Vastuksen määrän ja suunnan suhde liikerataan

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Force
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
26.7.2003
Viestejä
18 160
Yksi asia mitä olen lähiaikoina funtsinut on vastuksen määrän ja suunnan suhde liikerataan.
Hauiskääntö seisten tangolla on hyvä esimerkki. Alkuasennosta kun lähdetään nostamaan niin kyynärvarsien ollessa vaakatasasossa liike on raskaimmillaan hauiksille. Loppua kohden kun kyynärvarsi menee kohti pystysuoraa asentoa vastus pienenee ja lopussa kyynärvarsien ollessa pystyssä haboille ei tule juuri mitään rasitusta. Mitä jos koko liikkeen ajan olisi rasitusta ja lopussa vielä vähän enemmän, kasvaisiko haba paremmin? Tämän asian takiako leuanveto on kuningas hauisliike EMG-aktiivisuuksien valossa, koska siinä haba työskentelee täysillä koko liikeradan ja yläasennossa täysin supistuneena on kova vastus kun koko kropan paino yrittää vetää käsiä suoraksi? (Toinen teoria on liittyen EMG-aktiivisuuteen on että lihakset työskentelee leuanvedossa yhdessä ja pystyy tästä yhteispelistä johtuen supistumaan kovemmin kuin eristettynä. Sama idea kuin että puristaessa tankoa kovaa mahdollistaa kovemman aktivoinnin myös muissa lihaksissa.)

Tai mites rintalihas punnerrusliikkeiden loppuasennossa, sillä ei ole juuri vastusta täysin supistuneessa asennossa kun kädet on kohtisuoraan poispäin maan vetovoiman suunnasta. Vastus pitäisi lopussa kohdistua sivuille eli pitäisi jännittää rintalihoja kovasti ettei kädet lähde leviämään. Ainut liike mikä tulee mieleen on pec-dec missä vastuksen suunta muuttuu ja yrittää loppuasennossa repiä käsiä sivulle. Onko Pec-Dec itseasiassa nerokas laite? Entäs vipunostot sivulle kp vs taljassa. Taljassa vastuksen suunta tuntuu järkevämmältä kun heti alkuasennosta lähtien on täysi vastus kehissä kun taas käkkäreillä ei alussa juuri mitään vastusta ja kasvaa kunnes kädet on vaakatasossa. Sitten on myös sivuviparikoneita olemassa missä vastuksen suunta muuttuu ja on kokoajan kohtisuoraan sivuolkapään työtä vastaan kun akseli kiertyy.

Arthur Jones Nautilus laitteillaan yritti juuri tuota että koko liikeradan olisi rasitus päällä ja muuttuisi voimakäyrän mukaisesti. Hammer Strength ym. vipuvarsimasiinat yrittää myös seurata tuota voimakäyrää (esim. rintapunnerruksessa lopussa enemmän vastusta). Tuo vastuksen kasvattaminen suhteessa liikerataan on lähes kaikissa liikkeissä helppoa esim. vetokumeilla, mutta suunnan muuttamiseen pystyy vaan masiinat. Ite olen vankka vapaiden painojen kannattaja ja niillä on omat paremmat puolet masiinoihin verrattuna, esim. vapaa luonnollinen liikerata ja tukihasten aktivaatio. Silti mielenkiintoista onko näillä asioilla merkitystä lihaskasvuun ja voimaan.

Kävisi itseasiassa järkeen että noilla asioilla on jotain merkitystä kehitykseen. Mielipiteitä asiasta? Tietääkö/löytääkö kukaan mitään tutkimuksia aiheesta?
Pitäisi tehdä sivuolkapäätutkimus isoilla ryhmillä missä toinen ryhmä tekee vipareita kässäreillä ja toinen masiinalla.
 
Ilmanpaineella tai hydraulisesti vois helposti totetuttaa tuota voimakäyrän mukailua nuissa koneissa. Pecdec missä ois alkuun vähemmän vastusta ja sit venttiiliä auki ja vastusta lisää loppuun.
 
