Olen sitä mieltä, että vammainen on siinä mielessä ihminen kuin kuka tahansa. Kohtelen heitä omasta mielestäni suhteellisen tasaveroisesti terveiden kanssa - hyvässä ja pahassa. Ottaen tietysti tarpeen vaatiessa huomioon heidän erityistarpeensa.
En siedä vammaisilta yhtään sen huonompaa käytöstä kuin muiltakaan enkä anna sellaista anteeksi vain sen takia, että he ovat vammaisia (ellei sitten se vammaisuus sitten selkeästi aiheuta sitä käytöstä). En myöskään pidä siitä, jos jokut käyttävät vammaisuuttaan hyväksi saavuttaakseen jotain etuisuuksia.
En myöskään siedä sitä, että terveet ihmiset alkavat "hyvää hyvyttään" säälimään vammaisia ja olemaan heidän kanssaan yliystävällisiä. Oltiin aikoinaan bilettämässä Kyproksella yhdessä yökerhossa suomalaisten kundien kanssa, joista yksi oli halvaantunut. Kyllä hävetti ihmisten puolesta, kun ne tulivat lässyttämään jurrissa tälle kundille yliystävällisiä ja tarjoamaan paukkua. Kaikki johtui vain siitä, että hän istui pyörätuolissa. Ja näitä ihmisiä oli paljon.
Ja mitä pilkkaan tulee, niin olen Souht Park -huumorin ystäviä. Kaikkea saa "pilkata" sopivassa määrin, kunhan se ei mene henkilökohtaiseksi eikä se ylitä liikaa hyvän maun rajoja. Tykkään ihan yhtä paljon hyvistä vitseistä, jossa nauretaan blondien, tummaihoisten, naisten, miesten, ruotsalaisten, suomalaisten, vammaisten, muslimien, kristittyjen, kiinalaisten tai minkä muun tahansa ryhmän kustannuksella. Tästä huumorintajusta huolimatta en pidä siitä, että jotain yksittäistä vammaista ihmistä pilkataan hänen vammojensa tähden, vaan tarkoitan sitä että asioita voi yleisellä tasolla heittää vitsiksi ja sille vammaisuudellekin ylipäätään voi nauraa.
Vammaisuudesta ei pidä tehdä mörköä tai liian suurta ongelmaa/asiaa, vaan siitä pitää tehdä tietyllä tavalla "normaali" asia.
