Viimeisimmät levyostokset

Tuli ostettua pari levyä.

Amorphis - Eclipse
Ah tätä autuutta, vihdoin sain levyn käsiini, viitisen kertaa pyörinyt levysoittimessa.

Ensiferum - Iron
Todella hyvä levy, true Enska.

Kristian Meurman - Ensiaskeleet
Meitsi diggaa Kristiania ihan kympillä. Hyvin se vetää suomalaiset klassikot.

Warmen - Beyond Abilities
Hyvä levy, mitä sitä sen enempää kommentoimaan.

Nämä kaikki tuli kustantamaan vaivaiset 36,90 euroa.:hyper:
 
Reverend bizzarre - teutonic witch cds
mahtavaa doomia 16min verran. Singlellä vain toi kyseinen biisi.

Kilpi - Savuna ilmaan 2007 cds
Tyypillistä Kilpeä, kolisee kyllä meikäläiselle.

Iron Maiden - somewhere in time
(2 levyä 15e anttilasta toinen niistä levyistä) Oli kyllä hyvä levy, yllätyin jopa.

In flames - come clarity
En ole vielä kerennyt kuuntelemaan, hyvää meininkiä kuitenkin, uskoisin näin.
 
[
Iron Maiden - somewhere in time
(2 levyä 15e anttilasta toinen niistä levyistä) Oli kyllä hyvä levy, yllätyin jopa.

Totta kai se on hyvä levy, koska se on Maidenin paras levy. :D On muuten tuo kyseinen levy elämäni ensimmäinen CD-levy, minkä ostin.
 
My Dying Bride - Like Gods Of The Sun
Pienoinen pettymyshän tämä vuotta ylläolevaa levyä myöhemmin ilmestynyt levy on, vasta tällä levyllä kävi ilmi, että MDB osaa tehdä keskinkertaisiakin kappaleita :(.

Hmm, olenkohan minäkin jotenkin puuduttava, kun tämä ei ole mielestäni keskinkertainen levy ollenkaan? Ei toki MDB:n paras levy, mutta silti.

Tämä menisi lähinnä vitutusketjuun, olen ostellut erinomaisen uusimman levyn innoittamana vanhaa Mardukia, mutta ei ole aikaa kuunnella kunnolla mitään :curs:. Pari kertaa läpi, ei syventymistä, ei analyysia. Pitää kai alkaa huudattaa töissä, että saa menneisyys-tripeistä edes vähän rahoilleen vastinetta.
 
Grimfist - Ghouls of grandeur

Aikoinaan nettiration kautta tykästyin. Hyvä ostos, koko levy aika hyvä ja käytettynä halvalla sain.

Testament - Best of

Vähän so & so. Joskus teininä fanitin, mutta ei tuo oikein enää iske.

Cannibal Corpse - Vile

Erittäin hyvä! Parasta Cannibal Corpsea, mitä olen kuullut. :thumbs:
 
Eilen Anttilasta 2 levyä hintaan 15€ jotka ovat:

Soilwork - Stabbing The Drama (valkoisilla kansilla)
IMO paras Soilworkin levy, ja äänityskin on onnistunut. :rock:

Kotiteollisuus - Iankaikkinen
Tätä en ole vielä kauheasti ehtinyt kuunnella, mutta ihan hyvältä kuullostaa.
 
Hmm, olenkohan minäkin jotenkin puuduttava, kun tämä ei ole mielestäni keskinkertainen levy ollenkaan? Ei toki MDB:n paras levy, mutta silti.

Ei kokonaisuudessa mikään keskinkertainen olekaan, pari lepsua ja köykäistä riffiä on tarttunut mukaan. Ei huonoa, muttei parastakaan. (Vielä voisin inistä että lukisit tarkemmin, keskinkertaiseksi en levyä sanonut vaan Kappaleita ja Riffejä...:rolleyes:)

Ja minunkin mielestä Somewhere In Time on paras Maideni, ässäbiisejä alusta loppuun.
 
Ei kokonaisuudessa mikään keskinkertainen olekaan, pari lepsua ja köykäistä riffiä on tarttunut mukaan. Ei huonoa, muttei parastakaan. (Vielä voisin inistä että lukisit tarkemmin, keskinkertaiseksi en levyä sanonut vaan Kappaleita ja Riffejä...:rolleyes:)

Noh noh, eipäs pyöritellä tädille silmiä. Olisi vissiin pitänyt kirjoittaa, että mielestäni "levyssä ei ole mitään keskinkertaista, ei edes riffejä". Töissä kun kirjoittelee, tulee joskus epäselviä lauseita. Sen kaksi kertaa sadasta kun joku oikeasti kirjoittaa jotain kommentteja ostoksistaan luen ne kyllä huolella, on sen verran harvinainen ilmiö tällä palstalla. Kappaleiden ja riffien keskinkertaisuus kyllä imo aika herkästi heijastuu siihen kokonaisuuteen niin, että keskinkertaisuus ns. tarttuu.
 
