No toi on kuule todella tuttu tunne, eikä siihin auta kun se että itse haluaa muutosta elämään. Kaikki voidaa saarnata et viina paha,huumeet pahapaha, pamit hirmupaha, subut superpaha, ränniin rappiomeininki. Mut ainoa joka sun päihteidenkäyttöä lopettaa on sä itte.
Mä tiiän, kokemuksesta. Kyl se päihdehelvetti on perseestä, ei siinä o mitää romantiikkaa, se normaalielämä selvinpäi on helvetin erilaista ku mitä kuvittelee sillon ku päihteitä menee jokapäivä tai vaikka se 5 päivää viikosta. Se selvinpäinolo on aluks tosi vaikeaa, pelottaa mennä ihmisten ilmoille jos ei systeemissä jotain päihdyttävää kulje, ja tulee helposti paniikkihäiriöinen olo, kun ei luota itseesä. Se menee OHI kun tarpeeksi tahtoo!
En mä moralisoi ketään, enkä mitään päihdettä. Mut kyl mä sanon et se raittiimpi vaihtoehto on parempi, vaikka sillo ku on 99% ajasta päihtyneenä, sitä ei usko.Ja se lipsuu helposti tohon jatkuvaan pämppäykseen, mäkin alotin dokailut ihan liian nuorena, mutta se vaan iän karttuessa huomaamatta liukui siihin että mun ajasta valtaosa ei tosiaakaa menny selvinpäin. Se on tosi salakavalaa. Eikä sitä päihtymyksen tunnetta ja päihdehakuisuutta pois saa, mutta kun lopettaa niin elämä paranee. Trust me!
Selvinpäin oleminen on se pääruoka, päihtymystila se chilipaprika. sopivina annoksina maustaa elämää, mutta ei se kovin hääviä ole pelkästään käytettynä ilman sitä ruokaa ollenkaa
Kyl mulle vieläki selvinpäin tulee ihmisten joukossa hyperaktiivinen häilääjä-olo ja lievän stressaava paniikki ja helposti paniikissa hiki, ja päissään on paljon helpompi mennä ihmisten ilmoille. Mutta tossa on se hauskaa, että tää on lieventyny KOKO ajan, senjälkee ku mun juominen on vähentynyt 90%. Mut enmä kyllä osaa juoda olematta aika hyvissä. Se on jääny.