Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Mutta aika pihalla saa olla, että joku ampumistaito olisi tärkeimpiä juttuja sotilaan opittavaksi? Aika harvat sodissa suoraan tappaa ketään. Tarkoitus on saada toinen luovuttamaan. Onhan ampuminen ja oman aseen käyttö tärkeää, mutta tärkeintä on se yhteistyö.
Mikä sitten on tärkeämpää sotilaan osata, kuin ampua? Sanotaan vaikka, että viestijoukkue joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin radiollako ne heittävät sitten vihollista, kun eivät osaa ampua?
Pioneeri 2 komppania 2001 tammikuu säkylä, koulutus ponttoonimies... vittu mitä paskaa... ammun itseni jos sotaan joudutaan. Jälkenpäin ajatellen olisin halunnut armeijalta paljon enemmän ja rankempaa menoa vaikka laihduinkin 20kg palveluksen aikana. Yhtä tyhjän kanssa oli koko 6 kuukautta.
Itse keskeytin asepalveluksen 3kk palveluksen jälkeen. Syitä oli todella monta. Yksi tärkeimmistä oli se, että selvään homeallergiaan ei puututtu muuten kun antamalla 3 eri lääkettä, jotka eivät edes lievittäneet oireita. Ei ole kivaa yskiä aamulla veristä limaa paria kuukautta putkeen eikä saada järkyttävää yskänkohtausta ja hengenahdistusta 50m juoksun jälkeen. Intissä tuli myös mietittyä sotilaana olon periaatteellista puolta. Ainoat syyt miksi nykymaailmassa voi syntyä laajamittaisia sotia liittyvät hyökkäävän maan eliitin omiin intresseihin, ei kansallisiin. Itse en ole valmis kuolemaan enkä tappamaan ketään näistä syistä. Mulle kaikki vieraat ihmiset ovat samanarvoisia kansalaisuudesta huolimatta, eli mua ei liikuta mulle vieraan suomalaisen kohtalo yhään sen enempää kun minkään muunkaan maalaisen. Se on totta, että mahdollisen vallanvaihdon jälkeen asiat voisivat yhteiskunnallisesti muuttua huonompaan suuntaan, mutta mieluimmin mä nautin huonompaa sosiaaliturvaa kun makaan jossain suolla seulaksi ammuttuna. Mun mielestä tää isänmaallisuus ym. paska on paljon vaarallisempaa aivopesua lapsille ja nuorille kuin esim. uskonto, koska henkisesti "kypsyttyään" siihen ei osata suhtautua kriittisesti tai rationaalisesti. Mun mielestä on todella vastenmielistä miten sotilaita ihannoidaan lähes joka maassa. Sodassa tappaminen ei moraalisesti eroa mitenkään siviilissä suoritetusta murhasta. Siviilissä suoritettuun murhaan on sentäs lähes aina joku henkilökohtainen syy, mutta silti sotilaita pidetään sankareina ja murhaajia ihmisjätteenä.
Itse Yksi tärkeimmistä oli se, että selvään homeallergiaan ei puututtu muuten kun antamalla 3 eri lääkettä, jotka eivät edes lievittäneet oireita. Ei ole kivaa yskiä aamulla veristä limaa paria kuukautta putkeen eikä saada järkyttävää yskänkohtausta ja hengenahdistusta 50m juoksun jälkeen.
Sodassa tappaminen ei moraalisesti eroa mitenkään siviilissä suoritetusta murhasta. Siviilissä suoritettuun murhaan on sentäs lähes aina joku henkilökohtainen syy, mutta silti sotilaita pidetään sankareina ja murhaajia ihmisjätteenä.
Toisaalta arvostan kyllä sivareitten ja muittenkin hippien kylttienheilutusta. Tarkoitushan on sama, eli poistaa sodat. Tapaan en vaan usko yhtään. Toisaalta en missään asiassa haluaisi olla enemmän väärässä kuin siinä että banderolleja heiluttamalla saadaan maalilmaan rauha. Jos nyt vaikka ensin saataisiin sellainen tilanne että jokainen maa tyytyisi puollustamaan rajojaan, niin oltaisiin jo pitkällä.
Onko sellaisia?Kun joskus hamassa tulevaisuudessa joudun suorittamaan palveluksen loppuun, pyrin kyllä kasarmille jossa ei ole hometta.
Onko sellaisia?
Itsehän olin sodassa vähän reilun päivän verran. Sit haavotuin henkisesti eikä pyygenny enää. Paska paikka ja paskaa epärehellistä väkeä johtoa myöten jäi mieleen siintä pikareissusta. Parempi kun olis suoraan mennyt sivariin hankkimaan oikeaa työkokemusta.
Aika heikot on eväät tulevalle elämälle, jos ei armeijaa pysty käymään.
Niin mäkin menin ja kävin aukinkin vielä, mutta joka päivä vitutti. Vielä nyt kolmekymppisenäkin mietin että olis ollu parempi olla menemättä ollenkaan. Mulla olis ollu senkin vuoden ajan parempaakin tekemistä kuin leikkiä sitä sotaa. Käteen ei jäänyt yhtään mitään.Aika heikot on eväät tulevalle elämälle, jos ei armeijaa pysty käymään. Vaikka ois kuinka vakaumuksia jne. Ite lähdin lepposalla asenteella ja avoimin mielin sinne. Liian vakavalla asenteella sinne ei kannata mennä.