Ryyppyhommat on jotenkin nyt jo kuukauden ajan kulkenu aika helvetin hyvin. Loistokas nousuhumalan tunne tuntuu pysyvän päällä yllättävän pitkään ja hauskaa on ollu. Tyttöjä on reilussa kännin tuiskeessa aina kiva jututtaa ja jostain syystä kukaan mustasukkainen pakkiksen karjukaan ei ole tullut suutaan soittamaan pitkään aikaan. Seurakin on ollu loistavaa. Kaiken lisäksi parasta tässä kaikessa on se, että jostain syystä en ole yli kuukauteen kärsinyt krapulasta. Sunnuntai aamuna kun herään muistamatta edellisillasta mitään, juon puoli litraa vettä ja elämä hymyilee.
Loistokkaasti menneet viinanhöyryiset viikonloput ovatkin johtaneet siihen, että jo ensimmäisen juoman jälkeen olo on täysin kuolematon. Tämä taas johtaa siihen, että alkoholin kulutukseni illan aikana on melko massiivista. Tästä huolimatta krapulaa ei aamuisin ole.
Kuolemattomuuden tunteessa on yksi haittapuoli= siihen jää armottomasti koukkuun. Sunnuntaiaamusta perjantai- iltapäivään asti mielessä pyörii vain se että tuleva känni on jo lähellä. Töissä, kotona, kaupassa, kavereitten seurassa- aina sama asia mielessä, eli alkoholi, vaginan jahtaaminen, kavereitten kanssa hauskanpito ja kuolemattomuuden tunne. Olenko alkoholisoitumassa vai olenko vain nuori ja onnellinen?
, kunhan sitten senkin jälkeen/välissä saa jatkaa lepäämistä.
.
