"Varo ettei susta tule liian 'patti'!"

[Tytteli]

Naispuoliset työkollegat jaksaa kanssa aina ihmetellä meikäläisen salitouhuja ja syömisiä...malli- ja missitouhuissa mukana pyörivät tuttavat taas kauhistelevat mun "suuria" lihaksia. Yksi heistä ei uskalla edes käydä salilla, kun kuulemma reisilihakset kasvavat niin helposti jättisuuriksi ja painohan ei saa missään nimessä nousta yli 60kg..:jahas:

 

[Gillyanne]

painohan ei saa missään nimessä nousta yli 60kg..:jahas:

Joo, tämä on kyllä mielenkiintoinen pointti - aika monella naisella tuntuu olevan joku täysin hatusta vedetty raja, jonka yli paino ei saa nousta, oli se sitten 50, 55 tai 60 kg tai jotain ihan muuta. Ja ylipäätäänkin tuo "vaakauskovaisuus" istuu kyllä surullisen sitkeässä... Ja vaikka kuinka yrittäisit selittää, että eihän sillä vaakalukemalla oikeasti ole mitään merkitystä, vaan rasvaprosentilla, niin ei mene jakeluun ei sitten mitenkään "kun mä nyt vaan näytän hyvältä VAIN silloin kun mun paino on alle 57,8 kg!!!111!!" ARGH :(

 

[Emmah]

Joo, tämä on kyllä mielenkiintoinen pointti - aika monella naisella tuntuu olevan joku täysin hatusta vedetty raja, jonka yli paino ei saa nousta, oli se sitten 50, 55 tai 60 kg tai jotain ihan muuta.

Kuulostaa tutulta, tästä on ollut useinkin puhetta kavereitten kanssa :D Vuosi vuodelta tuo "kriittinen raja" on hilautunut ylöspäin. Tällä hetkellä itellä se taitaa olla siinä 70kg. Innolla tosin odotan, et se siirtys uudelle kymmenluvulle - kunhan ois tiukan lihaksen muodossa

PS. En nyt oikeesti tota vaakaa niin kriittisenä kyttää ;)

 

[Sweetheart]

Kommentoinnilta ei oikeastaan VOI välttyä, kun sattuu työskentelemään baarissa..Tosin silloin osaa kuunnella kommentit "apina-suodattimen" läpi kun känniset (yleensä äijät) nyt möläyttelevät mitä sattuu..
Harvemmin kuitenkaan olen kuullut mitään negatiivista, päinvastoin.
Kyllähän se tuntuu kivalle, jos joku aidosti ihastelee hauiksen kokoa tai ihmettelee, "kuinka paljon treeniä vaatii saavuttaakseen tommosen pepun"?!
En ole sellaista tyyppiä, joka nolostuu helposti, vaan kiitän kivoista kommenteista ja ammennan niistä voimaa "heikkoina hetkinäni".

Ulkokuortaan voi muokata paljon, kuten sisintäänkin. Täytyy muistaa, ettei erehdy luulemaan, että TÄRKEINTÄ ON ETTÄ TURKKI KIILTÄÄ, VAIKKA SIELU TULEE MOPOLLA PERÄSSÄ...
Kunnostaan huolehtiminen on hemmetin hyvä ja tärkeä asia, mutta on osattava myös erottaa, milloin se hallitsee liikaa elämää.

Jokaisella on oikeus olla JUURI SEN KOKOINEN, kuin itsestään tuntuu hyvältä.
Olen joskus ollut kohtuullisen rasvatonkin(160cm-51,8kg), enkä ollut itseeni alkuunkaan tyytyväinen; nipistelin peilin edessä että tuolta pitäisi ottaa vielä vähän, ja tuolta ja tuolta...
Välillä painoin jopa 72kg(tosin lihastakin oli selvästi tullut lisää) mutta kuitenkin hiffasin, että elämä on paljon kivempaa, kun ei tartte kytätä jokaista suupalaa.
Miesystäväni kannustaa treeneissäni, mutta paljon tärkeämpää minulle on tietää, että hän rakastaisi minua vaikka olisin ihan läskikin.