Tulipa Pecdecin lisäksi toinenkin rintalihasliike mieleen missä on lopussakin vastusta, ristikkäistalja.
Selän vetoliikkeissä ei ole tuota "ongelmaa" vaan niissä on täysi vastus kehissä kohdelihakselle alusta loppuun. Paitsi jossain vipuvarsilaitteissa suoritettuna rautarunnaus tyylillä.
 
^ja sitten vielä se kaikista paras, eli punnerrus/flyesit renkailla lattian rajassa.

Selän liikkeissä ongelma on vain se, että rasitusta on helppo siirtää kun kohdelihaksista loppuu vähääkään voimat, esim kulmasoudussa kroppa suoristuu enemmän -> raisutsta enemmän alaselälle jne.
 
Taljalla tehtäessähän lähtökohtaisesti aina vastus säilyy samana koko liikkeen ajan. Kuminauhojen avulla voi taas saada aikaiseksi tuon, että vastus kasvaa liikeradan loppua kohti.
 
Tai mites rintalihas punnerrusliikkeiden loppuasennossa, sillä ei ole juuri vastusta täysin supistuneessa asennossa kun kädet on kohtisuoraan poispäin maan vetovoiman suunnasta. Vastus pitäisi lopussa kohdistua sivuille eli pitäisi jännittää rintalihoja kovasti ettei kädet lähde leviämään.

Tämä oikeastaan on väärin ajateltu. Silloin kun selässä on pieni kaari ja lavat yhdessä, käsien suoristaminenkaan ei vie rintalihoilta jännitystä. Voit itse testata kyseisen toimenpiteen ja todeta, että rintalihat oikeasti ovat jännittyneenä vaikka kädet ovat lukossa. :)

Paineistetut koneet ovat tähän kyllä hyviä, koitin yhtä paineistettua reidenojennuslaitetta jonka avulla kyllä sai järjettömän tuntuman etureisiin. Tosin, negatiivinen vaihe on yhtä tärkeä kuin positiivinen. Negatiivinen vaihehan näissä paineistetuissa laitteissa kevenee alaspäin mentäessä.
 
Tämä oikeastaan on väärin ajateltu. Silloin kun selässä on pieni kaari ja lavat yhdessä, käsien suoristaminenkaan ei vie rintalihoilta jännitystä. Voit itse testata kyseisen toimenpiteen ja todeta, että rintalihat oikeasti ovat jännittyneenä vaikka kädet ovat lukossa. :)

Jännittyneenä on, mutta vastusta ei ole hirveästi sillä yläasennossa pystyy pitämään painoja pitkiäkin aikoja.
 
^ja sitten vielä se kaikista paras, eli punnerrus/flyesit renkailla lattian rajassa.

Selän liikkeissä ongelma on vain se, että rasitusta on helppo siirtää kun kohdelihaksista loppuu vähääkään voimat, esim kulmasoudussa kroppa suoristuu enemmän -> raisutsta enemmän alaselälle jne.

Eikös oikeestaan pec-dec kuitenki "parempi" jos ajatellaan että silloin laite puristaa aina juuri vastakkaiseen suuntaan mihin sitä puristetaan. Jos käsitin oikein ton liikkeen mitä sä tarkotit, niin siinähän ylä asennossa on selkeästi pienempi vääntömomentti. Tosin onhan se flyesit renkailla lattian rajassa siinä mielessä hyvä että kontrollin pitämisessä kehittyy tukilihakset paremmin.
 
Siis vastuskumeillahan tuota juuri tehdään. Itse pistänyt seinään tai telineeseen kumit kiinni ja tehnyt hauista siitä, kuorma kasvaa liikeradan mukaan.
 
Hauiskääntö tangolla tai käsipainoilla tehdään niin että liike pysähtyy, kun kyynärvarsi on 30astetta vajaa yläasennossa ja sen jälkeen alkaa hallittu alaslasku, joten vastusta on koko liikeradan ajan, vain aloittelevat lajin harrastajat nostavat tangon tai käsipainot ylös asti ja nojaamaan olkapäihin jolloin kyynärpäät työntyvät eteen olkavarsi liikkuu ja myös etuolkapää osallistuu liikaa työhön.

