Rupes kyrsimään niin reilusti mittavan Dan Swanö-johdannaisten tilauksen viivästyminen (Edge of sanity, Nightingale, Moontower-soolo), että tilasin sitten lisää levyjä :D.
My Dying Bride - The Angel And The Dark River
Ah, sitä euforiaa kun soittimesta pärähti aloitusraita The Cry Of Mankind, kyseinen tila jatkui levyn loppuun saakka, nousuine ja laskuineen tietysti mukaanlukien. Parhaita hetkiä levyllä on aloitusraidan ryöpsähtelevät melodiatiputtelut, From darkest skies:in koskettava vokaalitulkinta, Black Voyagen kitarakomppaus ja viulutunnelmointi, A Sea To Suffer In kokonaisuudessaan, Two Winters Only:n haikeat akustiset kitaroinnit ja laulanta ja päätösraita Your Shameful Heavenin suoraviivainen runttaus ja todella hieno viuluintro. Nopeasti hyvät puolet huomioonottaen käy ilmi, että jokaisesta raidasta löytyy sitä "jotain", joka saa laittamaan levyn soimaan yhä uudelleen ja uudelleen. Kauneusvirheitä levyllä on mitättömästi, the Cry of Mankindin loppusuhinat kestää turhan kauan ja muita en sitten muistakaan. 10-/10
My Dying Bride - Like Gods Of The Sun
Pienoinen pettymyshän tämä vuotta ylläolevaa levyä myöhemmin ilmestynyt levy on, vasta tällä levyllä kävi ilmi, että MDB osaa tehdä keskinkertaisiakin kappaleita :(. Keskinkertaisuuden ja raakilemaisuuden huomaa kolmannessa kappaleessa, riffit eivät joko riitä pitämään mielenkiintoa tai niitä toistetaan liikaa. Ikävästi sanottuna kyseinen raita huutaa skippausnäppäintä. Onneksi yhtä turhauttavia hetkiä ei enää levyllä koeta, pienempiä pettymyksiä ainoastaan It will come:n tylsän yhden riffin variaatioiden varassa keskinkertaisuuden suossa painivan kappaleen muodossa ja parin sekundariffin omaavassa Here In The Throatissa. Itse asiassa jälkimmäisessä ei olisi oikein mitään vikaa, jos se olisi jonkun muun bändin katalogissa, MDB:n kohdalla on vain tottunut saamaan parempaa.
Se risuista, nyt ruusuja Like gods of the sun:ille. Nimiraita on loistava riffipläjäys, josta ei tunnelmaakaan puutu ja The Dark Caress jatkaa siitä kelvosti. Neljäs raita on sitten levyn todellisia pelastusrenkaita, A Kiss To Remember on nimittäin parhaita kappaleita mitä olen MDB:ltä kuullut. Hempeys ja raskaus paiskaavat kädet yhteen mainiosti ja vaihtelevuutta kappaleessa on lähes yhtä paljon kuin muussa levyssä yhteensä. Muita maininnanarvoisia ovat rauhoittava For You ja niinikään levollinen For My Fallen Angel, joka kliseisestä nimestään huolimatta onnistuu säväyttämään lyriikoillaan.
Hyvät puolet tasaavat huonot ja jonkin verran jää ylikin, joten 8,5/10 olisi ehkä sopiva kouluarvosana.
