Olipa mielenkiintoinen juttu tuo Ruun tapaus. Puhutaan lapsentahtisesta arjesta, mutta hiekkalaatikolle ei voi mennä, kun ei se kiinnosta sitä vanhempaa. Entä, jos lapsi tykkää siitä? Silloinko unohdetaan lapsentahtisuus, kun se ei sovi sille vanhemmalle? Ärsyttävää. Olisi mielenkiintoista nähdä Ruu isompana, koska rivien välistä näkyy myös se ajatus, että kaiken pitää olla mukavaa, kivaa, helppoa, iloista ja lapsentahtista. Entäpä koulussa, kun joutuu tekee asioita, jotka ei ole niin kivoja?
Minäkin kapinoin vähän sukupuolirooleja vastaan. Vastustan sitä semmoista tytöt on vaaleanpunaisia ja pojat vaaleansinisiä -ajattelua. Puen lapseni sellaisilla vaatteilla, mitä kaapista löytyy. Ja ne löytyvät vaatteet on suurimmaksi osin saatu poikaserkun vaatekaapista. Inhoan sitä, kun ihmiset tulee sanomaan, että tytöllä ei saa olla sinistä. Onneksi kukaan ei ole vielä niin mulle sanonut
En käsitä, miksi mieheys ja naiseus pitää kieltää. Ne on olemassa, halusi tai ei.
Aivan överi ylilyönti minunkin mielestäni tuo Ruun kasvatus. Menee mielestäni jo sinne huostaanottoperusteiden rajoille, kun lapselta evätään sukupuoli-identiteetin kehittyminen.