Olen oppinut, että KAIKKIA EI VOI -eikä pidäkään! - MIELLYTTÄÄ; tärkeintä on, että ITSE tietää, mitä haluaa...eikä sen saavuttaakseen toimi häikäilemättömästi.

Toivon, että joskus mummona, kun en(tod.näk.) jaxa enää treenata, minulla on paljon ihania ystäviä, jotka hyppivät mun kans vaikka laskuvarjolla tai roikkuvat mun kaa vaikka ovenkahvoissa, jos ei muuta keksitä!? :kippis1:

 

[Stalwart]

Poikaystäväni tässä taannoin sanoi, että olen "bulky" ja että vähän liian iso ja sitä harmitti että tein välillä samoilla ja välillä lähes samoilla painoilla kuin hän puntteja. Sanoi, että ehkä 7kg kevyempänä olisin ihan täydellinen vaikka nytkin olen kuitenkin hyvä (?). Hmmm... Ja kaveri treenaa itsekin ahkerasti. Missä mättää? Hän ei käsitä, että minusta on mahtavaa kun hartiat levenee ja persaus kasvaa, näin kärjistettynä. Ei haittaa yhtään olla iso, päin vastoin... Täällä ei kuule kuin kannustavia kommentteja, vaikka ei nyt ihan rasvaton olisikaan.

Kaiken huippu, hän suuttui reaktiostani, joka oli pettynyt ja hieman surullinenkin. Hänen mielestään se oli vain positiivista kritiikkiä

 

[Gillyanne]

Missä mättää?

Tässä:

sitä harmitti että tein välillä samoilla ja välillä lähes samoilla painoilla kuin hän puntteja

 

[Emmah]

Poikaystäväni tässä taannoin sanoi, että olen "bulky" ja että vähän liian iso ja sitä harmitti että tein välillä samoilla ja välillä lähes samoilla painoilla kuin hän puntteja. Sanoi, että ehkä 7kg kevyempänä olisin ihan täydellinen vaikka nytkin olen kuitenkin hyvä (?). Hmmm... Ja kaveri treenaa itsekin ahkerasti. Missä mättää? Hän ei käsitä, että minusta on mahtavaa kun hartiat levenee ja persaus kasvaa, näin kärjistettynä. Ei haittaa yhtään olla iso, päin vastoin... Täällä ei kuule kuin kannustavia kommentteja, vaikka ei nyt ihan rasvaton olisikaan.

Kaiken huippu, hän suuttui reaktiostani, joka oli pettynyt ja hieman surullinenkin. Hänen mielestään se oli vain positiivista kritiikkiä

:wall: Sai täälläkin kiehumaan. Voi miks ihmisten pitää olla joskus hölmöjä, miksei omalle rakkaalleen voi antaa 100% tukea ja kannustusta siinä asiassa, mistä toinen nauttii? :(

 

[Gillyanne]

Voi miks ihmisten pitää olla joskus hölmöjä, miksei omalle rakkaalleen voi antaa 100% tukea ja kannustusta siinä asiassa, mistä toinen nauttii? :(

Tätä minäkin aina exältä kysyin, kun hän treenaamisestani skitsahteli...

 

[MerZi]

Poikaystäväni tässä taannoin sanoi, että olen "bulky" ja että vähän liian iso jne...

:ina ensinnäkin, millon sä miehen olet löytänyt?!? Kääk, olen ollut liian kauan poissa kuvioista, mutta asia korjataan! ;)

Mutta sitten asiaan. Oikeastaan tuo on minullekin tuttua, nimittäin kommentointi "olet vähän isontunut"... Jännä juttu, että silloin kun tän nykyisen miehen tekeleen tapasin, hän punttasi apinan raivolla ja oikeastaan hänen myötään tämä minunkin puntti-innostus laajeni nykyiseen mittakaavaansa. Jotenkin hänen into sitten laantui ja nykyään treenailee vaan kuntoilumielessä, kun ennen treenasi nimenomaan kehonrakennustyyppisesti. Liian usein nykyään hän yrittää "estellä" ja varoitella minua sen sijaan että kannustaisi. Tämän myötä on jopa riidelty, sillä mä haluan kumppaniltani täyden hyväksynnän ja mielellään tuenkin niihin asioihin mitä itse rakastan tehdä! Sitten se, että "älä syö noin paljon" vaikka todellisuudessa vuorokauden tarpeellisesta kokonaiskalorimäärästä puuttuisi puolet...

