Viinit, konjakit, viskit, ... Keskustelua "paremmista" alkoholijuomista

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jakob
  • Aloitettu Aloitettu
Pitäisi varmaan kokonaan luopua alaikäisistä kun niissä harvemmin on hyviä, ainakaan alle tynnyrivahvuisissa.

Mitä on hyvyys? Mikä tekee iäkkäämmästä sun jutun? Tai vastaavasti nuoremmasta tynnyrivahvasta? Pitääkö olla tynnyrivahva vai riittääkö about 50 alkoholia?
 
Mitä on hyvyys?
Mikä maistuu just mun suussa hyvälle. Riippumatta muiden mielipiteistä tai arvosteluista

Mikä tekee iäkkäämmästä sun jutun?
Kyllä se lilluminen tynnyrissä tuo just mun suuhun sopivaa pehmeyttä. Köyhänä en ole maistanyt todella kauan (>25 vuotta) tynnyrissä lillunutta, jotta alkaako ne maistumaan jo liikaa puulle kuten jotkut sanoo

Tai vastaavasti nuoremmasta tynnyrivahvasta?
Katso kohta 1

Pitääkö olla tynnyrivahva vai riittääkö about 50 alkoholia?
Tähän en nyt tähän hätään osaa vastata. Vetoan otannan määrään suppeuteen
 
Kyllä se lilluminen tynnyrissä tuo just mun suuhun sopivaa pehmeyttä.

Konjakkimiehiä. ;)

Yleisesti ottaen nuori ei ole pehmyttä, ei myöskään tynnyrivahva, etenkään nuori sellainen. Jotkin tynnyrivahvat ovat puolestaan (alkoholipitoisuudestaan huolimatta) käsittämättömän helppoja.

Pitkä ikä on "riskitekijä", mutta tislaamomestarit toki tietävät, mitä tekevät.

50-vuotias on vanhin, mitä olen maistanut. Oli pehmyttä silti, ei lainkaan puisuutta. Yli 40-vuotiaita olen maistellut muutamaa, hyviä nekin kauttaaltaan, yhtä SC:täkin. Muut olivat muistaakseni vättäyksiä.
 
Ostin tuommoista vähän erikoisempaa Giniä tuomisiksi Barcelonan reissulta. Vähän tuollainen heräteostos, etten tiennyt tuotteesta oikein mitään entuudestaan, mutta tuotteen taustalla näyttäisi olevan ihan mielenkiintoinen porukka, ja sitä on tehty ilmeisesti vain 5000 pullon erä. Oma taisi olla numero 3114 sikäli, kun tuolla jotain merkitystä nyt on, kun juotavaksi tuo on ostettu. Jos jollakin sattuu olemaan kokemusta, niin saa kertoa mieluusti. Oma pullo lähtee korkkaukseen näillä näkymin loka-marraskuun vaihteessa kaveriporukalla reissussa.

Gin-RAW.jpg


muoks. tuohan ei toki ollut lähimainkaan edes vähän parempien viskien, saatika keräilypullojen hinnoissa, vaikka giniksi kohtuu arvokas olikin.
 
Iäkäs tynnyrivahva Islayn saarelta sopivista tislaamoista kotoisin oleva viski on omaan makuun paras yhdistelmä. Ja mielellään vielä single caskina, jolloin tislaamon juipit eivät ole pilanneet makunautintoa, vaan mukana on kaikki särmät ja "epäpuhtaudet". Single caskit on vähän niin kuin kinder-munia, pulloa avatessa ei tiedä, millainen yllätys sieltä paljastuu.

Ikä ei tietenkään takaa makua, eikä alkoholipitoisuuskaan. Alkoholipituisuuden suhteen tosin prosentit mielellään yli eikä tasan 40, myös 43 on vielä vähän turhan alhainen. Ardbeggillä tämä on ymmärretty, ja sen vuoksi kymppi (46%) on omaan makuun ehdottomasti paras viski alkon perusvalikoimasta :). Syitä on kyllä oikeasti muitakin, mutta vähänkin pienemmän alkoholipitoisuuden viskit maistuvat sofistikoituneeseen makuuni liikaa vedeltä.
 
Iäkäs tynnyrivahva Islayn saarelta sopivista tislaamoista kotoisin oleva viski on omaan makuun paras yhdistelmä. Ja mielellään vielä single caskina, jolloin tislaamon juipit eivät ole pilanneet makunautintoa, vaan mukana on kaikki särmät ja "epäpuhtaudet".

Mitä löytyy noilla spekseillä menneisyyden suosikkilistalta?

Syitä on kyllä oikeasti muitakin, mutta vähänkin pienemmän alkoholipitoisuuden viskit maistuvat sofistikoituneeseen makuuni liikaa vedeltä.

Kylmäsuodatus kaiken pahan alkuna ja juurena?
 