Samoin taljahauisliikeissä ei seistä suoraan siinä taljan yläpuolella vaan perutetaan vajaa metri taljasta ja kun nyt kahva vedetään yläsentoon vastusvaijeri vetääkin eteen ja alas joten liike ei helpotu yhtään yläasennossa.

Vinopenkissä käsipainoilla loppuojennus jätetään tekemättä ja käsipainot palautetaan aivan alas ennen kuin rasitus siirtyy ojentajille. Harjaantunut kehonrakentaja tekee punnerrusliikkeet esim. pystypunnerrus ja vinopenkkipunnerrus aivan alas ja jättää ylhäältä ne vajaaksi, aloittelija jättää liikkeet alhaalta vajaaksi ja suoristaa ne ojentajien avulla täysin suoriksi ylhäältä jolloin rasitus siirtyy lähinnä ojentajille ja kohdelihasryhmän rasitus jää vajaaksi.

Joka ainoan liikkeen voi tehdä niin että rasitus saadaan kovemmaksi jos ego antaa periksi ja liike suoritetaan vain kohdelihaksen kovimmalla vastusalueella.

Tavallisen penkkisarjan lopuksi voi aina tehdä muutaman pumppisarjan joissa tanko käy aina kunnolla rinnassa, mutta kädet jatetään joka toistolla hieman yläasennosta vajaaksi ennen kuin rasitus siirtyy rinnalta ojentajille.
 
Samoin taljahauisliikeissä ei seistä suoraan siinä taljan yläpuolella vaan perutetaan vajaa metri taljasta ja kun nyt kahva vedetään yläsentoon vastusvaijeri vetääkin eteen ja alas joten liike ei helpotu yhtään yläasennossa.

Joka ainoan liikkeen voi tehdä niin että rasitus saadaan kovemmaksi jos ego antaa periksi ja liike suoritetaan vain kohdelihaksen kovimmalla vastusalueella.

Tästä hyvänä esimerkkinä on myös scott-hauis taljassa. Scotti säädetään sellaiselle etäisyydelle ja korkeudelle taljasta, että vaijeri muodostaa 90 asteen kulman käden kanssa yläasennossa. Näin vastus on korkeimmillaan, kun hauis on 'kovimmin supistuneena'. Tuolla vielä sopiva pikku pito. Tuntuu hieman erilaiselta kuin ego-scott-kääntö kokovartaloheijarilla aivan taljan vieressä
 
Tästä hyvänä esimerkkinä on myös scott-hauis taljassa. Scotti säädetään sellaiselle etäisyydelle ja korkeudelle taljasta, että vaijeri muodostaa 90 asteen kulman käden kanssa yläasennossa. Näin vastus on korkeimmillaan, kun hauis on 'kovimmin supistuneena'. Tuolla vielä sopiva pikku pito. Tuntuu hieman erilaiselta kuin ego-scott-kääntö kokovartaloheijarilla aivan taljan vieressä

Jep ja liike tehtynä kuvaamallasi tavalla on yksi varmimmista hauiksen turvottajista.
 
Mitä tarkoitetaan vastuksella voimaharjoittelussa? Onko se punnuksen paino? Kuvaako se voimaa, jonka lihas joutuu tuottamaan? Momenttia, vääntöä?
 
Vaihtelee paljon eri lihasryhmittäin että miten helposti tuo jatkuva vastus on toteutettavissa. Esimerkiksi etureisille ei tule mieleen mitään muuta liikettä kuin reidenojennus missä on supistuneessa positiossa lihaksella täysi työ päällä.
 
^no kai tuo onnistuisi myös vaikka etarilla, jos ylhäältä jättää vähän vajaaksi joka toiston. Ellei sitten hae vaan ihan eristetysti etureittä.
 
^no kai tuo onnistuisi myös vaikka etarilla, jos ylhäältä jättää vähän vajaaksi joka toiston. Ellei sitten hae vaan ihan eristetysti etureittä.

Mutta jos jättää vajaaksi niin etureidet ei ole täysin supistuneet.
Ite en ole noita ojennuksia tehnyt ollenkaan kun autotallisalilla tulee treenailtua eikä ole masiinaa. En tiedä jääkö tuossa jostain paitsi.
 
Back
Ylös Bottom