Itseasiassa Raamatussa useaankin otteeseen todetaan, että kyseessä on Jumalan sana ja että Jumala on erehtymätön. Joten ...
Tosi on, ja myös tyyliin sellaista, että Sanaa muistiin kirjoittaneet ovat näin tehneet Jumalan runsaasti inspiroimina.
Lukemansa tekstin tulkinta on vaan näillä kahdella uskonnolla erilainen:
Raamatusta löytyy, varsinkin VT:stä ihan saakelisti väkivaltaa, vallankin filistealaiset saivat huutia, ja VT:n Jumalan mielestä eivät edes tarpeeksi, nirri pois kaikilta, oli tuolloin päivän sana.
Ja samaa verenhimoa löytyyi myös Koraanista.
Mutta ihan kuin Raamatustakin, myös Koraanista löytyy rauhaan ja rakkauteen, ihan jopa meitä vääräuskoisia kohtaan, kehoittavia kohtia.
On kummiskin aika ilmeistä, kumpi aspekti Koraanista vetoaa rauhan uskonnon edustajiin.
Jos miedosti kärjistä, niin:
ihan vallan minusta tuntuu siltä, että jos länkkäri elämänsä kriisissä päättää hakea turvaa (kristin)uskosta, niin sieltä voipi löytyä rauhaa, anteeksiantoa, toivoa ja sen sellaista.
Voi löytyä kaikenlaista ahdistusta ja peloitteluakin, sen varjolla että J ei susta tykkää ellet toimi näin, mutta monenmoista positiivistakin on tarjolla.
No, sitten Abi Rafjan Af-Ranjani muuttaa Lontooseen, huomaa että kallis on paikka, ja hyväpalkkaisia töitä ei saa vaikka on käynyt täydet kuusi vuotta rezapahlevin koraanikoulua.
Vähemmästäkin musulmaaniressu vieraassa maassa kokee orpoa oloa ja on hankalaa, ja hän päättää hakea jeesiä joltakulta imaamilta.
Ja heti helpottaa, imaamilta saa käteen pullon happoa, jota voi roiskia hunnuttomien naisten kasvoille, ja TNT-lipoverin, joka samalla toimii pikatikettinä taivaaseen.
Jotain erilaista näissä kahdessa uskossa on, tai ainakin siinä miten niiden sanomaa tulkitaan.
notta pärskähti...
