varmuuden vuoksi vetää myös antibiootti kuuri esim angiinaan, ettei vaan jälkitauteja ja muita tule? Mikä auttaa kurkkukipuun? Missä vaiheessa pitäis lähtee sairaalaan! VITTUMAINEN tauti tosiaan. Menee ny punttitreenit iha perseelleen.
 
Mulla oli joskus pienempänä streptokokki (angiina) ja mononukleoosi samaan aikaan. Sen verran muistan, että olin tiputuksessa kolme päivää ja oli aika eeppinen kurkkukipu. Kuumettakin tais olla jotain 40+ :D Olin sen verran pieni kuitenkin, että tarkempaa muistikuvaa ei oikein löydy.
 
auts ei kuulosta hyvältä toi domen juttu ei... Mulla ei kai onneks angiinaa ole tässä päällä. Viikko ja 4 päivää nyt sairastanut. Eikä mitään paranemisen merkkejä. Tosin nieleminen alkaa pikkasen helpottuu. Kauan jengil on tää kestäny? Milloin sais ruveta treenaa taas? Pernakin on kuulemma suurentunu et kamppailulajeja ei kuukauteen... HAjoooon... :(
 
Elchubagabra sanoi:
Kyllä maailmaan v-mäisiä tauteja mahtuu.

Neljä vuotta sitten sairastin hinkuyskän.

Heinäkuussa se alkoi, ekana huomasin ettei kaikki ole OK, kun treeneissä yskitti ihan saatanasti koko ajan. Kävin TK:ssa, siellä oli "kyllä se siitä"-meininki... Syyskuussa olin muuttanut Joensuuhun, ja kävin YTHS:llä saman asian takia. "kyllä se siitä" oli sielläkin vastaus, joten ei muuta kuin normaalia elämää älyttömän yskän kanssa. Joskus lokakuussa meininki oli se, että kun pulssi nousi vähänkään lepotasolta, niin tuli n. minuutin mieletön yskäkohtaus. Menin taas YTHS:lle ja "pakotin" ne ottamaan kunnon tutkimukset. Sitten alkoi astmakoehelvetti, inhalaattorit sun muut, ja säännöllisen epäsäännöllisen tupakoinnin jätin pois lääkärin kehotuksesta. Mitään ei löytynyt!

Siinä vaiheessa olin niin paskana, kuin 18-v. kundi voi olla joutuessaan harrastamaan keuhkosyöpäläisen elämää. Edes sänkyhommista ei tullut mitään, kun yskitti niin saatanasti. Marssin taas yliopisto-opiskelijoista huolehtivaan paikkaan, ja kerroin lääkärille, että nyt hoidat mut kuntoon, oli kyseessä ihan mikä juttu tahansa. Uhkasin jo vaikka millä syytteillä, jos he eivät käytä kaikkia mahdollisia resurssejaan. Johtui ehkä hysteerisestä/uhkaavasta/itsetuhoisesta asenteesta, mutta silloin ymmärsivät, että nyt "on tosi kyseessä". Monena päivänä kävin kaikissa mahdollisissa testeissä, mitä ne osas tehdä, ja suurinpiirtein vuoden -99 alussa paljastui, että mulla on hinkuyskä. "Vuodessa n. 700 suomalaista sairastaa sen, eikä siihen ole mitään lääkettä. Se kestää 4-12kk, yritä kestää"

Sitten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin alistua kohtaloon ja kärsiä taudista. Kevään mittaan se sitten alkoi helpottamaan, ja loppui myös kokonaan. Vaikka kyseessä ei hinkuyskää dramaattisempi tauti ollutkaan, niin sen jälkeen on kyllä ymmärtänyt terveyden merkityksen!
Click to expand...
Meikällä ei diagnosoitu, mutta mykoplasma tai hinkuyskä kun antibiootit sain kolme viikkoa sitten. Ja onhan muuten sitten varsin vittumainen tauti, ei päivisin kun pystyy kontroloimaan, mutta yöt, yhtä helvettiä kun joka yö tulee tukehtumiskuolema kahden tunnin välein.

Oon vetänyt vittu kaiken mitä voi vetää morfiinia lukuunottamatta helpottaakseni oloani. Jatkuu ja jatkuu ja vitun kiva lukea joka paikasta, ettei tähän ole lääkettä, paranee sitten joskus. Taas tossa heräsin kovaan yskäkohtaukseen, joka sitten johtaa hengen salpaantumiseen, se on kiva tunne se kun et saa vedettyä sisään ilmaa kun lima tukkii kaikki henkitiet. Duactia naamariin ja koitetaan tässä nyt kerää rohkeutta taas mennä maaten.

Alussa valvoin joku 40 tuntia kun en uskaltanut mennä nukkumaan. Vittu että vituttaa. Treenaamaan pystyy ihan normisti, melkein, eikä ole kuumetta, mut nää yöt, voi vittulan väki.
 
Pusutauti on kieltämättä oikein mukava tauti. Olin kyllä onnekas kun kurkkukipu ei sattunut onneksi olemaan voimakas, mutta kuume oli sitäkin voimakkaampi. Kolme päivää joutu sairaalassa olemaan, kun tulehusarvot olivat 150-200 välissä. Olisi kyllä voinut sairastaa tämänkin joskus pentuna niin ois päässy vähemmällä. Itsehän sairastin tämän intissä.
 
Pusutauti. Enpä ole sen jälkeen enää pienistä kurkkukivuista valitellut. Ite olin ton takia pari vuotta sitten noin viikon verran buranakuurilla ja käytännössä vuodelevossa. Pystyin "syömään" (=mehukeittoa ja jäätelöä, muuta ei saanu nielusta alas) vain noin puoli tuntia sen jälkeen, ku burana alkoi vaikuttaa. Siis jos sen buranan sai ylipäätään nieltyä. Kuumettakin oli buranasta huolimatta, vaikka normaalisti mulle ei nouse kuume. Nukkua pystyi ehkä tunnin tai pari kerrallaan, joten koko toi viikko meni ihan sumussa, seuraavaa buranaa odotellessa. Siihen päälle vielä muutama viikko urheilukieltoa, olin ihan hajalla! Onneks siitä ei pitäis joutua kärsii toistamiseen...
 
En tie, oireet sopis pusutautiin itellä.
Ollut jo viikon ja paino pudonnut 4kg.
Vittu mitä paskaa.... Ainoa bonus että mulla on leukalukko lisäksi, en tie ku googlen mielestä olisi oltava paise mutta sairaalassa ei paisetta löydetty vaan antibiooteilla hoidetaan ja ilmeisesti toivotaan että leuka alkaa aueta jossain vaiheessa.
Onko leukalukkoa tullut muille?
 
Itse sairastin mononukleoosin viime kesänä, ja korkean kipukynnyksen omaavana henkilönä voin sanoa, että elämäni kivuliain kokemus.

Tauti lähti ilmenemään niskan ja kaulan alueen rauhasten arkuutena ja turpoamisena. Rauhaset olivat niin turvonneet, että ne näkyivät selkeinä kohoumina iholla, ja olivat myös niin kipeät etten voinut edes maata, koska tyyny sattui niin paljon. Seuraavaksi kuvaan astui järjetön kurkkukipu, johon kuuluivat myös valkoiset peitteet kurkunkannassa. Kurkku oli niin kipeä, etten voinut syödä enkä juoda, loppuvaiheessa syljin sylkenikin pois, koska jokainen nielaisu aiheutti itkuun johtavan kivun.

Kävin ensimmäisen kerran lääkärillä, jolloin angiinatesti näytti negatiivista. Kovien kipujen vuoksi lääkäri kirjoitti kolmiolääkitystä, koska en ollut saanut nukuttua yhtään. 35 astetta hellettä ja 40 astetta kuumetta, ei yhtään nestetippaa eikä ruokaa alas, lihaksisto kipeä ja ei unta, Burana 800mg ja Panacodia monta kertaa vuorokaudessa, eikä mitään apua. Kun olin viimeisen päivän vain istunut sohvalla itkien, vietiin meikäneitiä ambulanssilla kiireellisenä lähimpään keskussairaalaan. Muutaman testin jälkeen todettiin raju nestehukka, maksa -ja munuaisarvot huusivat armoa. Minut kärrättiin osastolle, lykättiin pakaraan kipupiikki ja lihasrelaksantteja, jotta todella kipeä lihaksisto (makaaminen sattui) saatiin helpottamaan, ja nestettä ja kipulääkettä menemään.