Viime aikoina olen ollut kovasti kiinnostunut Negroamarosta, joka parhaimmillaan on todella rehevä rypäle, joka vetää vertoja muille suosikkiviineillen eli Amaronelle, Aarololle ja Kalifornian Zinfandeleille. Negroamaro ei vain tule Italian arvostetuimmista pohjoisosista ja sen hinta on tuntuvasti sopivampi käyttöviiniä etsivälle kuin noiden Pohjois-Italian klassikoiden, joissa rahalla saa kyllä laatua. Barbaglio lähtee ehdottomasti mukaan ensi tilassa lähialkoni hyllyltä. Primitivo (Zinfandel) ja Negroamaro ovat mulle yhdistelmä, josta en vain voi kävellä ohi. Kiitokset jo etukäteen suosituksestasi. Jos joku viini on luotettava valinta, niin valikoitu korkealla kasvanut Mendozan Malbec on sitä. Pitänee lämmitellä muistoja Mendozan matkasta ja maistella myös tuota Kaiken Ultraa..

Tommonen Negro-Syrah-Primi lähti kokeiluun.
https://www.alko.fi/tuotteet/914877/Femar-Vini-Gran-Appasso-2015

21074185_10155897266962590_1517450320_n.jpg


Semi kuivahko etupotku, jota seuraa aika mehukas jälkihiki :D
 
Viimeksi muokattu:
Iäkäs tynnyrivahva Islayn saarelta sopivista tislaamoista kotoisin oleva viski on omaan makuun paras yhdistelmä. Ja mielellään vielä single caskina, jolloin tislaamon juipit eivät ole pilanneet makunautintoa, vaan mukana on kaikki särmät ja "epäpuhtaudet".

Mitä löytyy noilla spekseillä menneisyyden suosikkilistalta?
Mikäli kaikki speksit pitää täyttyä, niin lista maistetuista on lyhyehkö. Ei niitä ihan joka paikassa pääse maistamaan, ja mikäli haluaa ostaa pullon, niin hinnat ovat nykyisin tavalliselle kuolevaiselle aika kovia. Lähinnä indie Caol Iloja olen näillä spekseillä maistellut.

Omasta kaapista löytyvät avaamattomana nämä kaksi (kuvat internetistä):

cilmck1979.jpg


lp2575-caol-ila---old-&-rare-platinum---1985-25-year-old.jpg

Saapa nähdä, kuinka pahoja huteja ovat. Ja milloin tulee sopiva päivä avata jompikumpi. Mackillop ei välttämättä sherrytynnyrissä kypsytettynä osu täysin itselle. Se oli kuitenkin pakko ostaa aikanaan, kun sattui silmään lontoolaisessa kivijalkakaupassa noin 140 punnan hintaan. Douglas Laing lähti mukaan Heathrowlta 2010 eli pullotusvuonnaan, muistaakseni noin 100 puntaa maksoi silloin. Sen osalta veikkaan, että markkina-arvo on nykyisin isompi.

Mikäli single cask vaatimus jätetään pois, niin silloin parhaat viskit mitä olen maistellut ovat varmaankin muutamat Port Ellenin "annual release" sarjan tuotteet. Niissä toki hyvyyttä lisää enemmän tai vähemmän legendaarinen tislaamo, mutta ovat ne objektiivisestikin arvioituna erittäin hyviä, elleivät jopa täydellisiä :).
Syitä on kyllä oikeasti muitakin, mutta vähänkin pienemmän alkoholipitoisuuden viskit maistuvat sofistikoituneeseen makuuni liikaa vedeltä.

Kylmäsuodatus kaiken pahan alkuna ja juurena?
Voihan sekin olla yksi syy, tosin veikkaan, että on muitakin. Menee makuasioihin, joita on mahdoton selittää. Pidän paljon Caol Ilasta, Laphroaigista ja Lagavulinista, mutta Ardbeg on selvästi niiden yläpuolella omaan makuun, jos puhutaan em. tislaamoiden perustuotteista.
 
Epäonni sokko-ostosten suhteen jatkuu. Luulin ostavani alkosta viskiä, mutta sainkin sitruunamehua.

The Arran Malt The Bothy Quarter Cask Single Malt
 

Anabolic Overdrive

2 kg, Orange

-30%
Juran ja Taliskerin ostin vanhojen kokemusten perusteella. Dark Storm on meikäläisen suuhun ihan hemmetin hyvää ja toimivaa joka tilanteessa. Turas-mara taas jännän marjaisaa.

Lappari nyt on aina lappari vaikkakin arvostelujen mukaan halvempi Lore olisi voinut olla parempi ostos.

Caol ilan taas ostin ihan hemmetin kauniin pullon takia, tuskin tulee ihan heti avattua. Oma pröystäilykaappi varmaan rakennettava tuolle.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom