Tuli sitten kaiveltua henkilökohtaisia arkistoja, ja palattua niiden vanhojen 90-luvun pelien pariin, jotka silloin joskus olivat olevinaan niin hyviä. No, ehkä omat arkistoni eivät edusta aikansa huippua (koska köyhä penska joutui ostamaan halpoja pelejä), mutta ainakin tuolla otannalla näyttää että pelit ovat parantuneet huimasti.
Löytyihän tuolta sellaiia "helmiä" kuten esimerkiksi
Batman Forever
Mortal Coil
Depth Dwellers
Quest for Fame
Terminator: Future Shock
Näistä ehdottomasti paras oli Batman, joka ylsi vain keskinkertaisuuteen. Depth Dwellers, joka on jäänyt varsin tuntemattomaksi peliksi, on kansitekstien mukaan yksi aikansa parhaista 3d-ammuskeluista. Peli julkaistiin Doomin jälkeen, ja se on kaikinpuolin jopa huonompi kuin Wolfenstein 3d (joka on todella huono). Future Shock on ehkäpä paras Teminator peli koskaan. Valitettavasti paras Terminaattoripeli voi olla silkkaa roskaa, yleisen tason ollessa jossain maan alla. Mortal Coil oli Rainbow 6 pari vuotta ennen Rainbow 6:iä. Valitettavasti hyvä konsepti pilattiin ilmeisesti huumeita käyttävillä ohjelmoijilla. Oma ehdoton suosikkini on Quast for Fame, jonka mukana tuli virtuaaliplektra. Onko hienompaa keksintöä kuin saada soittaa nyrkinkokoista plektraa Joe Perryn kanssa? Ei varmaan, mutta kovin valitettavaa on että peli ei TOIMI vaikka mitä tekisi. No, tulihan siinä pari huonolaatuista AVI-videota mukana. Ei ole paljon niissäkään hurraamista (Aerosmith, pyh)
No, ehkä on reilua mainita että tuli sitä hankittua hyviäkin pelejä, jopa ihan sikana säkissä. Mm. Dunet (tosin ykköstä olin kokeillut ennen ostamista, kakkonen oli täysi yllätys), Riddle of Master Lu, Conspiracy ym ym. Sitten ne parhaat pelit koskaan ovat myös tuolta kultaiselta 90-luvulta, nimittäin Ufo/Xcom ja Tie Fighter.
Mutta on täysin perusteetonta väittää että pelit olivat ennen parempia, sillä vaikka kovia klassikoita tehtiinkin, niin siihen määräänpelejä pakostikin kuului huippuyksilöitä. Kääntöpuolena tehtiin valtavat määrät silkkaa roskaa. Nykyään ei roskapelejä tehdä kuin hyvin vähän (siis muuten kuin marginaalilevitykseen), sillä kelpo pelin tekeminen on niin äärettömän kallista, koska ideaa tai pelattavuutta ei voida mainostaa, pitää sijoittaa tekniikkaan.
No, olihan vuosituhannen vaihteessa ja ävähn ennen melko raikas Suomelainen indie shareware scene, josta löytyi todellisia aarteita, kuten Assaul Trooper, Rallye Sport, Elastomania, Tapan kaikki (ja sen jatko osat) sekä tietenkin yksi parhaista manageripeleistä koskaan, Areena (koko sarja siis)