Mä haaveilen vielä joku päivä kisaavani, mutta uskonpa että esim. kisadieetti on suhteellekin melkoinen koetus mikäli toinen ei ymmärrä ja hyväksy harrastusta ja ylipäätään sitä, että se on mulle niin helvetin tärkeää!!! En sitten tiedä, mitkä asiat on vaikuttaneet siihen että sulhon suhtautuminen on muuttunut? Ehkä mä muutun koko ajan väärään suuntaan, en ole enää tikkulaiha enkä pode huonoa omatuntoa jokaisesta syödystä suklaanpalasta, en kärsi alituiseen itsetunto-ongelmista ja puristele jokaista olematontakin läskimakkaraa... Joskus olin sellainen, enkä halua sitä tyytymättömyyden tunnetta enää koskaan takaisin. Mä nautin tästä olotilasta ja siitä, että saan itse vaikutettua omaan vartalooni. Mä haluan sen muuttuvan lihaksikkaammaksi ja isommaksi, sanoi siihen kuka tahansa mitä tahansa! Toki sen tuen siltä kaikista rakkaimmalta auliisti vastaan ottaisi...:haart:

 

[Yhtä#Hauista]

MerZi sulla on just nyt hyvä asenne :thumbs: Toivotaan että ukkelisikin ymmärtää. Ehkäpä pientä kateutta jopa, jos oma treeni on mitä sattuu. Ei sitä aina tiedä

Mutta treenaa ihmeessä KOVAA ja syö reilusti niin kasvat ja kehityt:kippis1: Ja sitten jos kisaat, niin oma motivaatio ja tavoite on tärkein, jos itse tiedät mitä teet niin eiköhän se lähipiirikin ole ennen pitkää "messissä"

Tsemppiä:whip:

niin, minulla ei ole vastaavaa onkelmaa tosin. Mutta kaverit ei kaikki kyllä ymmärrä (etenkään kovaa syömistä:D )mutta ei kaikkien tarvitse ikinä ymmärtääkään, eihän;)

 

[Faidra]

Harmi, Stalwart, että ukollesi on tuommoinen asenne jostain iskostunut! Ja samoin Merzi... Te kun olette tuommoisia täysiverisiä punttimimmejä, tympeätä jos mieheltä ei tule kuin negatiivista sanomista. Mikä perhana noita ukkoja vaivaa, eihän oman kumppaninsa kanssa kuulu olla napit vastakkain vaan nimenomaan siellä samassa veneessä! Mielestäni silloin kun fitness/salitouhuilu tms. on jo niin elämäntapa kuin se teilläkin on, kumppanin pitää se kyllä ymmärtää ja tukea siinä. Mä en voisi enää kuvitella elämääni niin, että toinen jaksaisi inistä jostain ruokamääristä mitä syön tai siitä että haluat isommat olkapäät ja reisiin lisää kaarta. Kumppanin tuki on ainakin mulle äärimmäisen tärkeää, ja nyt nuo jutut lukiessani tunsin kyllä semmoisen kiitollisuuden pistoksen sisällä että sitä on aika hankala edes selittää...

 

[kata]

Suututtaa kanssa lukea tuota kumppanin ulkonäön tai harrastuksen arvostelua. Luulisi tosiaan, että sitä halauisi mielummin tukea niitä asioita mitkä on toiselle tärkeitä. Ehkä siinä voi olla taustalla miehen alemmuudentunnetta, jos tyttöystävä nostelee melkein samoilla painoilla. Miehet haluavat kai tuntea itsensä suureksi ja vahvaksi ja nauttia ihailusta sen suhteen.

Ollaan ex-avokin kanssa vielä hyviä kavereita ja se tietää kuinka tärkeää salilla käyminen minulle on. Nyt kun ei nähdä enää päivittäin niin tulee aina hyvälle mielelle kun se kommentoi minun kehitystä tai muuten sanoo positiivisia asioita ulkonäöstä. Todennäköisesti suurin osa on sanottu vaan sen takia, että saisi minulle hyvän mielen. Sama se toimii kuitenkin, kun ei tosiaan sitä palutetta usein saa. Toisaalta hän on itse käynyt salilla melkeen 10 vuotta ja en ole voiman suhteen todellakaan uhka :D.

 

[Miia-Maria]

Mulla on kotona lähinnä mies lähiaikoina valittanut siitä, että oon tarkka syömisistä ja lasken ravintoarvoja, varsinkin kun opettelen tällä hetkellä syömään oikein niin, että siitä tulisi jo tapa, eikä tarvisi aina vaa´an kanssa heilua joka paikassa. Ja kun on syömishäiriötaustaa täytyy se oikein syöminen opetella kantapään kautta. Hän lähinnä nauraa kun sanon syöväni vaikka tonnikalaa hänen sianlihakastikkeensa sijasta. Häntä myös ärsyttää kun muka me keskustelemme nykyään aina minun urheilulajistani (tai sanotaanko harrastuksestani). Mielestäni emme kyllä aina, mutta kun hän kanssani elää on se itsestäänselvyys että hän on se joka kuuntelee kun mietiskelen jotain, varsinkin kun ei ole kavereita täällä päin, jotka eläis samaa elämän tyyliä kun minä. Suurin asia joka ihmetyttää on se, että mies itse painii ja käy puntilla, tosin vain ihan oman liikunnan vuoksi, mutta kuitenkin luulisi, että hänkin haluaisi tuloksia syntyvän. Hänen mielestä kuitenkin on turhaa laskeminen proteiineissa jne.. ÄRSYTTÄÄ KUN IHMISET EI YMMÄRRÄ!

 

[Taskuamatsoni]

Kundikaverini on kääntänyt kelkkansa tämän asian suhteen. Nykyisin tulee kyllä ihan 100% tuki. Syömiset ja "isot" painot vieläkin huolestuttaa, mutta ei mitenkään inhottavalla tavalla... Jos kato sattuu tulemaan penkissä parinkympin käsipaino päähän niin voi käydä ikävästi jne... Tosi ihQua oli kun hän tuli erään kuntosaliliikeoppaan kanssa mun viereen ja sanoi "Katotaan tätä nyt yhdessä kun tää on tää meidän Yhteinen Harrastus" ja kattoi oikein söpösti.
Meniköhän asian vierestä.

 

[MerZi]

MerZi sulla on just nyt hyvä asenne :thumbs: Toivotaan että ukkelisikin ymmärtää.

Tiedättekö te tytöt, miten paljon mä saan motivaatiota ja tsemppiä teiltä, KIITOS!!! Kyllähän sitä mieheltäkin aina silloin tällöin tippuu, tyyliin selkää hieroessa kommentteja "sun selkä on levinnyt" tms, mut silloin tällöin tää vaan nousee jopa riidan aiheeksi. :( Mitä en todellakaan haluaisi, kun tää touhu on mulle tärkeä ja niin on tottakai myös tuo ukkeli! En väitä etteikö erilaiset ihmiset voisi elää sulassa sovussa keskenään, mutta on se varmasti helpompaa sellaisten kesken joilla on samanlaiset elämäntavat, ja muutenkin... Kaikki normaali arkiset asiat; ruokailu, treeneihin kuluva aika jne. Äh.. Kyllähän se tietty kannustaa, vaikkakin satunnaisesti. Mun perheelle kyllä siitä älyttömät kiitokset, että ne on 8 vuotiasta pikkuveljeä myöten 100% mukana.. Mummokin varmaan istuu katsomossa, jos mä joskus paistattelen kisalavalla. :haart:

 

[ihanahelena]

Laitetaanpas tää nyt tänne tai ois voinu laittaa treenipainojenkin puolelle. tää littyy kehitykseen: joko maksimipainojen tai treenipainojen. Voiko nainen kehittyä natuna niin nopasti kuin mies? Mulla on penkkitulos noussu 1kg/kk tai sarjapainoissa jaksan n.aloitusmaksimilla tehdä nyt 6 toistoo.

Äärettömän hidasta kehitystä ainakin miehiin verrattuna, mut johtuuko se siitä että naisen elimistö ei pysty niin paljon tuottamaan niitä hormooneita?!?

E:oonko mä nyt 6kk tosissaan treeniny(/joskus on ollu huono ohjelmakin)

 

[Sweetheart]

...En väitä etteikö erilaiset ihmiset voisi elää sulassa sovussa keskenään, mutta on se varmasti helpompaa sellaisten kesken joilla on samanlaiset elämäntavat, ja muutenkin... Kaikki normaali arkiset asiat; ruokailu, treeneihin kuluva aika jne. Äh.. Kyllähän se tietty kannustaa, vaikkakin satunnaisesti.

Voihan olla että miestäs ärsyttää se. että sulla on määrätietoisuutta ja energiaa TEHDÄ tavoitteidesi eteen enemmän, kuin miehelläsi!?
Minua itseäni joskus harmittaa, kun mulla ei ole sellaista itsekuria kuin miehelläni, mutta olen opetellut hyväksymään itseni tällaisena ja nyt voin tuntematta kateutta tms. tukea miestäni täysillä!

Itselläni nimittäin on bodarimies, ja olen saanut siitä vain huimasti hyötyä omiin treeneihini; hän katsoo, meneekö jokin suorittamani liikesarja oikein jos kokeilen jotain uutta juttua ja helpottaa valtavasti, kun molemmat syö samaa ruokaa.
Kun hän aloittaa kisadieetin, minun olisi helppo dieetata "ikäänkuin siinä sivussa", mutta siihen minun itsekurini esim.viime syksynä ei riittänyt . Onneksi sain mussuttaa suklaata ja olla peruspositiivinen itseni ja jaksoin tukea miestäni, sillä kyllä dieetillä se ainainen nälkä meinaa välillä kiristellä hermoja leppoisammaltakin hemmolta...
Hän on tehnyt selväksi, että antaa 100% tukensa, jos joskus haluan kilpailla, mutta että hän rakastaa minua tällaisena "bulkkinakin" juuri minun ITSENI takia. :haart:
Jos molemmilla on samat päämäärät, on niiden saavuttaminen tietenkin helpompaa kun toinen toistaan zempaten voidaan yhdessä potkia eteenpäin!
Näin esim. salilla viettämäsi aika ei ole "yhteisestä ajastanne" pois...
Rakkautta kuitenkin on se, että antaa toiselle tilaa.
Ei voi odottaakaan, että löytää kumppanin, joka on kiinnostunut TÄSMÄLLEEN samoista asioista, kuin minä itse. :wall:

Hyvä parisuhde on sitä, että MOLEMMAT KUNNIOITTAVAT toistensa mielipiteitä, vaikkei samaa mieltä olisikaan, ja ennenkaikkea pystyy keskustelemaan asiallisesti näkemyseroista huolimattakin.

Jos epäilet, että mieystäväsi on (ehkä kärjistettynä) kateellinen kovalle treeni-innollesi ja tavoitteelliselle toiminnallesi, sun kannattaisi tehdä selväksi, että se on SULLE tärkeä juttu-kuten miehesikin, ja kysyä, olisiko hän itse valmis luopumaan vuoksesi jostain hänelle tosi tärkeästä asiasta!?!

Toivon teille pitkämielisyyttä ja empatiaa yhteisiin syväluotaaviin keskusteluhetkiinne ja sulle, Merzi hirmusti zemppiä tavoitteidesi saavuttamiseksi!
Onhan meillä tämä mahtava keskustelufoorumi, jossa voimme purkaa tuntojamme, jos tuntuu, ettei siippa aina joka juttua tajua...!?!;) :lol2:

 

[Gillyanne]

Laitetaanpas tää nyt tänne tai ois voinu laittaa treenipainojenkin puolelle. tää littyy kehitykseen: joko maksimipainojen tai treenipainojen. Voiko nainen kehittyä natuna niin nopasti kuin mies? Mulla on penkkitulos noussu 1kg/kk tai sarjapainoissa jaksan n.aloitusmaksimilla tehdä nyt 6 toistoo.

Äärettömän hidasta kehitystä ainakin miehiin verrattuna, mut johtuuko se siitä että naisen elimistö ei pysty niin paljon tuottamaan niitä hormooneita?!?

E:oonko mä nyt 6kk tosissaan treeniny(/joskus on ollu huono ohjelmakin)

Rankasti OT:han tämä on, mutta vastataan nyt, kun kerran kysyit.

Kehittyminen on monen, monen tekijän summa niin naisilla kuin miehilläkin. Lisäksi pitää muistaa vielä se, että nainen on yleensä koko lailla pienikokoisempi kuin mies, joten vaikka kehitys absoluuttisesti katsottuna saattaa olla tuskastuttavankin hidasta, suhteellinen kehitys (ts. henkilön painoon suhteuteuttu) onkin mahdollisesti jo jotain ihan muuta.

Tottakai sekin vaikuttaa, että miesten elimistö tuottaa huomattavasti enemmän testosteronia kuin naisen, sehän nyt on selvää. Mutta jos kehitys tosiaankin tuntuu hitaalta tai polkee paikoillaan, väittäisin että 99%:sti vastaus löytyy treeni-ravinto-lepo -kolminaisuudesta.

6 kk on myös TODELLA lyhyt aika, ja kuten itsekin sanoit, ohjelmasi ei ole aina ollut ihan optimaalinen ;) Joten jäitä hattuun ja kärsivällisyyttä peliin, kyllä se siitä! :thumbs:

 

[Eleonoora]

Tuttua täälläkin tuo poikaystävän narina. :jahas: Onneksi avo kuitenkin on alkanut luovuttaa ja on nykyään sitä mieltä, että on se lihas kuitenkin parempi juttu kuin läski. ;) Eli salilla taistelen sit läskejä vastaan.. :D Mut jostain syystä se silti ymmärtää paremmin mun lenkkeilyt ja joukkuepeliharrastukset..
Mut nyt, kun mä olen ollut pienellä dietillä (4 kiloa olen saanut pois, enää kaksi puuttuu ), niin miehen tukea olen hiukan kaipaillut. Ei se ole siitä kovinkaan innostunut ollut, koska 6 kiloa ei kuulma näy missään. :jahas: Mut olipa herra mitä mieltä hyvänsä, niin pääasia on se, että mä viihdyn omassa kropassani nyt jo paljon paremmin. Kiva päästä entisiin mittoihin ja jotenkin on sellainen fiilis, että intoakin on taas mukavasti. Ja se, että tulokset näkee, kun katsoo peiliin, niin se tuntuu kivalta. :haart:

 

[Inkeri]

..jokaisella on oikeus mielipiteeseen - mutta sitten pitää myös kestää ja hyväksyä se, että toisella voi olla erilainen mielipide, ja sitä pitää myös kunnioittaa. Mutta kenelläkään, ei kavereilla, ei kumppanilla, ei vanhemmilla - ei ole oikeutta yrittää estää jotakuta harrastamasta esim. salilla käymistä sen perusteella, että oma asenne ko. asiaa kohtaan on jostain syystä negatiivinen.

Negatiiviset kommentithan johtuvat usein siitä tietämättömyydestä esim. miesten puolelta; kuvitellaan että muutama salillakäynti kasvattaa järjettömät muskelit.. Yleisesti ottaen miehen pitää olla henkisesti ( ja fyysisesti) aika vahva tapaus , jotta naisen treenaaminen ei ahdista ja aiheuta alemmuuden tunteita. Ainakin itselle on tullut se kuva, kun on tosissaan treenaavien naisten kanssa jutellut ko. aiheesta, että pahimpia vinkujia on ne "pienet miehet".