Noh noh, eipäs pyöritellä tädille silmiä. Olisi vissiin pitänyt kirjoittaa, että mielestäni "levyssä ei ole mitään keskinkertaista, ei edes riffejä". Töissä kun kirjoittelee, tulee joskus epäselviä lauseita. Sen kaksi kertaa sadasta kun joku oikeasti kirjoittaa jotain kommentteja ostoksistaan luen ne kyllä huolella, on sen verran harvinainen ilmiö tällä palstalla. Kappaleiden ja riffien keskinkertaisuus kyllä imo aika herkästi heijastuu siihen kokonaisuuteen niin, että keskinkertaisuus ns. tarttuu.

Oikeassa olet, albumeillahan on tapana koostua kappaleista, ja jos kappaleet ei toimi niin ei tod. näköisesti levykään. Mutta mutta, makuasioitahan nämä on. Kyllähän tuo lätyskä edelleen paranee joka kuuntelulla hitusen ja soittimessa mieluusti pyöräyttää. Lisätä voisin tuohon arvosteluuni, että aavistuksen nopeampaa ja "helpompaa" MDB:tä edustaa tuo Like Gods Of The Sun-kiekko kuin mitä olen ennestään kuullut ja saattaa olla, että on soinut jopa useammin kuin tuo ylistämäni TAATDR (vamppi lyhenne, minkäs tekee kun on laiska) :hyper:.
 
Tänään pistin tilaukseen yhden parhaimmista metallilevyistä mitä on tehty:
Edge Of Sanity - Crimson
Kyseessä siis kunnianhimoinen yhdestä 40 minuuttisesta raidasta tehty äärimetallia ja progressiivista rockia yhdistelevä levy.

Heh, tänään tuli levy JO :D.
Kyllähän Crimson hyvällä tavalla sanattomaksi vetää. Paha sanoa mitään, koska joka tapauksessa jäisi paljon levystä käsittelemättä, vaikka arvostelun pituusennätystä yrittäisinkin.
No jos lähdetään siitä mitä tämä levy minulle merkitsee. Ihan hullu ideahan on lähteä edes säveltämään yhtä 40 minuuttista raitaa death metal-pohjilta, tämä olisi varmaan jäänyt ostamatta jos en entuudesta lättyä olisi kuullut. Sitä voisi olettaa kun progressiivinen rock mainitaan, että luvasssa olisi kikkailua ja tekotaiteellista tunneköyhää "fiilistelyä" ja happotrippejä, mutta tykitys pysyy ankarana vaikka suvantokohtiakin löytyy. Hyvä että löytyykin, tasapaino pysyy täydellisesti levyn ajan, ehkä lopetuksen kosketinosuudet voisivat olla pidemmätkin, mutta luultavasti parempi näin ja jättää nälkää seuraaville pyöräytyskerroille.
Riffitulitus on uskomattoman hienoa, hitaisiin, keskitempoisiin ja blast-kohtiin on sävelletty juuri minun makuuni sopivat kitarakuviot ja näitä "teemoja" toistellaan ja varioidaan hieman. Useimmat riffeistä on jopa niin ovelia, että niiden nerokkuuden huomaa vasta jokusen tunnin päästä kun ne alkavat soida päässä itsekseen. Vokaalihyökkäys hoituu tasaisesti Dan Swanön tarkasti artikuloiduilla murinoilla, Opethin Miken bm-rääkäisytkin tulevat sopivasti sekoittamaan pakkaa ja Swanön omat kauniit puhtaat laulumelodiat tuovat lisää monipuolisuutta kehiin. Rumpalointi on varsin pätevää ja huomautettavaa on, että tuplabassaria ei ole laisinkaan levyllä. Dramaattiset tomipaukutukset ja räväkät blastbeatit pitävät huolen, että muistaa kuuntelevansa metallilevyä kuitenkin. Kitarasoundi on levyllä täydellisen murea. Lead- ja komppikitarat ovat tasapainossa ja kitaravallit ovat hyvin muhkeita ja nautittavia.
Tämä on niitä aniharvoja levyjä, jotka ovat saaneet minut tirauttamaan jokusen ilonkyyneleen, todella vaikuttava kokonaisuus. Kokonaisuuteenhan kuuluvat vielä lyriikat, jotka natsaavat erinomaisesti musiikkiin. Aluksi voisi luulla, että sanat on tehty ensin ja musiikki sen mukaan, mutta kansivihkonen osoittaa päinvastaista. Kertomus sijoittuu tulevaisuuteen, jossa Maan kaikki asukkaat ovat siirtyneet monarkkihallintoon ja ihmiskunta luottaa sokeasti kuninkaaseensa, joka antaa kansalle toivoa lohduttomaan tilanteeseen: miehet laukovat tyhjiä ja lapsia ei enää synny kuin ihmeen kautta. Ihme tapahtuu ja kuningatar tulee raskaaksi. Pahoista jumalista siinnyt prinsessa on erittäin kaunis, mutta ulkonäkö johtaa kansaa harhaan, ja pahasti. Kertomus on todella vangitseva (vaikkei kuvaus ehkä sitä ollutkaan) , se on kiinnostava konkreettisesti käsitettynä ja symboliikkaakin saa siitä revittyä näppärästi.
Parasta A-luokkaa levy on kaikilta kanteilta katsottuna. Onneksi tällaista musiikkia löytää edes joskus. Ainut oikeasti häiritsevä seikka on, että Åkerfeldtin avuja ei hyödynnetä enempää, vain yksi loistava kitarasoolo ja jokunen murahtelupätkä. No, pääasia, että itse ydinyhtye soittaa timmisti yhteen. Crimsonin julkaisun jälkeenhän Edgen jäsenten välit tulehtuivat ja alkuperäisjäseniä lähti lätkimään suurten egojen vuoksi.

Uskomaton levy, hae omasi jos koukeroisempi death metal kiinnostaa yhtään, sillä tämän paremmaksi se ei IMO mene.
 
At The Gates - Slaughter of the Soul

Taitaa ikävä kyllä olla ensimmäinen kerta, kun joku on tässä tredissä maininnut ostaneensa tuon mestariteoksen. Hankkikaa nyt ihmeessä immeiset ja jättäkää se jenkkituubametalcoreshaisse hyllylle!

Tai näin minä teen. Saahan sitä paskaakin ostaa, ei se multa pois ole.
 
Eilen ostin Diablon eterniumin ja renaissancen. Miten helvetissä nuokin on menny aikaisemmin ohi? Hyvää duuni/treeni musaa.
 
Dimmu Borgir - In sorte Diapoli
viimeinkin ostin ton levyn, aidon levyn.

Children of bodom - trashed, lost and struns out (dvd versio)

Blind Guardian - Nightfall in Middle-Earth

Ensiferum - 10th Anniversary live (dvd)
Mainiota menoa.

Vähän päälle 40e maksoi noi yhteensä.
 
Ostin kaksi levyä eilen:

Deicide - Deicide (1990)
Olen vasta kerran kuunnellut läpi, joten ei ole vielä avautunut kunnolla. Kovaa mättöä. Hieno juttu omistaa Deiciden eka levy.

Amorphis - Eclipse (2006)
Olen ihan sanaton. Aivan mahtava tekele. Poikkeaa melko paljon tavallisesti kuuntelemistani musiikkityyleistä, mutta se ei todellakaan haittaa tässä tapauksessa. Kyllä tätä on ilo kuunnella pitkin päivää. Haluaisin kuulla myös muiden mielipiteitä tästä levystä. :) Kuten jo sanoin, itselleni kolahti täysin.
 
Sonata Arctican Unia... ihan jees meininkiä vaik kieltämättä jo kuulostaa liian "tutulta". Vai alkaako ikä jo painamaan ja kelpaa vaan se vanha kunnon Iron Maiden :rock: :D
 
The Crown - Deathrace King Nyt on oleellisin Crowni hyllyssä. Ei löydy valittamista levystä, ei niin miltään osa-alueelta. Jos death/trash voi olla parempaa, niin kertokaa minullekin. Tämä levy kun on silkkaa jumaluutta.
My Dying Bride - The Dreadful Hours Ah, kuinka levollinen fiilis tuli kun sai levyn pyöräytettyä ekaa kertaa. MDB on jälleen mukana (minun) pelissä, Like gods of the sun oli pienoinen pettymys, mutta tämä levy on silkkaa parhautta. Huippubiisejä& riffejä ja sovitukset ovat IMO sulavempia ja soljuvempia kuin aiemmin. Kaikki biisit ovat siis rautaa, eniten pidän nimibiisistä ja tanssahteluun (:eek:) yllyttävästä Black Heart Romancesta. Le Figlie della Tempesta on aika outo tapaus, mutta kyllä sekin kokonaisuuteen istuu. Ja vanha kunnon örinääkin levyltä voi kuulla.
Fall Of The Leafe - Volvere Hienoa metalli/rockmusiikkia. Hankalasti kuvailtavissa olevaa musaa, johtunee miehistön laajoista vaikutteista (mm. Carcass ja kasaripoppi :D), mutta kyllä vain toimii. Kaikki kappaleet eivät toimineet kertaheitolla, mutta useimmiten kerrostetut melodiat tempaavat mukaansa leikiten ja valuvat pään sisälle toistumaan. Useampien kuuntelukertojen jälkeen jokainen biisi alkaa maistua, ja levyn laittaa aina vain useammin pyörimään. Samat kommentit olisin voinut antaa jo uudemmasta Vantagesta. Vertailussa tämä tosin häviää ko. levylle, mutta niin häviää moni muukin levy hyllyssäni. Sampleja:http://www.falloftheleafe.com/main.html
 
Back
Ylös Bottom