Seuraavista viidestä päivästä minulla ei ole paljon muistikuvaa. Kipulääkettä meni suoneen koko ajan, sanan kirjaimellisessa merkityksessä, ja itseasissa kahta erilaista. Myös kahta antibioottia annettiin mahdollisten tulehdusten varalle. Henkitorvi meinasi kerran mennä umpeen, mutta tilanne saatiin onneksi hallintaan. Viimeiset päivät sairaalassa syljeskelin erinäisiä eritteitä kurkusta pois, ja jaksoin jopa mennä vessaan. Enkä edes itkenyt ihan koko ajan.

Kotiin päästyäni kului muutama viikko, jonka jälkeen illalla en saanut unta, sillä vatsaani sattui niin kovasti. Kipu yltyi ja yltyi, jonka jälkeen yritin työntää sormia kurkkuun yms, mutta kipu ei helpottanut ollenkaan. Kipu kasvoi sietämättömäksi, jonka seurauksena makasin maassa huutaen, tehden pakkoliikkeiden omaista liikerataa, koska sattui niin paljon. Ambulanssilla jälleen sairaalaan, taju lähti melkein, kipushokki. Lihaksisto oli mennyt kertakaikkisesti niin hajalle, että vatsalihakset menivät kramppiin, jonka jälkeen myös selkä ja kyljet. Myös perna oli mahdollisesti laajentunut.

Kirjoitan tämän romaanin siksi, että haluan toivottaa teille kaikille tämän kanssa kamppaileville paljon voimia. Tauti on kauhea, eikä se todella lähde kuin vain sairastamalla. Samalla haluan pyytää teitä olemaan varovaisia taudin jälkeen lihaksistonne kanssa. Tämä tauti sai minut itkemään kivusta ensimmäistä kertaa elämässäni, se myös vei minut lopulta neljän kuukauden liikuntakieltoon. Varokaa sitä pernaa, varokaa sitä maksaa. Malttakaa parantua kunnolla ennen treeneihin palaamista. Tämän kanssa ei kannata leikkiä.

Terveisin kukkahattutäti elly, joka alkoi kyseistä tuskaa muistellessaan itkemään
 
Nyt se on sitten meikäläisenkin aika tullut sairastaa tämä paska pois. Ja olo on ihan vitun karmee, ei tota kurkkukipua voi sanoin edes kuvailla. Lueskelin tätä trediä ja vähän eriäviä mielipiteitä oli tosta nesteytyksestä, kumpaa nyt siis kannattaa juoda, kylmää vai kuumaa? Aloin itekin sitte miettiä että ku tonne kurkkuun tulee sitä turvotusta, ni luulis kylmän auttavan siihen, mut sit muuten se tuntuu pahemmalta ku joku lämmin juoma.
 
Itsellä oli mononukleoosi juuri äsken ja nyt on jo menny ohi, mutta kuinka nopeasti tämän jälkeen saa urheilla? Äiti väitti että jos liian nopeasti menee esim. salille niin voi myöhemmällä iällä aiheuttaa jotain jälkioireita, näin oli joku tuttu lääkäri väittänyt. Kuitenkin olen nyt n. viikon ollut täysin oireettomana niin eiköhän tässä kohta voisi jo ruveta kuntoilemaan?

Ja on kyllä paskamainen tauti, oli niin tuskallista aikaa että huh huh. Itse vedin vain paljon jäätelöä ja sekä kylmää että kuumaa juomista.
 
Ehdottomasti kylmää juotavaa! Itsellähän nesteytys hoitui suonensisäisesti, mutta ensimmäiset nielun kautta menneet nesteet olivat kylmiä. Eli siis jääpaloja suuhun sulamaan.

Ja lääkärin määräys tuohon lepoon on 1-3 kk, riippuen mononukleoosin "tasosta".
 
Aika yllättynyt olen, että tänään olo oli jo todella paljon parempi. Saas nyt nähdä mihin suuntaan etenee tästä, mutta eilinen meni kuumehuuruissa/järkyttävissä tuskissa sängyn pohjalla, ja kurkku oli kipeämpi kuin ikinä elämäni aikana. Tänään oon ollu 12 asti koko ajan tolpillani normaalisti, iisistihän tässä nyt täytyy ottaa kuitenkin. Kurkku on myös paljon parempi, ei haittaa enää nukkumistakaan juuri :) Sen virheen tein kyllä, että pari tuntia sitten poltin ekan röökin kahteen päivään, ei tuntunu hyvältä sen jälkeen kurkussa :D nyt kyllä taas rauhottunu

e. Mites toi dokaaminen, jos tää nyt mulla tosiaan näin nopeasti paranis, että vaikkapa keskiviikkoon mennessä ois olo täysin normaali, ni kannattaako kuitenkaan ens viikonloppuna mökille lähteä? Lääkäri ei kyllä tosta alkoholin käytöstä puhunu mitään, mutta täältä joku sano että maksa ois muutenkin kovilla tässä taudissa, pitääkö toi nyt site paikkansa?
 
Mulle lääkäri antoi ensin 1kk alkoholikiellon jota jatkettiin vielä muutamalla viikolla kontrollin jälkeen.
Maksa aika kovalla tuon taudin aikana.
 
On kyllä vittumainen tauti ! Keskiviikkona tunsin oloni heikoksi, mutta menin silti viellä illalla salille. Salilta kun pääsin kotiin oli olo aivan järkyttävä. Kuumetta noin 40 astetta ja olo vaihteli kuuman ja kylmän välillä. Seuraavana päivänä lääkäriin, jossa nieluviljely angiinan varalta, tulos oli kuitenkin negatiivinen. Tämän jälkeen lääkäri katsoi kurkkuuni ja totesi pusutaudin. Kuumetta jatkunut jo yli 2 päivää, eikä se meinaa mennä alas edes särkylääkkeillä. Kurkku on kipeä, mutta pystyin silti syömään 2 lämmintä ateriaa tänään. Nestettäkin olen juonut useita litroja. Mahdollisimman huonoon aikaan vaan iski tämä kun pitäisi lukea pääsykokeisiin täysillä.
 
itellä viime keskiviikosta asti ollu tämä suurta kärsimystä aiheuttava tauti. Kuumetta ei oo ollut, mutta kipu kurkulla on järkyttävän sietämätöntä. Lämmöt tosiaan ollut enimillään 37,5 varmaan, mutta tänään iski kipu vasemmalle puolelle kurkkua ja rupeaa pikku hiljaa hellittämään oikealta puolelta. Uusi kipu onkin pahempaa kuin tuo vanha oli, melkein kuin suolaa heitettäis haavaan tai että kurkku olisi täynnä puukkoja aina kun juo vettä tai muuten vain nielaisee. :itku:
 
Ai vitsi. Ite sairastuin tähän vähä yli 2 viikkoa sitten. Alko ihan kuumeella ilman mitään muita oireita, sit muutama päivä oli välis ettei ollu mitään muuta kun yleistä voimattomuutta ja pahoinvointia jonka jälkeen helvetti olikin sit irti. Pikkuhiljaa siis rupes kurkku kipeytymään ja tos noin viikko taaksepäin kurkkukipu rupes olemaan jo sairasta. Mietin kokoajan et onko ees mahdollista että kurkku on näin kipeä? Mutta siltikin se vaan ylty ja ylty. Viime Tiistaina homma sitten meni siihen pisteeseen että oma sylkikään ei enää mennyt kurkusta alas ja kuume nousi korkeelle eli sairaalaan piti mennä ja tipparuokitukseen. Neljä päivää meni sit sairaalas ja eilen pääsin pois. Nyt ei taida olla kuumetta ja kurkku on sellanen kun normaalisti on kurkku kipeä, eli ei tunnu ton pahimman jälkeen yhtikäs miltään. Ääni on vieläki niinkun jollakin oravalla ja sellanen pala tuntuu kurkus. Yleinen voimattomuus ja sellanen vetämätön olo on päällä mutta pahin on kai selätetty. Vittu mihin aikaan tämäkin tauti tuli, meni pääsykokeet ja Saksan lomareissu vituiks. On muuten ihan helvetin kauhea tauti kokonaisuudessaan. Varmaan tosi paljon yksilöllistä mutta kuinka kauan muilla on kestäny tää yleinen vetämättömyys ja voimattomuus sen jälkeen kun taudin "oikeat" oireet on mennyt ohi?
 
en kestä jos jatkuu 8viikkoo...

Ei helvetti en oo tuntenu itteeni ikinä näin sairaaks. Kurkkukipu alko melkein kolme viikkoo sitten semi pahana, ei kuitenkaan haitannu kauheesti,sitten vähän alle viikko sen jäkkeen olis ollu kaverin 18v synttärit mutta edellisenä yönä nousi kuume. Kurkkukipu lähti vitunmoiseen nousuun. Kaikki meni sillätavalla kuitenkin hyvin että sain vielä syötyä sillon ekan viikon alkupuolella, ihan lihaa yms. Sitten alko sattuun yötä päivää kurkkuun vieläkin enemmän ja kun aloin tunnusteleen tuskissani kaulaa niin löysin turvonneita imusolmuja. Kitarisat turpos myös aika vauhdilla ja pian ei voinu syödä muuta kun nestemäistä ruokaa. Terveysasemalle ekan viikon loppupuolella ja sieltä määrättiin nielunhoitoon joku lääkekuuri ja mulle sanottiin ettämun kitarisat on tulehtuneet. Noh puoli viikkoa meni eikä ne lääkkeet auttaneet vittujakaan. Popsin panadolia ja buranaa samaan aikaan mutta autto vaan kuumeeseen,kurkkukipu jäi. Uudelleen lääkäriin siellä todettiin että pusutauti.... sanottiin ettei voi tehdä mitään että otetaan sisään vasta kun ei pysty hengittämään. Nyt kun on vähän päälle 2viikkoo menny eikä pysty omaa sylkeä ees nieleen niin tällä kertaa mentiin sitten suoraa sairaalaan. Sieltä sitten sain 4 lääkkeen arsenaalin mukaan, codesan comp.(auttaa yskän hillitsemiseen ja puuduttaa kurkkua), panadol forte 1g (kivun lievitykseen), ditrim duplo (antibiootteja) ja pronaxen (tulehduskipua ja kuumetta lieventävä lääke). Kotona pillerit kurkkuun ja 45 minuutissa nukahdin melkein pystyyn. Lääkkeet eivät vie tautia pois mutta auttaa oireisiin. Ekaa kertaa käytän kolmiolääkettä ja vetäö kyllä uniseksi, mutta enää ei satu! Ekaa kertaa yli 2viikkoon sain jotain mikö oikeasti auttoi ja pystyin nukkumaan liki 6h! Ruokahalukin alkaa pikkuhiljaa palata mutta vaikka se tuntuu siltä että olis kurkun turvotus poissa niin silti mulla on melkein umpeen muurautunut toi nielun yläpää. Eikai auta tähän sairauteen muu kuin sen sairastaminen ja itsensä hoitaminen.Mutta täyttä helvettiä tää on heti kun lääkkeiden vaikutus loppuu. Kyllä tästä vielä selviää...
 
Vähän käy kyllä sääliks jengiä jotka tätä sairastaa. Joskus teininä tuli koettua ja tossa 4-5vuotta sitten sairastettu 40asteen sikaflunssa ei ollu mitään siihen verrattuna.
 
Miks mua houkuttas sairastaa tää. Kuulostaa jotenkin niin HC:lle taudille. Ehkä vaan parempi että ei :D

Tsemppiä sairastaville!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom