- Liittynyt
- 19.1.2010
- Viestejä
- 6 892
- Ikä
- 52
Jussi tuo alla hyvin esiin miten valtamedia nykyään usein toimii, eli kertoo jonkun muun sanoneen asioita (eikä millään tavalla aseta niitä kyseenalaiseksi), jotta se itse välttyisi kertomasta valeuutisia. Tätä käytetään hyvin monien juttujen kohdalla.
Jussi Halla-aho:
Palaan vielä Helsingin Sanomien eiliseen artikkeliin, koska se on niin edustava esimerkki disinformaatiosta "huolestuneen" lehden toimintatavoista.
Hesari, kuten muukin media, pelkää Julkisen Sanan Neuvoston langettavia ratkaisuja. JSN toki koostuu median omista edustajista, mutta sen on oman uskottavuutensa vuoksi pieni pakko puuttua räikeän valheelliseen uutisointiin ja "Journalistin ohjeiden" rikkomiseen jopa silloin, kun se kohdistuu perussuomalaisiin yleensä tai allekirjoittaneeseen erityisesti.
Tämän vuoksi Hesari pyrkii välttämään *suoranaista* valehtelua ja rakentaa mieleistään narratiivia jättämällä pois oleellista tietoa tai tarjoamalla virheelliset väittämät sitaatteina, jonkun muun sanomana. Tässäkin on riskinsä, koska "Journalistin ohjeet" kieltävät myös harhaanjohtamisen ja edellyttävät väitteiden tarkistamista silloinkin, kun ne on ensin julkaissut joku muu. JSN ei kuitenkaan voi puuttua artikkeleihin, ellei joku tee niistä kantelua, ja mitä enemmän on kyse rajatapauksista, sitä suurempi on mahdollisuus, että kukaan ei jaksa eikä viitsi lähteä kantelemaan.
Hesari uutisoi alkuperäisessä jutussaan, että sveitsiläinen sanomalehti Tages Anzeiger kutsui minua "Breivikin esikuvaksi". Väite siis tarjoiltiin jonkun muun esittämänä, mutta Hesari ei ottanut kantaa sen virheellisyyteen. JSN on vuonna 2012 antanut Iltalehdelle langettavan päätöksen saman väitteen esittämisestä.
Artikkelissa kerrotaan Euronewsin uutisoineen, että minulla on "vuosikymmenten track record rotuun liittyvissä rikostuomioissa". Tätäkään väitettä ei kommentoitu. Olen saanut yhden, 350 euron arvoisen sakkorangaistuksen vuonna 2012. Tuomiosta voi kukin olla haluamaansa mieltä, mutta sitä on aika vaikea kuvailla "vuosikymmenten track recordiksi rikostuomioissa".
Artikkelissa jätettiin mainitsematta, että sekä Tages Anzeigerin että Euronewsin jutut perustuivat vihreiden varavaltuutetun Oula Silvennoisen sekä vasemmistoliittoon kuuluvan Panu Raatikaisen haastatteluihin. "Journalistin ohjeiden" mukaan on erityisen tärkeää tuoda esiin kommentaattoreiden taustat, jos näillä on ilmeinen hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Erityisen kummallinen oli artikkelin kohta, jossa perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkanen (Euronewsin ja Tages Anzeigerin juttuihin viitaten) kehottaa toimittajaa suhtautumaan kriittisesti "puolueellisiin lähteisiin", ja toimittaja vastaa tähän kertomalla, että juttujen lähteenä ovat oikeuden julkiset asiakirjat ja "Halla-ahon omat blogikirjoitukset". Kuitenkin on selvää, että Luukkanen ei viitannut "puolueellisilla lähteillä" oikeuden asiakirjoihin tai blogikirjoituksiini vaan Silvennoiseen ja Raatikaiseen. Joita Hesari siis ei maininnut lainkaan.
Kun näistä seikoista huomautettiin Hesaria, artikkelia muokattiin pala kerrallaan, ensin yöllä ja uudelleen aamulla.
Senkin Hesari jättää mainitsematta, että Euronewsin jutun on kirjoittanut David Mac Dougall, joka on tunnettu PS-vastainen twitter-aktivisti ja joka on työskennellyt myös Hesarissa.
Suomettumisen aikana suomalaiset mustamaalasivat toisiaan kontakteilleen neuvostoliittolaisissa sanomalehdissä kuten Pravdassa ja Izvestiassa. Kun tätä kuraa sitten julkaistiin niiden pääkirjoituksissa, sitä käytettiin lyömäaseena kotimaisessa politiikassa. Emme ole päässeet tästä kovin pitkälle.
Aina, kun vasemmalle kallellaan olevat eurooppalaiset mediat (kuten The Guardian, Politico, El Pais) julkaisevat perussuomalaisia koskevia "uutisia", kannattaa lukea artikkelit tarkkaan. Yleensä tiedon lähteeksi osoittautuu se sama suomalainen vasemmisto, joka ulisee perussuomalaisten Suomelle aiheuttamaa mainehaittaa.
Jussi Halla-aho:
Palaan vielä Helsingin Sanomien eiliseen artikkeliin, koska se on niin edustava esimerkki disinformaatiosta "huolestuneen" lehden toimintatavoista.
Hesari, kuten muukin media, pelkää Julkisen Sanan Neuvoston langettavia ratkaisuja. JSN toki koostuu median omista edustajista, mutta sen on oman uskottavuutensa vuoksi pieni pakko puuttua räikeän valheelliseen uutisointiin ja "Journalistin ohjeiden" rikkomiseen jopa silloin, kun se kohdistuu perussuomalaisiin yleensä tai allekirjoittaneeseen erityisesti.
Tämän vuoksi Hesari pyrkii välttämään *suoranaista* valehtelua ja rakentaa mieleistään narratiivia jättämällä pois oleellista tietoa tai tarjoamalla virheelliset väittämät sitaatteina, jonkun muun sanomana. Tässäkin on riskinsä, koska "Journalistin ohjeet" kieltävät myös harhaanjohtamisen ja edellyttävät väitteiden tarkistamista silloinkin, kun ne on ensin julkaissut joku muu. JSN ei kuitenkaan voi puuttua artikkeleihin, ellei joku tee niistä kantelua, ja mitä enemmän on kyse rajatapauksista, sitä suurempi on mahdollisuus, että kukaan ei jaksa eikä viitsi lähteä kantelemaan.
Hesari uutisoi alkuperäisessä jutussaan, että sveitsiläinen sanomalehti Tages Anzeiger kutsui minua "Breivikin esikuvaksi". Väite siis tarjoiltiin jonkun muun esittämänä, mutta Hesari ei ottanut kantaa sen virheellisyyteen. JSN on vuonna 2012 antanut Iltalehdelle langettavan päätöksen saman väitteen esittämisestä.
Artikkelissa kerrotaan Euronewsin uutisoineen, että minulla on "vuosikymmenten track record rotuun liittyvissä rikostuomioissa". Tätäkään väitettä ei kommentoitu. Olen saanut yhden, 350 euron arvoisen sakkorangaistuksen vuonna 2012. Tuomiosta voi kukin olla haluamaansa mieltä, mutta sitä on aika vaikea kuvailla "vuosikymmenten track recordiksi rikostuomioissa".
Artikkelissa jätettiin mainitsematta, että sekä Tages Anzeigerin että Euronewsin jutut perustuivat vihreiden varavaltuutetun Oula Silvennoisen sekä vasemmistoliittoon kuuluvan Panu Raatikaisen haastatteluihin. "Journalistin ohjeiden" mukaan on erityisen tärkeää tuoda esiin kommentaattoreiden taustat, jos näillä on ilmeinen hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Erityisen kummallinen oli artikkelin kohta, jossa perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkanen (Euronewsin ja Tages Anzeigerin juttuihin viitaten) kehottaa toimittajaa suhtautumaan kriittisesti "puolueellisiin lähteisiin", ja toimittaja vastaa tähän kertomalla, että juttujen lähteenä ovat oikeuden julkiset asiakirjat ja "Halla-ahon omat blogikirjoitukset". Kuitenkin on selvää, että Luukkanen ei viitannut "puolueellisilla lähteillä" oikeuden asiakirjoihin tai blogikirjoituksiini vaan Silvennoiseen ja Raatikaiseen. Joita Hesari siis ei maininnut lainkaan.
Kun näistä seikoista huomautettiin Hesaria, artikkelia muokattiin pala kerrallaan, ensin yöllä ja uudelleen aamulla.
Senkin Hesari jättää mainitsematta, että Euronewsin jutun on kirjoittanut David Mac Dougall, joka on tunnettu PS-vastainen twitter-aktivisti ja joka on työskennellyt myös Hesarissa.
Suomettumisen aikana suomalaiset mustamaalasivat toisiaan kontakteilleen neuvostoliittolaisissa sanomalehdissä kuten Pravdassa ja Izvestiassa. Kun tätä kuraa sitten julkaistiin niiden pääkirjoituksissa, sitä käytettiin lyömäaseena kotimaisessa politiikassa. Emme ole päässeet tästä kovin pitkälle.
Aina, kun vasemmalle kallellaan olevat eurooppalaiset mediat (kuten The Guardian, Politico, El Pais) julkaisevat perussuomalaisia koskevia "uutisia", kannattaa lukea artikkelit tarkkaan. Yleensä tiedon lähteeksi osoittautuu se sama suomalainen vasemmisto, joka ulisee perussuomalaisten Suomelle aiheuttamaa mainehaittaa.